Olin tavannut unelmieni miehen, ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui, että joku todella välitti. Meillä oli aina ihanaa ja hyvä olla yhdessä, tapa jolla katsoimme toisiamme silmiin sai mut luulemaan, että olimme molemmat maailman onnellisimpia.Riitoja oli joskus väsyneinä ja huonoina päivinä, muttei mielestäni koskaan mitään ylitsepääsemättömiä, aina oltiin puhuttu ja sovittu. Ei ollut mielestäni sellaista ongelmaa josta emme olisi ylitse päässeet, rakkauteni oli vahvaa ja rakastin häntä ehdoitta, hän oli kuin tehty minulle, mies josta olin aina unelmoinut. Viimeisen viikon aikana jopa ajattelin että meillä menee aivan erityisen hyvin ja sitten... kaikki loppui kuin seinään. Mies sanoi, että rakastaa minua ja välittää minusta, mutta haluaa olla sinkku.Pitkä ja ihana suhde oli ohi yhdessä yössä, aivan tuosta noin vain. Vielä samana päivänä olin ollut maailman onnellisin nainen. Nyt tuska on aivan järkyttävä, en tiedä miten pystyn unohtamaan sen, että pitkän aikaa uskoin ja turvasin siihen, että minua rakastettiin ja ihan varoittamatta kaikki on ohi! Miten on teidän mielestänne mahdollista jättää ihminen, jota rakastaa? Jos rakastaa toista oikeasti, niin miten on mahdollista haluta olla sinkku, olla erossa toisesta ja haluta siirtyä eteenpäin? En pysty käsittämään,
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?
anni222
9762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tiedän, mitä koet kun itse olen ihan samassa tilanteessa. Luulin löytäneeni sielunkumppanini, kaiken piti olla täydellistä. Ensikatseesta molemmat tiesimme, että tuossa se ihminen nyt on. Silti hän sitten jätti kaiken todella kylmästi ja katkaisi minuun välit ihan yllättäen.
Olen itse järkeillyt asian niin, että näin tässä piti käydä. Jos uskon kerta sielunkumppanuuteen, niin pakko on uskoa, että tässä pitikin näin käydä, hän ei ollutkaan se oikea. Tuntuu vaan niin väärältä, mutta pakko katsoa faktoja ja tilannetta NYT: häntä ei ole, sillä hän ei halua olla minun kanssani.
Kysyt ihan samaa kuin minä, että miten on mahdollista jättää ihminen, jota rakastaa. En minäkään ymmärrä. Ehkä rakkaus ei riittänyt kuitenkaan. Ehkä rakkautta ei hänen puoleltaan ollutkaan. Ehkä häneen iski paniikki.
Paljon jaksamista sulle!
Oikea rakkaus on läsnä vain jos kohdellaan hyvin. Huono suhde on alistumista. Oikea rakkautta ei kerro läsnäolo vaan se miten toista kohdellaan.
Ei hän edes tiedä mitä rakkaus on. Hänellä ei ollut tunteita sinua kohtaan ja kuvitteli, että rakkaus on jotain muuta.
Tiedä tämä: Lähes aina kun toinen on erittäin ihastunut niin toisen tunteet ovat laimeita.
En tiedä, miten voi jättää rakastavansa ihmisen. Se on minullekin jotain aivan käsittämätöntä.
Oma parisuhteeni päättyi melko vastaavalla tavalla muutama kuukausi sitten. Suhde ei ollut koskaan helppo, mutta olin pyytteettömästi rakastunut mieheen ja valmis vaikeaankin parisuhteeseen. Vielä samana päivänä kirjoitin päiväkirjaani, miten onnellinen olin miehestäni. Ja sitten samana iltana se tuli, ero.
Olen yrittänyt toipua, keksiä muuta tekemistä, päästä yli. Joinain päivinä ajattelin, ettei elämä ilman miestä ole elämisen arvoista. Olen pitänyt yhteyttä mieheen, mikä vain pitkittää toipumistani. Olen jopa yrittänyt laastarisuhdetta, jonka tiesin jo heti alussa epäonnistuvan.
Virtuaalivoimahalaus!
tarkoittaa, koska ihmisillä on aina joku syy, miksi he haluavat olla sinkkuja ja erota. Olet ns. "shokkivaiheessa", että et voi ymmärtää, miksi näin on käynyt. Ongelmaksi koituu myös se, että miehet eivät puhu tunteistaan kovin avoimesti. Aluksi he voivat esittää kovinkin ihastunutta, mutta kun tulee puolen vuoden päästä "katsantokausi", jolloin mietitään, ollaanko vai eikö olla, oikeat tunteet paljastuvat. Se on erittäin vaikeaa. Toisaalta tulisi olla avoin, mutta toisaalta koko ajan jalat maassa, että tuossa on tuleva huijarimies mahdollisesti.
Meidän naisten ongelma taasen on se, että me luomme unelman omissa ajatuksissamme ja sälytämme kaiken unelman toisen niskoille, että meillä on todella kovat odotukset. Meidän tulisi nähdä asiat paljon realistisemmin ja selkeämmin.
Jos yrittäis seuraavaksi kehittää realistista maailmankuvaa (kun eka on mennyt shokki- ja suruvaihe ohi). Olen yrittänyt itse kehittää sitä parisen vuotta ja ihan hyvin tuloksin. ---> nähdä miehet siinä valossa, mitä ne oikeasti on. Vaikka niitä kuinka rakastaisi, niin se ei auta yhtään. Äidit paapovat poikiaan jo aivan riittävästi. Pitääkö meidänkin kantaa kaikki valmis eteen? Ei tod.
Voisiko olla näin: miehet ajattelevat mielestäni ennen rakastumista, rakastumisen aikana ja rakkauden jälkeen, useammin kuin naiset, -rahaa. Miehellä saattaa olla käytännön ongelmia jotka haittaavat hänen elämäänsä. Mielestäni mies on voinut olla yhtä rakastunut kuin sinä, mutta hänellä on ollut jokin huoli jota et ole tiennyt, tai kiinnittänyt siihen huomiota. Mies voi ajatella että nauttii elämästä ja rakkaudesta aina välillä kun voi ja kohdalle osuu "täysillä". Hänen "täytensä" on vain erilainen kuin naisen. Olen kokenut samankailtaista ja koska tunsin kumppanini, tiesin hänen vaikuttimensa. Hän jopa kertoi sen avoimesti minulle. Tottakai hän oli myös jotenkin kevytmielisempi suhtautumisessaan rakkauteemme kuin minä. Ehkä hän saa pitkässä juoksussa tekonsa anteeksi joskus. Muistan sen kuitenkin aina ja pidän opetuksen mielessäni.
Vaikea sanoa mitään kun ei taustoista tiedä tuon enempää. Mulla oli vastaavanlainen tilanne, tosin olin se joka tunnusti rakkautensa eräälle naiselle. Sen jälkeen sanoinkin sitten etten halua enää nähdä hänen eteensä vaivaa tai pitää muutenkaan yhteyttä. Syy oli hyvin yksinkertainen: entinen/nykyinen (mene ja tiedä) mies joka edelleen pyöri enemmän tai vähemmän tiiviisti kuvioissa mukana. Vaikka tunteet olivatkin molemminpuoleisia (paitsi että hän oli ehkä vain vähän ihastunut minuun, en totta puhuen tiedä) niin siitä huolimatta kuvio oli mulle aivan liian raastava ja raskas. Aina se rakkaus ei vaan riitä. Jos sen takia joutuu uhraamaan itsensä, niin ainakin mulla tulee raja siinä kohtaa vastaan. Edes rakkauden takia en ole valmis myymään sieluani.
Ikävä kyllä mies ei ole rakastanut sinua niin paljon kun sinä häntä. Ihminen joka toista rakastaa, ei kyllä suhdetta laita poikki. Ikävä kyllä.
Toivon sulle voimia, ja kun ajan mittaan helpottaa, niin kyllä sieltä vastaan kävelee vielä parempi prinssi. Älä koskaan menetä toivoasi rakkauteen!!!
Taitaa muuten olla parempi että ketjun aloittaja kysyy tätä asiaa mieheltä itseltään. Ei tarvitse jäädä arvuuttelemaan ja ihmettelemään.