Tuntuu vähän tyhmältä kirjoittaa tänne, mutta osaisiko kukaan mies valottaa tätä tilannetta?
Aloittaessani opinnot kolme vuotta sitten tutustuin itseäni selvästi nuorempaan opiskelutoveriin. Olemme molemmat ainejärjestöaktiiveja, sama kaveripiiri, paljon yhteistyötä opintojenkin merkeissä. Hän on sosiaalinen ja älykäs, paljon naisia kavereina, vähän naistenmiehen maineessa. Itsekin olen näyttävän näköinen, vaikken ehkä perinteinen kaunotar, ja hän on sanonut minua erittäin älykkääksi ja "erilaiseksi kuin muut naiset". Alusta asti tulimme hyvin toimeen ja olemme yllättävän samanlaisia monessa asiassa, pitkälti samat kiinnostuksen kohteet jne.
Ensimmäisten tapaamisten aikana huomasin hänen aina välillä katselevan minua lumoutuneena, koskaan ei kuitenkaan yrittänyt varsinaisesti iskeä. Aikaa myöten vaistosin hänen olevan kiinnostunut minusta (pidin hänestä itsekin, vaikkakin aluksi hän oli vielä turhan nuori mihinkään vakavampaan), mutta hän kiisti tämän täysin myöhemmin ja "syytti" minua toiveiden elättelystä. Riitelimme silloin ensimmäisen kerran. Päätin uskoa tätä ja jatkoin samaan tapaan, ehkä vähän varovaisemmin, vaikken muuta ollut tehnytkään kuin hakeutunut ehkä liian usein hänen seuraansa, sillä pidän häntä hyvänä keskustelukumppanina.
Pian tämän keskustelun jälkeen taas jotain sattui, joka meni mielestäni sen kaveruuden rajan toiselle puolelle. Taas kieltelyä jne. Minulla on kuitenkin useita miespuolisia kavereita, mutta kukaan heistä ei katso minua samalla lailla ihaillen (yleensä silmiin, vaikka joskus olen yllättänyt muustakin), koskettele tietyllä tavalla tai sano "jotain outoa" (ei kaksimielisyyksiä kuitenkaan). Hän on kiinnostunut asioistani ja joskus jopa tuntunut huolehtivan minusta, tanssiessamme hitaita hän piteli minua tiukasti tai vain silitteli selkääni. Tätä kesti yli vuoden, mutta hyväksyin kuitenkin hänen vakuuttelunsa, ettei ole kiinnostunut enemmästä (ajattelin, etten ehkä viehätä häntä fyysisesti). Tämäkin muuttui sen jälkeen, kun hän oli pari kertaa omasta aloitteestaan päätynyt yöllä sänkyyni ja myöhemmin sanoi, että oli ollut tunteitakin mukana.
Vuosi sitten hän kuitenkin loukkasi minua taas ja se oli viimeinen pisara, välimme eivät ole olleet kunnossa siitä lähtien, vaikka hän on pyytänyt anteeksi ja yrittänyt parantaa välejämme. Se kuitenkin tapahtui liian myöhään, olin jo hyväksynyt välirikkomme, enkä pystynyt suhtautumaan häneen kaverinani, vaikka samoissa piireissä liikummekin ja hän oli aikaisemmin tukenut minua parissakin vaikeassa asiassa.
Päädyimme kuitenkin yhden mukavan illan jälkeen taas samaan sänkyyn ja asiat olivat menossa parempaan suuntaan. Mutta sitten yllättäen hän kertoikin, että hän seurustelee yhteisen tuttavamme kanssa (olin jo aikaisemmin todennut tämän naisen olevan hänestä kiinnostunut). Ensijärkytyksen jälkeen olin valmis hyväksymään asian. Kohta kuitenkin huomasin tämän "pojan" kuitenkin katselevan minua "sillä silmällä" ja käyttäytyvän kuten ennenkin, ei iskuyrityksiä, mutta kaikenlaista muuta pientä. Yhteisellä mökkireissulla tämän "nuorenparin" kanssa en havainnut mitään suurempia tunteita miehen puolelta (ei mitään pitkiä katseita tai helliä kosketuksia) tyttöystävää kohtaan, vaikka hän yrittikin olla hyvä poikaystävä, verrattuna siis siihen, kuinka hän on minun kanssani käyttäytynyt. Varsinkin tyttöystävä näytti mielestäni pikemminkin onnettomalta (melkein) kerjätessään huomiota.
Seurustelusta riippumattomista syistä päätin kuitenkin pistää välit poikki omalta puoleltani, sillä en jaksanut enää. Viime kuukausina tämä mies on kuitenkin käyttäytynyt kuin stereotyyppinen kosiskelija, ollut yliystävällinen ja kohtelias, viivytellyt seurassani jne. Nytkin hän pitää enemmän yhteyttä kuin koskaan, mitä olisin siis kaivannut vuosi sitten. Olen päättänyt, että unohdan hänet, mutta vaikeaa se on, varsinkin kun kaveripiiri on edelleenkin sama (onneksi hän lähtee ensi vuonna vaihtoon). Näemme kuitenkin taas parin viikon päästä samassa porukassa ja tyttöystäväkin on mukana. Vaikeaksi asian tekee se, etten vieläkään pysty uskomaan heidän suhteeseensa ja oma vaistoni väittää koko ajan, että hänellä on oikeasti syviä tunteita minua kohtaan, mutta pelkää ja pitää itseään riittämättämänä ja minua liian hyvänä hänelle (ajattelen hänestä varmaan parempaa kuin monet hänen kaverinsa).
Taisi tulla aika pitkä ja sekava sepustus, eikä tässäkään ole läheskään kaikki, mutta onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Onko kyseessä vain nuoren miehen epävarmuus, olenko minä aivan vainoharhainen vai mistä on kysymys? Kyseessä ei edes ole teinisekoilut, sillä mies on päälle parikymppinen ja me tyttöystävän kanssa kolmikymppisiä.
Aloittaessani opinnot kolme vuotta sitten tutustuin itseäni selvästi nuorempaan opiskelutoveriin. Olemme molemmat ainejärjestöaktiiveja, sama kaveripiiri, paljon yhteistyötä opintojenkin merkeissä. Hän on sosiaalinen ja älykäs, paljon naisia kavereina, vähän naistenmiehen maineessa. Itsekin olen näyttävän näköinen, vaikken ehkä perinteinen kaunotar, ja hän on sanonut minua erittäin älykkääksi ja "erilaiseksi kuin muut naiset". Alusta asti tulimme hyvin toimeen ja olemme yllättävän samanlaisia monessa asiassa, pitkälti samat kiinnostuksen kohteet jne.
Ensimmäisten tapaamisten aikana huomasin hänen aina välillä katselevan minua lumoutuneena, koskaan ei kuitenkaan yrittänyt varsinaisesti iskeä. Aikaa myöten vaistosin hänen olevan kiinnostunut minusta (pidin hänestä itsekin, vaikkakin aluksi hän oli vielä turhan nuori mihinkään vakavampaan), mutta hän kiisti tämän täysin myöhemmin ja "syytti" minua toiveiden elättelystä. Riitelimme silloin ensimmäisen kerran. Päätin uskoa tätä ja jatkoin samaan tapaan, ehkä vähän varovaisemmin, vaikken muuta ollut tehnytkään kuin hakeutunut ehkä liian usein hänen seuraansa, sillä pidän häntä hyvänä keskustelukumppanina.
Pian tämän keskustelun jälkeen taas jotain sattui, joka meni mielestäni sen kaveruuden rajan toiselle puolelle. Taas kieltelyä jne. Minulla on kuitenkin useita miespuolisia kavereita, mutta kukaan heistä ei katso minua samalla lailla ihaillen (yleensä silmiin, vaikka joskus olen yllättänyt muustakin), koskettele tietyllä tavalla tai sano "jotain outoa" (ei kaksimielisyyksiä kuitenkaan). Hän on kiinnostunut asioistani ja joskus jopa tuntunut huolehtivan minusta, tanssiessamme hitaita hän piteli minua tiukasti tai vain silitteli selkääni. Tätä kesti yli vuoden, mutta hyväksyin kuitenkin hänen vakuuttelunsa, ettei ole kiinnostunut enemmästä (ajattelin, etten ehkä viehätä häntä fyysisesti). Tämäkin muuttui sen jälkeen, kun hän oli pari kertaa omasta aloitteestaan päätynyt yöllä sänkyyni ja myöhemmin sanoi, että oli ollut tunteitakin mukana.
Vuosi sitten hän kuitenkin loukkasi minua taas ja se oli viimeinen pisara, välimme eivät ole olleet kunnossa siitä lähtien, vaikka hän on pyytänyt anteeksi ja yrittänyt parantaa välejämme. Se kuitenkin tapahtui liian myöhään, olin jo hyväksynyt välirikkomme, enkä pystynyt suhtautumaan häneen kaverinani, vaikka samoissa piireissä liikummekin ja hän oli aikaisemmin tukenut minua parissakin vaikeassa asiassa.
Päädyimme kuitenkin yhden mukavan illan jälkeen taas samaan sänkyyn ja asiat olivat menossa parempaan suuntaan. Mutta sitten yllättäen hän kertoikin, että hän seurustelee yhteisen tuttavamme kanssa (olin jo aikaisemmin todennut tämän naisen olevan hänestä kiinnostunut). Ensijärkytyksen jälkeen olin valmis hyväksymään asian. Kohta kuitenkin huomasin tämän "pojan" kuitenkin katselevan minua "sillä silmällä" ja käyttäytyvän kuten ennenkin, ei iskuyrityksiä, mutta kaikenlaista muuta pientä. Yhteisellä mökkireissulla tämän "nuorenparin" kanssa en havainnut mitään suurempia tunteita miehen puolelta (ei mitään pitkiä katseita tai helliä kosketuksia) tyttöystävää kohtaan, vaikka hän yrittikin olla hyvä poikaystävä, verrattuna siis siihen, kuinka hän on minun kanssani käyttäytynyt. Varsinkin tyttöystävä näytti mielestäni pikemminkin onnettomalta (melkein) kerjätessään huomiota.
Seurustelusta riippumattomista syistä päätin kuitenkin pistää välit poikki omalta puoleltani, sillä en jaksanut enää. Viime kuukausina tämä mies on kuitenkin käyttäytynyt kuin stereotyyppinen kosiskelija, ollut yliystävällinen ja kohtelias, viivytellyt seurassani jne. Nytkin hän pitää enemmän yhteyttä kuin koskaan, mitä olisin siis kaivannut vuosi sitten. Olen päättänyt, että unohdan hänet, mutta vaikeaa se on, varsinkin kun kaveripiiri on edelleenkin sama (onneksi hän lähtee ensi vuonna vaihtoon). Näemme kuitenkin taas parin viikon päästä samassa porukassa ja tyttöystäväkin on mukana. Vaikeaksi asian tekee se, etten vieläkään pysty uskomaan heidän suhteeseensa ja oma vaistoni väittää koko ajan, että hänellä on oikeasti syviä tunteita minua kohtaan, mutta pelkää ja pitää itseään riittämättämänä ja minua liian hyvänä hänelle (ajattelen hänestä varmaan parempaa kuin monet hänen kaverinsa).
Taisi tulla aika pitkä ja sekava sepustus, eikä tässäkään ole läheskään kaikki, mutta onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Onko kyseessä vain nuoren miehen epävarmuus, olenko minä aivan vainoharhainen vai mistä on kysymys? Kyseessä ei edes ole teinisekoilut, sillä mies on päälle parikymppinen ja me tyttöystävän kanssa kolmikymppisiä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kannattaa keskittyä oleelliseen, niin ihmiset jaksavat lukea ja kommentoida.
Noin muuten vaikuttaa siltä, että miehen itsetuntoa hivelee sinunkin mielenkiintosi. Koska vastaväitteistäsi huolimatta kiinnostunuthan sinä olet. Et muuten olisi kirjoittanut. Lisäksi liioittelet ikäeron merkitystä, jos miehen nykyinenkin on ikäisesi. Jospa mies pitää puumista?
No kolmen vuoden tapahtumia on vaikea tiivistää, joten pituudelle en mahda mitään (enkä yleensä tänne kirjoittelekaan).
Ihan puumaikäisenä en vielä itseäni pitäisi, tyttöystävä on minusta nuorempi (näyttää vanhemmalta). Aikaisemmat tyttöystävät olleet kai samanikäisiä tai nuorempia. Hänkin kyllä tietää, että minulla on tunteita häntä kohtaan ja on sanonut, että minun pitäisi päästä hänestä yli, mutta hän itse tekee sen vaikeaksi. Olen laittanut välit poikki jo pariinkin kertaan ja yrittänyt suututtaa hänet, jotta hän ei katsoisi niin, koska se häiritsee, mutta ei sekään ole auttanut, olen sanonutkin asiasta. Enkä tiedä, miten paljon itsetuntoa voi hivellä se, etten kiinnitä häneen mitään huomiota, en katso silmiin, hädin tuskin vastaan kysymyksiinkään. Tätäkin olen tehnyt kuukausia. Pikemminkin se on tehnyt hänet entistä hermostuneemmaksi ja jopa alakuloiseksi.
tilanne on niin monimutkainen. :-)
Hän kyllä tykkää huomiosta, ei kiellä sitä itsekään, mutta viime vuoden keskustelumme eivät ole olleet mitään mukavia vaan pikemminkin rasittavia molemmille, mutta hän yritti silloinkin jatkaa, kun minä olin jo luovuttamassa. Hän myös kai arvostaa minua, että ehkä sen takia minun huomioni on tärkeämpää kuin esim. erään toisen tuttavamme (päätellen hänen sanoistaan). Mutta hänellä kyllä riittää tyttökavereita, miksi hän on minua melkein kiusannut jo vuoden?
Iät mainitsin siksi, että alkuvaiheessa ikäeromme tuntui itsestäkin kovin suurelta, varsinkin kun emme tunteneet toisiamme. Nyt vanhempina se tuntuu pienemmältä. En olisi myöskään itse kiinnostunut hänestä niin paljon, ellen olisi havainnut jotain vastapuolellakin.
"Jospa mies pitää puumista" Mitä muuta puuma tarkoittaa, kuin kissaeläintä?
muunkin kuin seksin ja järjestötoiminnan puolelta, te olisitte nyt pari.
Mikä sitten sai sinut suostumaan kesämökille menoon, kun mukana oli miehen seurustelukumppani?
Arvaan; halusit alitajunnassasi miehen luopuvan naisystävästään.
Mies vastaavasti kutsui sinut, jotta saisi naisystävälleen pahan olon ja synnyttää tilanteen missä hallitsi kumpaakin naista? Siis synnytti naisten välille jännitteen, oletettavasti miehen seurustelukumppani ei olisi halunnut kolmatta pyörää mukaansa.
Sinänsä mies ei taida olla sitä uskollisinta laatua, toki kyse saqattoi olla tuon sänkyynmenon jälkeisestä tapahtumasta.
"Päädyimme kuitenkin yhden mukavan illan jälkeen taas samaan sänkyyn ja asiat olivat menossa parempaan suuntaan. Mutta sitten yllättäen hän kertoikin, että hän seurustelee yhteisen tuttavamme kanssa (olin jo aikaisemmin todennut tämän naisen olevan hänestä kiinnostunut). Ensijärkytyksen jälkeen olin valmis hyväksymään asian. "
Olisiko siis niin, että mies on erittäin kiinnostunut sinusta, mutta sisimmässään pelkää sinun tahdonvoimaasi ja tuntisi itsensä alistuneeksi parisuhteessanne. Hän kuitenkin haluaisi seurustella kanssasi ja erlnäisin tempauksin (kesämökkijuttu, seksiä, riitaa, sovintoseksiä, riitaa/uusi naisystävä jne) hän yrittää murentaa itsetuntoasi niin alas, että seurustellessanne virallisesti, hän kutsuu kesämökkireissullenne mukaan kolmannen pyörän. Ja tuo kolmas pyörä ihmettelisi sisällään miksi olet niin onnettoman näköinen.
Kyseessä ei ollut kesämökkireissu, vaan ainejärjestön perinteinen retki, jolle olen aina osallistunut, toisin kuin tämä tyttöystävä. En missään nimessä olisi jättäytynyt sieltä pois, siellä oli enemmän minun kavereitani kuin heidän. Ja aikaakin oli kulunut jo paljon, olimme esim. olleet yhteisellä ulkomaanmatkalla osittain saman porukan kanssa, ilman tyttöystävää, tässä välissä. Meillä on siis tiivis opiskelijaporukka, jonka ulkopuolella tämä "vanhempi", jo valmistunut, nainen on.
En myöskään usko, että tyttöystävän tyytymättömyys johtui minusta. Minä en käskenyt miestä jättämään häntä taaksensa tarpomaan mökille menevälle vaikeakulkuiselle "polulle" (ovat kaukosuhteessa, eivätkä olleet nähneet viikkoon), tai kysymään minulta, pääseekö mun joukkueeseen tietokilpailussa (ja tyttöystävä olisi joutunut toiseen). Itsekin olisin ollut harmistunut hänen sijassaan. (Enkä ymmärtänyt tuota viimeistä virkettä, kuka on se kolmas pyörä, minä vai tyttöystävä?)
Ja eka sänkyyn päätyminen tapahtui pitkän hyvän kauden jälkeen, jolloin arvelin useamminkin hänen hakevan jotain läheisyyttä/illan jatkumista. Tokakin tuli kuulemma yllätyksenä hänelle (ei minulle, sillä luen häntä niin hyvin), mutta kummallakaan kertaa hän ei olisi saanut seksiä ilman minun lopullista aloitettani. Ja on loistava näyttelijä, jos tämä oli vain juoni. Uskollisuudesta en osaa sanoa, tuskin hän kahta haluaa kuitenkaan pyörittää, hyvä jos yhdelle aikaa riittää.
maininnut mökin joukkotapahtumaa.
Kun mies kohtelee naisystäväänsä noinkin väheksyttävästi, ei ihme että ky. naisella on nyrpeä naama.
Seksi sinun aloitteestasi... entä jos hän olikin suunnitelut koko jutun?
Osaa keskustella järkevästi ja on muutenkin mukavaa seuraa.
Ei tee aloitetta seksiin, jolloin vastapuoli tulee uteliaaksi onko myös seksi hänen kanssaan hyvää ja jossain vaiheessa kokeilee tai sitten ei.
Ensimmäinen kerta ja voi tulla torjutuksi.
Seuraavalla kerralla onnistuu ja heikosta hetkestä voi halutessaan ottaa tekosyyn tai parista vinkkulasillisesta.
Jos mies on sanonut ettei halua kanssasi fyysistä kanssakäymistä ja suostettulustasi suostuu kanssasi seksiin, hän yksinkertaisesti valehteli sinulle.
Arvelu, luulo eikä oletus ole absoluuttinen totuus, kyse on arvioivan henkilön olettamasta näkökulmasta toisen ihmisen käyttäytymisen perusteella.
En koskaan olekaan täysin uskonut hänen vakuutteluihinsa; kerrankin sain tehdä töitä, että hän myönsi katsoneensa kaula-aukkooni, kun leikilläni siitä huomautin. Olisikin ollut outoa, ettei hän sitä olisi tehnyt, sen verran antava paita oli päällä, eikä se minua haitannutkaan. :D
Ja suunnittelun asteesta en osaa sanoa, voisin pikemminkin kuvitella, että jos hän asiaa olisi enemmän ajatellut, hän olisi juossut karkuun. Sanoikin kerran eräälle toiselle, en tiedä viittasiko minuun, että toiset naiset ovat vain liian hyviä ystäviä (seksiin). Ja kyllähän se toisaalta meidän välit pilasikin.
Vihjeitä halusta (pelkkään) läheisyyteen olin siis saanut aikaisemmin (piteli kädestä jne), ja silloin, parin päivän yhteisen vappubiletyksen jälkeen, hän viimein uskalsi tehdä jonkinlaisen aloitteen. Itsehän olin jo todennut kohta tavattuamme, että tuon kanssa, jos kenen, minä vielä päädyn samaan sänkyyn (ja myös riitelen "oikeasti") ennemmin tai myöhemmin. Sen verran kemiaa meillä aina on ollut. :-)
Olet liittynyt nyt ihmissuhdesoppaan jonka jäsenet elävät vain hetkissä eivätkä yritäkään jäsentää mitään pysyviä kuvioita. Ameebamainen "suhdeverkosto" joka kasvattaa lonkeroitaan ja yhteyksiään ja jonka piirteet muuttuvat päivittäin ja yksilön tunnelmittain.
Samaa on luvassa jatkossakin. On oma valintasi kuulua "verkostoon" ja elää sen ehdoilla ja jos verkoston luonne on epämääräinen niin silloin se on nimenomaan sitä. Jäsenyytesi määrittää sen mitä kohtaat, olet yksi linkki ja omalta osaltasi - omassa jäsentymättömyydessäsi, kantaaottamattomuudessasi, johdateltavuudessasi ja odottamiskannalla olemisessasi nimenomaan suhde-ameeban rakennusainetta.
Mikään ei ole pysyvää, mikään ei johda mihinkään, mikään ei ole varmaa. Heitä vaatteet pois ja pane kun siltä tuntuu - sen kanssa joka tuntuu hyvältä. Miksi sä odotat mitään muuta jos selvästikään mitään muuta ei ole tapahtumassa? Ei tuossa ole perustaa millekään muulle.
Kuten jo sanoin, kyseessä on siis harvinaisen tiivis opiskelijaporukka, joka on kokenut tavallista enemmän yhdessä. En halua erota kavereistani, sillä viihdyn heidän seurassaan, ja heihin törmään kuitenkin niin yliopistolla kuin vapaa-ajallanikin. Tämä mies kuuluu siihen, joten kuulemme pakostakin toisistamme. Facebookissakin meillä on kymmeniä yhteisiä kavereita.
Enemmän minä ihmettelen, miksi mies haluaa seurustella ("tositarkoituksella", hän on sentapainen) naisen kanssa, jonka koskettaminen näyttää enemmän velvollisuudelta kuin oikealta "halulta" olla lähellä tai joka ei saa hänen kasvojaan loistamaan. Meidän suhteemme, joka nyt näyttäisi olevan täysin lopussa kavereinakin, on vielä asia erikseen.
Se on hukassa oleva fuckup tai sinä panokaveri joka on käynyt kyllästyttämään mutta jolle vedetään tottumuksesta roolia. Pari valistunutta arvausta.
Onko tarkempi erittely jotenkin erityisen tärkeä vai onko kyse vain aspergermaisesta kiinnostuksesta yksityiskohtiin?
No se hukassa oleva saattaa pitää paikkansa, mutta sen pystyin päättelemään itsekin. Panokaveruudeksi meidän suhdetta on vaikea yksinkertaistaa. Ollaan sentäs tunnettu niin kauan ja tehty niin paljon muutakin yhdessä (ja varmasti löytäisi parempiakin). Pikemminkin tuntui siltä, että meidän suhde on syvempi kuin muiden hänen hoitojensa (tiedän niitä olevan, olen nähnytkin hänen iskevän naisia, sillä olimmehan kavereita pitkään). Roolia hän tuskin vetää, sillä käytös muuttuu koko ajan, emmekä edes asu samassa kaupungissa enää, ehkä emme enää koskaan.
Ja voin myöntää, että olen kiinnostunut ihmisen psykologiasta, mutta toisaalta olen myös utelias. Tietenkin hänen käytöksensä vaikuttaa myös minuun niin paljon, että haluaisin tietää, mitä odottaa. Tähän mennessä mikään minun taktiikkani ei ole purenut ja haluaisin pystyä olemaan normaalisti hänenkin seurassaan, koska tuskin voin sitä välttääkään. Totta kai minua myös harmittaa parhaimman koskaan löytämäni keskustelukumppanin menettäminen.
Märkäkorva, kasvukipuja, jäsentymättömyyttä, itsensä hakemista yknow? Kaikki muuttuu, mielipiteet, arvot, asenteet.
ja monimutkaista. Olin kerran yhden naisen kanssa, jolle vaan ei yksi riittänyt, ei se ollut paha, eikä edes ilkeä, sille vaan ei riittänyt. Sitten se veti herneen nenäänsä, kun aloin seurustelemaan toisen kanssa, vaikka se ei halunnut itse sitoutua, vaan jatkaa vailla velvotteita.
Toi on kans aika hyvä. Jotkut saatanat ottaa kaksi palaa kakkua ja vielä santsaakin päälle ja mulkoilee rumasti jos niitä huomauttaa asiasta!
No en tiedä, miten tuokaan sopisi tähän, sillä hän ei arvosta pettäviä ihmisiä, enkä minäkään, se on tullut selväksi muista keskusteluista. Ja hän sanoi joskus, että alkaakin seurustella vain siinä mielessä, että tämä kestää. Eli haluaa sitoutua ja perheenkin joskus.
Mutta miksi hän sitten seurustelee toisen kanssa, jota hän ei näyttäisi "haluavan", ja hakee kuitenkin minulta keskusteluja ja mielipiteitä? Ymmärtäisin, jos toinen olisi hemaiseva tyyppi, josta ei voi pitää näppejään erossa tai sellainen, jonka seuraan hän aina haluaisi, mutta kumpikaan ei näyttänyt pitävän paikkaansa. Tietenkin minulla on omat teoriani, mutta en haluaisi niitä kertoa.
vai on teoria. Kerro vaan, sitä vartenhan täällä ollaan.
"Päädyimme kuitenkin yhden mukavan illan jälkeen taas samaan sänkyyn ja asiat olivat menossa parempaan suuntaan. Mutta sitten yllättäen hän kertoikin, että hän seurustelee yhteisen tuttavamme kanssa... "
Ei siis arvosta pettäviä ihmisiä? Jotenkin mä näkisin, että se äijä olisi pettänyt sitä seurustelukumppaniaan sinun kanssa. Vai onko se niin, kuten tuossa mun esimerkisä, että hän saisi mennä niin kuin mielii, mutta ei hänen kumppaneistaan kukaan?
Eivät he silloin olleet vielä yhdessä. (Vaikka nainen kyllä jo "jahtasi" häntä aikaisemmin. Tiedän sen, koska olin näissä tapahtumissa mukana.) Kaikki tapahtui kovin nopeasti, sen takia yllätyinkin niin. En ollut huomannut miehessä mitään erityistä kiinnostusta häntä kohtaan, minua hän tuijotti, halaili ja tuli tanssimaan "liian lähelle" vielä vähän ennen seurustelun alkamista.
Se vain imartelee minua liikaa, joten on vaikea uskoa siihen, mutta muutakaan selitystä en ole keksinyt.
Lyhykäisyydessään: hän on minusta oikeasti kiinnostunut ja jopa rakastunut, mutta on niin epävarma ja huonolla itsetunnolla (näissä asioissa) varustettu, ettei uskalla ottaa riskiä, että mahdollisesti esim. jätän hänet ja särjen hänen sydämensä. On turvallisempaa seurustella naisten kanssa, jotka ovat sopivia, mutta joita kohtaan ei ole niitä syvimpiä tunteita. Samalla hän voi pitää minut ystävänä, eikä ole vaaraa, että kohtelisi minua huonosti poikaystävänä. Lisäksi hän ei pidä konflikteista, joita meidän suhteessamme ei voisi välttää, olemme sen verran tempperamenttisiä. Samahan pätee varmaan kaikkiin parisuhteisiin, joten tuskin hän onneaan löytää, ennen kuin uskaltaa ottaa riskin, minun tai jonkun muun kanssa.
Tunnistan itsessänikin joitakin sitoutumiskammon piirteitä, varsinkin hänen ikäisenään (ja meillä on joitain samantapaisia ikäviä kokemuksia lapsuudessa), joten ymmärrän jossain määrin hänen käytöstään. Lisäksi hän on sanonut tunteneensa minua kohtaan vastuuta (en tiedä miksi), ja se on ilmeisesti ahdistanut häntä. Itsekin vakavasta stressistä kärsineenä (kuten hänkin) en yhtään ihmettelisi, että ylimääräinen vastuu pelottaa ja aiheuttaa stressiä.
yrittää olet ns. kakkosnainen. Tietää tunteesi mutta ei voi pistää kaikkea peliin koska on vielä maita laidunnettavana. Ette ole sielunkumppaneita koska sielunkumppani ei loukkaa tai hylkää...
Minä en ole hänen mikään, en ole koskaan ollutkaan! Kaverikaan en enää ole (halua olla), koska tuntuu olevan hänelle mahdotonta kohdella minua sellaisena. Olen muutaman kerran sanonutkin asiasta. Olen usein esim. tullut samaan seuraan, mutta hän ei ole tervehtinyt kuten muut, mutta tuijottanut vain ihastuneesti ja seurannut silmillään. Pitemmän päälle häiritsevää käyttäytymistä "pelkältä kaverilta", joka seurustelee. (Tuskin tajuaa itsekään, miltä se näyttää.) Voisi kai sanoa edes "Hei"... En myöskään tyttöystävänä tykkäisi, jos poikaystäväni katselisi toista naista niin. Ei kyllä haittaisi minua, jos seuraavan kerran tavatessamme myös tyttöystävä näkisi sen katseen...
En vain ymmärrä, miksi hän kohtelee minua nyt niin hyvin, koska mitään ei tule meidän välillä tapahtumaan. Hän kyllä itse kutsui meitä "samanlaisiksi sieluiksi", minkä takia olen kai hänelle ollut niin tärkeä.
sen tietää jos sä olet sen sukulaissielu ja se toinen on se seksisielu.
Jospa menette vielä naimisiin 10 vuoden kuluttua ja elätte elämänne loppuun saakka...?
No ensinnäksikin et ole kovin tärkeä hänelle, koska hän haluaa seurustella muiden kanssa. Toiseksi mihen kannattaa pitää kiinnostuneita naisia "vireystilassa", jos vaikka haluaisi muutakin kuin sitä omaa kultaa.
Kolmanneksi tuo samanlainen sielu on yleensä juuri seksuaalipohjaista ihastumista. Seksuaalisuutta ei voida tunnustaa, koska on jo sitoutunut toiseen.
Sinulle vaara tässä on, että rupeat uskomaan ja odottamaan "sielunkumppaniasi"...ja että hän "avaisi silmänsä" ja ymmärtäisi "sielunkumppoanuuden" arvonne.
Anna hänen olla ihastunut sinuun, olet varmasti kaunis ja haluttava nuori nainen, jota ihailevat kaukaa muutkin miehet, tämä vaan on päässyt lähelle ja huomaat hänet. Mutta niin kauan kun mies on varattu, älä odota häntä vaan elä omaa rikasta ja kaunista elämääsi. Älä tuhlaa sitä turhanpäiväiseen iltojen ikävään ja haaveisiin perustuvaan odotteluun.
"Tärkeys" on tullut ilmi niin, että hän jostain syystä tuntuu huolehtivan minusta enemmän kuin muista kavereistaan tai tyttöystävästään (tai muut kaverit minusta) ja siinä, että hän on monta kertaa varmistanut, ettei minulle jää hänestä huonoa kuvaa (pikkujutuista, joihin en edes olisi kiinnittänyt huomiota). Lisäksi minun mielialani niin hyvässä kuin pahassakin tuntuvat vaikuttavan häneen vahvasti (kuulemma leveällä hymylläni on häneen rauhoittava vaikutus ja maailmassa on kaikki taas hyvin), mutta tyttöystävän mökötys tai jalkapelin yritys tms. ei aiheuta mitään reaktiota. Olen myös jo pari kertaa laittanut välit poikki ja sanonut pahastikin, mutta edelleen hän hakee jotain yhteyttä.
En myöskään sanoisi, että "sielujen samankaltaisuus" liittyisi seksiin, sillä niin monta tuntia yötä myöten olemme jutelleet irkissä ties mistä aiheista ennen kuin mitään tapahtui. Nytkin hän otti yhteyttä, kun olin taas, jälleen kerran, etäännyttänyt itseäni hänestä. Seksuaalisuuden tunnustamatta jättäminen ei liity mitenkään seurusteluun, sillä ei hän aina ole ollut sitoutunut. Se ei myöskään ole estänyt häntä osoittamasta joko läheisyyden halua (aikaisemman tyttöystävän aikana, en tiennyt hänestä silloin, ja se suhde päättyi pettämiseen kanssani, tosin kai oli jo katkolla muutenkin) tai katselemasta kaula-aukkoani avoimesti kolmen viikon seurustelun jälkeen (aikaisemmin ei ole sitä tehnyt).
Oikeastaan en enää edes mieti sitä, haluaako hän minua, sillä kehonkielestä päätellen hän haluaa jopa enemmän kuin tyttöystäväänsä (vaikka on aina kieltänyt sen). Ainakin hänen koskettamisensa näytti enemmän velvollisuudelta kuin oikealta halulta olla lähellä, kun taas minua on kosketellut "siveästi" ja vaivihkaa ilman syytä.
Olen ehkä haluttava, mutta en enää niin nuori nainen. Hänen varattuna oleminensa ei vaikuta suuremmin meidän suhteeseemme, se on ollut samanlainen ennen tätäkin tyttöystävää ja on todennäköisesti hänen jälkeensäkin. Ja en todellakaan odottele häntä, kuten moni tuntuu luulevan, en vain usko tämän olevan vielä ohi, vaikka ehkä haluaisinkin. Olen (ollut) hänelle liian tärkeä, eikä hän ehkä itsekään uskalla päästää minusta irti.
No niin. Mahdollisuuksia on monia:
1) Hän on oikeasti kiinnostunut sinusta. Ihastunut/rakastunut, ihan miten asian haluat ilmaista. Hän ei vaan "kehtaa" olla kanssasi. Ehkä, jos et ole perinteisellä tavalla kaunis nainen tai koska olet vanhempi. Monella meistä miehistä on vielä aikuisenakin sellainen ongelma, ettemme kehtaa seurustella sellaisen ihmisen kanssa kuin itse haluaa, vaan mietitään, mitä kaverit ajattelis. Itse olin ihastunut joskus hyvin lihavaan naiseen. Hän oli mukava, fiksu ja kasvoiltaan kaunis. En kuitenkaan koskaan alkanut oikeasti seurustelemaan hänen kanssaan. Jälkeenpäin harmitti, ja tajusin kaiken johtuneen vain heikosta itsetunnostani.
2) Sanoit, että hän on hieman pelimies. Pelimiehen on vaikea jättää laiduntaan. Hän ajattelee, että jos olisi sinun kanssa, pelaamiset olisi pelattu. Nykyistä naista hän ei koe niin lopullisena vaihtoehtona.
3) Kemiat vetävät teitä yhteen, mutta järjellä ajateltuna hän kokee, ettei teistä koskaan voisi tulla pysyvää paria.
Todennäköisesti syynä on kuitenkin edellisten ja ehkä muiden syiden symbioosi. Eli yhtä syytä ei ole, vaan epämääräinen massa syitä. Teistä ei koskaan tule mitään, se pitää vain hyväksyä. Irti päästäminen tosin on vaikeaa, koska teillä on yhteinen tuttavapiiri.
Syytä miehen käytökselle et koskaan löydä. Vaikka kuinka pyörittelisit ja kyselisit. Tuskinpa mies tietää sitä itsekään. Tuo pyörittely on turhaa miettimistä.
Miksi hän seurustelee sen toisen kanssa? Myös tähän on vaikea kenenkään vastata. Sanoit, että tämä nainen metsästi miehen. Ehkäpä mies antautui joksikin aikaa ja nauttii saamastaan huomiosta. Nainen taas on varmasti onneton, ei hän varmasti ihan tätä odottanut. Mutta vaikea siitä miehestä on päästää irtikään, kun tietää mikä vienti sillä on.
Suhdeasiat on vaikeita, ei kannata miettiä liikaa niitä juttuja, joista tietää ettei mitään tule.
Nuo syyt ovat itsellänikin olleet mielessä.
Ekaa epäilin pitkään, mutta hän taitaa pitää enemmän vähän tukevammista naisista kuin laihoista, itselläni on selvät kurvit oikeilla paikoilla, tyttöystävällä (ja parilla muullakin) ei. Kaiken lisäksi luulin häntä itseäni vanhemmaksi, on enemmän tätimäinen kuin minä, vaikka onkin nuorempi. Ja heh, kuulin juuri, että yksi mies muistaa nähneensä minut lentokentällä viisi kuukautta sitten, joten kai herätän miehissä huomiota hyvässä mielessä. Huono itsetunto hänellä kyllä on, sillä on joskus ihmetellyt, mitä minä hänessä näen.
Toisessakin voi olla perää, vaikken häntä pelimieheksi sanoisi, pikemminkin hän on vain monien naisten mieleen, eikä näe pahaa siinä, jos joskus hyödyntää asiaa. Joskus on sanonut, että älykkäiden naisten kanssa on se vaara, että tunteet tulevat mukaan, joten lieneekö se estänyt häntä yrittämästä minua "tosissaan". Tuskin nykyinenkään tyttöystävä ihan tyhmä on, mutta meidän älykkyytemme on samanlaista ja olemme molemmat pilkunviilaajatosikoita. (Kestääköhän suhde, kun tämä puoli hänestä tulee ilmi... En oikein usko, vaatii tietynlaista ymmärrystä.) Minut myös erottaa muista se, ettei hän tunne tarvetta olla oikeassa kanssani kuten muiden kanssa, vaan antaa minun voittaa "keskusteluväittelyt", joista molemmat ymmärtääkseni pidämme. Mitä se sitten kertoneekaan...
Tavatessamme olin itsekin samaa mieltä kolmosesta, mutta se on muuttunut ajan myötä. Itseäni pelottaa, etten koskaan tapaa miestä, jonka sopisin niin hyvin yhteen, eikä hänen selityksensä syistä, miksi emme voisi seurustella, oikein kuulosta järkeviltä (välillä olemme liian samanlaisia, välillä taas hyvinkin erilaisia, lisäksi on alkuaikojenkin painolastia, hänen mielessään siis). Niin ja en kuulemma ole tarpeeksi romanttinen tai jotain... No en varmasti, koska hän on halunnut olla "vain kaveri" ja säikkynyt leikillistä flirttailuanikin, jota käytän niin naisiin kuin kaverimiehiinkin. (Tositarkoituksella en osaa flirttailla, olen liian arka sellaiseen.)
Irti pääseminen on myös sen takia vaikeaa, ettei hän itse pysty päästämään irti (vaikka syyttää samasta minua). Siihenkin auttaisi, jos hän kohtelisi minua tavatessamme reilusti kaverina, mutta yleensä joudun valitsemaan tulkinnakseni joko ihastuneen tuijotuksen tai tylyn huomioimattomuuden. Nyt hän toivoo olevansa parempi ihminen (myöntää taas loukanneensa minua kaverina), mutta mä olen jo luovuttanut, enkä aio olla hänen seurassaan enempää kuin on pakko. Se ei kyllä ennenkään ole merkinnyt sitä, että hän ei katsoisi ihaillen tai surullisena, riippuen siis mielialastani, tai yrittäisi aloitella keskustelua kanssani tai vain viivyttelisi seurassani.
Eli joudun joko käyttämään paljon energiaa siihen, etten huomioisi häntä, tai sitten ottamaan riskin, että hän taas käyttäytyy kuin ihastunut koulupoika, mikä ei voi olla vaikuttamatta minuun. Tämän takia pyrin ymmärtämään häntä, että osaisin suojella itseäni sopivasti. Tiedän kyllä, ettei asian pyöritteleminen ole hyvästä, mutta hän ei myöskään anna minun olla rauhassa, vaikka olen yrittänyt suututtaakin hänet, mikä nyt yleensä aiheuttaa välttelyä. Ja kuten sanoin aikaisemmin, en vain usko, että meidän juttumme on vielä ohi. Epäilen, että vaihtovuoden aikana hän tulee vielä kaipaamaan keskustelujamme ja minun näkemistäni, vaikkei pysty sitä myöntämään vielä itselleenkään.
on myrkkyä!