Itsenäisyys suhteessa

Parisuhde vaatii aina kompromisseja ja itsenäisyyskin on osittain yksi kompromissin paikka. Yhdessä eläminen rajoittaa aina jossakin suhteessa osapuolten itsenäisyyttä, sehän on selvä, mutta ei sen tulisi kokonaan estää ns. oman elämän elämistä.
Osa ihmisistä uhrautuu tietämättään perheen, puolison, työn tms. takia ja keskittyy vain muiden toiveiden ja vaatimusten täyttämiseen. Sellanen ihminen on usein heikoilla sitten kun parisuhde tai työ jostakin syystä loppuvat tai kun lapset lentävät kotoa maailmalle. Ei ole enää välinettä, jonka kautta sitä elämäänsä eläisi.

Minusta parisuhde ei ole ihan terve jos toinen rajoittaa toisen elämistä vain itsensä tähden. Sellainen ei ole tasapainoa.
Sulautuminen kuuluu kyllä osin rakastumisen ensihuumaan, jolloin ei haluta olla erillään minuuttiakaan, mutta sen jälkeen tulee rakkaudessakin eriytymisen vaihe, jossa jatketaan matkaa rinnakkain, mutta omina persoonina, omaa kaistaa pitkin kulkien. Luottamus on silloin luotu ja erillään oleminen ei ole uhka vaan normaali, parisuhteeseenkin kuuluva osa-alue.

Jokaisella ihmisellä siis on oikeus elää omaa elämäänsä, mutta niin, ettei estä muita tekemästä samoin.

...tavalla tai toisella tuntuu, että sinun itsenäisyyttäsi riistetään, niin silloin sitä riistetään. Jokaisella nimittäin on omat henkilökohtaiset rajansa - toisilla tiukemmat ja toisilla väljemmät - joita ei sovi ylittää.

Minun mielestäni hyvässä suhteessa kumpikin kunnioittaa toisen reviiriä, ja jos ylityksiä sattuu, niistä voi keskustella ihan asiallisestikin, että "en tykkää, että puutut tähän tai haluan hoitaa tämän täysin itse" tms.

Itsenäisyyttä voi toteuttaa ihan arkisissakin askareissa, jotka tulevat kuitenkin yhteiseksi hyväksi - esim minä en kysele joka päivä mieheltäni, mitä hän haluaisi syödä, vaan teen ruuan oman pääni mukaan - tietenkin otan huomioon, jos joku ei pidä jostain ruuasta tai ei voi syödä sitä, mutta muuten hoidan itsenäisesti. Samoin mieheni imuroi minun asiaan puuttumatta.

Ja raha-asioissa meillä itsenäisyys on sitä, että kumpikin säilyttää omat pankkitilit. Vaikka kumpikin osallistuu vointinsa mukaan yhteiseen hyvinvointiin, niin se tuntuu paljon vapaaehtoisemmalta ja omalta päätökseltä, kun ne rahat ovat omalta tililtä. Molemmat olemme tarkkoja siitä, että toisen rahoihin ei kosketa ilman lupaa. Eikä nähdäkseni toisen itsemääräämisoikeuteenkaan.

Kysyin tätä itsenäisyysasiaa siksi, että sain kumppaniltani palautetta, että toivoisi minun olevan itsenäisempi. Valitettavasti hän ei osannu/ehtinyt asiaa sen tarkemmin selittämään ja siksi jäin tätä miettimään...

Tapaan ystäviäni ja hoidan asioitani yksin. Emme asu yhdessä. Olosuhteiden pakosta olemme aina hänen luonaan, silloin kun olemme. Myönnän kyllä, että toisen kodissa, koen olevani vähän vieraana. Vaikea alkaa puuhamaan mitään omia juttuja.