Toukokuussa tuli kahdeksan vuotta avomieheni kanssa täyteen ja nyt muutamme tämän kuun lopussa erilleen. Hän muuttaa pois. Minä olen miettinyt eroa jo muutaman kuukauden verran, mutta en ole saanut tehdyksi mitään. Lopulta otin asian puheeksi ja nyt hän sanoo että oli minun syytäni, kun eroamme.
Että minä en panostanut parisuhteeseen ja on minun syytäni että etäännyimme. Minä en ottanut häntä huomioon, eikä minulle kelvannut mikään.
Kunhan vain muistin, että kuka valvoi 3v ja 8kk lapsiemme kanssa yöt, kuka hoiti heidät aamusta iltaan, kuka vei heidät lääkäriin, kuka vaihtoi heidän jokaikisen vaipat. Hetkinen, taisin olla minä.
Mies koki kaverinsa, urheiluharrastuksen ja tietokoneensa tärkeämmäksi kuin lapsensa, minut ja parisuhteemme. Me tulimme hänen elämässään vasta neljäntenä sijalla.
Viimeisen kahden vuoden aikana hän on ollut kolme kertaa omalla lomalla. Kaksi yötä Tallinnassa, viikon Italiassa ja viikon Saksassa. Hyvä, kun minä sain lähteä ystäväni häihin viime huhtikuussa kahdeksi päiväksi, herranjumala, miten minä kehtasin jättää lapsiparkani, varsinkin kun toinen oli vasta puolivuotias. Eihän minulla siihen oikeutta ollut. No, minä kuulen siitä vieläkin.
Ja senkin ajan, kun minä olin ystäväni häissä ja sitten kun tulin kotiin, löysin kotipöydältä viestin, että minun pitää hakea lapset vanhemmiltani, kun olivat olleet siellä yön.
Nyt mietin, että miten ihmeessä tulin tuhlanneeksi kahdeksan vuotta tuollaiseen mieheen, joka syyttää minua kaikesta ja käyttäytyy kuin mikä lie hirviö. Olen onnellisempi ilman. Tästä suhteesta ei mitään muuta hyvää jäänyt kuin lapset.
Että minä en panostanut parisuhteeseen ja on minun syytäni että etäännyimme. Minä en ottanut häntä huomioon, eikä minulle kelvannut mikään.
Kunhan vain muistin, että kuka valvoi 3v ja 8kk lapsiemme kanssa yöt, kuka hoiti heidät aamusta iltaan, kuka vei heidät lääkäriin, kuka vaihtoi heidän jokaikisen vaipat. Hetkinen, taisin olla minä.
Mies koki kaverinsa, urheiluharrastuksen ja tietokoneensa tärkeämmäksi kuin lapsensa, minut ja parisuhteemme. Me tulimme hänen elämässään vasta neljäntenä sijalla.
Viimeisen kahden vuoden aikana hän on ollut kolme kertaa omalla lomalla. Kaksi yötä Tallinnassa, viikon Italiassa ja viikon Saksassa. Hyvä, kun minä sain lähteä ystäväni häihin viime huhtikuussa kahdeksi päiväksi, herranjumala, miten minä kehtasin jättää lapsiparkani, varsinkin kun toinen oli vasta puolivuotias. Eihän minulla siihen oikeutta ollut. No, minä kuulen siitä vieläkin.
Ja senkin ajan, kun minä olin ystäväni häissä ja sitten kun tulin kotiin, löysin kotipöydältä viestin, että minun pitää hakea lapset vanhemmiltani, kun olivat olleet siellä yön.
Nyt mietin, että miten ihmeessä tulin tuhlanneeksi kahdeksan vuotta tuollaiseen mieheen, joka syyttää minua kaikesta ja käyttäytyy kuin mikä lie hirviö. Olen onnellisempi ilman. Tästä suhteesta ei mitään muuta hyvää jäänyt kuin lapset.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ajan kanssa huomaat, miten paljon enenmmän sinulle jäi kuin miehellesi, kun vain saat elatusmaksuasiat kuntoon. Se voi ollakin kinkkisempi juttu. Voimia ja tsemppiä!
elämääsi tuhlannut tuollaiseen.