Miniän satu:
Taas kamala anoppini tuli kyläilemään. Mitään ei sanonut, oli niin mielin kielin, mutta katsoi pahasti sillai ja tarkoitti ihan selvästi pahaa. Katsoi moittivasti olohuoneen sohvaa ja kirjahyllyä ja kahvikuppia. Ihan aina sillä on sellaista piilovi..uilua.
Kun viimein se lähti sanoin miehelleni, että olit taaskin ihan nyhvelö. etkä voinut sitten sanoa äidillesi suoria sanoja. Onko se todellakin niin kiellettyä pahoittaa äitinsä mieltä?!! Etkö siihen millään pysty?!
No, kymmenenvuotiaat kaksoispoikani tulivat siihen ja sanoivat, että älä äiti murehdi ja itke. Kun me ollaan isoja, me kyllä pystytään pahoittamaan mielesi, kun olet vanha ja tulet meidän kotiin kylään. Me haukutaan sinua kyllä ihan kunnolla, eikä olla mitään nyhvelöitä. Ja jos meidän vaimot vihaa sinua, me vihataan kyllä myös.
Taas kamala anoppini tuli kyläilemään. Mitään ei sanonut, oli niin mielin kielin, mutta katsoi pahasti sillai ja tarkoitti ihan selvästi pahaa. Katsoi moittivasti olohuoneen sohvaa ja kirjahyllyä ja kahvikuppia. Ihan aina sillä on sellaista piilovi..uilua.
Kun viimein se lähti sanoin miehelleni, että olit taaskin ihan nyhvelö. etkä voinut sitten sanoa äidillesi suoria sanoja. Onko se todellakin niin kiellettyä pahoittaa äitinsä mieltä?!! Etkö siihen millään pysty?!
No, kymmenenvuotiaat kaksoispoikani tulivat siihen ja sanoivat, että älä äiti murehdi ja itke. Kun me ollaan isoja, me kyllä pystytään pahoittamaan mielesi, kun olet vanha ja tulet meidän kotiin kylään. Me haukutaan sinua kyllä ihan kunnolla, eikä olla mitään nyhvelöitä. Ja jos meidän vaimot vihaa sinua, me vihataan kyllä myös.
Vastaukset 35
Vanhimmat
totuus tulee lasten suusta...
en voinu ku revetä tosta mitä poikasi sanoi... :D
Se oli keksitty provo.
Porvari mikä lienet oot.
Oli varmaan keksitty provo, sillä ei nykypäivän lapset edes kuvittele menevänsä naimisiin. Nykyisin eletään avoliitossa.
Toisaalta, kunnon miniän päämäärä on tietenkin saada mies pahoittamaan äitinsä mieli. Itse siihen ei kannata alentua.
Ei sinullakaan kyllä kaikki kohdillaan ole. Taidat olla katkera miniä, vaikka muuta esität.
menikö vähän yli, kenties?
Vai miksi joku vaivautuu tuommoisia höpöjuttuja keksimään? Onko kirjoittaja kitkeränkatkera anoppi, jonka oman rakaskultamussukkapojan joku nainen on "varastanut"?
Mistä ihmeestä noissa keksityissä (huonoissa) jutuissa on kyse?
Onko tää nyt sitten todellakin pakko vääntää rautalalangasta:
1) Tässä lukee # Miniän satu#. Se on satu. Se ei ole provo, joka on olevinaan totta. Tässä siis jo ensimmäisenä lukee, että se on satu.
2) En ole itse miniä. Kyllä sen voi tekstistäkin jo nähdä. En ole kumpikaan tällä hetkellä.
3) Täällä miniät valittivat muutama viikko sitten oikein urakalla, että on se kumma, kun mies ei voi anopin mieltä pahoittaa. Sanoin monta kertaa, että mielen pahoittaminen ei ole hyvä idea! Oli se kuuleman mukaan hyvä idea. No, näytin sitten sadun muodossa näille innokkaasti anopin mieltä pahoittamaan haluaville, että näin heille sitten itselle käy omien poikiensa toimesta, jos heidän oma toiveensa toteutuu. Tämä on ollut miniöiden oma toive. Näytin sen toiveen karumman puolen.
Ilmeisesti en onnistunut, kun kukaan ei ymmärtänyt, mutta ei ole tässä maailmassa niin traaginen juttu.
Mielen pahoittaminen on aina huonó idea, enkä millään sulata miniöiden intoa antaa pojan pahoittaa äitinsä mielen. Iskee omaan nilkkaan.
Tässä koko totuus. Oli itselleni aha-elämys, joten päätin kirjoittaa sadun. Ei mennyt jakeluun ilmeisesti, mutta ei haittaa!
Normaali ihminen ei pysty käsittämään ajatuksenjuoksuasi. Sinähän olet jo loistavaa anoppi-ainesta, ainakin osaat heittäytyä rooliin, jossa sinua ei ymmärretä ja sitten saat voivotella sitä.
Sinulla on käsissäsi liikaa vapaa-aikaa, kun ehdit oleskella palstalla jonka muita kirjoittajia et selvästikään ymmärrä alun alkaenkaan. Selväksi tuli. Huonot juttusi pilkkaavat ongelmiensa kanssa oikeasti painiskelevia ihmisiä. Toivottavasti löydät pian jonkin kivamman harrastuksen.
tajusivat, mistä on kyse.
Vähän samasta, kun vaari pantiin syömään siankaukalosta, ja poika alkoi veistää kaukaloa isälleen.
Opettavaisia satuja molemmat. Mutta tyhmä ei opi niistäkään, vaan ainoastaan kitkeristä ja katkerista kokemuksistaan, jos niistäkään.
Tarinasi oli nokkelampi kuin lukijansa.
Ja voihan olla, että kalikka sattui lukijan nilkkaan. Älähdys heti!
Voihan typerää asiaa noinkin kommentoida puolustella, lyttäämällä se vanhalla fraasilla olemattomiin.
Täällä tuntuu olevan useitakin lukijoita, joille ensin kerrotaan vitsi ja sen jälkeen selitys.
Nyt se on löydettävä itse.
Jos ei itse näe jutussa jujua, niin on vähän mietittävä, mitä aloittaja on tarkoittanut.
nuo kaksos pojista tulee miehiä jotka puolustaa perhettä.
en minä ainkaan kenenkään varpaille halu kävell,ä varsinkin olisi mukava jos toinen siitä sanois ettei täysvaltaisesti pikku perhe joudu kokee kovia.
miniä haluu mielyttää mutta jos se on raskasta ja pikku asioista nipotetaan
puolustaminen on sitä että vaikka pahoittaa mieltä on oikein jos puhuu totta, aina sitä voi kiltimminkin sanoa. 8)
esim äiti miniä ei pidä että marssit suoraan kyläileen, oisi mukavampi että ilmottaisit että voisi valmistautua..
tai nämä pyhät ei oisi näin pelkästää koko päivää sinun luonasi koska meilläkin oisi mukava viettää perhe iltaa.
joko venttaat viidettä?
Miehesi on melkoinen nyhvelö.
Postiluettelo hankinnan voi palauttaa.
tiivistelmä tämän palstan yleisimmästä aiheesta. Anpin käytöksen tulkinta, puolison nyvelöys ja vielä oman roolin erinomaisuus.
Hyvä Boxi
.. taitaa olla nyt aloiottajalla itsellään puurot ja vellit vintissä sekaisin.. lienee ammatin miinuspuolia..
Ikään kuin nykyisestä miniästä voisi tulla anoppi. Hahhah.
Ne pojathan on vasta 10-vuotiaita. Ne voivat jäädä poikamiehiksi, tai sitten äiti kerkiää opettaa ne nyhvelöiksi ennen aikusikää.
Ja eihän nykypäivän miniöistä edes tule sellaisia kuin anoppinsa ovat. Nykypäivän miniät osaavat olla kunnolla kun pojat saavat vaimon vihkipallille. Se ei ole enää helppoa kenellekään.
Tulevaisuuden anoppi pitää suunsa ja silmänsä kiinni miniän huushollissa.
Eipä auta se, kerron kokemukseni anoppina.
Nimittäin pidin suuni ja silmäni kiinni miniän ja poikani huushollissa 15 vuotta. Luulin olevani varsin lojaali ja hienotunteinen anoppi. Oikeen sellainen kiva ja suosittu. (kuinka hölmö olinkaan)
En mennyt kylään kuin kutsuttaessa. En tunkenut nokkaani, mentiin täysin miniän ehdoilla. Autoin kun pyydettiin apua, mutta en itse pyytänyt apua koskaan.
Pääsääntöni oli, että en halua olla toivoton riesa, koska olin aikoinani oppinut oman anoppini kanssa, millaista on olla miniä anopille, jota joutuu pitämään kuin ottolapsen kodissaan.
Mitään konflikteja ei miniän kanssa ollut, vaikka joskus miniäkulta töksäytti (ehkä tahtomattaan?) suorasukaisia mielipiteitä. Otin myötäilevän linjan. Lapsen kasvatukseen en ottanut kantaa ollenkaan, ei tosin kysyttykään, mutta lapsia hoidin tarvittaessa.
Sitten miniän ja poikani avioliitto loppui yllättäen ja ykskaks.
Täydellinen ylläri aivan puun takaa! Poikani vipattiin pihalle kera matkalaukun ja selkärepun. Uskottomuudesta tms. ei kyse. Kyse oli uudesta sivusta elämässä, jostain himskatin "itsenäistymisestä ja halusta uudistua" ja halusta löytää ihan oma elämä, uhrautumiselle pistettiin piste
No anyway, olivat syyt mitkä hyvänsä...
miniä kävi haukkumassa minut ja poikani hornantuuttiin ja vielä syvemmäksi läpeen asti, ja sain kuulla olevani anoppi, joka ei osoita välittämistä, ja joka ei ole tarpeeksi tukenut, ollut mukana, ollut liian neutraali, mitäänsanomaton, väritön, salaileva, ihminen joka ei ilmaise tunteitaan suoraan ja jne. jne.
Niin selkäytimessä se oli minun lojaaliuteni, että suostuin kiltisti kuuntelemaan session kolmeen eri otteeseen ja yhden kertauksena vielä puhelimitse, se oli kuin reklamaatio pojastani ja minusta...
ETTÄ EI SE AINA ANOPPI ONNISTU SUHTEESSA MINIÄÄN, VAIKKA PITÄISI SUUN JA SILMÄT KIINNI.
Anoppi voidaan siinäkin tapauksessa todeta täydeksi pökäleeksi.
poikasi oli nyhvelö mies.
No ei vain...Paha sanoa mitään kun kolikolla on aina kaksi puolta..
Olit hyvä anoppi. Jos anoppi on liian neutraali miniän mielestä, eikä ilmaise tunteitaan ja on mitäänsanomaton, hän on hyvä anoppi. Juo pullakahvit sen kunniaksi äläkä mieti miniän pahoja sanoja. Ongelma on hänen. #tarjoaa kahvia ja rinkelin#.
Erittäin oivallisesti kiteytetty boxi. Tässä kohdin satu kohdistui miniään ja anoppiin, mutta samalla tavalla ihmiset näkevät usein myös muita asioita/tilanteita omien tulkintojensa kautta. On sitten kyse anopista, rajariidasta tai mistä tahansa.
Anoppi- miniä suhteessa isoin juttu on varmasti se, että meillä naisilla on aika vahva suhtautuminen omaan reviiriin. Oman anopin kanssa ollaan jostain syystä kyetty luottamukselliseen ja avoimeen suhteeseen. Mutta kumpikin on osannut arvostaa toisen omaa reviiriä.
tuli paikalle ja sanoi pojille, senkin laumaeläimet ei teitä kukaan huoli.
Ei edes ne naiset joiden elämän sisältö on anoppi sen tekemiset ja tekemättä jättämiset.
Pitääkö aina kaikesta pahoittaa mielensä.
Joskus totuuskin kirpaisee mutta kuitenkin sen kestää paremmin jos se tulee lapsen suusta, ei miniän.
Eihän sellaista äitiä pojan tarvitse ojentaakkaan jos on hyvä anoppi hänen vaimolleen. Ja luulisi kyllä huonon anopin saaneen miniän tulevaisuudessa osaavan olla hyvä anoppi miniälleen. Toisaalta ja valitettavasti olen kyllä kohdannut sukuja joissa ei ole mitään opittu huonoista malleista vaan samaa surkeaa rataa mennään sukupolvesta toiseen.
Olipas hauska, ihan oikeasti.
Toivottavasti pisti prinsessat miettimään suhtautumistaan.
eikun anopille suorat sanat ja mieltä pahoittamaan.
Kukas sitä nyt omalle äidilleen mitään sanoisi.
Hulvattomat naurut sain tästä! Sattui niin kuin nyrkki silmään!
Mulle nimittäin sattui tämä "pahasti katsoi" episodi enkä ole muuta kuin jaksanut nauraa sillekkin tapahtumalle. No varmaan olin vähän herkistynyt anopin suhteen mutta juttu sattui näin:
Mies alkoi useampaan otteeseen vihjailemaan josko vaihtaisin yhden kesän yli roikottamani pitkät- "talviverhot" jo vähän kevyempiin kesäverhoihin. Kuulemma kuin kirkossa olisi ollut. Tuskin vieraat ja mies itsekkään, tiesivät ovatko kesä vai talvi käyttöön, kukkineen kaikkineen. Omaa laiskuuttani olin niitä roikottanutkin. Pitkät verhot vain estivät ikkunoista tulevaa valitettua vetoa.
Otin itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydyin kesäverhon vaihtoon. Kaivelin kaapista sopivia ehdokkaita jotka eivät olisi olleet muutamaan kesään ikkunassa. Suurin osa valikoimasta on anopin tuomia nättejä verhoja. Löysin vaihteluksi raikkaat puolipituiset kesäverhot.
Kun anoppi sitten saapui kylään hän ensimmäiseksi käveli keskelle olohuonetta seisomaan ja vietti verhoja halveksivasti katsellen pitkän hiljaisen hetken.
Kaikkinensa pitkän ajan tuoksinan tuloksena (monista muista syistä) katsoin paremmaksi sinä syksynä jättää mies äidinsä huomaan. Myöhemmin syksyllä kun saavuin käymään niin näin ikkunoihin vaihdetun takaisin samat parjatut pitkät verhot, toki talvihan teki jo tuloaan.
Tämä tarina oli vain piristykseksi elävä esimerkki pahasta silmästä tähän miniän satuun.
NIINKÖ
Hmmpphh.. Periaattestakin kyllä anopit kyttäävät ja miniät lyttäävät.. Näin tulee aina olemaan. Mitäs sitä luonnon lakeja kumoamaan? Ja miksi ihmeessä miehen pitäisi valita.. ei anoppi ole mikään vaimonkorvike vaan ÄITI..
Sekopäistä jos alkaa olla ,niin anopin ja miniän kantapäät vastakkain- sen miehen vopi unohtaa jos asettuu joko äitinsä taikka vaimonsa "puolelle" se on turhaa. Ja tyttäret ne vasta äitejään haukkuvatkin. Kyllä minä ainakin osaan pitää tulevana anoppina suuni kiinni ettei tytär vaan sano takaisin..poikien äidit pääsee tässä kyllä varmasti paljon helpommalla..
No tasan tarkkaan en kyttää, enkä muutenkaan puutu lasteni perhe-elämään.
Olen saatavilla,jos ja kun apua tai muuta tukea tarvitsevat, päätös on heidän.
Hyvin on mennyt kolmen lapsen kohdalla näillä periaatteilla.
kyllä minä ainakin haluaisin, että minun pojallani( jos sellaisen joskus saan) olisi rohkeutta sanoa jos puutun ja neuvon liikaa. tulee ainakin selväksi ja sen jälkeen rauha maassa :)
Ennen satuilijan uraa kannattaisi opetella kieliopin alkeet: kaksoispoika vrs. kaksospoika.
niinkö