Olimme yhdessä kolme vuotta, josta yhdessä asuimme reilun puolitoista vuotta. Kihloissakin olimme melkein vuoden. Asumme edelleen yhdessä, koska meillä on yhteinen asunto, jota ei ole vielä myyty. Erosimme noin kuukausi sitten. Sitä ennen jo pitkän aikaa elämä oli pelkkää riitelyä ja pahaa oloa.
Oikeastaan koko yhdessä olomme ajan minulla oli sellainen olo, etten ole tarpeeksi hyvä miehelleni. Minä en ole niin korkeasti koulutettu kuin hän, en ole kiinnostunut samoista asioista kuin hän jne.. Tosin meistä kahdesta minulla on ollut huomattavasti kauemmin koulutustani vastaava työpaikka kuin hänellä, mutta hän takertuu aina vaan akateemiseen koulutukseen, jota minulla ei ole.
Mieheni valehteli minulle tosi paljon ja salaili asioita. Ei kertonut minulle missä on ollut, kun ei tullutkaan töistä suoraan kotiin, tuli usein todella myöhään töistä. Hänen työnsä ei ole mikään sellainen, jossa joskus sattuu menemään pidempään. Ja vaikka olisikin, niin olisi siitä voinut ilmoittaa, että menee myöhään. Mutta hän ei vastannut puhelimeen, kun yritin soittaa tai sitten hänellä oli puhelin kokonaan kiinni.
Nyt mies etsii netin kautta uutta kumppania jo kovaa vauhtia. Itse asiassa tällä hetkellä hän on viettämässä juhannusta jonkun netistä löytämänsä naisen kanssa jossain mökillä. Minusta tuntuu todella pahalta. Olisi voinut odottaa edes siihen saakka, että asuntomme on myyty ja olisimme muuttaneet erilleen. Mutta ei. Hän käy terffeillä ja kehuskelee minulle, miten korkeasti kouluttettuja naisia hän on tapaillut.
Suhteestamme on puuttunut luottamus jo pitkän aikaa. Hän teki sellaista, mitä seurustelevan ihmisen ei kuulu tehdä ja asia tuli minun tietoon ja sen jälkeen en ole pystynyt täysin luottmaan häneen, vaikka hän vannoi, että aikoo olla luottamukseni arvoinen. Mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Tämä tapaus tapahtui, kun olimme seurustelleet noin vuoden, eli siitä on kauan aikaa. Kuitenkin salailu ja valehtelu jatkui ja jatkui vaan. Hän piti minua niin tyhmänä, etten muka tajua mistään mitään, enkä huomaa hänen valehteluaan.
Nyt tuntuu, että olinko koskaan hänelle yhtään mitään muuta, kuin joku taloudenhoitaja... Hän on sanonut, että hänellä on ollut paha olla kanssani suhteemme alusta alkaen, koska en ole kiinnostunut samoista asioista kuin hän. Vaikka minulle hän silloin vakuutti, että erilaisuutemme ei haittaa. Suhteemme alussa jopa luulin, että hän on onnellinen kanssani. Ja sitten kun ostimme yhdessä asunnon ja menimme kihloihin, niin luulin todellakin, että hän halusi elää kanssani. Mutta halusiko oikeasti koskaan?
Vaikka ero oli meidän molempien yhteinen päätös, niin silti tällä hetkellä tuntuu, että hän piti minua pilkkanaan kolme vuotta ja minulla on niin paha olla, etten tiedä miten selviän tästä. Voinko enää koskaan luottaa yhteenkään mieheen vai pitäisikö vain elää sinkkuna koko loppuelämä? Miten pystyn elämään hänen kanssaan samassa asunnossa siihen saakka, kun asunto on myyty...
En olisi voinut jäädä loppuelämäkseni suhteeseen hänen kanssaan. Se olin tajunnut jo aikaa sitten, vaikka erosimmekin vasta kuukausi sitten. Jos tätä eroa ei olisi tullut nyt, niin varmaan olisin joku päivä vain kerännyt tavarani ja häipynyt. Mutta miksi minusta silti tuntuu näin pahalta???
Oikeastaan koko yhdessä olomme ajan minulla oli sellainen olo, etten ole tarpeeksi hyvä miehelleni. Minä en ole niin korkeasti koulutettu kuin hän, en ole kiinnostunut samoista asioista kuin hän jne.. Tosin meistä kahdesta minulla on ollut huomattavasti kauemmin koulutustani vastaava työpaikka kuin hänellä, mutta hän takertuu aina vaan akateemiseen koulutukseen, jota minulla ei ole.
Mieheni valehteli minulle tosi paljon ja salaili asioita. Ei kertonut minulle missä on ollut, kun ei tullutkaan töistä suoraan kotiin, tuli usein todella myöhään töistä. Hänen työnsä ei ole mikään sellainen, jossa joskus sattuu menemään pidempään. Ja vaikka olisikin, niin olisi siitä voinut ilmoittaa, että menee myöhään. Mutta hän ei vastannut puhelimeen, kun yritin soittaa tai sitten hänellä oli puhelin kokonaan kiinni.
Nyt mies etsii netin kautta uutta kumppania jo kovaa vauhtia. Itse asiassa tällä hetkellä hän on viettämässä juhannusta jonkun netistä löytämänsä naisen kanssa jossain mökillä. Minusta tuntuu todella pahalta. Olisi voinut odottaa edes siihen saakka, että asuntomme on myyty ja olisimme muuttaneet erilleen. Mutta ei. Hän käy terffeillä ja kehuskelee minulle, miten korkeasti kouluttettuja naisia hän on tapaillut.
Suhteestamme on puuttunut luottamus jo pitkän aikaa. Hän teki sellaista, mitä seurustelevan ihmisen ei kuulu tehdä ja asia tuli minun tietoon ja sen jälkeen en ole pystynyt täysin luottmaan häneen, vaikka hän vannoi, että aikoo olla luottamukseni arvoinen. Mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Tämä tapaus tapahtui, kun olimme seurustelleet noin vuoden, eli siitä on kauan aikaa. Kuitenkin salailu ja valehtelu jatkui ja jatkui vaan. Hän piti minua niin tyhmänä, etten muka tajua mistään mitään, enkä huomaa hänen valehteluaan.
Nyt tuntuu, että olinko koskaan hänelle yhtään mitään muuta, kuin joku taloudenhoitaja... Hän on sanonut, että hänellä on ollut paha olla kanssani suhteemme alusta alkaen, koska en ole kiinnostunut samoista asioista kuin hän. Vaikka minulle hän silloin vakuutti, että erilaisuutemme ei haittaa. Suhteemme alussa jopa luulin, että hän on onnellinen kanssani. Ja sitten kun ostimme yhdessä asunnon ja menimme kihloihin, niin luulin todellakin, että hän halusi elää kanssani. Mutta halusiko oikeasti koskaan?
Vaikka ero oli meidän molempien yhteinen päätös, niin silti tällä hetkellä tuntuu, että hän piti minua pilkkanaan kolme vuotta ja minulla on niin paha olla, etten tiedä miten selviän tästä. Voinko enää koskaan luottaa yhteenkään mieheen vai pitäisikö vain elää sinkkuna koko loppuelämä? Miten pystyn elämään hänen kanssaan samassa asunnossa siihen saakka, kun asunto on myyty...
En olisi voinut jäädä loppuelämäkseni suhteeseen hänen kanssaan. Se olin tajunnut jo aikaa sitten, vaikka erosimmekin vasta kuukausi sitten. Jos tätä eroa ei olisi tullut nyt, niin varmaan olisin joku päivä vain kerännyt tavarani ja häipynyt. Mutta miksi minusta silti tuntuu näin pahalta???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ex-miehesi taitaa olla itsekeskeinen ja huonolla itsetunnolla varustettu.
Hyvä, kun pääsit/pääset eroon. Varaudu kaikkeen... asunnon myynti/raha-asiat jne...
että pääsit moisesta URPOSTA eroon! Oikeat miehet eivät kehustele jollain koulutuksella, haloo! Rakkaudella ja koulutuksella ei ole mitään tekemistä keskenään. Miehellä on vain aivan surkea itsetunto, jota hän yrittää pönkittää jollain koulutuksella. Säälittävä ääliö, löydät vielä paljon paremman miehen, ja ihmettelet mitä näit moisessa valehtelevassa luuserissa.
Mulla oli osittain samanlainen tilanne... Lähes 4 vuotta yhteiseloa, 3,5v saman katon alla, pari vuotta kihloissa... Meillä oli myös yhteinen omistusasunto yhteisellä lainalla, mutta kun exäni minulle suurena yllätyksenä ilmoitti haluavansa erota, äitini haki minut luokseen asumaan. En millään olisi pystynyt jäämään saman katon alle!
Samaa mun ja sun tilanteessa oli myös se, että koin lähes koko suhteen ajan, etten ole tarpeeksi hyvä miehelleni, vaikka yritin kaikkeni meidän suhteen eteen. Mies ei yksinkertaisesti osannut arvostaa minua ja panostani yhdessäolomme aikana (jälkeen päin kylläkin, kuulemma...). Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että ei kannata jäädä suhteeseen, jossa on luottamus- ja/tai toisen arvostamisongelmia... Sellaisissa suhteissa vain joko toinen tai molemmat kärsivät.
Ja tiedän myös, että vaikka exäni oli se jättänyt osapuoli, hänkin kärsi meidän erosta yhtä paljon kuin minäkin, ja itse asiassa molemmat meistä yrittivät lieventää surua, ja kääntää ajatuksia pois erosta treffailemalla muita... Ja se kyllä osittain toimikin vaikkakin se oli niitä muita kohtaan epäreilua, että emme olleet vielä kumpikaan päässeet erostamme yli... Sinun miehesikin saattaa yrittää peittää suruaan/ahdistustaan treffailemalla muita, ja hän saattaa pönkittää omaa itsetuntoaan painamalla sua lokaan (kehuskeleminen naistensa korkealla koulutuksella).
Pitkän suhteen loppumisesta toipuminen voi kestää kauan aikaa... Itse vasta tänä keväänä/kesänä tajusin päässeeni erostamme yli, vaikka siitä on jo 1,5 vuotta. Minua auttoi kovasti se, että muutin kauas exästäni, enkä ole nähnyt häntä kohta vuoteen. Pelottaa kyllä edelleen, että jos näkisimme (hän haluaisi tavata), vanhat haavat aukeaisi ja hän pääsisi taas satuttamaan sydäntäni pahasti.
Eron jälkeen olen tapaillut muita miehiä, ja tajunnut, että miehiä on oikeasti hirveän erilaisia... Ihan tarkoituksellisesti olen miettinyt kovasti exäni huonoja puolia (kannattaa kokeilla! ;)), ja miettinyt, miten ihanaa olisi löytää mies, jolla ei olisi juuri niitä samoja huonoja puolia... :D kukaan ei tietenkään ole täydellinen, mutta olen ymmärtänyt, että maailmassa on parempiakin miehiä mulle kuin exäni. Sinäkin voit luottaa siihen omalla kohdallasi.
Vaikka toinen olisi millainen, niin pitkän suhteen aikana toiseen ehtii kiintyä niin kovasti, että ero tuntuu todella pahalta, vaikka ei itsekään olisi ollut onnellinen kyseisessä suhteessa. Aika parantaa haavat - niin kulunut, mutta silti paikkansa pitävä sanonta... nimim. kokemusta on :P
Itsetuntosi on kärsinyt huonossa suhteessa ja toisen käyttäytyminen on ollut halpamaista. Yritä erottaa se, etteivät toisen väärät teot johdu sinusta, hän toimii niinkuin toimii. Heikon itsetunnon tunnstaa usein siitä, että on tarpeen pöyhkeillä vaikkapa koulutuksellaan, hän on pyrkinyt murtamaan myös sinun itsetuntosi. Lainaa tai hanki kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Sinun on syytä jälleenrakentaa itsesi ja eheytyä, voit myös oppia paljon parisuhteesta ja kehittyä. Kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa, joka on myös toimiva vertaistukiryhmä ja auttaa pääsemään erosta eteenpäin.
Vaikka olet nyt rikki, niin kyllä sinä selviät. Onneksi teillä ei ole tässä tilanteessa yhteisiä lapsia.
Vaikka mies sanoo että hänellä on ollut paha olla kanssasi koko ajan, niin se ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Ei hän silloin olisi alkanut tapailemaasn sinua saati osatnut kanssasi asuntoja ja kihloja. Todennäköisesti tunteiden vähättely on osa hänen omaa eroprosessiaan.
Ja mitä koulutustasoon tulee, niin itse olen akateeminen, mieheni sähkömies. Kyllä toimiva suhde on paljon enemmän kuin joku koulutus. Joskus heikkoa minä-kuvaa paikataan korostamalla koulutustasoa, ei hyvä asia.
Ero tekee kipeää, mutta aika tekee tehtävänsä. Tämä ei tässä kohdin sinua varmasti lohduta, mutta eron myötä oppii myös parisuhdetaitoja, joista on myöhemmin elämässä iloa.
Ole itsellesi armollinen, äläkä anna miehen käyttää sinua oman eroprosessinsa jäteämpärinä.
Ymmärrä jo iloita,oot pääsy paskasta eroon :)
Alkuperäisen kirjoitukseni jälkeen aikaa on kulunut ja oma oloni on ehkä himpun verran parempi. Kiitos ihanista kommenteistanne. Ehkä en kuitenkaan ole niin huono ihminen, mitä exäni on minulle väittänyt..
Se on jännä juttu, miten tunteet menee ihan edestakaisin.. Toisinaan tekisi mieli hyppiä ja kiljua riemusta, että Jihaa! Pääsin siitä urposta eroon ja toisinaan tulee niin paha mieli, että ei voi muuta kuin itkeä.. Onneksi minulla on ihania ystäviä, joille voin purkaa tunteitani ja jotka ymmärtää. Perheeni asuu muutaman sadan kilometrin päässä, joten heitä näen harvemmin, mutta parin viikon päästä alkaa loma ja silloin lähden perheeni luokse. On hyvä päästä näistä ympyröistä pois hieman pidemmäksi aikaa.
Kyllä tämä tästä. Toipumiseen menee aikaa, mutta ehkä jonain päivänä pahaa oloa ei enää tule. Siihen on luotettava.