Olen seurustellut poikaystäväni kanssa melkein 2 kk. Riitelemme/kinastelemme harvoin ja molemmat meistä inhoaa riitelyä. Mutta silloin kun tulee joku riitelytilanne niin poikaystäväni ei halua puhua riidan aiheesta vaan vain "pakenee" tilannetta. Itse haluaisin vain nopeasti saada riidan sovittua ja jatkaa sovussa eteenpäin. Riitamme eivät ole ikinä pahoja, joten luulisi, että hän voisi niistä puhua. Rakastamme toisiamme todella paljon ja sopivassa määrin riidat kuuluvat suhteisiin, koska ne viestivät mm. välittämisestä. Miten saisin poikaystäväni lopettamaan tämän "pakenemisen"? En halua hänelle koko ajan mussuttaa siitä sen riidan lisäksi. Minulle tulee vain paha mieli enemmän, kun joudun sitten yksikseni pohtimaan riitaamme ja odottamaan, että poikaystäväni ottaa yhteyttä tai että itse otan häneen yhteyttä.
Kun sitten taas näemme (aina heti seuraavana päivänä), niin hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut. En sitten halua ottaa asiaa uudestaan puheeksi uuden riidan välttämiseksi ja sitten se riidan aihe jää vain selvittämättömänä "leijumaan" siihen ja joka luultavasti tulee myöhemmin uudestaan riidan aiheeksi, kun sitä ei ole selvitetty.
Kun sitten taas näemme (aina heti seuraavana päivänä), niin hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut. En sitten halua ottaa asiaa uudestaan puheeksi uuden riidan välttämiseksi ja sitten se riidan aihe jää vain selvittämättömänä "leijumaan" siihen ja joka luultavasti tulee myöhemmin uudestaan riidan aiheeksi, kun sitä ei ole selvitetty.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Musta on erikoista, että joku pari tappelee jo kahden kuukauden seurustelun aikana. Kaikki suhteeni (pituuksiltaan 1,5-12 vuotta) on menny niin, että ekat riidanaiheet tulee vasta joskus 6kk-2v aikajaksolla. Ja kyllä, ihan tiiviisti on nähty, ettei harvoin näkeminen oo ollu syy sille ettei riitoja esiinny.
Mut sen tiedän, että toi pakeneminen ei lopu sun toimesta koskaan. Siihen voi vaikuttaa ainoastaan se ihminen, joka tilannetta pakenee. Ja itse asiassa sekään ei välttämättä ole huono asia, että ensin pakenee, jos sitten kuitenkin tulee takas selvittämään asian (eikä siis kuittaa asiaa sillä että vaan läks tilanteesta ajatellen, että sillä pääsee koko ongelmasta). Tuollainen TIMEOUT voi olla ihan hyväkin asia, jos hermostuu niin että leimahtaa ilmiliekkeihin. Ei siis tule sanottua asioita joita ei tarkoita, vaan palaa asiaan vasta, kun pystyy ajattelemaan järjellisesti ja provosoitumatta. Jos ei palaa asiaan takaisin, kyse on tosiaan välttelemisestä ja asian kiertämisestä. Mutta se on sen katoavan osapuolen vastuulla korjata.
Se on tietysti pareista kiinni, ketkä tappelee enemmän ja ketkä vähemmän. Olemme riidelleet itse asiassa kerran jo ennen seurustelumme alkamista. Olemme kuitenkin kuin luodut toisillemme ja ,niinkuin sanoin, rakastamme toisiamme todella paljon.
Nyt kun itse mietin, niin onhan se hyväkin asia, että poikaystäväni ottaa tuollaisen "timeoutin"... Voisi vain riita kasvaa isommaksi jos sitä alettaisiin puimaan heti.
Riitamme eivät siis ole isoja, ihan pieniä, joista ei tavallaan ole niin suurta harmia. Mutta kyllähän nyt kaikkien mielestä pienimmätkin riidat harmittavat...
Kiitos vastauksestasi! :)
Mut jos toi pakeneminen tulee pienestäkin riidasta (btw, mitä teillä tarkoittaa pienestä aiheesta?) niin kyllä mää sit olisin enempi huolissani. Mut jos sää saat oltuu niin, että voit antaa toiselle sen tilan ja että ne asiat kuitenkin joskus sovitaan, niin eikai siinä sit mitään. En usko että mussuttaminen tuosta pakenemisesta auttaa, mut se voi auttaa jos puhut että miltä se susta tuntuu. Eli älä syytä toista karkulaiseksi, vaan puhut minämuodossa.