mä laitoin tän jo tonne alkoholismi-puolelle, mutta tää on ehkä oikeampi paikka tälle. eli: olen ollut 3.5 vuotta suhteessa miehen kanssa, joka paljastui aika aikaisessa vaiheessa alkoholin ongelmakäyttäjäksi. minulla ei ole ongelmasta mitään aikaisempaa henkilökohtaista kokemusta, eli ei ongelmaa omassa perheessa tai aikaisempien kumpppaneiden kohdalla. itselläni on aiempi tosi vähäinen käyttö jäänyt kumppanin ongelman myötä kokonaan. kaiken kaikkiaan voin sanoa että helvetti soikoon, ihan hirveä tauti.
mies on yrittänyt tsempata raitistumisen suhteen viime vuoden lopulta ja eteenpäin onkin menty. kaksi repsahdusta viimeisen 6 kk aikana, käy aa-tapaamisissa, lukee kirjallisuutta jne. itse käyn al-anonissa. vaikka raitistumishanke onkin edennyt ollaan silti ajateltu, että ero olisi ehkä kuitenkn paras ratkaisu. jostain syystä viinan taka-alalle jääminen ei ole parantanut suhdetta merkittävästi, se on nimenomaan 'taka-alalla' koko ajan munkin mielessä, pelkoina repsahduksista ja siitä ettei mies ikinä pysty jättämään alkoholia kokonaan. mies on usein kireä ja ahdistunut kotona ja näen siitä miten viinanhimo piinaa. ja nämä parit retkahdukset tietty vahvistaa tunnetta siitä, että pelko on aiheellinen. mulla alkaa lisäksi olla viimeiset vuodet käsillä perheen perustamiseksi, eikä se nyt tässä tilanteessa tämäm miehen kanssa tunnu kovin järkevältä vaihtoehdolta.
tilanteen tekee vaikeaksi tunteet. rakkautta on edelleen paljon puolin ja toisin. meillä on tosi paljon läheisyyttä ja hellyyttä ja rakkaudenilmaisut kuuluu päivittäiseen arkeen. ilman tätä helvetin riippuvuutta mun mies olisi musta mulle just sopiva, monilla tasoilla meillä synkkaa helvetin hyvin. mutta parantumisesta ei ole mitään takeita. yli 3 kk raittiutta ei ole meillä vielä toistaiseksi nähty.
mä yritän tsempata itseäni erotunnelmiin. miehen motiivi erota on lähinnä se, että se näkee miten paljon mä kärsin tilanteen epävarmuudesta ja se ettei se pohjimmiltaan taida olla varma onko tarpeeksi motivoitunut jättämään alkoholin. silti usein huomaan ajattelevani että jos tää kuitenkin kääntyisi tästä parempaan päin. ollaan ajateltu katsoa tää kesä ja sitten lyödä asia lukkoon.
mä haluan eroon mun pahasta mielestä ja peloista enkä tiedä, tai oikeastaan usko, että siihen auttaa mikään muu kuin ero. toisaalta pelkään, etten ikinä löydä toista miestä, josta tykkäisin näin paljon. aiemmissa suhteissa ei ole ollut alkoholiongelmaa, mutta ei myöskään näin suuria tunteita.
ero alkoholistista?
16
5575
Vastaukset 16
- sivustaseuraaja
sun pitää vaan päättää jatkosta,jäädäkö vaiko eikö.Mitä sä haluut?On kyse sun elämästä.Jaksatko taistella ja pelätä kokoajan,viekö se taistelu sun voimat?Nielaseeko se viina sinutkin katselijan/kärsijän rooliin?Sä et voi muuttaa miestäsi,hänen on muututtava itse ja haettava apua tehokkaammin,mites ois lääkärissä käynti?Puhu miehelles omasta jaksamisesta.
- miau`
Kokemuksella voin sanoa, että yksikään alkoholisti ei voi parantua kenenkään toisen vuoksi. Päätös luopua alkoholista täytyy tulla alkoholistilta itseltään. Ja jos ja kun päätös on tehty luopua alkoholista, edessä on vain yksi tie: raitis elämäntapa lopuksi elämää. Alkoholismi on sairaus, samalla tavalla kuin esimerkiksi syöpä. Ero on kuitenkin siinä, että alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholismisairaus pysyy piilevänä elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen vähäisimmästäkin määrästä keskushermostoon vaikuttavaa päidettä. Tämä tarkoittaa sitä, että jopa lusikallinen alkoholia ruuassa voi puhkaista sairauden uudelleen. On siis huolehdittava, että alkoholia ei joudu pienintäkään määrää alkoholistin elimistöön. Alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan "sosialiseen" alkoholinkäyttöön. Tarkoitan tällä sitä, että alkoholisti ei pysty meidän muiden tapaan juomaan alkoholia "silloin tällöin". Päätöksen täytyy siis olla peruuttamaton, jos meinaa lopun elämää elää raittiina. Edes kymmenen vuotta raittiina elänyt raitis alkoholisti ei kestä pisaraakaan alkoholia. 1mg alkoholia/päihdettä riittää laukaisemaan uuden juomakierteen, sillä alkoholistin keho vaatii juomaan lisää.
Amerikkalainen alkoholilääkäri, tri Jellinek on määritellyt alkoholismin yksinkertaisesti ja selkeästi: Alkoholin käyttö (juominen) on alkoholistista silloin, kun se haittaa jonkun toisen ihmisen (läheisen/työtoverin) elämää.
Suosittelen sinua ja miestäsi juttelemaan siis enemmän aiheesta. Onko mies tekemässä muutosta sinun takia, vai onko hänellä myös omaa halua parantua alkoholismista? Jos todella rakastat miestäsi, mielestäni sinulla täytyisi olla vain yksi ratkaisu asiaan: ole tukena ja auta miestäsi hakemaan apua, jos hän todella haluaa parantua sairaudesta. Osoitteesta http://www.minnesota-hoito.fi/ löytyy paljon tietoa alkoholismista ja sairaudesta parantumisesta. Minnesota-hoito toimii Lapualla ja auttaa niin alkoholisteja kuin alkoholistien läheisiäkin. Hoidon hinta on pieni verrattuna siihen, kuinka paljon parantuminen vaikuttaa niin alkoholistin, kuin läheistenkin elämään. Kokemuksella voin suositella hoitoa. Olisiko miehesi valmis lähtemään johonkin vastaavaan? Ota asia esille ja jutelkaa siitä avoimesti. Ja jos nyt oikein muistan, niin noin 80-90% alkoholisteista sortuu ainakin kerran tai kaksi elämänsä aikana ennenkuin tajuaa rajansa ja sen, kuinka paljon hienompaa on olla raittiina. Tsemppiä molemmille ja lukekaa vaikka yhdessä noita minnesota-hoidon sivuja, sieltä löytyy paljon neuvoja, sekä tietysti myös toipuneiden alkoholistien & läheisten omia kokemuksia! :) Luovuttaa ei kannata koskaan!- vastauksesta
miau vastauksesta. mulla on kaikki noi faktat alkoholismista tiedossa, että parantumisen pitää lähtetä itsestä jne. sehän tässä onkin, en tiedä, enkä tiedä tietääkö mies itsekään, onko motiavaatio ihan itsestä lähtöisin vai olenko minä ollut se jonka takia yritetään.
me ollaan nyt kuitenkin päätymässä eroon, pahalta tuntuu, mutta ehkä myöhemmin tajuan kirkkaasti sen olleen oikea ratkaisu. tällä haavaa asian tekee vähän helpommaksi se, että ero on molempien mielestä hyvä ratkaisu. tässä on tapetilla isona asiana myös se, että haluan perheen ja mulla alkaa olla viime vuodet käsillä. en kuuna päivänä haluaisi altistaa pientä ihmistä mielipahalle, jota toisen juominen on minussa aiheuttanut.
en voi kuin toivoa, että onni odottaa mua jossain muualla. mun miehellle mä toivon kaikkea hyvää. - xym
vastauksesta kirjoitti:
miau vastauksesta. mulla on kaikki noi faktat alkoholismista tiedossa, että parantumisen pitää lähtetä itsestä jne. sehän tässä onkin, en tiedä, enkä tiedä tietääkö mies itsekään, onko motiavaatio ihan itsestä lähtöisin vai olenko minä ollut se jonka takia yritetään.
me ollaan nyt kuitenkin päätymässä eroon, pahalta tuntuu, mutta ehkä myöhemmin tajuan kirkkaasti sen olleen oikea ratkaisu. tällä haavaa asian tekee vähän helpommaksi se, että ero on molempien mielestä hyvä ratkaisu. tässä on tapetilla isona asiana myös se, että haluan perheen ja mulla alkaa olla viime vuodet käsillä. en kuuna päivänä haluaisi altistaa pientä ihmistä mielipahalle, jota toisen juominen on minussa aiheuttanut.
en voi kuin toivoa, että onni odottaa mua jossain muualla. mun miehellle mä toivon kaikkea hyvää.Oletko miehelle jutellut tai kysellyt myös siitä, mitä tapahtuu kun eroatte? Aikooko hän raitistua pysyvästi, vai ratkeaako ryyppäämään? Minkä ikäinen itse olet? Haluaisiko mies kanssasi lapsen/lapsia?
Vaikeita päätöksiä, jotenkin tuntuu että parisuhde olisi otollisempi ympäristö hänen raitistua kuin eronne.
Silloin, kun viinanhimo häntä riivaa, muista erityisesti helliä ja kehua häntä! Siis kun hänellä addiktio vaatisi viinaa, mutta hän pystyy kieltäytymään. Hänellä pitäisi olla jokin uusi juttu tilalle silloin, Liikunta tai jokin älyllisesti motivoiva puuhailu, vaikka puutyöt, olisi hyvä ajanviete johon uppoutua. Tai jooga.
Arvelisin myös lapsen/lasten motivoivan huomattavasti raittiita elintapoja, ainakin kun vaimo uhkaa lähteä jos viina palaa kuvioihin.
Odotitko alkoholin jättämisen parantavan suhdettanne? Millä perusteella? Jos hän on käyttänyt alkoholia laukaisemaan pois pahan olon, tai unohtaakseen jotakin, kuten lapsuuden traumoja, eikö ole luonnollista että aluksi tilanne vaikeutuu? Jokin mielialaa tasoittava lääke voisi olla paikallaan tilapäisesti, en tiedä? Ns. bentsoja ei kai voi suositella, niihinkin jää addiktoituneeksi helposti.
Monet alkoholistit ovat muuten ADHD-henkilöitä, muistini mukaan n. puolet on todettu tällaisiksi asiaa tutkittaessa. Aikuis-ADHD:ta hoidetaan nykyisin myös sekä lääkkeillä että terapialla.
Vaatii varmasti monta kuukautta aivoille sopeutua viinattomaan elämään, olkaamme ylpeitä ja tyytyväisiä hänestä raittiina AA-laisena nyt ja jatkossa. - Sainiija
xym kirjoitti:
Oletko miehelle jutellut tai kysellyt myös siitä, mitä tapahtuu kun eroatte? Aikooko hän raitistua pysyvästi, vai ratkeaako ryyppäämään? Minkä ikäinen itse olet? Haluaisiko mies kanssasi lapsen/lapsia?
Vaikeita päätöksiä, jotenkin tuntuu että parisuhde olisi otollisempi ympäristö hänen raitistua kuin eronne.
Silloin, kun viinanhimo häntä riivaa, muista erityisesti helliä ja kehua häntä! Siis kun hänellä addiktio vaatisi viinaa, mutta hän pystyy kieltäytymään. Hänellä pitäisi olla jokin uusi juttu tilalle silloin, Liikunta tai jokin älyllisesti motivoiva puuhailu, vaikka puutyöt, olisi hyvä ajanviete johon uppoutua. Tai jooga.
Arvelisin myös lapsen/lasten motivoivan huomattavasti raittiita elintapoja, ainakin kun vaimo uhkaa lähteä jos viina palaa kuvioihin.
Odotitko alkoholin jättämisen parantavan suhdettanne? Millä perusteella? Jos hän on käyttänyt alkoholia laukaisemaan pois pahan olon, tai unohtaakseen jotakin, kuten lapsuuden traumoja, eikö ole luonnollista että aluksi tilanne vaikeutuu? Jokin mielialaa tasoittava lääke voisi olla paikallaan tilapäisesti, en tiedä? Ns. bentsoja ei kai voi suositella, niihinkin jää addiktoituneeksi helposti.
Monet alkoholistit ovat muuten ADHD-henkilöitä, muistini mukaan n. puolet on todettu tällaisiksi asiaa tutkittaessa. Aikuis-ADHD:ta hoidetaan nykyisin myös sekä lääkkeillä että terapialla.
Vaatii varmasti monta kuukautta aivoille sopeutua viinattomaan elämään, olkaamme ylpeitä ja tyytyväisiä hänestä raittiina AA-laisena nyt ja jatkossa.Lapsi ei moitivoi raittiisiin elämäntapoihin höpöhöpö. Samoin kenenkään velvollisuus ei ole hyysätä alkoholistia ja tuhota omaa elämäänsä. Päinvastoin, jos päästää alkoholistista irti, se voi olla paras teko mitä voi hänelle tehdä. Joskus voi käydä niin että kun alkoholisti putoaa tarpeeksi pohjalle niin sieltä on pakko nousta. Tämän vuoksi kenenkään velvollisuus EI OLE HOIVATA!
Itse olin liitossa alkoholistin kanssa 16 vuotta. Yritin erota melkein koko ajan. Mies aina lupasi mennä AA:han ym. kuuta taivaalta jotta jäisin. Piti kadota maan alle jotta miehestä pääsi eroon. Mies oli kuoleman partaalla, mutta vain 2 viikkoa.
Myös vanhempani olivat alkoholisteja. Hermostoni on luultavasti kehittynyt niin, että pelkään koko ajan, esim. nukkua ja minulla on uniongelmia. Koko elämän sai pelätä että milloin juodaan ja missä kunnossa ollaan. Koko ajan hermot olivat rasitustilassa, valmiina ottamaan paskaa niskaan. Tiedän naisia joilta on jopa terveys mennyt. En ihmettele yhtään. Minulla meni pari vuotta eron jälkeen että en esimerkiksi säpsähtänyt kerrostalon käytävästä kuuluvia ääniä. Ennen nimittäin aina niistä äänistä kuulin, yleensa aamuöisin milloin avokkini oli tulossa ryyppyreissuiltaan. Vieläkin sydämmeni alkaa hakkaamaan jännityksestä kun ajattelen tuota. Huh huh, onneksi, onneksi, onneksi elämäni on vapaa tuollaisesta nykyisin. Se on ihanaa!
Totta kai ero oli raskas, muutot jouduin tekemään yksin salassa, uuteen paikkaan totuttelu oli rankkaa. Saatoin itkeä jopa metrossa ja välillä tuntui että pitää mennä polvilleen kun ei jaksa. Pikkuasioitakaan en saanut hoidettua, esim. kirjastoasioita ym. Ei vaan jaksanut. Sitten joku asiakaspalvelija alkoi vittuilemaan siitä. Nuori poika oli, ei ollut vielä elämänkokemusta. Sanoin että on ollut ero, ei ole jaksanut.
Nyt on vähän paremmin. Pitäisi käydä al-anonissa ja AAL:llässä mutta kun ei ehdi. Mutta nautin elämästäni nyt! Se vaan alkaa painamaan, että en ehkä osaa alkaa uusiin suhteisiin miesten kanssa. Haluaisin kuitenkin vielä lapsia, mutta en oikein tapaa miehiä missään. Nettitreffejä yritin, mutta kun en oikein kenestäkään kiinnostu ja olen hyvin varovainen, niin pakkien antaminen tuntuu pahalle.
En pystyisi ikinä seurustella miehen kanssa joka käy ravintoloissa. Toleranssini on nolla joidenkin asioiden suhteen. En enää ikinä pystyisi odottelemaan toista ravintolasta tai katsomaan kuin tuoppia nostellaan huulille. - ap
xym kirjoitti:
Oletko miehelle jutellut tai kysellyt myös siitä, mitä tapahtuu kun eroatte? Aikooko hän raitistua pysyvästi, vai ratkeaako ryyppäämään? Minkä ikäinen itse olet? Haluaisiko mies kanssasi lapsen/lapsia?
Vaikeita päätöksiä, jotenkin tuntuu että parisuhde olisi otollisempi ympäristö hänen raitistua kuin eronne.
Silloin, kun viinanhimo häntä riivaa, muista erityisesti helliä ja kehua häntä! Siis kun hänellä addiktio vaatisi viinaa, mutta hän pystyy kieltäytymään. Hänellä pitäisi olla jokin uusi juttu tilalle silloin, Liikunta tai jokin älyllisesti motivoiva puuhailu, vaikka puutyöt, olisi hyvä ajanviete johon uppoutua. Tai jooga.
Arvelisin myös lapsen/lasten motivoivan huomattavasti raittiita elintapoja, ainakin kun vaimo uhkaa lähteä jos viina palaa kuvioihin.
Odotitko alkoholin jättämisen parantavan suhdettanne? Millä perusteella? Jos hän on käyttänyt alkoholia laukaisemaan pois pahan olon, tai unohtaakseen jotakin, kuten lapsuuden traumoja, eikö ole luonnollista että aluksi tilanne vaikeutuu? Jokin mielialaa tasoittava lääke voisi olla paikallaan tilapäisesti, en tiedä? Ns. bentsoja ei kai voi suositella, niihinkin jää addiktoituneeksi helposti.
Monet alkoholistit ovat muuten ADHD-henkilöitä, muistini mukaan n. puolet on todettu tällaisiksi asiaa tutkittaessa. Aikuis-ADHD:ta hoidetaan nykyisin myös sekä lääkkeillä että terapialla.
Vaatii varmasti monta kuukautta aivoille sopeutua viinattomaan elämään, olkaamme ylpeitä ja tyytyväisiä hänestä raittiina AA-laisena nyt ja jatkossa.kiitos viesteistä jälleen. meidän kuvio on nyt kääntynty niin, että ollaan päätetty erota. yhteistuumin. olen huojentunut asiasta, vaikka tosi on haikeaa. mies muuttaa pois ihan pian. enkä tiedä mitä hänelle sen jälkeen tapahtuu, enkä aio sillä turhaan päätäni vaivannut. johan tässä hyysäämisessä on mennyt vaikka kuinka monta vuotta! mä uuvutin itseni totaalisesti yrittämällä parantaa rakkaani, eikä siitä mitään tullut. toivon sydämestäni että se pysyy kaidalla tiellä, mutta mitä ikinä tapahtuu, se on sen oma päätös.
mies ei olisi halunnut tässä vaiheesa mun kanssa lapsia, koska tietää ja myöntää olevansa alkoholisti ja myös sen, ettei raittiudet ole olleet kovin pitkiä. se on sairaudestaan huolimatta ihan vastuuntuntoinen tyyppi tässä mielessä ja ajattelee, että isäksi ryhtyvän on pysyttävä tolpillaan. mä itse olen 38 v, joten en todellakaan voi jäädä katselemaan vuosikausiksi että mitä tapahtuu.
musta alkoholistin rinnalla todella sairastuu, vaikka meidän perheessä aika harvoin mitään änkyräkännejä minun läsnäollessani vedettiinkään. lähinnä näin kävi silloin kun olin poissa. mutta jatkuva pelko toisen puolesta ja toteutumattomat toiveet raittiuden jatkumisesta on todella uuvuttavia, mä olen ollut tässä suhteessa henkisesti ihan tosi poikki. ja kyllä musta sekin jotain kertoo, että mistään aiemmasta suhteesta ei ole ollut näin vaikea lähteä, vaikka ongelmat on olleet ihan toista luokkaa - murto-osa näistä.
voimia kaikille samassa tilanteessa oleville. mun 'pelastus' oli ratkaisun, eli eron, löytymisen kannalta varmaan se, että mun mies päätyi samaan lopputulokseen. ei siksi että rakkaus loppui, vaan siksi ettei toiveet nyt vaan millään kohtaa. - Sainiija
ap kirjoitti:
kiitos viesteistä jälleen. meidän kuvio on nyt kääntynty niin, että ollaan päätetty erota. yhteistuumin. olen huojentunut asiasta, vaikka tosi on haikeaa. mies muuttaa pois ihan pian. enkä tiedä mitä hänelle sen jälkeen tapahtuu, enkä aio sillä turhaan päätäni vaivannut. johan tässä hyysäämisessä on mennyt vaikka kuinka monta vuotta! mä uuvutin itseni totaalisesti yrittämällä parantaa rakkaani, eikä siitä mitään tullut. toivon sydämestäni että se pysyy kaidalla tiellä, mutta mitä ikinä tapahtuu, se on sen oma päätös.
mies ei olisi halunnut tässä vaiheesa mun kanssa lapsia, koska tietää ja myöntää olevansa alkoholisti ja myös sen, ettei raittiudet ole olleet kovin pitkiä. se on sairaudestaan huolimatta ihan vastuuntuntoinen tyyppi tässä mielessä ja ajattelee, että isäksi ryhtyvän on pysyttävä tolpillaan. mä itse olen 38 v, joten en todellakaan voi jäädä katselemaan vuosikausiksi että mitä tapahtuu.
musta alkoholistin rinnalla todella sairastuu, vaikka meidän perheessä aika harvoin mitään änkyräkännejä minun läsnäollessani vedettiinkään. lähinnä näin kävi silloin kun olin poissa. mutta jatkuva pelko toisen puolesta ja toteutumattomat toiveet raittiuden jatkumisesta on todella uuvuttavia, mä olen ollut tässä suhteessa henkisesti ihan tosi poikki. ja kyllä musta sekin jotain kertoo, että mistään aiemmasta suhteesta ei ole ollut näin vaikea lähteä, vaikka ongelmat on olleet ihan toista luokkaa - murto-osa näistä.
voimia kaikille samassa tilanteessa oleville. mun 'pelastus' oli ratkaisun, eli eron, löytymisen kannalta varmaan se, että mun mies päätyi samaan lopputulokseen. ei siksi että rakkaus loppui, vaan siksi ettei toiveet nyt vaan millään kohtaa.Voimia eroon. Se kuulostaa hyvälle ratkaisulle. Minä itse olen 36 vuotta ja minulla meni aivan liian monta hedelmällistä vuotta tuon oman exäni kanssa. Ei ole helppoa, biologinen kello tikittää ja pitäisi löytää hyvä mies jonka kanssa voisi yrittää saada lapsia.
Itselläni rankka ero on jo jäänyt unholaan, mutta vieläkin nautin siitä tunteesta että enää ei tarvitse stressata ja pelätä toisen alkoholinkäytön vuoksi. Se tunne on ihana! - niinmonestipettynyt2
Sainiija kirjoitti:
Voimia eroon. Se kuulostaa hyvälle ratkaisulle. Minä itse olen 36 vuotta ja minulla meni aivan liian monta hedelmällistä vuotta tuon oman exäni kanssa. Ei ole helppoa, biologinen kello tikittää ja pitäisi löytää hyvä mies jonka kanssa voisi yrittää saada lapsia.
Itselläni rankka ero on jo jäänyt unholaan, mutta vieläkin nautin siitä tunteesta että enää ei tarvitse stressata ja pelätä toisen alkoholinkäytön vuoksi. Se tunne on ihana!minä olen vasta nuori(22v.) ja ollaan seurusteltu vähän päälle 2 vuotta. mulle selkeni alkuhuuman jälkeen että mieheni on totaalinen alkoholisti vaikka onkin vasta 23 vuotias. kaikki yhteiset vkloput on menny sen ryypätessä ja tänäänki hän lähti taas baariin ja jätti mut kotiin. alkoholistilla menee omat arvot sivuun siinä vaiheessa kun hän avaa sen ensimmäisen tölkin, kaikki muu tärkeä hänellä unohtuu ja känni on ykkönen ja tavoite. kuulen jo puhelimesta kun hän on maistanut ensimäisen ryyppynsä, hän onkin niin positiivinen ja mukava, rentoutunut.
olen miettinyt monesti eroa niinkuin tänäkin iltana. olen menettäny monia yöunia valvoessa siinä pelossa missä kunnossa hän tulee kotiin, onko hän taas niin aggressiivisessa kännitilassa että haukkuu mua lyttyyn eikä muista seuraavana päivänä mitään. olen totisesti kaikkini tehnyt sen ihmisen eteen että hän heräisi ja tajuaisi ongelmansa. hän on niin jääräpää arjessaki että saisi halolla lyödä päähän jotta hän uskoisi. -tää kuullostaa kauhealta haukkumiselta nyt, mutta oikeasti mieheni on tunnollinen ja jalat maassa oleva hyvätahtoinen ihminen, jolle ihmissuhteet ovat tärkeitä ja meillä on todella paljon yhteistä ja yhteistä ajatusmaailmaa mutta sopivasti erillaista. :) minä olen se luova ja tunteet, hän on se looginen ja järki, sopiva tasapaino.ja rakkautta arjessa riittää ja paljon! mutta tämä kamala sairaus on vienny meidän ihanan suhteen aivan konkkaan. meillä ei todellakaan ole vaan "seurustelu iltamia sivistyneesti" vaan kaikki tai ei mitään periaatteella, ja jos mun mies on yhden vklopun selvinpäin niin jumalauta miten inhottava ja kireä hän..ja yritäppä nauttia kerranki aidoista yhteisistä hetkistä semmosen kanssa.
mulle tää on todella hankala selittää mitä kaikkia tunteita minulla on ja mitenkä paljon kärsin tässä.olen niin monesti kertonut tunteeni ja selittänyt kuinka paljon vahinkoa hän aiheuttaa meidän suhteelle ja kärsimystä minulle...mutta ei! mies on niin jääräpää ettei ihan oikeasti oikeasti kuuntele minua...jos jollaki on kokemusta alkoholisoituneesta horoskoopiltaan vaaka miehestä, niin jakakaa kertomuksenne! minäki haluan nuorena perustaa perheen ja haluan sanaisensa mittaisen miehen johon voi luottaa. ehkä olen liian optimistinen mieheni kohdalla että hän voisi parantua ja hän tajuaisi kuinka arvokas meidän suhde on. en halua pistää tätä hänen ongelmaa sen piikkiin että kun hän on vielä "niin nuori" ja blaa blaa...kyllä se varmaan on osittainki sitä, eihän meillä vielä ole paljon yhteisiä isoja asioita niinkuin kihlautuminen tai lapsia ym. mikä varmasti kasvattaa jossain määrin ihmisiä. haluaisin päästä eteenpäin tämän ongelman kanssa että voitaisiin elämää jatkaa yhdessä sillä haluan vielä yrittäää. kysymykseni tässä ehkä on, että mitenkä nuorelle jääräpäiselle miehelle saat hoitoo ja taottua sen päähän että hän tajuaisi kuinka iso ongelma alkoholismi on?
kiitos kertomuksistanne, ne antavat ihmeellisen paljon voimaa ja asioita mitä punnita ja miettiä.
- Yksi turha idiootti
Istun sohvalla kone sylissä, ukko "nukkuu" makkarissa. tuntui jotenkin hyvältä lukea noita aikaisempia juttuja.
Olen yksi niistä "kun teen kaikkeni toisen puolesta niin se tajuaa olla juomatta". Ukon juomista on jatkunut
kohta 10v, jossain vaiheessa aloin itsekin juoda, tuntui, että oli jotakin yhteistä, ymmärsin paremmin, ei tuntunut
toisen juominen pahalta ja muita idioottimaisia kuvitelmia. Kun tulin töistä kotia ja toinen oli jo vauhtipäällä parin
kaverinsa kanssa, oli helppo kulauttaa pari kunnon ryyppyä ja hyvin jaksoi katella. Mieheni oli aina valmis kysymään "otatko pienet", tiesi. että en alkaisi rähjäämään ottaneena.
Sitten vain yhtenä aamuna peilistä näkyi turvonnee, väsyneet, ilottomat kasvot, olo karmea, niinkuin niin monena aamuna. Tajusin, että nyt tämän on pakko muuttua. En ole juonut kolmeen vuoteen edes olutta.
Koko tämän 10v olen yrittänyt saada ukon lopettamaa, olen piilotellut, peitellyt, vadehdellut, maksanut, siloittanut
elämän tietä ettei vaan ukolla olisi murheita, ettei vain niiden takis joisi. Päivä jolloin ukko on ollut ilman väkevää viinaa on
tuntunut uudelta alulta, tästä se lähtee........ja sitten se helvetillinen kipu kun huomaa ettei se maailma miksikään muuttunut. Äskettäin hänellä todettiin maksakirroosi, tosi pahana jo, nestettä kertyy vatsaonteloon jne. Ainut vaihtoehto olisi täysraittius. Hän oli juomatta 2kk, eilen alkoi taas ja tänään jatkanut.
Kun maksakirroosi todettiin puhuimme, että tämä mennään yhdessä, sovitetaan elämämme niin että hoidot sun muut asiat sovittuvat luonnollisella tavalla elämään. Voi kuulostaa pahalta mutta ne 2kk olivat parasta aikaa kymmeneen vuoteen.
Tänään kun sain itkuni loppumaan tajusin, että se valtava huoli toisesta on aivan turhaa, ei sitä kukaan arvosta, eikä tästä itsensä kiduttamisesta saa muuta kuin niin pahan mielen että joskus tuntuisi helponmalta
kun sai kuulan kalloonsa.
Päätin, etten enää huodehdi, en siitä että oikeat lääkkeet otetaan oikeaan aikaan, en huolehdi miten ukko pääsee lääkäriin, en huolehdi sen paskaisita kalsareista, en sen kutiavasta ihosta, en huolehdi enkä sure jos se ei saa syötyä, en mene auttamaan jos se ei turvonneen mahansa kanssa meinaa päästä sängystä ylös. Kertakaikkiaan tunnit tuli täyteen, ei ole minun ratkaistavissa.
Tiedä että moni tulee sanomaa, syyttämään, että jätin sairaan miehen.
Mutta en vain voi jäädä. Vuosia pyysin, rukoilin, huusin, itkin. yritin hyvällä, ei tehonnut. Sanoin monesti ettei kenenkään elimistö kestä moista juomista, ei ihminen ole tarkoitettu käymään viinalla. Sanoi aina, älä puutu,
kyllä hän tietää......
Miksi minun pitäisi nyt jäädä kärsimää, pelkäämään, uhrautumaan. EI
Nyt ajattelen vain itseäni. - kiltti mies.
Vanha juttu mutta miten olis eroon miehestä. Pääset varmaan helpommin eroon alkoholisti miehestäsi kun miehes pääsee eroon alkoholista. Etsit sitten vaan miehen joka ei juo usein kuten minä vaikka. Tää oli vaa tällänen tyhmä ehdotus, ei ole pakko ottaa neuvoista vaarin.
- kyllä se jättää
pääset eroon kun teeskentelet juoppoa ja saamut, et välitä mistään mitään..
- Anonyymi
Hei,
vaikeita tilanteita.
https://www.alkoholiongelma.com/index.php/alkoholiongelma-apua-alkoholiongelmaan/perhe-alkoholisti/perhe-alkoholismi Alkoholismi on täysin geeniperäinen ja parantumaton sairaus. Se korreloi vahvasti ahdistuneisuuteen. Sekä alkoholismin että ahdistuneisuuden lääkehoito on tuloksetonta.
Propagandassa annetaan sellainen kuva, kuin kuiville pääsy olisi merkittävä elämänlaadun parannus. Ei ole, sillä ahdistuneisuus jää. Sitä paitsi
meistä alkoholisteista vain 1 - 2 % pääsee pitkäaikaisesti kuiville. Ennuste on huonompi kuin muissa vaikeissa taudeissa.
Itse olen kuivilla ja erittin ahdistunut. Ahdistuneisuuden lääkehoito on tehotonta puoskarointia.
Alkoholismista ei voi parantua. On kyse vain alkoholistin omaisten jaksamisen riittämisestä. Itse alkoholistilla ei vaihtoehtoja olekaan, kärsiä kunnes kuolee.- Anonyymi
Alkoholismista VOI parantua! Kerron vuosia kestäneestä viinan juonnin kokemuksesta.
Yhtenä aamuna vain päätin, katsoessani peiliin ja nähdessäni vieraat turvonnet silmät ja pöhöttyneet kasvot että VOI LUOJA , kuka tuo on!!!!!
Sillä hetkellä päätin että nyt on saatu viinaa tarpeeksi, jo riittää.
Ja viinan juonti loppui naulan kantaan sinä hetkenä. Tuo tapahtui 8 vuotta sitten. sen jälkeen viina ei ole kiinnostanut tiiman tippaa. Juon kaikkea muuta, vihreää teetä, kuumaa vettä, mehua, kahviakin jne. vain ei viinaa.
Elämä on muuttunut aivan ihanaksi, elettäväksi täysillä!!!! Aivot toimii normaalia paremmin , muisti on palautunut, innostustusta riittää oppimaan kaikkea uutta!
Olet edelleen alkoholisti, mutta sinua on sikäli onnistanut, että ahdistuneisuutesi on vähäisempi kuin keskimäärin alkoholistilla.
Emme parane koskaan, olimmepa kuivilla tai kentällä.- Anonyymi
Niin se on että naiset seurustelee alkoholistien kanssa. Raitis mies on tylsä eikä kelpaa naisille. Monta exääni on alkoholistin kanssa ja sitten valittavat vaaan niistä ongelmista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 73893
- 113799
- 140745
- 37732
- 70637
En haluaisi sanoa tätä
Mutta olet sokea sille, mitä sinulla jo on! Jos minä olisin sinä, pyrkisin tekemään kaikkeni kohentaakseni nykyistä pari40619Koska Sofia kertoo totuuden, että ovat eroneet miljonääri miehen kanssa?
Eikö olisi hänelle itselleen helpotus, kun voisi kertoa totuuden. Miksi salata asiaa ja pitkittää sitä harmaan tulevaisu179546- 32539
Vasemmiston aloite
Pyhäjärvellä, ihan hyvä aloite. Toteutus ja puhdistus pitäisi alkaa ihan omasta pesästä. Näkeehän tuon sokeakin mitä ja58503Muistelen lämmöllä
Se oli vaikein päätös, jonka olen joutunut tekemään. En pidä valehtelusta, mutta näin sait päätöksen asioille. Rakasti46502Onko suhtautuminen kaivattusi
Fyysiseen vetovoimaan muuttunut? Jos, mihin suuntaan? Tunnetko enemmän vai vähemmän vetoa häneen fyysisesti kuin silloin35484- 64474
- 69455
- 41446
Näyttää siltä ettet edes sinä.
Kukaan ei uskalla kohdata aitoa ja syvää sielun rakkautta. Hyvin harvat vain. Ihmisten on turha tavoitella sitä oikeaa31436- 45433
Maajussille morsian: Farmiviikon voittajat ja häviäjät - Itkua ja pettymystä ei salattu
Maajussille morsian -suosikkisarjassa farmiviikolla selviää, onko ilmassa "sitä jotakin". Rakkauden etsintä on täynnä i0432- 37431
Hei, alettaisko oleen yhdessä?
Miltä tuntuisi jos joku ihminen josta tykkäät sanoisi haluavansa yhteen asumaan? Ajattelisitko menettäväsi vapauden, pys74426Jos olen aiheuttanut pahaa, pyydän anteeksi
Jos olen omalla kirjoittelullani aiheuttanut täällä jollekin pahaa mieltä tai sotkenut asioita, niin pyydän sitä anteeks59415