En enää jaksa tätä yksinäisyyttä... Päätin viime yönä, että tää on viimeinen juhannus, jonka joudun olemaan "yksin".
Avomies lähti torstaina kavereiden kanssa mökkeilemään. Sovittiin, että hän tulee lauantaina kotiin, jolloin menemme omalle mökille Juhannusta viettämään. Hän soitti lauantaina, että suuttuisinko, jos hän ei tulisikaan kotiin, vaan olisi sunnuntaihin asti. Kun ei poikammekaan (7v) halunnut lähteä mökille (pojalla on menossa vaihe, jolloin vastaa kaikkeen tekemis-ehdotuksiin "ei")...
Mitä mie sitten enää siinä keksin, lauantai-iltapäivällä? Kaikilla on jo suunnitelmat, menot ja omat kuviot. Minä sitten lasten kanssa kotosalla, kaupungissa...
Muutenkin tää elämä on tätä samaa... Mies on se, joka menee (ryyppää), niinkuin haluaa ja minä pyörin kotona lasten kanssa kolmistaan. Ei puhettakaan, että minä joskus menisin mihinkään. Jos haluan mennä jonnekin yksin (esim. viime viikolla kävin kaverin kanssa leffassa), minun pitää aina saada lapsille hoitaja, että voin yleensä edes mennä.
Mies lähtee vielä aina "ekstempore", ettemme sitten enää "ehdi" saada tekemistä. Olen monet kerrat kysellyt esim. kavereiltani, oltaisko voitu mennä käymään tai tehdä jotain yhdessä, niin yleensä kaikilla on jo sille päivälle omat menot.
Kaipaan rinnalleni miestä, joka haluaa olla perheenä, tehdä porukalla kaikkia kiinnostavia juttuja. Haluan rinnalleni miehen, jolta saan tukea ja jonka sanaan voin luottaa. Haluan ihmisen, joka haluaa nähdä muitakin ihmisiä ja pystyy tekemään suunnitelmia pidemmälle kuin tähän iltaan (juomaan).
Oon taas niin pettynyt ja yksinäinen, etten saa mitään aikaiseksi... =(
Avomies lähti torstaina kavereiden kanssa mökkeilemään. Sovittiin, että hän tulee lauantaina kotiin, jolloin menemme omalle mökille Juhannusta viettämään. Hän soitti lauantaina, että suuttuisinko, jos hän ei tulisikaan kotiin, vaan olisi sunnuntaihin asti. Kun ei poikammekaan (7v) halunnut lähteä mökille (pojalla on menossa vaihe, jolloin vastaa kaikkeen tekemis-ehdotuksiin "ei")...
Mitä mie sitten enää siinä keksin, lauantai-iltapäivällä? Kaikilla on jo suunnitelmat, menot ja omat kuviot. Minä sitten lasten kanssa kotosalla, kaupungissa...
Muutenkin tää elämä on tätä samaa... Mies on se, joka menee (ryyppää), niinkuin haluaa ja minä pyörin kotona lasten kanssa kolmistaan. Ei puhettakaan, että minä joskus menisin mihinkään. Jos haluan mennä jonnekin yksin (esim. viime viikolla kävin kaverin kanssa leffassa), minun pitää aina saada lapsille hoitaja, että voin yleensä edes mennä.
Mies lähtee vielä aina "ekstempore", ettemme sitten enää "ehdi" saada tekemistä. Olen monet kerrat kysellyt esim. kavereiltani, oltaisko voitu mennä käymään tai tehdä jotain yhdessä, niin yleensä kaikilla on jo sille päivälle omat menot.
Kaipaan rinnalleni miestä, joka haluaa olla perheenä, tehdä porukalla kaikkia kiinnostavia juttuja. Haluan rinnalleni miehen, jolta saan tukea ja jonka sanaan voin luottaa. Haluan ihmisen, joka haluaa nähdä muitakin ihmisiä ja pystyy tekemään suunnitelmia pidemmälle kuin tähän iltaan (juomaan).
Oon taas niin pettynyt ja yksinäinen, etten saa mitään aikaiseksi... =(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sano sille ukollesi, että se on mittari täynnä nyt!
Mikäli tulet tälle palstalle vuodattamaan ja nössöilet ukkosi suuntaan, luuletko muutoksen tapahtuvan.
Olet selvästi omaksunut asemasi; en ole mikään kaapinpaikan näyttäjä.
Miehesi tyylinen kaveri taas hakee kumppanin, joka tyytyy nyyhkimään hiljaa kotona kun poijjat lähtee
ryyppäämään.
Otapa itseäsi niskasta kiinni. Sen jälkeen ukkoasi niskavillasta kiinni.
Vuoden kuluttua toteat, että Juhannuksen paikka on sitten Tässä.
Miksi et mennyt itse mökille jos teillä on oma sellainen? Onko sinulla auto käytössä ja ajokortti? Miksi yleensä elät miehen menojen mukaan ja päivystit häntä juhannuksena kaupungissa? Itse olen yh ja olin aiemmin juopottelevan miehen kanssa naimisissa. Elin kuitenkin siinä sivussa omaa elämää lasten kanssa ja hän sai mennä menojaan. Sitten tuli mitta täyteen, nyt olemme erossa ja hän ei enää pääse samalla tavalla sotkemaan elämäämme.
Jooo, hyviä vastauksia olet onneksi saanut. Nyt otat flikka ohjat omiin käsiisi ja näytät ukkorähjälle närhen munat. Alat elämään omaa, itsellistä, niin vapaata kuin pieniltä lapsilta voi, elämää ja annat piut-paut tuollaiselle uunolle. Jätä hänet omaan arvoonsa, niinhän hänkin on tenhyt perheelleen.
Teet ja toteutat menemiset ja tekemiset vast'edes omien halujesi ja suunnitelmiesi mukaan etkä anna mieähen mitenkään niihin vaikuttaa. Ja tee homma selväksi myös mieähelle äläkä anna minkäänlaisen pelottelun tai uhkailun vaikuttaa asiaan.
Annat vaan sen maistaa omaa lääkettään niin hyvä tulee ja oma elämäsi muuttuu elämisen arvoiseksi.
...suuttuisitko hänen jäämisestään kaverin mökille, olisit sanonut että KYLLÄ SUUTUT, etkä lepy ennen joulua. Jatkossa kun pyytää lupaa lähteä ryyppyreisuille, sano että pyhäpäivät kuuluu perheelle; jos haluaa olla pyhät kavereiden kanssa, niin ottakoon eron. Lapset tarvitsevat isäänsä enemmän kuin kaverit. Taitaa olla aika nuori mies kyseessä, kun ei tunnu ymmärtävän vastuutaan isänä? Menköön menonsa tavallisina viikonloppuina, mutta vain sillä ehdolla että on täsmälleen saman tuntimäärän lasten kanssa sun menojesi aikana ja viettää kotona suurimman osan viikonlopuista. Jos ei suostu, niin ota ero; erolapset sentään näkevät isää edes sovittuina viikonloppuina. Yksinhuoltajahan sä tunnut olevan jo nyt.
Ja jos sulla ei ole ajokorttia, hanki se pikimmiten, ettet ole riippuvainen miehesi kuskaamisesta.