Fiksuin palstalainen gallup

Mun mielestä palstan moni HC-atm voinee silti onnistua elämässään, kunhan muuttaa suunnan jotenkin nykyistä menoa vastaavaksi elikkä saa hommattua itselleen perus setit kuntoon kuten: koulutus, työ, asunto. Siitä se lähtee. Parisuhdemarkkinoilla pitää olla todisteet miehen omasta henkilökohtaisesta menestyksestä olla olemassa, se on edellytys että voi tulla naisen suunnalta valituksi varteenotettavana poikaystävänä?

Ei sinne peräkammariin nykynaiset tule...

Sitten jos perusjutut on hommattu ja naisasiat tökkii niin, onkin kimurantimpi tie edessä, kohti pään syvyyksiä...

Mun mielestä on varsin epäreilua parisuhdemarkkinoilla nykyään että tosiaan kirjaviisaat kundit jäävät varsin helposti ilman seuraa, sen kuuluisan "mielenkiintoisuuden puutteen" vuoksi. Kenen taholta, hienovaraisesti arvioituna varsin normaalien ei-missi eikä miljonääri tyylisten naisten, jotka vaativat paljon pienellä rahalla.

Kun kokeneesti naisia käsittelevät miehet ovat luoneet parisuhdemarkkinoille nykystandardit joiden mukaan miehen taso määräytynee?

Toki se käy järkeen että katumuusikko on mielenkiintoisempi kuin yliopiston käynyt nörttimies, mutta ne suuret tunteethan voittaa niin usein järjen äänen...Ei tunnetta ei raukkautta. Ei mielenkiintoa ei tunnetta?

Tylsät, luotettavat, vähän alkoa käyttävät, perusmiehet menivät esim. 80's ja hyvin vielä 90's kun kuumille kiville, mutta nyt koko konsepti on kuin biojäteastia mielenkiinnoltaan.

Ehkäpä perinteisessä parinmuodostus mielessä tälläinen sex in the cityn kaltainen sekstailumarkkinatalous tuleekin vääjäämättä valloittamaan entisaikojen parisuhdemarkkinat.

Jäljelle jäävät miehet joille ei olekkaan nykyisin kysyntää. Ei kun sinne "hiljaisten miesten baariin" sopivasti eronnutta naista bongailemaan. Liebe ist?

?poikamies kirjoitti:

Mun mielestä palstan moni HC-atm voinee silti onnistua elämässään, kunhan muuttaa suunnan jotenkin nykyistä menoa vastaavaksi elikkä saa hommattua itselleen perus setit kuntoon kuten: koulutus, työ, asunto. Siitä se lähtee. Parisuhdemarkkinoilla pitää olla todisteet miehen omasta henkilökohtaisesta menestyksestä olla olemassa, se on edellytys että voi tulla naisen suunnalta valituksi varteenotettavana poikaystävänä?

Ei sinne peräkammariin nykynaiset tule...

Sitten jos perusjutut on hommattu ja naisasiat tökkii niin, onkin kimurantimpi tie edessä, kohti pään syvyyksiä...

Mun mielestä on varsin epäreilua parisuhdemarkkinoilla nykyään että tosiaan kirjaviisaat kundit jäävät varsin helposti ilman seuraa, sen kuuluisan "mielenkiintoisuuden puutteen" vuoksi. Kenen taholta, hienovaraisesti arvioituna varsin normaalien ei-missi eikä miljonääri tyylisten naisten, jotka vaativat paljon pienellä rahalla.

Kun kokeneesti naisia käsittelevät miehet ovat luoneet parisuhdemarkkinoille nykystandardit joiden mukaan miehen taso määräytynee?

Toki se käy järkeen että katumuusikko on mielenkiintoisempi kuin yliopiston käynyt nörttimies, mutta ne suuret tunteethan voittaa niin usein järjen äänen...Ei tunnetta ei raukkautta. Ei mielenkiintoa ei tunnetta?

Tylsät, luotettavat, vähän alkoa käyttävät, perusmiehet menivät esim. 80's ja hyvin vielä 90's kun kuumille kiville, mutta nyt koko konsepti on kuin biojäteastia mielenkiinnoltaan.

Ehkäpä perinteisessä parinmuodostus mielessä tälläinen sex in the cityn kaltainen sekstailumarkkinatalous tuleekin vääjäämättä valloittamaan entisaikojen parisuhdemarkkinat.

Jäljelle jäävät miehet joille ei olekkaan nykyisin kysyntää. Ei kun sinne "hiljaisten miesten baariin" sopivasti eronnutta naista bongailemaan. Liebe ist?

"Kun kokeneesti naisia käsittelevät miehet ovat luoneet parisuhdemarkkinoille nykystandardit joiden mukaan miehen taso määräytynee? "

Joo se on selvä juttu että näin se menee kun kaikki nuoret paritteluikäiset naiset jotka edes jotenkin säällisen näköisisä ovat menevät jo varhain näiden miesten panoverkostoihin nussittaviksi niin näistä nussijamiehistä sitten tulee naisille miehen malli jo hyvin varhaisessa iässä. Tähän miesmalliin naiset sitten vertaavat kaikkia miehiä, ja jos miehen parisuhde/nusssinta kokemukset ja taidot ovat näitä miehiä vähäisemmät nainen ei voi heitä seurakseen sietää.
Kun nainen sitten jossain vaiheessa lakkaa kelpaamasta näiden nussijamiesten panoverkostoihin nussittavaksi hän katkeroituu ja alkaa purkaa miehiä(siis näitä nussijamiehiä joille kelpaamattomaksi hän on tullut) kohtaan tuntemaansa vihaa ja silloin nimenomaan näihin parisuhde/seksi-markkinoilta syrjäytyneisiin miehiin tyyliin 'kaikki miehet ovat sikoja' . Vielä erityisesti tällainen nainen alkaa jopa demonisoida niitä miehiä joiden seksikokemukset ovat jääneet vähäisiksi tai olemattomiksi, tässä asiassa häntä vielä tukevat jotkut niistä miehistä joiden panoverkostoihin kelpaamattomiksi nämä naiset ovat tulleet. Tässä demonispointipajatuksessa tärkeällä sijalla on oman tunne-elämänsä paremmuuden korostaminen näihin vähän parisuhde/nussintakokemusta omaaviin miehiin nähden.

siltä näyttääkin kirjoitti:

"Kun kokeneesti naisia käsittelevät miehet ovat luoneet parisuhdemarkkinoille nykystandardit joiden mukaan miehen taso määräytynee? "

Joo se on selvä juttu että näin se menee kun kaikki nuoret paritteluikäiset naiset jotka edes jotenkin säällisen näköisisä ovat menevät jo varhain näiden miesten panoverkostoihin nussittaviksi niin näistä nussijamiehistä sitten tulee naisille miehen malli jo hyvin varhaisessa iässä. Tähän miesmalliin naiset sitten vertaavat kaikkia miehiä, ja jos miehen parisuhde/nusssinta kokemukset ja taidot ovat näitä miehiä vähäisemmät nainen ei voi heitä seurakseen sietää.
Kun nainen sitten jossain vaiheessa lakkaa kelpaamasta näiden nussijamiesten panoverkostoihin nussittavaksi hän katkeroituu ja alkaa purkaa miehiä(siis näitä nussijamiehiä joille kelpaamattomaksi hän on tullut) kohtaan tuntemaansa vihaa ja silloin nimenomaan näihin parisuhde/seksi-markkinoilta syrjäytyneisiin miehiin tyyliin 'kaikki miehet ovat sikoja' . Vielä erityisesti tällainen nainen alkaa jopa demonisoida niitä miehiä joiden seksikokemukset ovat jääneet vähäisiksi tai olemattomiksi, tässä asiassa häntä vielä tukevat jotkut niistä miehistä joiden panoverkostoihin kelpaamattomiksi nämä naiset ovat tulleet. Tässä demonispointipajatuksessa tärkeällä sijalla on oman tunne-elämänsä paremmuuden korostaminen näihin vähän parisuhde/nussintakokemusta omaaviin miehiin nähden.

ylivertaiseen älyyni, en ymmärrä. Toisaalta, ei minun kaikkea tarvitse tietääkään, kunhan vain tajuan esittää oikeat kysymykset. Jossakin tutkimuksessa hiljakkoin verrattiin tietoja älykkyysosamäärästä parisuhteen kestoon, saaden yllättäviä tuloksia. Mitä ilmeisimmin pisimpään kestivät suhteet, joissa nainen oli 15% miestään älykkäämpi. Muut suhteet päättyivät yleensä nopeammin. Olisiko mahdollista, että naiset tietämättään hakevat miehessä tätä eroa älykkyydessä? Selittäisi hyvin sen, miksi niin monella fiksulla naisella on miehenä täysi juntti, mölli tai urvelo. Jos siis vaadittu älykkyysero on niinkin suuri kuin 15%, mitä tapahtuu ÄO-asteikon yläpäässä oleville miehille? Suurin osa naisista on älyllisesti ainakin hiukan heidän alapuolellaan ja samallakin tasolla olevat haluavat korkeintaan lievästi keskitasoa älykkäämpiä miehiä. Niinpä vain hyvin harva nainen jaksaa innostua selkeästi älyllisestä miehestä. Jos miehen ÄO on 120, pitäisi naisen ÄO:n olla 138, jotta suhde toimisi täydellisesti. 138 on kuitenkin huomattavasti harvinaisempi ÄO kuin 120, joten täydellisiä kumppaneita ei voi kaikille riittää. Jos miehen ÄO on 150, on hän todella pulassa, sillä täydellisen naisen ÄO:n pitäisi olla 172,5. Äärimmäisen harvinainen ÄO, jopa yliopistolla. Teidän älystänne en tietenkään voi sanoa mitään ilman asianmukaista testausta, mutta teillä molemmilla selkeästi on tietty taipumus analyyttiseen ja teoreettiseen ajatteluun, mikä yleensä on merkki vähintäänkin jonkinlaisesta älykkyydestä, olipa koulutustaso mikä tahansa. Jos päätelmäni kyseisen tutkimuksen tuloksista pitävät paikkansa, pelotatte suurimman osan naisista pois heti, kun avaatte suunne. Jos suhteeseen pääsette, on edessä pikainen loppu. Luvassa on toistuvia pettymyksiä. Esittämällä tyhmää voisitte kiinnostaa useampia naisia, mutta kauanko jaksaisitte väärentää persoonallisuutenne ja mitä vahinkoa tekisitte siinä sivussa itsellenne? Ennemmin tai myöhemmin karmea totuus kuitenkin valkenisi toiselle ja hän tuntisi olonsa petetyksi, joten kohta taas oltaisiin yksin. Toisaalta, ehkä näytteleminen olisi vaivan arvoista, kunhan vain ei itse erehdy ottamaan suhdetta tosissaan. Voisi olla kiintoisa empiirinen koe katsoa, mitä tapahtuu jos menee vaikkapa ravintolaan sönköttämään naisille kaikkea mahdollista esim. urheilusta, kaljasta, autoista, hevirokista ja ylipäätään kaikesta siitä, mistä naiset olettavat tyhmempien miesten olevan kiinnostuneita. ÄO 100 on yleisin, joten tavoiteltavan vaikutelman pitäisi vastata tasoa ÄO 85, jotta maksimaalisen moni nainen ihastuisi. Kouluarvosanoin mitattuna, esittäkää sitä tyyppiä, jonka keskiarvo oli 6,5, jolla oli viritetty mopo, musta nahkis ja joka aina korkkasi kaikki neitsyet. Pitäisi toimia. Jos olen väärässä, luovun tittelistäni palstan älykkäimpänä miehenä.

old_profile_52854 kirjoitti:

ylivertaiseen älyyni, en ymmärrä. Toisaalta, ei minun kaikkea tarvitse tietääkään, kunhan vain tajuan esittää oikeat kysymykset. Jossakin tutkimuksessa hiljakkoin verrattiin tietoja älykkyysosamäärästä parisuhteen kestoon, saaden yllättäviä tuloksia. Mitä ilmeisimmin pisimpään kestivät suhteet, joissa nainen oli 15% miestään älykkäämpi. Muut suhteet päättyivät yleensä nopeammin. Olisiko mahdollista, että naiset tietämättään hakevat miehessä tätä eroa älykkyydessä? Selittäisi hyvin sen, miksi niin monella fiksulla naisella on miehenä täysi juntti, mölli tai urvelo. Jos siis vaadittu älykkyysero on niinkin suuri kuin 15%, mitä tapahtuu ÄO-asteikon yläpäässä oleville miehille? Suurin osa naisista on älyllisesti ainakin hiukan heidän alapuolellaan ja samallakin tasolla olevat haluavat korkeintaan lievästi keskitasoa älykkäämpiä miehiä. Niinpä vain hyvin harva nainen jaksaa innostua selkeästi älyllisestä miehestä. Jos miehen ÄO on 120, pitäisi naisen ÄO:n olla 138, jotta suhde toimisi täydellisesti. 138 on kuitenkin huomattavasti harvinaisempi ÄO kuin 120, joten täydellisiä kumppaneita ei voi kaikille riittää. Jos miehen ÄO on 150, on hän todella pulassa, sillä täydellisen naisen ÄO:n pitäisi olla 172,5. Äärimmäisen harvinainen ÄO, jopa yliopistolla. Teidän älystänne en tietenkään voi sanoa mitään ilman asianmukaista testausta, mutta teillä molemmilla selkeästi on tietty taipumus analyyttiseen ja teoreettiseen ajatteluun, mikä yleensä on merkki vähintäänkin jonkinlaisesta älykkyydestä, olipa koulutustaso mikä tahansa. Jos päätelmäni kyseisen tutkimuksen tuloksista pitävät paikkansa, pelotatte suurimman osan naisista pois heti, kun avaatte suunne. Jos suhteeseen pääsette, on edessä pikainen loppu. Luvassa on toistuvia pettymyksiä. Esittämällä tyhmää voisitte kiinnostaa useampia naisia, mutta kauanko jaksaisitte väärentää persoonallisuutenne ja mitä vahinkoa tekisitte siinä sivussa itsellenne? Ennemmin tai myöhemmin karmea totuus kuitenkin valkenisi toiselle ja hän tuntisi olonsa petetyksi, joten kohta taas oltaisiin yksin. Toisaalta, ehkä näytteleminen olisi vaivan arvoista, kunhan vain ei itse erehdy ottamaan suhdetta tosissaan. Voisi olla kiintoisa empiirinen koe katsoa, mitä tapahtuu jos menee vaikkapa ravintolaan sönköttämään naisille kaikkea mahdollista esim. urheilusta, kaljasta, autoista, hevirokista ja ylipäätään kaikesta siitä, mistä naiset olettavat tyhmempien miesten olevan kiinnostuneita. ÄO 100 on yleisin, joten tavoiteltavan vaikutelman pitäisi vastata tasoa ÄO 85, jotta maksimaalisen moni nainen ihastuisi. Kouluarvosanoin mitattuna, esittäkää sitä tyyppiä, jonka keskiarvo oli 6,5, jolla oli viritetty mopo, musta nahkis ja joka aina korkkasi kaikki neitsyet. Pitäisi toimia. Jos olen väärässä, luovun tittelistäni palstan älykkäimpänä miehenä.

Puurot ja vellit taitaa olla vähän sekaisin?

Jos tämä kyseinen tutkimus (jota en ole lukenut itse, bai thö vei) kertoi parisuhteen *kestosta*, niin mitä sillä on jälleen kerran tekemistä naisten joidenkin "kriteerien" kanssa? Ellen ole aivan väärässä, ne kriteerithän tulevat kysymykseen ennen kuin parisuhde edes *alkaa*. Sitä paitsi eivät kai naiset ole ainoita, jotka parisuhteiden kohtaloista päättävät?

Itse nimittäin päättelisin, että tämä tutkimus kertoo enemmän miehistä kuin naisista. Moni älykäs, alallaan menestyvä mies haluaa itseään tyhmemmän puolison edustusvaimoksi ja/tai kotirouvaksi, ja vaihtaa myöhemmin nuorempaan/kauniimpaan/muuten vaan parempaan. Moni tasavertainen suhde taas kariutuu siihen, kun mies ei kestä kilpailutilannetta puolisonsa kanssa. Kilpailutilanteen ei tarvitse edes olla todellinen tai naisen älyn/menestyksen mitään erityisen uhkaavaa, mutta jos se on liian samankaltaista miehen kanssa, mies kokee sen uhkana. Mies *haluaa* olla se, joka tietää asioista aina vähän enemmän. Mutu-tuntumalla sanoisin, että tasavertaiset pariskunnat riitelevät enemmän ja riitelyssä on useammin valtataistelun makua.

Ei ole mikään ihme, jos älykkään naisen ja vähän tyhmemmän miehen suhde kestää paremmin. Ensinnäkin, älykkyysosamäärä ei välttämättä kerro mitään sivistyksen tasosta, ja parilla voi olla yhteisiä kiinnostuksenkohteita vaikka älyssä olisikin eroa. (Älykkäät naiset ovat hyvin usein kulttuuriasioista enemmän kiinnostuneita kuin älykkäät miehet, joilla on taipumusta olla melkoisia putkiaivoja.) Toiseksi, miehellä, jota ei ole alunperin vaivannut naisen olevan älykkäämpi, on melko varmasti hyvä itsetunto, ja luultavasti on ylpeä naisestaan sen sijaan että tuntisi olonsa uhatuksi. Se on jo huomattavan terve alkuasetelma.

-------------- kirjoitti:

Puurot ja vellit taitaa olla vähän sekaisin?

Jos tämä kyseinen tutkimus (jota en ole lukenut itse, bai thö vei) kertoi parisuhteen *kestosta*, niin mitä sillä on jälleen kerran tekemistä naisten joidenkin "kriteerien" kanssa? Ellen ole aivan väärässä, ne kriteerithän tulevat kysymykseen ennen kuin parisuhde edes *alkaa*. Sitä paitsi eivät kai naiset ole ainoita, jotka parisuhteiden kohtaloista päättävät?

Itse nimittäin päättelisin, että tämä tutkimus kertoo enemmän miehistä kuin naisista. Moni älykäs, alallaan menestyvä mies haluaa itseään tyhmemmän puolison edustusvaimoksi ja/tai kotirouvaksi, ja vaihtaa myöhemmin nuorempaan/kauniimpaan/muuten vaan parempaan. Moni tasavertainen suhde taas kariutuu siihen, kun mies ei kestä kilpailutilannetta puolisonsa kanssa. Kilpailutilanteen ei tarvitse edes olla todellinen tai naisen älyn/menestyksen mitään erityisen uhkaavaa, mutta jos se on liian samankaltaista miehen kanssa, mies kokee sen uhkana. Mies *haluaa* olla se, joka tietää asioista aina vähän enemmän. Mutu-tuntumalla sanoisin, että tasavertaiset pariskunnat riitelevät enemmän ja riitelyssä on useammin valtataistelun makua.

Ei ole mikään ihme, jos älykkään naisen ja vähän tyhmemmän miehen suhde kestää paremmin. Ensinnäkin, älykkyysosamäärä ei välttämättä kerro mitään sivistyksen tasosta, ja parilla voi olla yhteisiä kiinnostuksenkohteita vaikka älyssä olisikin eroa. (Älykkäät naiset ovat hyvin usein kulttuuriasioista enemmän kiinnostuneita kuin älykkäät miehet, joilla on taipumusta olla melkoisia putkiaivoja.) Toiseksi, miehellä, jota ei ole alunperin vaivannut naisen olevan älykkäämpi, on melko varmasti hyvä itsetunto, ja luultavasti on ylpeä naisestaan sen sijaan että tuntisi olonsa uhatuksi. Se on jo huomattavan terve alkuasetelma.

Terve alkuasetelma on tavoittelemisen arvoinen asia, vai mitä? Mikä antaisikin naiselle hyvän motiivin toimia kertomallani tavalla. Ei tietoisesti eikä suunnitelmallisesti, vaan tunteiden johdattelemana tai yrityksen ja erehdyksen kautta. Jos tuloksena on toimiva suhde, onko sen syntyprosessilla tai perusteluilla väliä? Mikä toimii, se toimii. Toisaalta, jos tavoitteena ei olekaan olla ikuisesti onnellinen, ei mikään estä perustamasta päätöstä vaikkapa ulkomuotoon, rahaan tai yksinäisyyden poistamiseen. Tuloksena todennäköisesti olisi tällöin kestoltaan lyhyempi suhde, joka ehkä jonkin aikaa tyydyttäisi jonkin tarpeen, mutta toimisi myös hyvänä harjoitteluna etsittäessä sitä 15 prosenttista suhdetta. Näinhän ihmiset toimivat.

Miehetkin voivat hakeutua tällaiseen asetelmaan, mutta yleensä kuitenkin ottavat sitä, mitä on tarjolla nopeasti ja helpolla tai jos valinnanvaraa on, nappaavat jonkun sukupuolisesti miellyttävän. Naiselle sopiva älyero on hyödyllisempi ja tarpeellisempi kuin miehelle, joten sen etsiminen todennäköisesti on enemmän heidän alaansa. Naisen kannaltahan on ihanteellinen työnjako, jos hän voi olla perheen aivot ja mies lihakset. Älykkäälle miehelle taas tämä ei ole tavoiteltava tilanne, eihän? Älykkäänä hän on tottunut ajattelemaan itse eikä taatusti luovu siitä oikeudesta naisenkaan takia. Tyhmälle miehelle älykäs vaimo taas saattaa olla suurikin siunaus, kun pientä päätä ei millään jaksaisi rasittaa ajattelulla.

Teoriani ei oikeastaan edes kilpaile sinun teoriasi kanssa, vaan täydentää sitä, jos tarkkaan katsotaan. Ehkä joskus kannattaakin vähän sekoittaa puuroja ja vellejä, jotta saadaan kiintoisia tuloksia... Ainakin tämä antaa ajattelemisen aihetta vaikkapa treffi-ilmoituksen hakukriteerejä suunniteltaessa. Vielä kun löytäisin jostakin itseäni 15% älykkäämmän naisen, joka ei haluaisi tehdä ajattelusta omaa monopoliansa.

Tutkimuksesta kerrottiin jonkun nettilehden tiedepalstalla, jollen väärin muista. Linkin siihen taisin saada jostain toisesta julkaisusta, johon linkin sain 24:stä. Löytäisin sen, jos löytäisin, mutta sattuman kaupalla siihen voinee vielä törmätä jossain.

old_profile_52854 kirjoitti:

ylivertaiseen älyyni, en ymmärrä. Toisaalta, ei minun kaikkea tarvitse tietääkään, kunhan vain tajuan esittää oikeat kysymykset. Jossakin tutkimuksessa hiljakkoin verrattiin tietoja älykkyysosamäärästä parisuhteen kestoon, saaden yllättäviä tuloksia. Mitä ilmeisimmin pisimpään kestivät suhteet, joissa nainen oli 15% miestään älykkäämpi. Muut suhteet päättyivät yleensä nopeammin. Olisiko mahdollista, että naiset tietämättään hakevat miehessä tätä eroa älykkyydessä? Selittäisi hyvin sen, miksi niin monella fiksulla naisella on miehenä täysi juntti, mölli tai urvelo. Jos siis vaadittu älykkyysero on niinkin suuri kuin 15%, mitä tapahtuu ÄO-asteikon yläpäässä oleville miehille? Suurin osa naisista on älyllisesti ainakin hiukan heidän alapuolellaan ja samallakin tasolla olevat haluavat korkeintaan lievästi keskitasoa älykkäämpiä miehiä. Niinpä vain hyvin harva nainen jaksaa innostua selkeästi älyllisestä miehestä. Jos miehen ÄO on 120, pitäisi naisen ÄO:n olla 138, jotta suhde toimisi täydellisesti. 138 on kuitenkin huomattavasti harvinaisempi ÄO kuin 120, joten täydellisiä kumppaneita ei voi kaikille riittää. Jos miehen ÄO on 150, on hän todella pulassa, sillä täydellisen naisen ÄO:n pitäisi olla 172,5. Äärimmäisen harvinainen ÄO, jopa yliopistolla. Teidän älystänne en tietenkään voi sanoa mitään ilman asianmukaista testausta, mutta teillä molemmilla selkeästi on tietty taipumus analyyttiseen ja teoreettiseen ajatteluun, mikä yleensä on merkki vähintäänkin jonkinlaisesta älykkyydestä, olipa koulutustaso mikä tahansa. Jos päätelmäni kyseisen tutkimuksen tuloksista pitävät paikkansa, pelotatte suurimman osan naisista pois heti, kun avaatte suunne. Jos suhteeseen pääsette, on edessä pikainen loppu. Luvassa on toistuvia pettymyksiä. Esittämällä tyhmää voisitte kiinnostaa useampia naisia, mutta kauanko jaksaisitte väärentää persoonallisuutenne ja mitä vahinkoa tekisitte siinä sivussa itsellenne? Ennemmin tai myöhemmin karmea totuus kuitenkin valkenisi toiselle ja hän tuntisi olonsa petetyksi, joten kohta taas oltaisiin yksin. Toisaalta, ehkä näytteleminen olisi vaivan arvoista, kunhan vain ei itse erehdy ottamaan suhdetta tosissaan. Voisi olla kiintoisa empiirinen koe katsoa, mitä tapahtuu jos menee vaikkapa ravintolaan sönköttämään naisille kaikkea mahdollista esim. urheilusta, kaljasta, autoista, hevirokista ja ylipäätään kaikesta siitä, mistä naiset olettavat tyhmempien miesten olevan kiinnostuneita. ÄO 100 on yleisin, joten tavoiteltavan vaikutelman pitäisi vastata tasoa ÄO 85, jotta maksimaalisen moni nainen ihastuisi. Kouluarvosanoin mitattuna, esittäkää sitä tyyppiä, jonka keskiarvo oli 6,5, jolla oli viritetty mopo, musta nahkis ja joka aina korkkasi kaikki neitsyet. Pitäisi toimia. Jos olen väärässä, luovun tittelistäni palstan älykkäimpänä miehenä.

"15% prosenttia miestään älykkäämpi", täysin korni ilmaus, vaikka kai tarkoititkin älykkyysosamäärän eroa. Jos älykkyyttä verrataan vain mensan testillä, se on korkeintaan suuntaa antavaa, ellei ero sitten ole valtavan suuri, esim. kahden keskihajonnan (30 pistettä) verran. WAIS-R on jo paljon kattavampi ja älykkyyden eri osa-alueet paremmin huomioon ottava. Älykkyyttä ovat kaikki assosiaatiivisilla aivoalueilla tapahtuvat ns. korkeammat toiminnot, ei siis vain looginen päättelykyky, jota mensan testi lähinnä mittaa.

Muuten mielenkiintoinen teoria, jos se noin tosiaan on. Sen perusteella näyttäisi siltä, että minun ei kannata haaveilla pitkästä suhteesta, mitä en tosin teekään. Ainakaan perinteinen parisuhde ei yksinkertaisesti ole minua varten. Kaikella on kai sittenkin tarkoitus ja luoja tiesi, mitä teki, kun teki minusta liian älykkään parisuhteeseen. :D

8+17=7 kirjoitti:

"15% prosenttia miestään älykkäämpi", täysin korni ilmaus, vaikka kai tarkoititkin älykkyysosamäärän eroa. Jos älykkyyttä verrataan vain mensan testillä, se on korkeintaan suuntaa antavaa, ellei ero sitten ole valtavan suuri, esim. kahden keskihajonnan (30 pistettä) verran. WAIS-R on jo paljon kattavampi ja älykkyyden eri osa-alueet paremmin huomioon ottava. Älykkyyttä ovat kaikki assosiaatiivisilla aivoalueilla tapahtuvat ns. korkeammat toiminnot, ei siis vain looginen päättelykyky, jota mensan testi lähinnä mittaa.

Muuten mielenkiintoinen teoria, jos se noin tosiaan on. Sen perusteella näyttäisi siltä, että minun ei kannata haaveilla pitkästä suhteesta, mitä en tosin teekään. Ainakaan perinteinen parisuhde ei yksinkertaisesti ole minua varten. Kaikella on kai sittenkin tarkoitus ja luoja tiesi, mitä teki, kun teki minusta liian älykkään parisuhteeseen. :D

mikään testi ei testaa eikä voikaan testata kaikkia älykkyyden eri ilmenemismuotoja samanaikaisesti. Pitäisi pystyä mittaamaan ihmisen älyllistä suoriutumista myös käytännön tilanteissa, kun hän ei oleta olevansa testattavana. Joillakin ihmisillä jo pelkkä tieto testattavana olemisesta aiheuttaa stressiä, joka vie huomion pois itse suorituksesta. Miten tällaista testaisi? Pitäisi keksiä testi, joka ei ole testi. Monenko asiantuntijan älykkyys riittää tällaisen testin suunnitteluun ja paljonko testin toteuttaminen maksaisi? Toistaiseksi joudumme siis tyytymään lähinnä paperilla ja valvotuissa olosuhteissa tapahtuvaan testaamiseen. Olipa testi sitäpaitsi kuinka hyvä tahansa, mittaa se aina vain sitä, mikä testin kehittäjän mielessä assosioituu älykkyyteen, käytännössä jättäen huomiotta kaiken muun. En tiedä mitä testiä kyseiset tutkijat käyttivät standardinaan, mutta oletan kuitenkin kaikkien testien mittaavan ainakin jotain älykkyyden osa-alueita jonkinlaisella tarkkuudella. Oletan myös tutkijoiden osaavan itse valita tarkoitukseen sopivan standardin ja osaavan tulkita tuloksia oikein. Valitettavasti voin vain olettaa. Sama pätee kaikkeen tieteelliseen tutkimukseen, jonka joku muu jossain muualla on suorittanut.

Tervehenkinen skeptisyys on siis aina paikallaan, varsinkin ihmistutkimuksen aloilla. Mikään ei kuitenkaan estä spekuloimasta ja teoretisoimasta sellaisen tutkimuksen tuloksilla, jota ei ole vielä muualla toistettu. Tässä tutkimuksessa suorittajana oli muistaakseni joku sveitsiläinen (ehkä?) yliopisto ja materiaali koostui tuhansista ihmisistä, joten tutkimuksen toistamiseen saattaa mennä aikaa. Aionko odottaa vuosikausia päästäkseni luvan kanssa kokeilemaan monen tahon oikeaksi ja toimivaksi todistamaa ajattelutyökalua? En tietenkään, silä näin suuriin aineistoihin perustuvat tutkimukset ovat väistämättä kalliita ja aikaavieviä, joten odotuksestani voisi tulla pitkä. Voin kuitenkin puhua tuloksista asiasta kiinnostuneiden ihmisten kanssa ja kehitellä uusia ajatusmalleja täysin spekulatiiviselta pohjalta, mikä parhaassa tapauksessa saattaa johtaa uusiin, odottamattomiin löytöihin, jopa käytännön sovelluksiin. Kyseistä tutkimusta ei tietääkseni ole vielä toistettu, joten tieteellisestä faktasta en edes yritä puhua. Kun kaikki tietävät, että tulos ei vielä ole fakta, voidaan huoletta kokeilla tulosten soveltamista eri yhteyksissä. Päädytään johonkin psykologian, käyttäytymistieteen, filosofian, sosiologian ja antropologian hämärille rajamaille, missä epäilen ihmisen todellisen olemuksen piileskelevän. Historiassa monet suuret löydöt ovat olleet tulosta väärän työkalun käytöstä oikeassa yhteydessä tai oikean työkalun käytöstä väärässä yhteydessä, joten kaikkea kannattaa kokeilla.

Jos ihminen tajuaa olevansa liian älykäs kestävään parisuhteeseen, hän luultavasti on riittävän älykäs tajutakseen olevansa TODENNÄKÖISESTI liian älykäs kestävään parisuhteeseen. Sopivasti älykkäiden naisten määrä voi olla äärimmäisen pieni, muttei koskaan saavuta nollaa. Hakua tosin voi joutua laajentamaan Kiinaan, Intiaan, Filippiineille tai johonkin muuhun väkirikkaaseen maahan, jossa älykkään naisen etenemismahdollisuudet ovat rajalliset. Jos löydät netistä naisen, joka kirjoittaa hyvää tekstiä ja kertoo olevansa opiskelija tai muuten akateemisella alalla, saatat hyvinkin löytää uskollisen kumppanin. Aloita vaikka tästä: http://www.cebuanas.com/gallery/index.php?gender=female

yäktyyppi kirjoitti:

mikään testi ei testaa eikä voikaan testata kaikkia älykkyyden eri ilmenemismuotoja samanaikaisesti. Pitäisi pystyä mittaamaan ihmisen älyllistä suoriutumista myös käytännön tilanteissa, kun hän ei oleta olevansa testattavana. Joillakin ihmisillä jo pelkkä tieto testattavana olemisesta aiheuttaa stressiä, joka vie huomion pois itse suorituksesta. Miten tällaista testaisi? Pitäisi keksiä testi, joka ei ole testi. Monenko asiantuntijan älykkyys riittää tällaisen testin suunnitteluun ja paljonko testin toteuttaminen maksaisi? Toistaiseksi joudumme siis tyytymään lähinnä paperilla ja valvotuissa olosuhteissa tapahtuvaan testaamiseen. Olipa testi sitäpaitsi kuinka hyvä tahansa, mittaa se aina vain sitä, mikä testin kehittäjän mielessä assosioituu älykkyyteen, käytännössä jättäen huomiotta kaiken muun. En tiedä mitä testiä kyseiset tutkijat käyttivät standardinaan, mutta oletan kuitenkin kaikkien testien mittaavan ainakin jotain älykkyyden osa-alueita jonkinlaisella tarkkuudella. Oletan myös tutkijoiden osaavan itse valita tarkoitukseen sopivan standardin ja osaavan tulkita tuloksia oikein. Valitettavasti voin vain olettaa. Sama pätee kaikkeen tieteelliseen tutkimukseen, jonka joku muu jossain muualla on suorittanut.

Tervehenkinen skeptisyys on siis aina paikallaan, varsinkin ihmistutkimuksen aloilla. Mikään ei kuitenkaan estä spekuloimasta ja teoretisoimasta sellaisen tutkimuksen tuloksilla, jota ei ole vielä muualla toistettu. Tässä tutkimuksessa suorittajana oli muistaakseni joku sveitsiläinen (ehkä?) yliopisto ja materiaali koostui tuhansista ihmisistä, joten tutkimuksen toistamiseen saattaa mennä aikaa. Aionko odottaa vuosikausia päästäkseni luvan kanssa kokeilemaan monen tahon oikeaksi ja toimivaksi todistamaa ajattelutyökalua? En tietenkään, silä näin suuriin aineistoihin perustuvat tutkimukset ovat väistämättä kalliita ja aikaavieviä, joten odotuksestani voisi tulla pitkä. Voin kuitenkin puhua tuloksista asiasta kiinnostuneiden ihmisten kanssa ja kehitellä uusia ajatusmalleja täysin spekulatiiviselta pohjalta, mikä parhaassa tapauksessa saattaa johtaa uusiin, odottamattomiin löytöihin, jopa käytännön sovelluksiin. Kyseistä tutkimusta ei tietääkseni ole vielä toistettu, joten tieteellisestä faktasta en edes yritä puhua. Kun kaikki tietävät, että tulos ei vielä ole fakta, voidaan huoletta kokeilla tulosten soveltamista eri yhteyksissä. Päädytään johonkin psykologian, käyttäytymistieteen, filosofian, sosiologian ja antropologian hämärille rajamaille, missä epäilen ihmisen todellisen olemuksen piileskelevän. Historiassa monet suuret löydöt ovat olleet tulosta väärän työkalun käytöstä oikeassa yhteydessä tai oikean työkalun käytöstä väärässä yhteydessä, joten kaikkea kannattaa kokeilla.

Jos ihminen tajuaa olevansa liian älykäs kestävään parisuhteeseen, hän luultavasti on riittävän älykäs tajutakseen olevansa TODENNÄKÖISESTI liian älykäs kestävään parisuhteeseen. Sopivasti älykkäiden naisten määrä voi olla äärimmäisen pieni, muttei koskaan saavuta nollaa. Hakua tosin voi joutua laajentamaan Kiinaan, Intiaan, Filippiineille tai johonkin muuhun väkirikkaaseen maahan, jossa älykkään naisen etenemismahdollisuudet ovat rajalliset. Jos löydät netistä naisen, joka kirjoittaa hyvää tekstiä ja kertoo olevansa opiskelija tai muuten akateemisella alalla, saatat hyvinkin löytää uskollisen kumppanin. Aloita vaikka tästä: http://www.cebuanas.com/gallery/index.php?gender=female

"Joillakin ihmisillä jo pelkkä tieto testattavana olemisesta aiheuttaa stressiä, joka vie huomion pois itse suorituksesta."

Minulla käy helposti noin jo nettitestissä, siis niissä, joissa pitää ratkoa tehtävät mahdollisimman nopeasti, koska piirit niin sanotusti ylikuumenee ja homma menee hätäilyksi. Ne mittaavat siis yhtä lailla paineensietokykyä, joka on paljolti temperamenttikysymys.

"En tiedä mitä testiä kyseiset tutkijat käyttivät standardinaan, mutta oletan kuitenkin kaikkien testien mittaavan ainakin jotain älykkyyden osa-alueita jonkinlaisella tarkkuudella"

Varmaankin jotain mensan testin tapaista, koska se on helppo toteuttaa ja kuitenkin suuntaa antava ja parempi kuin ei mitään.

"Jos ihminen tajuaa olevansa liian älykäs kestävään parisuhteeseen, hän luultavasti on riittävän älykäs tajutakseen olevansa TODENNÄKÖISESTI liian älykäs kestävään parisuhteeseen. Sopivasti älykkäiden naisten määrä voi olla äärimmäisen pieni, muttei koskaan saavuta nollaa."

Toki asia on näin, kunhan vitsailin. Vaikka olen erittäin älykäs ja joillain osa-alueilla jopa poikkeuksellisen älykäs, ei se oikeasti ole syy siihen, etten sovi perinteiseen parisuhteeseen enkä sellaista edes halua. Kyse on enemmän siitä, että olen yksityinen ihminen eli viihdyn paljon myös omassa seurassani, vaikka ystäviä ja kavereita onkin.

Toisaalta älykkyys voi tietysti olla yksi merkittävä syy, miksi viihdyn itsekseni, kun pystyn luomaan itselleni virikkeitä vaikka tuolilla istuskellessani, esim. analysoimalla päässäni jotain juttua tai säveltämällä uutta biisiä. Jos asian kääntää toisinpäin, niin ehkä juuri sen takia monilla pitää olla koko ajan puuhaa ja ihmisiä ympärillä, että oma sisäinen elämä on henkisesti köyhää ja tyhjiö täytetään ulkoisilla ärsykkeillä ja sekametelisopalla.

Mutta pakko mainita, että olipa ihana tyttö tuossa sinun antamassa linkissä, heh:

http://www.cebuanas.com/gallery/profile.php?id=sheiykel&h=1

12+9=3 kirjoitti:

"Joillakin ihmisillä jo pelkkä tieto testattavana olemisesta aiheuttaa stressiä, joka vie huomion pois itse suorituksesta."

Minulla käy helposti noin jo nettitestissä, siis niissä, joissa pitää ratkoa tehtävät mahdollisimman nopeasti, koska piirit niin sanotusti ylikuumenee ja homma menee hätäilyksi. Ne mittaavat siis yhtä lailla paineensietokykyä, joka on paljolti temperamenttikysymys.

"En tiedä mitä testiä kyseiset tutkijat käyttivät standardinaan, mutta oletan kuitenkin kaikkien testien mittaavan ainakin jotain älykkyyden osa-alueita jonkinlaisella tarkkuudella"

Varmaankin jotain mensan testin tapaista, koska se on helppo toteuttaa ja kuitenkin suuntaa antava ja parempi kuin ei mitään.

"Jos ihminen tajuaa olevansa liian älykäs kestävään parisuhteeseen, hän luultavasti on riittävän älykäs tajutakseen olevansa TODENNÄKÖISESTI liian älykäs kestävään parisuhteeseen. Sopivasti älykkäiden naisten määrä voi olla äärimmäisen pieni, muttei koskaan saavuta nollaa."

Toki asia on näin, kunhan vitsailin. Vaikka olen erittäin älykäs ja joillain osa-alueilla jopa poikkeuksellisen älykäs, ei se oikeasti ole syy siihen, etten sovi perinteiseen parisuhteeseen enkä sellaista edes halua. Kyse on enemmän siitä, että olen yksityinen ihminen eli viihdyn paljon myös omassa seurassani, vaikka ystäviä ja kavereita onkin.

Toisaalta älykkyys voi tietysti olla yksi merkittävä syy, miksi viihdyn itsekseni, kun pystyn luomaan itselleni virikkeitä vaikka tuolilla istuskellessani, esim. analysoimalla päässäni jotain juttua tai säveltämällä uutta biisiä. Jos asian kääntää toisinpäin, niin ehkä juuri sen takia monilla pitää olla koko ajan puuhaa ja ihmisiä ympärillä, että oma sisäinen elämä on henkisesti köyhää ja tyhjiö täytetään ulkoisilla ärsykkeillä ja sekametelisopalla.

Mutta pakko mainita, että olipa ihana tyttö tuossa sinun antamassa linkissä, heh:

http://www.cebuanas.com/gallery/profile.php?id=sheiykel&h=1

naismakua. Mikä onkaan todennäköisyys törmätä johonkin tuollaiseen täällä? Mikä on todennäköisyys saada hänet hymyilemään tuolla tavalla? Mikä on todennäköisyys herätä aamulla hänen viereltään? Jos on varaa matkustella, kannattaa todellakin laajentaa hakua. Paikallisille miehille nämä ovat yliopiston käyneinäkin pelkkiä kodinhoitajia ja munahautomoita ja älykkäät tytöt tietävät sen, joten länsimainen poikaystävä on lähes ainoa mahdollisuus päästä toteuttamaan itseään. Jos olisi varaa matkustella, voisin itsekin pistää viestiä jollekin näistä.

Ai se pullukka joka ei mennyt treffeille.

Älymies 23. Vaikuttaa periaatteen mieheltä, jolla on ihailtavaa selkärankaa sanoa ei rumille naisille.