Onko kellään muulla naisella ollu semmosta kokemusta että aikansa ps kanssa sählätessään on tullut siihen tulokseen että ei sellasta enää hae mutta haluaa kuitenkin vipinää miesten kanssa (ei välttämättä seksiä)? Ite oon siinä pisteessä mutta tuntuis isolta mullistukselta alkaa elää sen mukaisesti. Ajattelutasolla voisin kuvitella että hakisin kepeitä tuttavuuksia ja rehellisesti sanoisin miehille että en hae mitään vakavaa. Mutta olisiko minusta siihen oikeassa elämässä? Tuntisinko itseni julmaksi jos mies kiintyisikin minuun mutta minulla olisi jo uusia tuttavuuksia jonossa? Olen aina ollut yhden miehen kanssa kerrallaan vaikka ois kuinka huonosti mua kohdelleet. Semmonen 'reiluus' mun puolelta on varmaan opittua lapsuudesta ja kultuuristamme. Järkitasolla olen päätynyt siihen että se on minulle ihan väärä tapaa elää. Jos mies on jollain tapaa 'porsas' niin parempi ois että suhde ois kepeällä pohjalla. En enää jaksa uskoa että kiinnostun ei-possuista enkä toisaalta voisi kuvitella että minusta olisi vaimoksi tms. Kuitenkaan en vois elää ilman rakastumista/ihastumista koska ilman sitä elämä on masentavaa ja tylsän harmaata.
naiselle kepeitä suhteita
anneanniina
18271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miksi et alkaisi prostituoiduksi?
Monessa muussa maassa se on suosittu ratkaisu kaltaisillesi naisille.
10-50 luottoasiakasta, voi vaikka valita naaman perusteella netissä miellyttävät.
Koska en kaipaa seksiä vaan rakastumisen/ihastumisen tunnetta. Mikä siinä on niin vaikeata ymmärtää?
jos alkaisis seurustelemaan ja kun kyllästyt niin muistelet seksikokemuksillasi (mustat miehet ja ryhmäpanot inhottavat erityisesti miehiä). Jos mies ei tässä vaiheessa tajua nostaa kytkintä, niin voit kertoa että et ole vielä juossut juoksujasi. Valkoinen valhe ja kukaan ei tunne sydänsuruja.
Sama se kai on paneeko seksin vai kroonisen ihastumisen takia? Sama huomiontarve siinä on taustalla. Laitat vaan korkeat hinnat, niin saat asiakkaiksesi liikemiehiä, joihin kelpaa ihastua.
"kun kyllästyt niin..."
niin, juuri tommonen epäsuora vihjailu ois mulle uutta ja tuntuis vaikeelta. Ite oon tottunu puhumaan asioista suoraan, mutta siihen on liittyny 'reilu' meininki toista kohtaan (esim. että on ainakin periaatteessa tositarkotuksella liikkeellä). Kepeissä suhteissa on kai omat metkut joita oon kyllä miesten puolelta saanu kokea, mutta ois vaikeeta ite heti alkaa toimimaan noin.
Vaikutat ihan normaalilta naiselta. Nyt ei muuta kuin kyrpää sullekin vitun täytteeksi.
Kuulostaa hyvältä. Kaikki miehetkään eivät ole porsaita.
Sain käsityksen, että haluat yhdistää kepeyden ja rakastumisen, ja että sun mielikuvan mukaan tällainen on mahdollista. Aika monen mielestä kaiketi rakastuminen = kiintyminen = vakavuus.
Omasta mielestäsi kiinnostut vain possuista. Tämän kiinnostuksen vuoksi miehet mielellään pysyvät possuina tai tulevat sellaisiksi.
"haluat yhdistää kepeyden ja rakastumisen"
Haluan. Haluaisin rakastua vaan sopivasti sen ensikiihkon verran eli about 3-6kk kerrallaan. Tämän ajatuksen opin eräältä mieheltä johon olin ihan hulluna. Aluksi tuntui oudon laskelmoivalta ajatella noin, mutta hän selitti että hormooneista kaikissa tunteissa kuitenkin on vain kyse. Ensikiihko rakastuminen muuttu toisenlaiseksi kun hormoonit vaihtuu noin 3-6kk päästä. Haluaisin oppia ottamaan asiat niin kepeästi että en kaipaisi sen ensikiihko rakkauden jälkeistä rakkautta vaan antaisin siinä vaiheessa mennä.
"Tämän kiinnostuksen vuoksi miehet mielellään pysyvät possuina tai tulevat sellaisiksi."
Tiedän, mutta en vain kiinnostu toisenlaisista miehistä. Niin se vaan näyttää olevan. Toisenlaisia miehiä ei kauheesti tunnu olevan ja jos on niin äkkiä minut tavatessaan tulee heiltäkin possunpiirteet esiin. Johtuu kai siitä kun annan ihmisten (eläinten?!) olla mitä ovat enkä yritä tehdä heistä 'parempia' tai vaatia jotain tiettyä juttua. Moni mies tarvitsee muijan joka riehuu kaulimen kanssa että osaisivat olla ihmisiksi. Minä en sellaiseen ryhdy.
Vaatiihan kaikki naisetkin "miehen joka panee heidät ojennukseen". Miksei siis miehet saisi vaatia Justiinaa? Tosin en usko että miehet Justiinaa edes vaativat, sinä et vain ole halunnut sitouttaa miestä riittävän paljon. Jos olet rakastanut miestä, sinun olisi tullut näyttää se.
hmmm...mielenkiintoista kyllä juuri tuollaista palautetta olen saanut että mun ois pitäny kirkua kurkku suorana jotta mies ois tienny että rakastan. Siihen ei musta ole. Yritän pitää negatiiviset tunteet hallinnassa koska muuten osaan olla erittäin häijy. Jos siis mies vihjaa että menee päiväkahville ystävän kanssa niin yritän puhua asiasta järkevästi. En iske munia puremaan ja hysteerisen itkuisena huutamaan 'pukki rakastatko mua vai et'. Niin se vaan on että siihen en lähde. Olen saanut katsoa kuinka hyvä suhde valuu sormien läpi koska mies kaipasi tällasta draamaa kokeakseen itsensä rakastetuksi.
Eihän kukaan tervejärkinen mies tuollaista kaipaa.
Olet tapaillut jotain ääliöitä.
Ei kai tuossa mitään, anna mennä vaan, jos olet rehellinen kaikkia kohtaan, niin et ketään kovin pahasti satuta. Tosin, kuten itse mietitkin, on kyseenalaista, pystyisitkö tuollaiseen. Ensinnäkin tunteita on loppupeleissä aika hankala hallita ja toisekseen, kun mietit asioita noin paljon, voi olla vaikea siirtyä siitä kepeisiin suhteisiin, jotka perustuvat siihen, että ei mieititä, kun annetaan mennä vaan niin kauan, kun hyvältä tuntuu, sitten siirrytään eteenpäin, edelleen miettimättä.
"kun mietit asioita noin paljon, voi olla vaikea siirtyä siitä kepeisiin suhteisiin, jotka perustuvat siihen, että ei mieititä, kun annetaan mennä vaan niin kauan, kun hyvältä tuntuu, sitten siirrytään eteenpäin, edelleen miettimättä"
Tuo on ihan totta. Minussa on kyllä toinenkin puoli joka on rennonletkeän spontaani. Sitä puolta olen jostain syystä pitänyt kurissa eikä se ole nostanut päätään kuin vain ollessani nuori bilehile. Ehkä voisin kokeilla antaa sen puolen tulla esille. Ajatus herättää pelon tapaista tunnetta että jotenkin kämmäisin asian. Esim. tapaisin harvinaisen ihanan miehen joka olisikin ollut sopiva ei-spontaanille-minälleni ja sitten kaikki menisi myttyyn kun tämä uusi minä ottaisi hänet liian kepeästi. Hmmm..ehkä sen voisi sitten ottaa ironian kannalta.
Olipa sekavan ja vähän masentavankin kuuloinen sepustus.
Mitä oikein luulet että mies saisi tuosta? En mitenkään vittuillessani kysy mutta jos ei seksiäkään ole, ei oikeaa ihastumista eikä pysyvyyttä, tieto siitä että toinen mies odottaa jonossa?
"...mutta jos ei seksiäkään ole..."
Seksiä saattaisi olla jos siihen suuntaan mennään. Piti vaan heti painottaa että en ensikädessä seksin kannalta tätä kuviota suunnittele, koska palstalla on muutama heppu jotka ajattelee aika yksioikoisesti näistä asioista. Itselläni (ja varmaan monilla muilla naisilla) kaipuu miesten luo ei ole ihan suoraan seksiin sidoksissa. Ajatus elämästä ilman minkäänlaista miesseuraa tuntuu kurjalta siksi että elämä olis aika tylsää jos ei sydän enää koskaan läpättäis toisen ihmisen puhelinsoitosta, hymystä, yhteisestä naurusta yms. Sitä euforista tunnetta jäisin siis eniten kaipaamaan enkä seksiä.
Mitä tässä nyt on uutta seksi vei ja taksi tuo ja Eki setää viedään ja maksumiehenä se aina on.