Mulla on ongelma suhteessa,vai onko? Mulla on kiltti mies, antaa rahaa ruokakauppaan,ei juo ei lyö, on vaan *liian rakastunut*minuun,että tuntuu että tukehdun. Tuntuu et mulla ei oo tilaa hengittää,ei omaa yksityistä rauhaa hetken vertaa..aina pitäis olla mukana jokaisessa kissanristiäisissä, tuntuu ettei hän osaa itekseen mennä ilman mua yhtään mihinkään. Kavereidensakaan kans hän ei oo kiinnostunu menee mihinkään,aina nyhjää kotona kylki kyljessä niin etten oo enää omia ystäviäkään kylään kehdannu pyydellä,kun mies istuu samassa huoneessa(no ei tosin koko aikaa..) ja osallistuu *akkojen keskusteluihin*,kun mä tahtosin jutskata kaverieden kans omia *naisten höpötyksiä*. Mieheni ei oo kuitenkaan mikään narsisti, ei todellakaan. Se vaan ite ei millään tavalla huomaa,et on liian kiinni minussa.
On jopa sanonut joskus että jos joutuis musta tavalla tai toisella lopumaan.hänen elämä olis eletty...
Mustasukkaissuudesta ei sanan varsinaisessa merkityksessä voi myöskään puhua, mutta on sitäkin ilmennyt.
Mies on ns. entinen alkoholisti(kuivilla jo toistakymmentä vuotta) . Meidän suhde on mun puolelta pikkuhiljaa muuttunut vaan tykkäämiseski ja ystävyydeksi...olen niin haavelillut et jos sais ns. sopueron aikaan, olis ystäviä senkin jälkeen; sais elää omaa elämää,tulla ja mennä ja olla omissa oloissaan;eniten kaipaan juuri omaa hiljasita aikaa tai ystävien tapaamisia ja illanistujaisia. Ja missään nimessä en siis halua mitään uutta miestä ja suhdetta edes ajatella. olin töissä kaksi vuotta yhteen menoon(sijaisuus) ja se aika ja muutenkin, kun olin töissä(mies varhaisella oa eläkkeellä ) ei tuottanu mitää ongelmaa suhteessa koska työ ja työpaikka oli ns henkireikä...mut nyt näyttäää ettei töitä oo edes tiedossa niin jatkuva yhdessä oleminen päivästä toiseen alkaa ahdistaa. Ei mua oo kielletty ystäviä tapaamasta,ja olenkin käyny mut häiritsee kun ei kehtaa kavereita kutsua kahvillekaan,kun ei saa olla *rauhassa*. sen kerran kun saan olla yksin kotona nautin, vaikkei ne pitkiä aikoja olekaan. Tässä on vaan osa tilanteestani, en tiiä sainko *sanoman* perille, mutta jos täältä löytyis joku kohtaloteoveri, niin olis kiva vaihtaa mielipiteitä vaikka naamakirjassa tai sähköpostissa?? ja saada kohtalotoveri ystäväks? vois vaik puolin tai toisin laittaa anonyymin sähköpostiosotteen ja alottaa siitä ?? Siis oon kyl iteki miettinny, et miks *valitan*..onks vika mussa itessäni kuitenkin..?? en tiiä...ja mitää provoja vastauksia en tarvitse..ku tää ei o mikää provo !!
On jopa sanonut joskus että jos joutuis musta tavalla tai toisella lopumaan.hänen elämä olis eletty...
Mustasukkaissuudesta ei sanan varsinaisessa merkityksessä voi myöskään puhua, mutta on sitäkin ilmennyt.
Mies on ns. entinen alkoholisti(kuivilla jo toistakymmentä vuotta) . Meidän suhde on mun puolelta pikkuhiljaa muuttunut vaan tykkäämiseski ja ystävyydeksi...olen niin haavelillut et jos sais ns. sopueron aikaan, olis ystäviä senkin jälkeen; sais elää omaa elämää,tulla ja mennä ja olla omissa oloissaan;eniten kaipaan juuri omaa hiljasita aikaa tai ystävien tapaamisia ja illanistujaisia. Ja missään nimessä en siis halua mitään uutta miestä ja suhdetta edes ajatella. olin töissä kaksi vuotta yhteen menoon(sijaisuus) ja se aika ja muutenkin, kun olin töissä(mies varhaisella oa eläkkeellä ) ei tuottanu mitää ongelmaa suhteessa koska työ ja työpaikka oli ns henkireikä...mut nyt näyttäää ettei töitä oo edes tiedossa niin jatkuva yhdessä oleminen päivästä toiseen alkaa ahdistaa. Ei mua oo kielletty ystäviä tapaamasta,ja olenkin käyny mut häiritsee kun ei kehtaa kavereita kutsua kahvillekaan,kun ei saa olla *rauhassa*. sen kerran kun saan olla yksin kotona nautin, vaikkei ne pitkiä aikoja olekaan. Tässä on vaan osa tilanteestani, en tiiä sainko *sanoman* perille, mutta jos täältä löytyis joku kohtaloteoveri, niin olis kiva vaihtaa mielipiteitä vaikka naamakirjassa tai sähköpostissa?? ja saada kohtalotoveri ystäväks? vois vaik puolin tai toisin laittaa anonyymin sähköpostiosotteen ja alottaa siitä ?? Siis oon kyl iteki miettinny, et miks *valitan*..onks vika mussa itessäni kuitenkin..?? en tiiä...ja mitää provoja vastauksia en tarvitse..ku tää ei o mikää provo !!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuulostaa jotenkin oudolta, että aikuiselle kavereiden kanssa juoruilu on noin tärkeää. oletan siis, että olette miehenne kanssa saman ikäisiä, kun hän on jo eläkkeelläkin. ihme juttu kyllä, kun nuoremmatkin ihmiset tulee toimeen vähemmällä kanssakäymisellä/pistää suhteensa juoruilun edelle. puhu miehellesi suoraan, jos tosiaan on niin kiltti, ymmärtää alistua tahtoosi. hanki harrastus. mutta älä anna sen elää epätietoisuudessa.
Ei kai ne kaverit olleet se pointti vaan tuo, kuinka mies tukahduttaa läheisyyden tarpeellaan. Se on outoa. Selittynee osa-aikaeläkkeellä; kun ei ole mukana työelämässä niin parisuhde ilmeisesti täyttää koko elämän. Niinhän ei saisi olla, kyllä kummallakin pitää olla myös muuta elämää.
Miehen pitäisi löytää omia ystäviä ja omia harrastuksia mutta kun toista ei voi pakottaa mihinkään, niin kirjoittajan pitää nyt löytää ennen kaikkea omat rajansa ja jämäkkyys pitää niitä yllä.
Ei mulle todellakaan ole elämässä tarkeintä saada JUORUTA ystävien kanssa vaan ystävien tapaaminen ystävien kesken(edes joskus)..ja ollaan molemmat keski-ikäisiä, ei siis varsinaisessa eläke iässä,mieheni vaan on erinäisten syiden takia päässyt työelämästä ennenaikaiselle eläkkeelle.Mutta kaikenkaikkiaan ensimmäinen vastaaja ei todellakaan ymmärtänyt asiani pointtia; tai en osannut asiaa ymmärrettävästi selittää.
kiltistä miehestä ei oo mihinkään. Käyttäytyy kuin joku akka. Se on siinä vika että mies imee susta kaiken energian olemalla liian kiltti. Ja jos sanot jotain sille niin hän uhkaa itsarilla(?). Säälittävää. Epäilen kuitenkin että et jaksa kauaa tuota neiteilyä joten kun ero tulee niin et ole vastuussa hänen elämästään mitä hän tekee itselleen. Muista se.
siis TÄH?
aina addikti. Viinan tilalla olet nyt sinä.
Ei se varmaan narsisti olekaan, vaan todella näin se menee, että ihminen, jolla on joku pakonomainen addiktio, tarvitsee sellaisen aina. Se on aivorakenteessa näin. Alkoholisti raitistuu vaihtamalla addiktionsa toiseen, usein se on usko, joskus kuntoilu tai terveelliset elämäntavat, vapaaehtoistoiminta, työ... näköjään voi olla parisuhdekin. Ja sitä tehdään sitten yhtä antaumuksella kuin viinan kittaamista aikaisemmin. Toivottavasti miehesi vaihtaa nyt parisuhdeaddiktionsa vaikka porkkanoiden syöntiin, niin sinä pääset rauhaan. Tosin voi olla, että se on parisuhteen loppu, kun porkkanat vievät voiton sinusta. Toisaalta olisiko tuo harmi...