Auttakaa, neuvoja?

murtunut äippä

Tarinani on seuraava : kohta 4 v sitten synnytin ihanan poikavauvan, sitä edeltävä raskaus oli kauhea, sillä kukaan ei tukenut minua, poikaystävä sääti kaikkea muuta, minä jouduin yksin hoitamaan kaikki käytännön asiat käymään yksin tutkimuksissakin... Vauva joutui teho-osastolle hoitovirheen vuoksi eikä 5 päivään tiennyt, että selviääkö hengissä... Itse olin erittäin huonossa kunnossa. :( Vauva selvisi ja pääsimme kotiin, mutta olin jatkuvasti peloissani ja itse kipeänä... Vauva sairasti paljon, ja pelkäsin kokoajan hänen henkensä puolesta. Astma sitten todettiin, ja sairasti pari pahaa kuivumistakin, minä olin se, joka ramppas sairaalassa, koska isä ei saanut itseään pedistä ylös... Manitaan nyt tässä vaiheessa myös se, että lapsen isä on sairaalollisen läheinen vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa, ja laittaa heidät kaiken muun edelle, ja perheessä on psyykkisiä ongelmia... Lapset kasvatettu sillälailla, että lässytetty ja annettu tehdä mitä huvittaa. Kys. pikkusisko on henkisesti erittäin epäterve, tällä hetkelläkin vielä alaikäinen...
Jouduin elämään jatkuvassa pelossa, että kenen kanssa seuraava riita (pikkusiskonsa sitä haastoi... usein.) ja olin todella yksin, ystäviä lukuunottamatta...
Lopulta sitten romahdin, aloin saada paniikkikohtauksia, ja romahdin täysin... minusta ei ollut enää äidiksi, mutta sen jakson aikanakin minua jaksettiin syyllistää yms... Olin vielä enemmän yksin...
En juonut, en mtn, mutta jouduin turvautumaan rauhoittaviin lääkkeisiin ja terapiaan... tiedän romahdukseni syy olleen se perhe ja huono parisuhde, missä minä olin kokoajan antavana osapuolena... tunsin itseni niin huonoksi... Lopulta eräänä iltana kun olimme kaverini kanssa kaupungilla, eräs ulkomaalainen mies kävi liiankin lähelle... kokemuksesta kun kerroin anopilleni vahingossa, alkoi syyllistämään minua ja sanoi kaikenlaista provoisoivasta pukeutumisesta (vaikken niin ole koskaan tehnyt!) ja että oma vika, etten saa ilmoittaa asiasta mihinkään, koska heille tulisi ongelmia ja haukkui vanhempani ja kaiken lisäksi minut äitinä... Olin niin maassa että uskoin kaiken, ja koska samoihin aikoihin tapasin nyk. avomieheni, lähdin tilannetta ja kaikkea, karkuun... Minua painostettiin allekirjoittamaan exälle yksinhuoltajuussopimus, tosin se ei ollut oikeuden määräys, vaan itsekin katsoin sen silloin huonossa itsetunnossa hyväksi ja koska olin muuttamassa eri puolelle suomea... kuten sanoin, minut iskettiin maahan... mulle jäi rajattomat tapaamisoikeudet... se siitä.
Sain nyk mieheni kanssa lapsen ja muutimme takaisin samale paikkakunnalle missä eksä asuu, sillä haluaisin olla esikoiseni kanssa. Nykyään olen kunnossa, kiitos ihanan mieheni yms, terapian...
Kuitenkin, eksä on laimiinlyönyt tapaamisoikeuksia, ei ole koskaan "aikaa" ja jos on, niin pikkusiskonsa, joka on ongelmatapaus, sotkeentuu asiaan, ja tulee mukaan... olen nähnyt lapseni 3 kertaa parin vuoden aikana, ja hänelle ei ole kerrottu, kuka on äiti... meidän perheellä menee hyvin, toisin kuin exällä joka ei kyennyt asumaan lapsen kanssa kahdestaan, vaan muutti takaisin vanhempiensa luokse... sen lisäksi exä harrastaa erittäin raakaa ja väkivaltaista vapaapainia, esittelee videoita ja luulenpa että lapsikin niitä nähnyt. Olen joutunut menemään kokoajan heidän ehdoilla ja yritin alussa olla ystävä, nyt pari päivää sitten laitoin välit poikki, ja kerroin, että vien asian oikeuteen... haluan yhteishuoltajuuden takaisin... viimeinen niitti oli se, kun eksän pikkusisko soitti, ja sivussa kertoi että lapsi sairaana, mutta eksä lähti silti juomaan... itse taas en juo, rakastan lapsia, ikävöin esikoista jokaikinen päivä, mutta koko heidän perhe on niin vihoissaan ja katkera, ettei antais mitään sellaista tapahtua... lista on pitkä... kys. pikkusiskon taholta ollut häiriköintiä tekstiviestein ja muutenkin, eksä pomppii pikkusiskon mukaan ( :o ) ja on saamaton. lupaili ja lupaili kaikenlaista, perheneuvolaankaan ei suostunut... minun äiti-lapsi suhdetta ei ole siltä taholta tuettu ja tapaamisoikeuksiakin on laimiinlyöty ja lista niistä asioista on vielä pitkä... että minut on mustamaalattu monien silmissä... ollaan täysin normaali perhe... en tiedä mitä tehdä enää... elokuussa on aika lastenvalvojalle ja alustavasti juttelin puhelimessa muttei voi kuulemma mitään jos eksä ei itse suostu allekirjoittamaan papaereita, vaan minun pitää haastaa sitten oikeuteen... miten tästä eteenpäin??? ja se on täysin varma, että siinä perheessä lapsi kasvatetaan "kieroon"... en ole koskaan tavannut enkä tule tapamaan niin henk. sairasta porukkaa... nyt olen sen ymmärtänyt... oli sekava tarina ja on vielä paljon, mitä en viittinyt tähän laittaa, mutta kuitenkin... neuvoja?

4

449

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • khgggghkhj

      ainoa mahdollisuus että alat hakea oikeutta oikeuden kautta.Olet ollut valtavan painostuksen alla,mutta älä luovuta.Jos olet vähävarainen,saat ilmaisen oikeusavustajan.

      • wwwwwwwwwwwwwwwwwww

        kerää itsellesi tukijatt, jotka tulevat todistajaksi oikeuteen.


    • ......

      paha paikka.

      Olen itsekin tuntenut alemmuudentunnetta, huonommuutta äitinä, olen uskonut kaiken mitä minulle syötetään, ja olen ottanut vastaan enemmän kuin on edes tarjottu paskaa niskaan - lähinnä siksi, että oma minä-kuvani on pirstaleina. kävin terapiassa pitkään, opin tunnistamaan omat vajavuuteni ja vahvuuteni, provosoivan käytöksen toisen osapuolen kohdalla, ja katsomaan asioita ilman syyllisyyden, vajavaisuuden tai alemmuudentunteen verhoa edessäni.
      toivon todella, että sinun perheesi tapauksessa oikeus tapahtuu, ja uskon niin käyvän, koska tässä maassa luojan kiitos on äideillä aika hyvät oikeudet olemassa. ja tosiaan, ne lähimmät ihmiset mukaan siihen prosessiin, ettet joudu yksin sitä kaikkea käymään läpi. tietenkin myös todistamaan sinun kelvollisuutesi äitinä.

      Toivotan sinulle paljon voimia tulevaan, taistele niin pitkään että saat lapsesi takaisin!

      • ap

        kiitos sulle... :)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      127
      1974
    2. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      100
      1720
    3. Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä

      Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy
      Maailman menoa
      57
      1370
    4. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      77
      1344
    5. Multa sulle

      Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M
      Ikävä
      31
      1038
    6. Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?

      Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s
      Ikävä
      47
      936
    7. Nainen, olen tutkinut sinua paljon

      Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm
      Ikävä
      51
      933
    8. Onko sulla empatiakykyä?

      Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet
      Ikävä
      44
      882
    9. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      73
      866
    10. Tavoitteeni onkin ärsyttää

      Sua niin turhaudut ja unohdat koko homman
      Ikävä
      109
      863
    Aihe