Anopillani on tapana kilpailla minun vanhempieni kanssa kaikesta. He eivät ole keskenään tekemisissä kuin suurimmissa käänteissä, mutta anoppi kyselee aina minulta hyvin paljon vanhempieni elämästä ja vertailee itseensä ja apen elämään. Raha-asioissa he eivät voi kilpailla, mutta kaikessa muussa kylläkin. Kun saimme mieheni kanssa ensimmäisen lapsen, anoppi kysyi aina miten monta kertaa minun vanhempani ovat vauvan nähneet, etteivät vaan näkisi yhtään vähempää. Jossain vaiheessa kun luku meni niin päin että vanhempani eivät olleet hetkeen käyneet ja appivanhemmat olivat nähneet vauvan useammin, levisi anopin naamalle voitonriemuinen ja itsekäs hymy. Mielestäni on jokseenkin sairasta kilpailla tälläisestä ja LASKEA kaikki kerrat milloin kukakin on vauvan nähnyt!!!
Sama juttu kaikkien suurten uutisten kanssa (naimisiinmeno, asunnon ostot, auton vaihdot). Kun kerromme heille jotain, anopin pitää aina tarkistaa, että "tietävätkö sun vanhempas tästä jo?". Ihan kuin asiat kerrottaisiin jossain paremmuusjärjestyksessä ihmisille????? Sukulaisemme asuvat eri puolilla Suomea, joten kerromme asiat siinä järjestyksessä ja niille ihmisille keiden kanssa nyt satumme olemaan tekemisissä. Jossain kohtaa alkoi aivan älyttömästi ottaa päähän aina tuo v-mäinen ja voitonriemuinen hymy anopin naamalla kun hän sai kuulla jotain ennen minun vanhempiani. Tähän toki liittyi myös vihjailu siitä millaiset välit meillä oikein on vanhempieni kanssa kun ette tälläistäkään asiaa ole vielä heille kertoneet. (Välit vanhempiini eivät aina ole olleet mutkattomat ja valitettavasti anoppi sai tämän selville, ja siitähän toki on kiva naljailla). Eli kerrommepa heille ensin tai vasta sitten kun minun vanhempani jo tietävät asian, sen on AINA väärinpäin!!! Niinpä sanoin miehelleni että tästä lähin kerromme isommat uutiset aina minun vanhemmilleni ensin, ettei tarvitse tuota vihjailua ja v-mäistä hymyä katsella. Miehelle tämä oli ok.
Pitkän yrityksen jälkeen aloin vihdoin odottaa toista lasta. Odotus on melko alussa, mutta kuitenkin jo riskiviikot on ylitetty, joten päätimme julkistaa asian sukulaisille - ja vanhemmille toki ensin. Kävin eilen omien vanhempieni luona tarkoituksena kertoa uutinen, mutta heille oli niin paljon tapahtunut viime aikoina josta riitti puhuttavaa, etten oikein löytänyt tilaisuutta kertoa asiaa. Huomenna pitäisi mennä anoppilaan kertomaan uutinen ja voin vain kuvitella taas sen tenttauksen: "kai sun vanhempas jo tietää, mitäs ne sano". Miten asiaan voisi vastata asiallisen ympäripyöreästi niin ettei asia selviä hänelle kuka tietää ja minkäkin verran? En jaksa taas mitään vihjailuja siitä miksei vanhempani tiedä ja miten he ovat niin ylivertaisia muihin verratuina, että tänne ne tuli ensimmäisenä uutisen kertomaan. Jotain asiallisen nasevaa pitäisi keksiä, joka hiljentäisi anopin, muttei samalla kertoisi yhtään mitään. Eihän asia hänelle edes kuulu, mutta jos asian menee niin hänelle töksäyttämään on juhannus taatusti pilalla.
Sama juttu kaikkien suurten uutisten kanssa (naimisiinmeno, asunnon ostot, auton vaihdot). Kun kerromme heille jotain, anopin pitää aina tarkistaa, että "tietävätkö sun vanhempas tästä jo?". Ihan kuin asiat kerrottaisiin jossain paremmuusjärjestyksessä ihmisille????? Sukulaisemme asuvat eri puolilla Suomea, joten kerromme asiat siinä järjestyksessä ja niille ihmisille keiden kanssa nyt satumme olemaan tekemisissä. Jossain kohtaa alkoi aivan älyttömästi ottaa päähän aina tuo v-mäinen ja voitonriemuinen hymy anopin naamalla kun hän sai kuulla jotain ennen minun vanhempiani. Tähän toki liittyi myös vihjailu siitä millaiset välit meillä oikein on vanhempieni kanssa kun ette tälläistäkään asiaa ole vielä heille kertoneet. (Välit vanhempiini eivät aina ole olleet mutkattomat ja valitettavasti anoppi sai tämän selville, ja siitähän toki on kiva naljailla). Eli kerrommepa heille ensin tai vasta sitten kun minun vanhempani jo tietävät asian, sen on AINA väärinpäin!!! Niinpä sanoin miehelleni että tästä lähin kerromme isommat uutiset aina minun vanhemmilleni ensin, ettei tarvitse tuota vihjailua ja v-mäistä hymyä katsella. Miehelle tämä oli ok.
Pitkän yrityksen jälkeen aloin vihdoin odottaa toista lasta. Odotus on melko alussa, mutta kuitenkin jo riskiviikot on ylitetty, joten päätimme julkistaa asian sukulaisille - ja vanhemmille toki ensin. Kävin eilen omien vanhempieni luona tarkoituksena kertoa uutinen, mutta heille oli niin paljon tapahtunut viime aikoina josta riitti puhuttavaa, etten oikein löytänyt tilaisuutta kertoa asiaa. Huomenna pitäisi mennä anoppilaan kertomaan uutinen ja voin vain kuvitella taas sen tenttauksen: "kai sun vanhempas jo tietää, mitäs ne sano". Miten asiaan voisi vastata asiallisen ympäripyöreästi niin ettei asia selviä hänelle kuka tietää ja minkäkin verran? En jaksa taas mitään vihjailuja siitä miksei vanhempani tiedä ja miten he ovat niin ylivertaisia muihin verratuina, että tänne ne tuli ensimmäisenä uutisen kertomaan. Jotain asiallisen nasevaa pitäisi keksiä, joka hiljentäisi anopin, muttei samalla kertoisi yhtään mitään. Eihän asia hänelle edes kuulu, mutta jos asian menee niin hänelle töksäyttämään on juhannus taatusti pilalla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Valehtele aina, että tottakai minä nyt omalle äidilleni olen jo kertonut ja ynähtele jotain epämääräistä. Anoppisi on kuin äitini joka laskee joka helevetin kyläreissunkin, olen oppinut valehtelemaan ja olemaan kertomatta asioista jo kauan sitten, koska en jaksa kuunnella sitä valitusta ja takanapäin puhumista.
jo aitassa. Illalla saunottiin ja juteltiin kun miehet lähti kalaan. Kas.. emme huomanneet udella :) Minä valvon ja katson mökin ikkunasta miesten paluun. En valvo vahdissa tai pelossa. Valvon, kun haluan kokea juhannusyön kauneuden. Härkälintu rääkäisee ja hento usva nousee järven pintaan.
Kokeile sinäkin :)
Sait ajattelemaan edesmennyttä anoppiani. Ihana persoona!
Miksi anopille pitäisi vielä kertoa??? odota kunnes sinun vanhempasi tietää. Minä ihan piruuttani rääkkäisin anoppia, jos olisi tuon tyylinen. ;)
Oliskos se paree kertoa sille tulevan lapsen isälle ihan ensin?
Anopin tyylistä kun ei ole takeita.
kirjoittamastasi, jos joskus itse pääset anopiksi?
Toivottavasti et periytä tuota "ihan piruuttani rääkkäisin"-asennetta lapsiisi. Se on aika narsistinen tapa ajatella?
Minä olen jo anoppi. Tyttöni ja poikani ovat kummatkin perheellisiä ja aivan hyvin olemme tulleet toimeen. Normaalit aikuisten keskusteluyhteydet.
En oikein osaa valehdella näin isoissa asioissa ja sitten siinä on se pointti ettei anopista tiedä, se saattaa yllättäen soittaakin vanhemmilleni ja olisi noloa jos he eivät oikeasti vielä tiedäkään asiaa.
Anopille pitää ehkä kertoa tänään, koska emme (sattuneesta syystä) käy siellä kovin usein, joten seuraavaan kyläreissuun voi mennä hyvin paljon aikaa. (Ei sillä että se minua haittaisi, saattaa vaan nousta meteli jos kerromme tämän vasta viittä vaille syynnytystä ;).
Taidat itse ylläpitää tuota kuviota tuollaisella toiminnalla.
tuli mieleen, kun tuon aloituksen luin... Anoppi on pirullinen akka ja nauttii saadessaan kettuilla miniälle - ja tekee niin just niin kauan kuin se hänelle sallitaan. Hittoako se hänelle ylipäätään kuuluu, tietääkö hän vai aloittajan vanhemmat heidän asiansa ensin?! Itse ainakin jättäisin vastaamatta tuollaisiin tivaamisiin - vastaisin, että no sinä tiedät nyt, mitä muiden on väliä?!
pistä sama tekstiviesti kaikille kerralla.
ei se tekstari ole ehkä paras tapa kertoa, mutta eiä tarvihe miettiä moisia asioita.
vastaat kyselyihin tuolla kysymyksellä, etkä sitten kerro muiden ihmisten tietämisistä mitään. Koska se tuskin kuuluu anopille, eikä hän sillä tiedolla mitään (hyödyllistä) tee.
Ota tavaksesi olla vastaamatta kysymyksiin, joihin et halua vastata. Se tehoaa ainakin jonkin ajan kuluttua.
vielä sekin, ettei kaikkia välttämättä kiinnosta tiineytesi, eikä muutkaan "uutisesi".
ei kiinnosta OMAN POJAN perheenlisäys???
Sinäpä ihana anoppi olet!
JA jos ei kiinnosta niin eipä kai sitten kyselläkään? Kuitenkin asia on sen verran tärkeä anopille että haluaa tietää ensin, joten eipä näytä kiinostuksen puutteelta.
Vastauksesi vaikutti järjen puutteeltä, sorry!
Lähetä tekstarit kaikille, joidet luulet olevan asiasta osallisia tai kiinnostuneita.
Tekstareita käyttävät tavallisia ihmisiä tärkeämmissä asemissa olevat vaikuttajatkin. Jos joku haluaa lisätietoja, varaudu soittoihin tai kyselytekstareihin.
on melko luonteva toiminto! Sillä konstilla minäkin lapseni sain :) Mutta miniän "tiedotusleikki" aiheesta ei oikein sytytä. Miniäkin saa luvan oppia käyttäytymään niinkuin aikuiset tekee.
Mene polvillesi ja kiitä Luojaa tai elämää tai kohtaloa siitä, että murheesi ovat tätä luokkaa.
Sen jälkeen pahoittele mieltäsi siitä ja tästä ja tuosta oikealle ja vasemmalle ja pidä kirjaa, mitä kukin sanoi ja miten kukin katsoi ja pisteytä tulokset. Jos opettelet oikein nasevat laukaisut, niin saat sitten vanhana ne samat laukaisut päin omia kasvojasi omilta lapsiltasi.
Eli taputtele mahaasi, go to the next level ja elä kesää 2010 ja unohda se anopin arviointi nyt ihan kokonaan. On mitä on!!!
saanut pari laakia laukauksia naamalleen liikaa..