Olen raskaana, kohta viimeisellä kolmanneksella, lapsi on yhdessä suunniteltu ja haluttu, mutta mieheni päätti jättää minut ja kaksivuotiaamme. Olen aivan rikki ja nyt pitäisi jostain kaivaa voimia loppuraskauteen ja tulevaan synntykseen sekä vauva-aikaan. Haluan itkeä ja rukoilla mieheni takaisin ja seuraavassa hetkessä toivottaa hänet alimpaan helvettiin.
Mies on ollut "outo" muutaman kuukauden ja olen yrittänyt häneltä tasaiseen tahtiin kysellä, mikä on, antaa mennä omien halujensa mukaan ja touhuta omia juttujaan. Pyytänyt vain huomioimaan esikoisen menoissaan, jotta lapselle ei tule kova ikävä. Nyt sitten viimein suostui sanomaan, mistä kenkä puristaa, mutta hänen ainoa ratkaisunsa on jättää minut, esikoinen sekä masuvauva. Ei kuulemma ole mitään mahdollisuuksia edes keskusteluun, millä keinoilla tästä voidaan jatkaa, hän haluaa olla omillaan. Ei kuulemma arvosta itseään sinä miehenä, joka meidän suhteessa on, vaan näkee arvostavansa itseään enemmän tämän tehdessään. Sanoin hänelle, että yleensä ottaen raskaana olevan vaimonsa jättäneitä miehiä ei juuri arvosteta tekojensa takia, mutta hänpä arvostaa itseään tai ainakin toivoo arvostavansa tulevaisuudessa.
Raskaudet ovat minulle fyysisesti vaikeita, nytkin olen ollut sairaslomalla jo melkein kaksi kuukautta. On todennäköistä, että tämäkin lapsi syntyy etuajassa. Paine on kova. Pitäisi selvitä tästä erosta, jaksaa hoitaa itseään,jotta menisi edes "turvallisille viikoille" saakka ja jaksaa hoitaa kaksivuotiasta. Sanoin miehelle, että synnytykseen on turha kuvitella tulevansa mukaan, minusta se olisi kohtuutonta minua kohtaan. Syntyvä lapsi jää vaille isäsuhdetta pitkäksi ajaksi. Ei vauvaa lain mukaankaan tarvitse antaa isälle kuin tunneiksi kerrallaan ensimmäisen elinvuoden aikana. Suhde isään muodostuu vasta kielellisen kehityksen myötä, biologinen isähän on vauvalle vain mies muiden miesten joukossa, jos kontakti on harvaa. Ja miksi minun pitäisikään suostua minut jättäneen miehen alituisiin vierailuihin kodissani?
Mistä voimaa? Mistä apua? Hän jätti taakseen vaan paljon kysymyksiä, ei ainuttakaan vastausta.
Arvostaisitko sinä miestä, joka jättää raskaana olevan vaimonsa?
9
4365
Vastaukset
- SusaT
Tervetuloa, minun elämääni. Vastaavilla taustoillla alkoi minun arkeni lasteni kanssa, kolmetoista vuotta sitten. Lapsillani ei ole koskaan ollut isää, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Lapsista kasvaa kyllä terveitä, yhden kyllin hyvän vanhemman kanssa. Kyllin hyvällä tarkoitan sellaista aikuista, joka ei enää kysele miksi maailma on pyöreä, vaan ottaa rohkeasti vastuun omista arvovalinnoistaan, rakentaa itselleen ja lapsilleen toimivan arjen iloineen ja suruineen.
Arvostan kyllä lasteni isää, hän on lapsillimme isä omalla tavallaan, ei tavalla, jolla minä olisin halunnut hänen olevan. - hetken kerraallaan
Sinä olet sinä ja lasten äiti. Elä omaa elämääsi ja irtaudu miehestä. Hän on kuitenkin lasten isä ja tekee omat ratkaisunsa. (Mistä kenkä puristi ?) Toisen ihmisen toimintaan et voi vaikuttaa, mutta omaasi voit ainakin yrittää. Mieheen voit suhtautua viileän asiallisesti, helppo sanoa, mutta pyri siihen.
Mistä tukea, apua ? Sukulaiset, ystävät, kummit, järjestöt. Kysy tukihenkilöitä esim. seurakunnan diakoniatyöstä. Ota heti yhteys lastenvalvojaan: sopimus lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisajoista.Siellä neuvotaan mitä sopia vauvan tapaamisesta. Kotiisi sinun ei tarvitse entistä miestäsi päästää. Sossusta voit kysyä myös tukiperhettä avohuollon ennakoivana tukitoimena.
Voimia ja siunausta sinulle ja lapsille. On tuntemattomiakin ihmisiä, jotka ajattelevat teitä lämmöllä. Esim. jos olisin sopivan matkan päässä, voisin hoitaa lapsia muutaman tunnin viikossa, että pääset asioille tai harrastukseen.- en voi kun ihmetellä
tämä näyttää olevan vähän muotia, että mies ei kasva aikuiseksi vaikka on iältään jo aikuinen 30 kun vaimo on raskaana, hän haluaa vaan jatkaa sinkkuelämää ja bilettää ja olla vapaa.
Uskomatonta, mitä tunneköyhyttä, tällä palstalla jo toinen jolle on käynyt noin, ero tulee ja raskaus vielä meneillään, huomasitko toisen ketjun, yksin ja raskaana? - tiitti
en voi kun ihmetellä kirjoitti:
tämä näyttää olevan vähän muotia, että mies ei kasva aikuiseksi vaikka on iältään jo aikuinen 30 kun vaimo on raskaana, hän haluaa vaan jatkaa sinkkuelämää ja bilettää ja olla vapaa.
Uskomatonta, mitä tunneköyhyttä, tällä palstalla jo toinen jolle on käynyt noin, ero tulee ja raskaus vielä meneillään, huomasitko toisen ketjun, yksin ja raskaana?Kiitoksia viesteistänne.
Huomasin tosiaan sen toisenkin, jolle joku epäkypsä idiootti oli saman tempun tehnyt. Nimenomaan minä kuulemma estän häntä tekemästä hänelle tärkeitä asioita ja estän häntä näkemästä kavereitaan (kysynpähän vaan, että milloin olen estänyt??). Kyseessä kai joku ikäkriisi, mies kun täyttää tänä vuonna 30. Mutta että ihan tosissaan viitsii juuri nyt tehdä tämän, NYT, kun meille on tulossa toinen lapsi.
Anoppini tiivisti asian kyllä yllättävänkin hyvin. 1. Jos on lapsia tehty, niistä on sitouduttava kantamaan vastuunsa täysikäisyyteen saakka ja 2. nykymaailma on käsittämättömän itsekäs. En nyt toki ole "läpi harmaan kiven" -avioliittojen kannalla, mutta liitto, jossa on ihan ok olla, ei suuria riitoja eikä väkivaltaa ja ainoastaan tuo ajankäyttö ongelmana, ei todella ole tällaisen hanskat tiskiin -asenteen arvoinen. Mies ei siis suostu edes keskustelemaan ja kertomaan, mitä haluaisi muuttuvan tai kuuntelemaan, mihin minä olisin valmis, jotta lapseni saisivat isän kotiin. Mies haluaa saavuttaa jotain hienoa, hänelle hienoa ei ole avioliitto ja terveet lapset. Että olenkin osunut väärän miehen valitsemaan... - raskaana ja yksin
tiitti kirjoitti:
Kiitoksia viesteistänne.
Huomasin tosiaan sen toisenkin, jolle joku epäkypsä idiootti oli saman tempun tehnyt. Nimenomaan minä kuulemma estän häntä tekemästä hänelle tärkeitä asioita ja estän häntä näkemästä kavereitaan (kysynpähän vaan, että milloin olen estänyt??). Kyseessä kai joku ikäkriisi, mies kun täyttää tänä vuonna 30. Mutta että ihan tosissaan viitsii juuri nyt tehdä tämän, NYT, kun meille on tulossa toinen lapsi.
Anoppini tiivisti asian kyllä yllättävänkin hyvin. 1. Jos on lapsia tehty, niistä on sitouduttava kantamaan vastuunsa täysikäisyyteen saakka ja 2. nykymaailma on käsittämättömän itsekäs. En nyt toki ole "läpi harmaan kiven" -avioliittojen kannalla, mutta liitto, jossa on ihan ok olla, ei suuria riitoja eikä väkivaltaa ja ainoastaan tuo ajankäyttö ongelmana, ei todella ole tällaisen hanskat tiskiin -asenteen arvoinen. Mies ei siis suostu edes keskustelemaan ja kertomaan, mitä haluaisi muuttuvan tai kuuntelemaan, mihin minä olisin valmis, jotta lapseni saisivat isän kotiin. Mies haluaa saavuttaa jotain hienoa, hänelle hienoa ei ole avioliitto ja terveet lapset. Että olenkin osunut väärän miehen valitsemaan...raskaana ja yksin, ja mieheni on samanikäinen kuin sinun mies,
erotuksena vissiin se että sinun on suomalainen ja minun ulkomaalainen.
Joka tapauksessa vaikeaa tämä on, kun ei voi järjellä millään käsittää moista kylmyyttä,
mutta et ole yksin, minäkin luulin olevani ainoa onneton jonka kesä meni tällaiseksi ja vauva syntyy syksyllä. Voimia ja jaksamaista, - ___88___
raskaana ja yksin kirjoitti:
raskaana ja yksin, ja mieheni on samanikäinen kuin sinun mies,
erotuksena vissiin se että sinun on suomalainen ja minun ulkomaalainen.
Joka tapauksessa vaikeaa tämä on, kun ei voi järjellä millään käsittää moista kylmyyttä,
mutta et ole yksin, minäkin luulin olevani ainoa onneton jonka kesä meni tällaiseksi ja vauva syntyy syksyllä. Voimia ja jaksamaista,minulla viikkoja vasta 10 4. esikoinen tulossa. mies ilmoitti juuri lähtevänsä ja jättävänsä minut ja syntymättömän lapsen. olen aivan hukassa. tälläistä epätietoisuuden ja pelon tunnetta en olen ikinä kokenut. kuinka ihmeessä hoidan kaiken yksin??
- Anna Beata
___88___ kirjoitti:
minulla viikkoja vasta 10 4. esikoinen tulossa. mies ilmoitti juuri lähtevänsä ja jättävänsä minut ja syntymättömän lapsen. olen aivan hukassa. tälläistä epätietoisuuden ja pelon tunnetta en olen ikinä kokenut. kuinka ihmeessä hoidan kaiken yksin??
Älä huoli, sinä pärjäät. Pärjäät päivä päivältä, kuten äidit kautta aikojen. Keskity vauvaan ja itseesi. Älä stressaa huomista, koska se vaikuttaa vauvan hyvinvointiin. Kun et suunnittele loppuraskauden ajaksi tai vauvan ensimmäisiksi kuukausiksi mitään suuria muutoksia tai tekemistä, vaan elät yksitoikkoista ja tasaista arkea, selviät parhaimmin.
Mikä tulevaisuudessa sinua eniten pelottaa, vastuu, arkiasiat vai jaksaminen yleensä?
Hyväksy se tosiasia, sinusta tulee äiti, joka on maailman paras asia. Olet sitten lapsen kanssa yksin tai et. Äitiys on naisen elämä merkittävin tapahtuma, ja kun olet saanut vauvasi, tiedät että osaat ja jaksat, ihan niin kuin kaikki maailman äidit. Kaikkea muuta ihminen voi katua muttei lapsiaan. Koskaan en vaihtaisi osaani lapsettomien, nuoruudenaikaisten ystävieni kanssa. Heillä on ollut tavallaan helpompaa kuin minulla, mutta he eivät myöskään tiedä mistä he ovat jääneet paitsi. Olen yleisesti kaikkien noiden vanhojenpiikojen säälin ja surkuttelun kohde. Hymyilen mielessäni, koska omasta mielestäni lapseton on vajaa ja jäävi spekuloimaan äiti-ihmisen elämää.
Olin kolmen alle kouluikäisen äiti - odotin suuniteltua neljättä lasta viidennellä kuulla, onnellisena kotiäitinä, kun mies päätti että tämä ei olekaan se elämä jota hän halusi elää. Muistan sen ensimmäisen yön tyhjyydentunteen ja epätoivon, kuin olisin ollut haulikon edessä, ja joku ehdotaisi venäläisen ruletin peluuta, olin yksin. Berliini muurin kaatuminen tai WTC-tornien turma ovat mitättömiä hetkiä historiassa, kun mietin sitä hetkeä, kun koko elämäni mureni. Menetin rakkaani, ystäväni ja tukeni ja turvani, ihmisen jonka kanssa piti tehdä vielä paljon kaikenlaisia asioita. Ja lapset menettivät isän, kokonaan, koska hän jätti kaiken taakseen.
Hetken olin täysin nollassa, pohjalla kunnes tajusin että tässä on nyt ne kortit joilla minä pelaan. Aloin järjestellä arkiasioita, että selviäisin ensin synnytykseen saakka ja siitä sitten eteenpäin. Ne arkiasiat ja normaalit rutiinit pelastivat minut. Kun oli pakko nousta ja tehdä totutut kuviot, huomaamatta palasin raiteilleni.
Oman jaksamiseni takia hain lapsille osapäiväkotipaikat, esikoinen olikin jo eskarissa. Sain aamupäivisin hoitaa kodin, kauppa-asiat ja neuvolakäynnit yms. ja pääsin pahimman yli, kun tiesin että lapset olivat hyvässä hoidossa. Laitoin kotona kaiken valmiiksi vauvalle ja järjestelin lapsille ilta-, yö- ja iltapäivähoitajat siksi aikaa kun olisin synnärillä. Kaikki ei mennytkään ihan putkeen koska stressi ja elämäntilanne aiheuttivat ennenaikaisen synnytyksen ja vauva leikattiin hätäsektiolla (joten muista levätä). Oma tervehtyminen pitkittyi ja vauva oli keskolassa, jossa kävin häntä hoitamassa kaksi kertaa päivässä. Päiväkodista joustettiin ja lapset olivat tarhassa pari kuukautta kokopäivälapsina ja sitten olikin yllättäen jo kesä.
Mutta nyt me olemme tässä, hyvinvoivina, 11 vuoden jälkeen edelleen onnellinen yh-lapsiperhe, esikoinen sai eilen avaimet omaan kotiinsa, jonne me lähdeme nyt ostamaan verhokankaita.
Tiedän kyllä, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella meillä on omat tapamme selviytyä, mutta tiedän myös sen, että äideillä on extrapaukut takataskussa. Äidit selviää mistä vain. Tiedät mistä puhun, kun saat vauvan viereesi.
- et79
Näin miehen näkökulmasta katsottuna en vois ajatella et jättäsin lapsen/äitin oman onnensa nojaan.
Olen itsekkin eronnut ja yhden lapsen isä, lapsi on suurimman osan kuusta luonani vaik pojal ei ole ikää vasta kun 9kk mut äitin elämän tilanne on epävakaa. sinuna en hirveästi arvostaisi miestä joka kykenee tekemään noin, ei ehkä ajattele asiaa sinun ja lapsen kannalta.- yksin raskaana
Nämä on uskomattomia tarinoita, jotenkin ymmärrän että mies häipyy jos lapsi on vahinko tai yllätys, mutta kun näitä tapahtuu ihan monen vuoden jälkeen avioliitoissa missä lapsi on suunniteltu, yhdessä.
Mietin joka päivä, miten mies voi olla ja elää ja unohtaa että minä olen raskaana,
mitä hän sitten tekee kun lapsi on syntynyt?
Muistaako edes laskettua päivää?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 972803
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1042380- 912160
- 161944
- 421796
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1521782Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en451767- 781716
Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1311510Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411304