/tilanteissa kilpailuhenkisyytesi herää?
Millaisessa seurassa
aIexi
24192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Huonossa seurassa.
valomerkin jälkeen?
siinä vaiheessa on kilpailu jo hävitty...
Aamun neljällä, päivän kahdella, illan kolmella jalalla?
Et tainnut ymmärtää vastausta.
No ei se haittaa...
että vastaukseni ei stemmannut vastaukseesi...
Ylimielisessä. Tosin turhaahan se on kun eivät ylimielisyydessään edes ymmärrä olevansa häviöllä.
kun koen tilanteessa haasteen.
ei ole vastaan tullut ylivoimaista haastetta?
että lannistuis heti ilman yritystä... no ei... mutta ei se tarkoita etteikö ylivoimaisia haasteita ole ollut, mutta saahan sitä aina kokeilla pystyykö ylittämään itsensä.
Yleisesti ottaen en ole kovin kilpailuhenkinen. Pyrin ennemminkin kilpailemaan itseni kanssa kuin muiden. Mutta esimerkiksi kuntoilun saralla motivoin itseäni asettamalla aina vain kovempia haasteita. Esimerkiksi, että aina pitäisi nousta penkistä 5 kiloa lisää ja mennä yksi leuka enemmän.
Töissä on turha kilpailla, koska minulla ei ole varsinaisesti kilpakumppaneita.
Keilaaminen on niin pöljää puuhaa, että sitä heittelee ihan huvikseen. Mutta heti kun rata aukeaa edessä, niin sarvet ja hampaat kasvavat niille kuuluville alueille ja käsi heilahtaa ja pallo pyörähtää.
Toinen mainitsemisen arvoinen asia on työelämä, mutta tämä ei kiinnosta ketään, joten jätän tämän mainitsematta.
hankala sanoa, kun en ole kilpailuhenkinen. Työ- ja miesasiatkin olis varmaan jotenkin toisin, jos olisin. Mutta olen itsepäinen pitämään pääni ja olen kova vääntämään asioista, ainakin leikkimielisesti. Sellaisissa tilanteissa olen siis kilpailuhenkinen. Väännän ja kieputan asiaa niin kauan, että saan tahtoni läpi, jos asia on minulle tärkeä, syystä tai toisesta. Mutta tärkeää ei ole, että _mun_ tahto toteutuu, vaan että _asia_ toteutuu :)
ja esim. jos joku toinenki on iskeny silmänsä mun haluamaan mieheen niin pitää aina pistää jollain tavoin paremmaksi vaikkei se välttis ees sen arvoinen olis mutta kunhan se oma _asia_ toteutuu.
ps. todellisen voittajan ei tarvi kilpailla.
Mä tarkoitin lähinnä miehen kanssa skabaamista. Naisten kanssa en kilpaile juuri koskaan. En tiä miks. En mä saa siitä mitään hupia tai jotain :O Naisten kanssa vaan alan kaveerata ja olla mahdollisesti joskus yhdessä jotain vastaan, jos tarvetta (harvoin on) tai sit jos ei ole kaveriksi sopiva, niin en vaan oo tekemisissä. Tästä vois joku päätellä, että pelkään häviäväni tai jotain, mutta musta naiset vaan ei ole mitään kilpakumppaneita.
se eläintenki maailmassa niin että tuosta pitää tapella ennen ku sen saa jne.. että tappeluhenkisyyttä kyllä löytyy ainaki jos ei muuta ja sitte ku sen haluamansa saiski niin sitte on tyyliin että no en haluakkaan, naiset. :D
naisten kanssahan juuri pitää skabailla noin muuten vaikka reilu tyyppi oonki. (paitsi silloin jos pitkävihaisuus ja kostonhimo vie voiton ja alan juonitteleen)
ymmärrän kyllä tuon mitä sanoit häviämisen pelosta.. mutta ei se aina vaan mee niin. ei kaikki vaan oo samanlaisia.
outo, tarkemmin ajateltuna. Ainoot kerrat kun olen tapellut naisen kanssa fyysisesti on olleet jonkun (nais)kaverin puolustamista :O Silloinkin se on ollut teini-ikäisen hölmöilyä. Rupesin uhoamaan jollekin oman ikäiselle koulukotityypille, joka oli tunnettu siitä, että oli lyönyt teholle asti jopa poikia. Mutta oli onneks tuuria matkassa, eikä käynyt kuinkaan. Tai sitä tyyppiä tais naurattaa liikaa, eikä ottanut mua tosissaan ;D
Miten miehen sydämeen voi kilpailla jotenkin? Työelämässäkin siitä näyttäisi olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Minulla on töissä yksi oman häntänsä nostaja. Se yrittää ylentää itsensä muita dissaamalla, mutta vaikutus on juuri päinvastainen. Se heikentää työilmapiiriä ja lisää minun töitäni, kun joudun niitä sotkuja sitten setvimään.
ainaki on vaan hyvästä ettei tappele tai ala haastaan jokaisen "uhkan" kanssa.. itekki tarvisin sellaisia tyyppejä enempi elämääni että vähä enempi rauhottuis ja antais vaan olla, mutta ku se luonto. :/ sitte jos jotain samaa sukupuolta olevaa kaveriaki muksitaan niin silloinhan se riemu vasta repeääki, pitemmän päälle väsyttävää.
hyvä sinä vaan!
onkin, ettei paikasta kenenkään sydämeen voi kilpailla. Siksi se on turhaa. Mutta (leikkimielinen?) skabailu vastakkaisen sukupuolen kanssa on jees :)
Silloin kun voitto tai tappio ei ole kovin merkityksekäs minkään kannalta. Tärkeet jutut on niitä missä ei pitäisi kilpailla, vaan tärkeet jutut pitää hoitaa parhaan mukaan. Jos tärkeitä juttuja kilpailutetaan se saattaa johtaa siihen että tärkee juttu ei olekaan pian tärkee vaan se kilpailu ja siinä pärjääminen on kaiken a ja o. Joskus se tärkee juttu voi olla se asiallinen kilpaileminen.
Urheilu on pahin esimerkki tästä. Jalkapallon filmitähti-neidit tai jääkiekon aikuiset miehet jotka käyttäytyy kuin tosi paskasti kasvatetut 5 vuotiaat kersat. Urheilun ja teatterin vois silleen ihan oikeasti yhdistää niin että saatais jotain oikeesti katsomisen arvoista. Noi tilanteet vois hoitaa vaikka jollain tanssiesityksellä tai räp-skaballa ja sitten voittaja äänestetään ja jatketaan peliä. Kun kyse on "urheilu" VIIHTEESTÄ kuitenkin, niin miksei sitä sitten kerralla tehdä kunnolla viihteelliseksi?
ymmärtänyt höpinästäs mitään.
Mä en ymmärrä miksi kukaan edes yrittää :-o
älä oo möks
*silittää päätä*