Kuuluuko nuori mies jättää ilman ruokaa, jos hän ei noudata vanhempiensa antamia ruokailuaikoja? 25v nuori mies asuu vielä kotona.
Nuoren miehen ruokailu
ei maksa mitään
27237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Virhe on just siinä että se asuu kotona.
Sinäkö jättäisit nuoren miehen paitsi nälkäiseksi, myös asunnottomaksi.
Se on hänen ongelmansa. Kauanko aiot elää jälkikasvusi elämää hänen puolestaan? Nyt on 7 vuotta mennyt jo hukkaan.
Ulos vaan, oppikoon ryöstämään mummoja tai rakentakoon majan jonnekin.
No en tiedä. Itse alaikäisenä kotoa muuttaneena tekis mieli sanoa, että kuuluu. Ton ikäisenä mä olin asunut jo about yli kahdeksan vuotta omillani, mutta en tiedä ja tilanteet on yksilöllisiä. Jos yhteisestä pöydästä syö, luulis syövän samaan aikaan, kuin muutkin. Jos se "nuori"mies tuo talouteen oman osuutensa, niin sitten sanoisin, että ei pidä vaatia yhteisiä ruoka-aikoja, tai tietysti kaikissa tapauksissa muutenkaan. Mun mielestä kaksvitonen on keski-ikäinen, eikä mikään "nuori". Varmaan on syyt asua kotona. Vaikea ottaa kantaa.
kun ei ole saanut kesätöitä näinä vaikeina aikoina.
No hänen pitää silti varmasti syödä ruokapöydässä, oli saanut kesätöitä tai ei? Kesätöitä muuten saa... Tietysti ymmärrän, jos esimerkiksi kolme- viis tonnin palkkaukseen kovia opintolainoja ottavat ei kaikkein mieluiten menis mäkiksien kassoille tai kolme tuntia päivä - siivoukseen omalla kuljetuskustannuksella, mutta töitä kyllä saa. Sinun aikamiespoikasi työkokemusta en tunne, mutta esim. rakennusalalta tai remppa- hommista saa joka amatsu pääkaupunkiseudulla töitä, jollei mitään törkeyksiä ole historiassa ja jos "poitsusi" on akateeminen, on todella selvää, että jollei se itse ole niitä töitä hakenut, ei sille niitä taivaasta tipu. Mikäli poikasi ongelma olisi se, että häntä nynnyttää poistua kotikaupungista ja kotikonnuilta, niin sano nyt sille, että vanhemmat ei ole pelastamassa ikuisesti.
paikka ole enää vanhempien luona! He elävät tavallaan ja kyseinen "mies" pitäisi ulostaa peräkamarista maailmalle mitä pikimmin!
Mutta jos maksaa ruoastaan ja syö silloin kun se vanhempiensa ruoka-aikoihin sopii, niin hätäapuna menettelee. Itse en voisi edes kuvitella kokkaavani äitini keittiössä omia sapuskoita mulle sopivina aikoina. Tajuisin häipyä. Ei vanhempien koti ole enää minun koti.
tai vaimo laittaa ruoan, voisi sen verran olla arvostusta, että suvaitsee ruokailla tarjottaessa. Ellei kelpaa, olkoot ilman.
Onko "nuori" mies holhouksenalainen? Vammainen tai muuten kyvytön huolehtimaan itsestään? Jos, niin tuo on törkeää. Jos ei, niin on törkeää, että se asuu vielä vanhempiensa kanssa.
ole törkeää, vaikka olisi terveenä syntynyt. :) Tuosta miehestä en voi tietää sen suurempia, mutta aloituksen idea oli äiti-lapsi-suhteessa.
Tunnen monta miestä, jotka ovat asuneet 22-24-vuotiaiksi kotona ja sellaisia, jotka ovat kotona lähes 30-vuotiainakin. Tunnen myös ihmisiä, jotka itkivät, kun asuin lukioaikana kotona. *katkeruus ei ole ilomme*
täysijärkiseksi todettu, hän osaa lämmittää mikrossa ruokaa, jos ei opeta käyttämään mikroa. Mikäli ei ole mikroa, syököön kylmänä.
suunnilleen kaikkia kirjoittajia. 25-vuotias ei ole enää siinä iässä että tuollaista kysymystä pitäisi edes syntyä.
Jos tässä ruoditaan jonkun palstalaisen asioita, niin sitten tämä ei kiinnosta. Mutta jos kysymys on aito, niin vastaan, että tässä on todella monta autonomia- ja itsenäistymiskysymystä päällekkäin: mitä kenenkin tahdoasta tapahtuu tai ei tapahdu.
Jos hän asuu vanhempiensa luona, kai hän maksaa osuutensa kuluista? Ja jos ei maksa niin miksi hemmetissä ei maksa? Työttömyys ei ole syy olla maksamatta ruuasta ja asumisesta. Jos hän maksaa osuutensa, kai hänellä on oikeus myös itsenäisyyteen.
Jos hän ei maksa mistään, niin asiat on huonosti: hän ei ole itsenäistynyt joko omasta tai vanhempiensa syystä. Silloin hän on vanhempiensa sääntöjen alainen. Ja jos vanhemmilla on semmoset oudot säännöt että ruokaa saa vain tiettyinä kellonaikoina, niin minkäs jolppi sille voi :-)
Ongelma ei minustakaan ole aloittajan kysymyksessä, vaan siinä, miksi noin vahingollinen tilanne on päässyt syntymään ja miten sen voisi pikimmiten purkaa.
Jos 25-vuotias mies asuu kotona ja tämän täytyy noudattaa perheen ruokailuaikoja ja muita yhteisiä toimia, niin onko se mikään ihme, että hän asuu vielä kotona? Eihän siinä sitten paljoa voi töissäkään käydä, jos ruoka sattuu olemaan työaikana... :D
Aikoinaan, kun palasin armeijasta kotiin 20-vuotiaana, kodin kuri tuli aikamoisena järkytyksenä; armeijakuri ikään, kuin jatkui kotona, mut paljon tiukempana. Jos ei tehnyt jotain niin, kuin piti, niin heti käytii puukon kanssa päälle ja oltiin vielä poliisia soittamassa. Puoli vuotta katselin sitä touhua ja sitten muutin pois.
Sehän oli niin mahdotonta touhua, ettei siinä pystynyt mitään tekemäänkään. Noihin aikoihin en kovin paljoa nettiä käyttänyt, mut joskus tuli illalla istuttua koneella, niin seurauksena netti vietiin pois.
Koitin lukea yliopiston pääsykokeisiin, niin tästäkään ei tullut yhtään mitään... lukemista ei vaan arvostettu... se ei ollut mitään tekemistä, vaan ainoa, mikä ratkaisi, oli erilaiset kotityöt ja työhön hakeminen. Eipä siinä sitten oikeesti pysty mitään tekemäänkään...
Kontrollointi jatkui vielä vitusti pahempana, kun pääsin pois kotoa. Kouluuni soiteltiin ja opiskelujani sotkettiin kaikin tavoin, asioita suunniteltiin puolestani, kertomatta niistä minulle. Suunnittelut tehtiin ilman mitään tietoa siitä, miten asiat pitää tehdä.
Ja sitten epäilit joviaalia isäukkoani kotityranniksi ja minua pikkupomoksi.
Tosin minä aina ihmettelen, mitä vaikutusvaltaa vanhemmilla on enää sen jälkeen, kun heistä ei ole enää taloudellisesti riippuvainen. Silloinhan merkitys on enää henkistä ja siihen alentuminen omaa heikkoutta.
ratkesit jakelemaan diagnooseja?
henkinen vaikutusvalta on mielestäni todellista ja luonnollistakin. Luonnollista on siis se, että vanhempien henkinen vaikutusvalta jatkuu taloudellisen itsenäistymisen jälkeenkin. Olet varmasan samaa mieltä ja kärjistit mutta tuo sanonta: "Silloinhan merkitys on enää henkistä ja siihen alentuminen omaa heikkoutta" saa luonnollisen asiaintilan kuulostamaan joltakin vammalta.
Mielestäni nuori ei kuitenkaan ole ihan kaikissa suhteissa valmis aikuinen kaksikymppisenä muuttaessaan omiin leipiinsä. On terveellistä että vanhemmilla on edelleen henkistä vaikutusvaltaa. Ei siinä ole mitään alentumista tai heikkoutta sinänsä jos kuuntelee neuvoja.
Eri asia on tietysti se, jos vaikutusvalta on dominointia, mitä ehkä ajattelit. Halusin vaan vähän viilata pilkkua.
heikkous. Ota huomioon myös se, että rakastan vanhempiani kaikesta huolimatta ja se, että kotona on/oli sisaruksia.
En ole alentunut riippuvuuteen, vaan riippuvuus on tullut kotipuolen suunnasta epäterveen tyyppisenä. Pitää ottaa huomioon myös se, että riippumattomuus on sairasta riippuvuutta, missä riippuvuus pyritään siirtämään toiseen. Hyvä esimerkki tästä voisi olla vaikkapa se, mistä joskus tein aloituksen, kun jotkut äijät soittelee johkin terasille ja kun meet sinne, niin on jo häipynyt(soittaa kaikille ja lähtee ekan matkaan). Tällöin paikalle tullut näyttää riippuvaiselta.
En epäillyt isäukkoasi kotityranniksi, en ajatellut ihan niin kärkevästi. Lähinnä sellaiseksi ankaraksi. Noissakin on eroa. Sinua minä pidän mukavana tyyppinä.
Toki olen kodin vuorovaikutussuhteet tarkkaan läpi miettinyt.
liioittelet?
"Jos ei tehnyt jotain niin, kuin piti, niin heti käytii puukon kanssa päälle ja oltiin vielä poliisia soittamassa."
Puukko oli kasvatusvälineenä aina ylä-asteelta asti. Yleensä juttu meni niin, että leipäveitsi oli suunnilleen ensimmäisenä repertuaarissa, kun erimielisyyttä, tai tottelemattomuutta esiintyi ja potkasin, tai revin puukon käsistä ja heitin sen pois, niin seuraavaksi oli luuri kädessä ja puhelu vetämässä poliisille. Sitten kuulee uutisista, kuinka aikuiset poikalapset pahoinpitelevät vanhempiaan.
venkulat eivät käytä tuollaisia kasvatusmetodeja. Oletko lukenut jotain sadan vuoden takaista puukkojunkkari-tarinaa...
Siis äiti käytti, ei isä.
Oletko alkanut taas vetää aineita. Mieti nyt tarkkaan sitä lomalletuloa,
kuuluu. ja piiskaa pyllylle, jos ei tuu ajoissa kotiin.
kuuluis ite ruokkia ittensä.
typerimmistä asioista mikroaaltouunien aikakaudella kotioloissa ovat ruoka-ajat. Meillä oli kotona yksi ruoka-aika muistaakseni joskus kolmelta tai neljältä ja sekin tuotti mulle vaikeuksia, koska mulla ei ikinä ollut silloin nälkä kun aina koulun jälkeen kuitenkin tuli syötyä jotain välipalaa. Ihan perseestä siis koko touhu.
Ihmisillä tulee eri aikaan nälkä eikä voi olettaa että jos on vaikka kuusihenkinen perhe että niiden kaikkien ruumiintoiminnot toimisivat samaan tahtiin. Musta jokaisen kuuluisi saada syödä silloin kun on nälkä, eikä silloin kun kello näyttää jotain tiettyä aikaa. Kotona kun ei olla missään armeijassa eikä vankilassa.
Se on ihan hienoa, että jos sunnuntaina laitetaan hyvät sapuskat pöytään, että kaikki syövät samaan aikaan, mutta arki-iltoina on typerää olettaa, että kaikki söisivät samaan aikaan sen hernekeiton, tai makaronilaatikon, kun kuitenkin voi olla töiden, koulun ja harrastusten takia sellainen tilanne, ettei mitään kaavaa voi noudattaa.
Aloituksessa homma menee hieman niin, että 24-vuotiasta miestä kohdellaan nelivuotiaana lapsena, tai koitetaan sellaiseen asemaan asettaa.
Yllättävän moni täällä olisi toimimassa samoin, kuin aloituksen äiti. Siinähän on myös ristiriita, jos ihailee varhaista itsenäistymistä, mutta ajattelee, että itsenäistyminen pitäisi kuitenkin estää koti-armeijalla. Tällöinhän kyse on itseihailusta(itsenäisyys liitetään itseen, mutta halutaan se muilta pois).