Täällä kirjoittelee parikymppinen kaveri, jolla on vähän ongelmia tyttöystävän kanssa. Yhdessä ollaan oltu nyt noin pari vuotta, ja jokunen kuukausi sitten kimuli muuttui jotenkin ihan täysin. Alkoi marisemaan ja valittamaan kaikennäkösistä pikkujutuista, ja yrittää jotenkin pistää mua tossun alle, näin luulen. En kuulemma ikinä kehu kauniiksi tai sano rakastavani häntä, ja siksi epäilee että oonko ollenkaan tosissani hänen kanssa. Mun tapoihin, myönnetään, ei kuulu ostaa joka päivä lahjoja tyttöystävälle, toisinkuin muutamilla kavereillani, mutta he tuntuvat olevan kyllä pahasti tossun alla. Tekevät sellasella "kyllä kultsi, ihan mitä vaan" -asenteella kaiken mitä muija aina sanoo. Eihän se ny niinkään voi mennä? Ei kai toista nyt tarvitse sentää kumartaa ja levitellä jotai punasia mattoja eteen, että todistaa välittävänsä toisesta?
Mitä noihin pikkujutuista valittamiseen tulee... En kuulemma tee tarpeeksi mitään hyödyllistä, enkä vietä tarpeeksi aikaa hänen kanssa. Oonkin sitten yrittänyt kysellä, mitä ne hyödylliset tekemiset sitten olisivat, mutta mitään konkreettista en oo saanut kuulla ainakaan vielä. Urheiluharrastukset tai opiskelu ja työnteko ei ainakaan näemmä ole sitä hyödyllistä ja järkevää tekemistä. Ja sillon kun ollaan mun kämpillä niin hän jaksaa valittaa esim. siitä että on liian sotkusta, melkeen kun kaatopaikalla olis kuulemma. Ihan turhaa nipottamista jos multa kysytään. Mua tosiaan vähän ihmetyttää just senkin takia, että ollaan tunnettu jo pari vuotta, eikä hän tuona aikana osottanu mitään merkkejä tollasesta nipottamisesta ja kiukuttelemisesta. Se oli sellanen tosi rento ja hauska, ei yhtään tosikko.
Äijäporukalla vietän joskus aikaa, saatetaan mennä baariin, tai katotaan urheilua, nyt kesällä noita fudiksen MM-skaboja, saatetaan saunailtaa viettää joskus, en mielestäni vietä kavereiden kanssa hirveen paljon aikaa, mutta ilmeisesti tämäki vietetty aika on liialti pois mun tyttöystävältä.
Mistähän mahtaa nyt oikeesti kiikastaa? Täsmennykseks vielä että ollaan saman ikäisiä, eli ei liene mistään vaihdevuosista kyse :)
Harmittaa vähäsen kun suunniteltii tossa jokunen aika sitten yhteenmuuttoa, mutta jotenki kuivunu se juttu kasaan kun kokoajan saa kinata jostain pikkujutuista.
Mitä noihin pikkujutuista valittamiseen tulee... En kuulemma tee tarpeeksi mitään hyödyllistä, enkä vietä tarpeeksi aikaa hänen kanssa. Oonkin sitten yrittänyt kysellä, mitä ne hyödylliset tekemiset sitten olisivat, mutta mitään konkreettista en oo saanut kuulla ainakaan vielä. Urheiluharrastukset tai opiskelu ja työnteko ei ainakaan näemmä ole sitä hyödyllistä ja järkevää tekemistä. Ja sillon kun ollaan mun kämpillä niin hän jaksaa valittaa esim. siitä että on liian sotkusta, melkeen kun kaatopaikalla olis kuulemma. Ihan turhaa nipottamista jos multa kysytään. Mua tosiaan vähän ihmetyttää just senkin takia, että ollaan tunnettu jo pari vuotta, eikä hän tuona aikana osottanu mitään merkkejä tollasesta nipottamisesta ja kiukuttelemisesta. Se oli sellanen tosi rento ja hauska, ei yhtään tosikko.
Äijäporukalla vietän joskus aikaa, saatetaan mennä baariin, tai katotaan urheilua, nyt kesällä noita fudiksen MM-skaboja, saatetaan saunailtaa viettää joskus, en mielestäni vietä kavereiden kanssa hirveen paljon aikaa, mutta ilmeisesti tämäki vietetty aika on liialti pois mun tyttöystävältä.
Mistähän mahtaa nyt oikeesti kiikastaa? Täsmennykseks vielä että ollaan saman ikäisiä, eli ei liene mistään vaihdevuosista kyse :)
Harmittaa vähäsen kun suunniteltii tossa jokunen aika sitten yhteenmuuttoa, mutta jotenki kuivunu se juttu kasaan kun kokoajan saa kinata jostain pikkujutuista.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Ei tuossa auta kuin täysin suora puhe. Arvaan että tyttösi on yrittänyt vihjata joistain asioista ja pettynyt kun ei ole mennyt perille ja sortunut nalkuttamiseen. :P Hyvin tyypillinen virhe, etenkin nuorille naisille.
Mitäpä sitten tehdä? Suoraa puhetta neidille. Eli kuten kirjoitit, yhteenmuutto ei maistu, olet ymmälläsi kun käytös muuttunut yhtäkkiä. Varo kuitenkin käyttämästä sanoja nipottaa tai nalkuttaa hänen kuullen, muuten saattaa tulla todellinen raivotar vastaan. Paremmin toimii kun hänelle takoo kaaliin että välität aidosti ja aidosti haluat selvittää mistä kenkä puristaa. Se riisuu aseista (ja joskus muustakin) aika tehokkaasti, mitä itse havainnut. Vaikuttaa että hän kokee turvattomuuden tunnetta ja purkaa sen epäterveellisellä tavalla, kun ei muutenkaan osaa. Tuttu juttu, vaati aikamoista itsetyöstämistä päästä eroon samasta ongelmasta. Pengo syy tyttösi oireiluun ja samalla kouli kertomaan suoraan mikä mättää. Rankkaa, mutta varmasti palkitsevaa. Toivotan onnea ja lehmän hermoja, me naiset olemme niin helkkarin monimutkaisia, mutta kyl myö teist kolleist tyksitään silti. ;)
Heh, olisinpa vaan lukenu näitä vastauksia täältä vähä aikasemmin, noita kahta sanaa "nipottaa ja nalkuttaa" käytin juuri äsken kun alko se valittaminen, arvasitkin jo aika hyvin mikä oli lopputulos :/ . Tyttöystävä ois halunnu että lähen sen kanssa ostoksille, mutta ku eilen tuli vähän biletettyä nii vähän heikossa vedossa oon tänään, sanoin et mentäskö joku toinen päivä, nyt ei jaksa. Mua ei tosissaan hirveesti muutenkaan nappaa lähteä ostamaan hänen kanssa vaatteita tai meikkejä tms. Sitten kimma alko paasaamaan mulle, et "etkö sä vois tehdä joskus mun mieliks jotain, kaikki mun kavereidenkin kundikaverit lähtee niiden mukaan jos kysyvät", mutta ero onkin siinä että noi sällit tekee muutenkin ihan kaiken mitä niiden muijat niille sanoo, ei se oo pelkästään kiinni siitä onko mukava toiselle, nää kaverit on jääny ihan ovimatoiksi. Tätä seuras sitten se että sanoin ettei viittis taas nalkuttaa moisesta, ja siitähän vetäskin herneen syvälle nenään. Muutaman kaverin kanssa juttelin tossa ja toivottelivat onnea lepyttelemään, mutta en ymmärrä et mitä anteeks pyydettävää mulla muka on? Kyllä mä olen välittäväinen ja yritän huomioida toista, mutta mitä ihmettä oikeen pitäis tehdä että toinen olis tyytyväinen? Se "kyllä kultsi, kyllä kultsi, heti paikalla" -mentaliteetti ei mun mielestä kuulosta oikeen toimivalta. Rupesin ite miettimään että harmittaako mun tyttöystävää kun se ei saa mua talutusnuoraan samalla tavalla kun hänen kaverit vie niiden poikaystäviä ihan 6-0?
oikeaa asennetta tuossa. Monet suomalaiset miehet alistuvat ovimatoiksi, kun eivät usko saavansa taas vähään aikaan naista, jos homma gosahtaa, tai sitten haluavat vain mennä mielestään helpoimman kautta ja välttää riidat. Varmasti tyttöystävää harmittaa, että ei saa sua samalla tavalla kyykytettyä kuin kaverinsa, ainakin tietyllä tasolla. Mutta mitä elämää sellainen on, jossa MIES kulkee jossain talutusnuorassa naisen perässä jatkuvasti? Ostoksilla käyminen ja siivoileminen kotona muodostuvat elämän päätapahtumiksi? Ei kuulosta kovin hohdokkaalta, lähinnä sellaista ukkokotia odotellessa -elämää.
Tuo asennekin on aika syvältä, että pitäis olla jatkuvasti pyytelemässä anteeksi asiassa, jossa ei ole oikeastaan tehnyt mitään väärin. Ok, ehkä asian olisi kannattanut ilmaista muutenkin kuin puhumalla nalkuttamisesta, mutta ei se nyt niin suuri synti ole.
Kun tunteet vähenee, niin voi käydä niin, että parisuhde muuttuu valtataisteluksi. Edellisellä kirjoittajalla oli ihan hyviä ideoita keskustelusta ilman syyttelyä. Jos tilanne ei puhumalla parane, niin mun mielestä pitää olla henkisesti valmis siihen, että suhde loppuu. Siihen saa kyllä varautua, ettei heti löydä kelvollista naista, mutta parempi mm-kisoja rauhassa katsellen miesporukassa kuin naisen jatkuvaa, itsekästä komentelua kuunnellen. :-)
Anteeksi mutta *halaus* raivottaren kohteeksi joutumiselle, maito tosiaan meni maahan mutta kieltämättä nauratti tuo ensimmäinen lauseesti, No, virheistä oppii, eikä virheitä toisteta, eihän?
Edelleenkin kuulostaa tosiaan siltä että tässä on kyse jostain valtataistelusta, mutta mistä SE sitten taas johtuu, kuka tietää. Tyttöystäväsi kuulostaa myös kypsymättömältä. Kuitenkin aistin tuossa turvattomuuden tunnetta, suhteenne ei ole hyvässä jamassa ja kun hän on kuullut sinun olleen lähellä toista tyttöä baarissa (kerroit tanssimisesta?), hän pelkää ettei riitä sinulle. Ja tuo pelko on erittäin karmea tunne. Nyt teillä on valtataistelu menossa, sinä koet että hän koittaa alistaa sinua ja taistelet vastaan kynsin ja hampain (oikeutetusti, jos tästä tosiaan kyse), ja hän melkoisella varmuudella kokee ettei riitä sinulle kun "et näe vaivaa vastataksesi hänen tarpeisiinsa". Huomaatko millainen asetelma suhteessanne on?
Tuohon ei auta lääkkeeksi mikään muu kuin suora puhe, mutta ensin hänetkin olisi saatava kuuntelemaan ilman pelkoa. Pelko vääristää aivan kaiken mitä ihminen kuulee. Suoraan sanottuna raivonsa takaa minä kuulen hyvin pelokkaan pikkutytön. Voisitko harkita tämän viestiketjun näyttämistä hänelle? Jospa ulkopuoliset saisivat häneen kontaktin?
Mitä sinuun tulee nuori mies, annan yhden neuvon. Älä mökötä. Koskaan. Jos on paha mieli, sano se ja lähde lenkille ja että selvitätte asiaa kun tulet takaisin. Kukaan ei ole ajatustenlukija ja teilläkin on todennäköisesti paljon väärinymmärryksiä välillänne jotka tukahduttavat rakkautta. Yhden erinomaisen hyvän kysymyksen heitit tekstissäsi: "mitä ihmettä pitäis oikeen tehdä että toinen olis tyytyväinen?" Heitä tuo hänelle ja tee lempeästi selväksi etteivät vihjeet tehoa. Jospa se pato aukeaisi ja löytäisitte toisenne, nyt olette kyllä aika kuutamolla kumpikin.
--Tuohon ei auta lääkkeeksi mikään muu kuin suora puhe, mutta ensin hänetkin olisi saatava kuuntelemaan ilman pelkoa.--
--Yhden erinomaisen hyvän kysymyksen heitit tekstissäsi: "mitä ihmettä pitäis oikeen tehdä että toinen olis tyytyväinen?" Heitä tuo hänelle ja tee lempeästi selväksi etteivät vihjeet tehoa. Jospa se pato aukeaisi ja löytäisitte toisenne, nyt olette kyllä aika kuutamolla kumpikin.--
Jeps, juurikin näin. Nyt täytyis vielä keksiä miten saadaan tää meidän raivotar kuuntelemaan. Tällä hetkel on vähän tulistuneet välit ton pikkumöhläyksen jäljiltä. Murjottaa mitä ilmeisimmin nyt himassaan ja odottaa että tuun nenä maassa anelemaan anteeksantoa. En haluais yhtään tehdä niin, koska sillon taivun hänen tahtoon ja "myönnän" olevani syypää. En mä omasta mielestäni ainakaan ole tätä kinastelua alottanu, vai olenko? Eihän mulla sillon pitäis mitään anteekspyydettävääkään olla? Ajattelinkin että jos vaan antais asian olla ja antaa typyn kiukutellaa itsekseen kunnes kyllästyy, olisi ainakin osotus etten ole alistettavissa. Sitte kun päästäis taas juttusiin niin voisin ottaa puheeks tän meidän dilemman. Epäilyttää tässä suunnitelmassa vaan se, että on aika temperamenttinen kissa kyseessä, tiedä meneekö leppymiseen viikko, kaks, kuukausi vai meinaako osoittaa mieltä kunnes saa tahtonsa läpi.
PS. Itseeni nauratti hirveesti toi raivotar sana juuri siksikin että ton meidän kinan yhteydessä se tuli ensimmäisenä mieleen, ehkä hyvä etten sitäkin menny sanomaan hänen kuullen :D. Toisaalta ehkä melko kesy ilmaisu tässä tilanteessa, mutta en "pahempaakaan" kyllä keksi.
että lähetät esim. tekstarin että ilmoittaa kun lopettaa raivoamisen, voidaan jutella asiallisesti ja katsoa mitä tehdään. :) Perään vaikka halaus tai pusu.
Saattaa herättää neidin tajuamaan että raivoamalla ei pääse mihinkään vaan neuvottelu ja sopiminen avaimia parisuhteessa. Valtataisteluhan tuossa kyseessä muutenkin.
Ei yhtään hullumpi idea, kokeilenpa tota. Katotaa jos vaikka arvon neiti tosta pikku hiljalleen rauhottuis. :)
--Saattaa herättää neidin tajuamaan että raivoamalla ei pääse mihinkään--
Toi on totta, ehkä ymmärtää myös että toi kiukuttelu on aika tyhjänpäivästä ja ihan turhasta, se olis sellanen kiva pieni erävoitto mulle sanoisko. En tietenkää aio ilkeäksi ruveta, rajansa tässäkin. No, saa nyt nähä miten täs mahtaa käydä, positiivisella mielellä odotellaan. :)
miten homma etenee, toiv. saatte kontaktin ja oikeasti kommunikoitua. "Mikään ei ole niin helppoa kuin puhuminen eikä mikään niin vaikeaa kuin kommunikoiminen."
Ihmeitä ei vielä sentää olla saatu aikaseksi, mutta edistystä odotellessa. Satuin tosin näkemää tänään tyttöystäväni bestiksen. Juteltiin vähä, ajattelin jos vaikka heruis vähän ymmärrystä tai apua asian suhteen (olis vaikka voinu jutella arvon neidin kanssa vähäsen). Pakko sanoo että aika tyrmistyny olin ton juttutuokion jälkeen. Hänenki mielestä laiminlyön mun tyttöystävää; en vietä tarpeeks aikaa enkä ole ikinä toiselle mieliksi. Lisäks se oli vielä tosissaa sitä mieltä että toi kiukuttelu on ihan okei tässä tilanteessa. Mun kaltainen tollo olisi kuulemma saanu jo useammalta naiselta kenkää. Tosin tiedä sitten, tää kyseinen leidi kun pitää omaa poikaystäväänsä nii tiukasti remmissä, että ihme kun kaulanympärillä ei oo jo alkanu näkyä puristusjälkiä.
Meillä ei oo mitään kiveenkirjotettuja sääntöjä esim. siitä kuinka monta kertaa nähään viikossa, mutta tehään nyt tähän jonkunnäkönen karkea arvio meidän "normi" viikosta. Noin kerran (mahdollisesti kaksi) viikossa ollaan jommankumman luona yötä, sitten ehkä parina päivänä nähdään ja tehään jotain yhdessä, muuten ollaan omillaan, tietysti mitä nyt puhelimes / mesessä / facebook saatetaa jotai jutella. Onko tää tyttöystävän laiminlyömistä kun lisätään tähä se etten aina tingi omista jutuistani jos typy niin haluaa, ja joka sekunti mielistele ja jumaloi. Alempana kirjotinkin että täs hommassa pitäisi ainaki mun mielestä näkyä tasaveroisuus, mutta eihä se toteudu jos toinen on ovimattona.
Sanokaa ny kaikki olenko mä muka niin hirveä ja välinpitämätön? Vähän epävarma olo on jo kun kaikki tuntuu seisovan mun tyttöystävän selän takana ja on yhtä mieltä, etten ole tarpeeks välittäväinen, lukuunottamatta muutamia mun elämäntapasinkkujen neuvoja, jotka taas sitten ovat jo liian ääripäästä "Heitä tollanen nalkuttava ämmä jo ojaan", no jos ei muu tosiaan auta, mutta en nyt haluis pitää sitä vaihtoehtona.
Joka tapauksessa katson nyt miten homma etenee, laadin tilanneraportin kunhan kehitystä tulee, suuntaan tai toiseen, toivon mukaan parempaan. :)
bestistä ymmärrän oikein hyvin, koska fakta on että tyttöjen on parempi pitää huolta toisistaan. Se ei siis ole henk.kohtaista, kuka tahansa mies olisi saanut kengissäsi saman reaktion. Asutte ilmeisesti samassa kaupungissa tms? Jos kuitenkin näette 3-4 kertaa viikossa, kannattaa taas kysyä että kuinka paljon enemmän hän kaipaa yhdessäoloa ettei koe itseään laiminlyödyksi?
Valta-asetelmanne on paha, hän kaipaisi että luovut jostakin menosta hänen vuokseen, vietät aikaa hänen kanssaan ja osoitat rakkautta sitä kautta, sinulle moinen on pahin mahdollinen kauhistus ja alistumisen merkki.
Mietin myös noita rakkauden osoittamisen tapoja, ns. rakkauskieliä on viisi ja yleensä yksi niistä on kenelle tahansa meistä se luontevin, jolloin tunnemme itsemme rakastetuksi. 5 kieltä ovat: Myönteiset sanat, kahdenkeskinen aika, lahjat (joka ei tarkoita puhtaasti materiaa), lempeät palvelukset ja kosketus. (Lähde: Gary Chapman: Rakkauden Kieli, Aikamedia 2006). Tyttöystäväsi nalkuttaa ajan puutteesta, olisiko hänen kielensä nimenomaan kahdenkeskinen aika? Entäpä mikä on sinun rakkauskielesi, mikä saa sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi? Huom. vahva seksuaalinen himo ei tarkoita että kielesi olisi kosketus, ellet todella pidä myös ei-seksuaalisesta kosketuksesta. Löytyisikö tuosta jokin avain löytämään toisenne uudelleen? Minulla ja miehelläni meni kielet ns. solmuun. Minulla kieli on kosketus, hänellä yhteinen aika. Tuon ymmärtäminen vähensi riitoja huomattavasti.
Ja mitä nalkuttamiseen tulee. Me olemme erossa toisistamme 1,5 vuotta, näkemättä kertaakaan, koska toinen on töiden takia toisella puolella maapalloa. Viime kesäkuusta tämän vuoden joulukuuhun asti. Hän valittaa vaikka näette 3-4 kertaa viikossa? Naiset... ;)
alempaa että kerrot kehuneesi tyttöystävääsi jne. mutta vaikuttaa siltä ettei hän sitä arvosta, voinemme siis tiputtaa myönteiset sanat pois kun mietitään mikä hänen rakkauskielensä on. Hän vaikuttaa kaipaavan nimenomaan aikaa. Mitä sinä kaipaat häneltä?
Heippa vaan! Pitkästä aikaa taas :). Pakko sanoa että aika nopeasti puri toi sun neuvoma tekstaritemppu, eilen illalla löyty nimittäin tutunnäköinen nuori neiti mun kotioven takaa ;). Päästin tietty sisään, kumma kyllä ei sanonu sanaakaa siitä meidä riidasta, ei vihotellu mutta oli jollain tapaa vaisun olonen. Mulle tuli ainakin mieleen että sitä hävetti tai ehkä nolotti jollain tapaa, ehkä jopa harmitti kun joutui "alistumaan". Jos näin oli, nii pakko olla hiukan vahingonilonen tässä tapauksessa, tuli jollai tapaa tunne että oon niskan päällä. Yritin vähän tunnustella jäätä, kysyinki et onko kaikki ihan kondiksessa, joo oli kuulemma. Sanoinki sitte että meiän pitäs varmaan vähän keskustella täst meidän tilanteesta, kun on viime aikoina vähän tahtonu mennä sukset ristiin.
Alotin sitten ja kysyin et mikä oikeen mättää. Aika tuttua virttä sieltä sitten tuli, eli että etäännytään kuulemma koska mä valitsen mun kaverit aina sen ylitse, en osota tarpeeksi välittämistä, ja sitten se tanssiminen siellä baarissa (siitä on jo yli kaks kuukautta) eli miks haluan ensin omaa aikaa ja käytän sen sitten muita tyttöjä viihdyttämällä. Meinasin taas vahingos puhua nalkuttamisesta (onneksi korjasinki sanani äkkiä vähän miedompaan muotoon :D), sanoin siitä kyykyttämisestä mitä sen kaverit tekee niiden poikaystäville ja etten mielestäni laiminlyö millään tavalla, sanoin kans etten oikeen ole perillä että mitä hän multa oikeen odottaa. Sävy muuttu jutun edetessä agressivisemmaks ja hyökkäävämmäks (myönnetään, myös mun puolelta), ja pistin sitten stopin yhessä välissä että tilanne rauhottuis, sovittiin et ehkä annetaan olla tältä illalta, käydään paremmal hetkellä ja ajalla koko soopa läpi täs lähipäivinä. Loppuilta vaikuttiki sitten menevän ihan hyvin, oltiin ihan puheväleissä, nukkukin sitten mun viekussa, ei tosin muuta.
--Hän vaikuttaa kaipaavan nimenomaan aikaa. Mitä sinä kaipaat häneltä? --
Sen verran kun saatiin juttua aikaseks eilen, nii tolta mustakin vaikuttaa, eli kaipaa yhteistä aikaa. Hyvä kysymys tosiaan mitä mä itse sitten haluaisin, en mä oikeestaan osaa sanoa, mutta sen yhteenmuuton toteuttamisessa olin kyl tosi aktiviisesti mukana, kattelin asuntoja yms. Kyllä mäkin tykkään viettää yhteistä aikaa, mutta en haluis kokonaan luopua mun kavereistakaan sen takia. Varmaan huomasit noista mun aikasemmista kirjotuksista että mun tyttöystävä on aika ehdoton jossain asioissa, ehkä mä sitten haluisin vähän avarakatseisuutta?
asenne, ole äijä ja näytä kuka määrää talos. Niin tein minäkin naiselleni (ei olla teinejä oltu vuosikymmeniin) ja olen monta kertaa hänen valittaes jostakin kovasti sanonut,että neiti on hyvä ja ottaa tavaransa,muistat varmaan missä ulko-ovi on. :) Äkkiä tulee tippa naisen silmäkulmasta ja joskus ilkeästi sanoes kunnon puro.
Kyllä nartut aina kesytetään, jos ei niin uutta vaan tilalle. Helppoa kuin mikä ja naisia täällä suomes riittää liiankin kanssa.
Hyvä alku, tuosta nyt vaan vääntämään lisää. Löysit myös toisen erittäin hyvän parisuhteeseen tepsivän keinon, aikalisän. Meillä on sovittu että jos riita jankkaa paikallaan, toinen sanoo time-out ja se lopetetaan siihen. Yleensä laannutaan vähän aikaan, yritetään uudestaan ja kappas, parempi tulos. Huom. jos tätä kokeilette, aikalisä pitää SANOA, eikä esim. ilmaista lähtemällä pelaamaan tietokoneella tai ulos yks kaks kesken toisen lauseen. Se mitätöi ainakin naisen tunteet tehokkaasti, mutta ne nousee pintaan myöhemmin.
Tyttösi sanoi yhden selkeän asian mikä häntä painaa. Hän tuntee jäävänsä aina toiseksi kavereillesi. Jos olet OIKEIN velmu, kokeileppa tätä: Sovi tyttösi kanssa että teette jotain yhdessä, lähdette vaikka leffaan tms. Sitten sumplit ajotuksen että kaverisi nyt vaan sattuu soittamaan JUST sillon kun olette lähdössä, ja pyytää sinua baariin. Kieltäydyt kohteliaasti ja sanot että joku toinen kerta, koska tää ilta on varattu tytsille. Uskallan väittää että tuosta ropisee pisteitä, kieltämättä kieroa, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. ;) Tietty pidät huolen että puhut puhelimeen hänen kuullen että varmasti tulee selväksi järjestys tänä iltana.
Hyvä että unohdit sanan nalkuttaa, oppivainen sälli, hienoa! Totta kai sinulla on oikeus aikaan kavereittesi kanssa, mutta kokeileppa pistää vähäksi aikaa tyttösi edelle (kerro toki kavereille etukäteen etteivät suutu!) oikein tehokuurilla. Hän huomaa sen, alkaa luottamaan olevansa sinulle arvokas -> antaa sinun mennä taas kavereiden kanssa -> kilpailuasetelma poistuu.
-- Jos olet OIKEIN velmu, kokeileppa tätä: Sovi tyttösi kanssa että teette jotain yhdessä, lähdette vaikka leffaan tms. Sitten sumplit ajotuksen että... --
Jotain tän kaltasta olinkin suunnitellu, no tänään pääsin soveltamaa sitten. :)
Me sovittiin tällä viikonlopul yhteistä ohjelmaa, no myöhemmin illalla, kun tilauksesta, muutama kamu kyseli jos lähtisin risteilylle viikonloppuna. Kieltäydyin tästä ja sanoin että me sovittiin jo viettää kahenkeskeistä aikaa viikonlopulla, parasta oli että tyttöystävä oli siinä vieressä kuulemassa, oisitpa nähny reaktion, aika leveen hymyn pisti typyn kasvoille (pitkästä aikaa xD). Aluksi ajattelin et oltas voitu lähteä molemmat mukaan sinne risteilylle, mut ajattelin että ehkä olis parasta jos vietettäis aikaa iha vaan kahdestaan. Kyllä mullon aika vahva tunne että tää juttu alkaa tästä jo lähteä parempaan päin, katotaan, toiveikkaana odotellaan :)
Aika ässädaami oot kyllä ollu, pakko myöntää, sulla taitaa olla jonkun verran omakohtasta kokemusta näistä kiukuttelu- ym. /riitakuvioista? Sähän voisit miettii jos alottaisit jonkun oman, sellasen Dr.Phil tapasen ohjelman :D. Mut kiitokset joka tapauksessa kun oot jaksanu tätä meidän sotkua ratkoa!
Ja hyvää kesää muuten! ;)
Ässädaamille, hyvältä kuulostavia neuvoja. Eikä mitään sellaista, että mies joutuisi niiden kanssa jotenkin totaalisti tossun alle. Voisit alkaa kirjoittaa johonkin Sofian Sohvaan, sieltähän tulee nykyään monesti asenteellista kuraa.
ja kerro tuntemuksistasi, mielelläni kuuntelen ja koitan avittaa jos kykene. Iloinen olen että asiat alkaa menemään parempaan suuntaan. Tätä rataa tyttösi alkaa luottamaan olevansa sinulle tärkeä, ja sinäkin taidan kestää ajatuksen ettet ole tossun alla vaikka vähän periksi annatkin. Valta-asetelma alkaa hellittää ja rakkaus voittaa, ja se on tärkeintä. *hymyilee*
Kyllä, on omakohtaista kokemusta. Turvattomuuden tunne on erittäin epämukava ja saa ihmisen toimimaan tavalla jota kumppani ei ymmärrä, nalkutusta ym. Itsekin olen ollut samanlainen nalkuttaja kuin tyttösi, siksi ymmärrän häntäkin. Helpompaa pureutua ongelman syyhyn, kuin käytökseen itseensä. Heitän yhden kysymyksen sinulle aloittaja, minkä ikäiseksi kuvittelet minut?
Parisuhteen kuuluu olla tasa-arvoinen molempien erilaisuuden huomioonottaen. Neuvoni pyrkivät pureutumaan ongelmaan (joka tässä tapauksessa oli tytön turvattomuuden tunne, kuten arvelinkin) ja poistamaan sen, siten ei-toivottu käytös katoaa myös. Ja ei herranen aika miesten kuulu olla tossun alla, ei se tee onnelliseksi kuin ääriharvan naisen. Mies on perheeni pää, mutta minä sitä päätä hellästi käännän, jos tilanne sitä vaatii. Enkä ole pirttihirmu. (Kaiketi?)
Kiitokset propseista ja mukavaa kesää.
Suosittelen edelleen kaikille parisuhteissa eläville AP:n mukaanlukien lukemaan kirjan Gary Chapman: Rakkauden kieli. Uskon kommunikaatio-ongelmien olevan kaikista suurin syy parisuhteiden ongelmiin ja tuo kirja on erinomainen keino ymmärtää toinen toisiamme.
Tosiaan, jännä juttu että satuitkin kysymään multa kuinka vanha oot. Sanoit jossain aikasemmassa viestissäs että miehesi on puolentoista vuoden työmatkalla... aika hakuammunnalta saattaa kuulostaa nyt, mutta satun tietämään (en oikeen tohdi sanoo tuntea, koska en ole kovin läheinen tuttava) yhen parin, mies paraikaa puolentoistavuoden työmatkalla kaukana Suomest. Hän on muistaakseni n. 35-37 -vuotias, vaimosta en tiiä minkä ikäinen, joten arvaampa että oot about saman ikänen kuin tuo oletettu miehesi? Tarkka veikkaus 34v.
Kirjottelen lisää, jos tilanteeseen tulee yllättävii käänteitä, tän typyn kanssa kun ei aina voi olla niinkää varma ;D.
Ei ollenkaan paha arvaus, oikea ikä on 27 vuotta, pikkusen vajaa 28. :) En siis ole kuin muutaman vuoden sinua ja daamiasi vanhempi, eli toivoa on. *kiusoittelee*
Tommonen kiukuttelu voi johtuu mistä vaan, mut yks vois olla se et hän on kyllästynyt nykyiseen elämäntilanteeseensa ja purkaa vain huonoa oloa tai turhautumistaan sinuun eli muijallas on jotain ongelmia. Eikä tosiaan kannataa alkaa kumartelee jossei mitään väärää ole tehnyt!
mutta aito välittäminen ei sitä ole. Jos ajatellaan kumartelua ja hallitsemista, parisuhde muodostuu helposti pelkäksi valtapeliksi ja sillon ei hyvä heilu. Vaan jos molemmat kykenevät ajattelemaan toisen parasta, hienoa. Katsotaan josko tämä ap sälli aloittaa ja likka lähtee mukaan. Jos likka ei tajua hommaa, joko kovat otteet käyttöön tai vaihtoon. Mutta toki, ensin ne hellemmät keinot.
Kehu tyttöäsi, se ei maksa mitään :)
Pieniä yllätyksellisiä kehuja, niin hän on haltioissaan. Lahjojen hankkimista ei ole pakko ottaa tavaksi, tietenkin merkkipäivät olisi hyvä muistaa.
Voithan johonkin harmittomaan pyyntöön, esim. "ojentaisitko suolan", vastata tarkoituksella "kyllä kulta". Varmasti ihmettelisi :)
Ehkä tyttöystäväsi on kiukustunut siitä, että suunniteltu yhteenmuutto on jäänyt tekemättä. Hän epäilee, että et enää pidä hänestä ja kaikki pienet merkit saa hänet enemmän epäilemään. Ehkä muusta ei ole kyse.
Jos hänellä olisi toinen, hän ei kärttäisi aikaa olla kanssasi.
Voisit ottaa puheeksi, että sinua häiritsee hänen muuttunut käytöksensä. Se saa sinut miettimään suhdetta, koska sinulla ei ole hyvä olla siinä. Kerro, miten olet nauttinut alkutaipaleesta hänen kanssaan.
Kuuntele, onko hän valmis itse yrittämään kinattomampaa yhteiseloa, vai eikö häntä kiinnosta panostaa suhteen kuntoon laittamiseen. Kun otat asiat avoimesti puheeksi, kiukuttelu ei ole se, miten hänen tulisi vastata avaukseesi.
> Oonkin sitten yrittänyt kysellä, mitä ne hyödylliset tekemiset sitten olisivat, mutta mitään konkreettista en oo saanut kuulla ainakaan vielä.
Hyvän vastaheiton olet hänelle esittänyt. Jos ei osaa itse sanoa, mitä se voisi olla, ei voi sinullekaan siitä kiukutella.
Jos hänellä onkin tylsää? Pitäisikö hänen miettiä, mitä kivaa voisi tehdä silloin kun sinulla on omia menojasi...
Kuulostat normaalin oloiselta kaverilta, kyllä töitä ja harrastuksia saa olla :)
Tsemppiä !
"Mistähän mahtaa nyt oikeesti kiikastaa?"
se on se arki.
Tiesitkö että rakastumisen tunne eli "alkuhuuma" kestää noin kaksi vuotta jonka jälkeen alkaa rakastaminen (jonka eteen on itse nähtävä vaivaa)? Veikkaan että tyttöystäväsi on kohdannut parisuhteessanne arjen ja häntä harmittaa kun hän ei koe enää samanlaista kipinää ja jännitystä kanssasi. Mutta sehän on vain normaalia ja silloin suhteen ylläpitämiseksi täytyy nähdä vaivaa. Kannattaa keskustella hänen kanssaan asiasta vakavasti ja kertoa että sinusta tuntuu pahalta kun et saa arvostusta mistään vaikka teet kovasti työtä tulevaisuutenne eteen (opiskelu, työt). Ilmaise asia niin ettet syyttele häntä, vaan omasta näkökulmastasi. Kysy häneltä vaivaako tai stressaako häntä jokin asia kun hän ei ole viimeaikoina ollut oma itsensä. Onko hänellä ystäviä joiden kanssa pääsisi tuulettumaan ja harrastamaan?
Jos olette vasta parikymppisiä teillä on päätettävänänne haluatteko jatkaa yhdessä ja työstää suhdettanne vai etsiä uudet kumppanit joiden kanssa tuntea taas tuo ihana rakastuminen. Oma mielipiteeni on se ettei se kumppani vaihtamalla parane, mutta jos ei ole valmis sitoutumaan toiseen ja rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on ei suhde voi kovin kauaa kestää. Suhteenne on nyt ns. aikuistunut ja teidän tulee kohdella toisianne sen mukaisesti, eli keskustella avoimesti ja paljon omista fiiliksistänne ja odotuksistanne suhteessa.
Itse olen ollut yhdessä rakkainpani kanssa lähemmäs kymmenen vuotta (alkaen 17-vuotiaasta) ja vaikka suhteellamme on ollut kasvukipuja olen iloinen että olemme molemmat jaksaneet taistella suhteemme puolesta. =) Ja ilokseni olen huomannut että rakastan häntä aina vaan enemmän, minkä en uskonut edes olevan mahdollista (tuntuu vielä paremmalta kuin rakastumisen huuma=). Mutta se on todella vaatinut avointa keskustelua, kompromisseja, toisen kunnioittamista, tahtoa rakastaa ja luottamusta. Huumoria arkeen mausteeksi, välillä romattisille retkille ja matkoille, aikaa rakkaalle mutta myös omaa aikaa harrastusten ja ystävien parissa. Kaikesta ei aina tarvitse olla samaa mieltä ja toisen mielipidettä on kunnioitettava molemminpuolisesti, MUTTA elämänarvojen on oltava samankaltaiset jotta arjessa jaksetaan. esim. työn rooli, lapset, huumeet, alkoholi, odotukset elämältä jne.. Ja muista, jos elämä olisi aina ruusuilla tanssimista ei se enää tuntuisi miltään. Huonot hetket saavat ne hyvät hetket tuntumaan todella hyvältä!
Toivottavasti saatte asianne puhuttua selviksi =)
Heh, mietinkin hetken, että onko tämän kirjoittanut oma poikaystäväni, koska kaikki käy niin hyvin yhteen :D Toisaalta sä et taida olla pettänyt tyttöystävääsi puoli vuotta sitten, mistä oma paha oloni ja kiukkuilu johtuu, vaikka anteeksi on yritetty koko ajan antaa.
no eikö olis aika jättää sellanen mies joka pettää ja varmaan kiukuttelun takia itsekkin huomannut ettei suhde pala enää entiselleen tollasen jälkeen? älä niele liikaa
En ole pettäny, ei osunu oikeeseen tällä kertaa :P. Hirveen mustasukkaselta toi mun tyttöystävä tosin vaikuttaa. Kerran käytiin baarissa kavereiden kanssa, suurin osa porukasta oli sinkkuja ja osa olikin seuraa etsimässä. Mentiin sitten yhteen pöytään missä oli joku tyttöporukka istumassa. Yritin olla pirteän olonen ja edes vähän puhelias etten ois vaikuttanu epäkohteliaalta tai siltä että oon tympääntynyt. Yks tyttö siitä porukasta sitte rupes juttelee mulle hirveesti ja pyys tanssimaan, en oikeen nähnyt mitää syytä kieltäytyä ("sori mä oon varattu" ois kuulostanu tökeröltä mun mielestä, eihän mua naimisiin pyydetty). Sitte tanssittiin siellä ja mentii viel pöytään istuu kavereiden kanssa. Illanpäätteeks se kysykin multa josko jatkoille mentäs, tähän sanoin että mä lupasin jo mennä mun tyttöystävän luo yöks, kiitin seurasta ja pahoittelin jos hän käsitti mun ystävälliset eleet väärin. Tyttö oli sen kanssa ihan okei, ja hyvä niin. Mutta jostain mun tyttöystävä sitten oli kuullut että olisin lähennelly jotain muijaa siellä baarissa ja lääppinyt, mikä ei pidä paikkansa.
Ei nyt minusta kuulosta ihan pelkästään ainakaan miltään mustasukkaisuuslähtöiseltä tuo napina mitä muijasi harrastaa.
Luulen että itse kirjoitit vastauksen tuossa yhdessä kappaleessa, että kavereidensa äijät sitä sun tätä hyppää kun käsky käy. Tietty osana voi olla tuo suhteen arkistuminen ja sen tuoma tylsyyden tajuaminen, kun ei mitään pulssia kohottavaa tasaiseen tapahdu, mutta kuulostaa sille silti eniten, että olet vaan joutunut vertailun kohteeksi.
Muijas on ehkä liian useaan otteeseen sattumien kautta kuullut miten kamujensa äijät on palveluskoiria parhaimmillaan. Päässään sitten heti vääntänyt ja kääntänyt ja kasvatellut teorioita ja tullut omaan johtopäätökseensä, että vika on sussa kaikinpuolin kun et ole niin kuin ne koulutetut hauvat. Mustasukkainen ehkä kavereillensa, kun poikkikset sen kun palvelee ja niiaa. Hölmöintä on se ajattelumaailma, että miehen tossunallapalveluhalu on muka sitä välittämistä ja kertoo ainoastaan tunteista.
Seura tehnyt kaltaisekseen. Kyllä näin on.
Ootteko te ikinä puhuneet, missä teidän suhteessa menee pettämisen rajat? Onhan tanssiminen kumminkin yleisesti ihan viatonta, mutta kuten varmasti huomasit, niin tyttö olisi ollut enemmänkin kiinnostunut susta ja tavallaan annoit sille aluksi toivoa, kun suostuit tanssimaan. Olisitko mennyt kaveripohjalla tanssimaan, jos joku lähes tuntematon mies olisi kysynyt?
Pikkulinnut laulelee joka suunnasta ja aika helposti tuollaiset asiat tulee ilmi jotain toista kautta, jos ei itse ole maininnut tyttöystävälleen. Jutut saattaa muuttua, kun ne kiertävät ihmiseltä toiselle, mutta todennäköisesti tyttösi on vain tahallaan käsittänyt asian väärin ja on halunnut kuumottaa sua ja asettaa satimeen. Ehkä hänkin kaipaa jonkinlaista tuulettumista, irtiottoja ja huomiota myös muilta ihmisiltä, ja kateellisuus ilmenee kiukutteluna.
Saattaa myös olla, että suhteenne on arkipäiväistymässä. Yleensä tässä vaiheessa alkaa valtataistelu. Aluksi riittää, kun vain saadaan olla toisen kanssa ja jo se tekee onnelliseksi. Valtataisteluvaiheessa taas huomataan toisen "virheet" ja halutaan muuttaa toista, jotta voitaisiin olla onnellisia.
Jos kyse on valtataistelusta, niin siihen on hankala antaa mitään neuvoja. Pitäisi vain osata suunnata katse omaan itseensä ja omaan käytökseensä. Sen sijaan, että miettii, miten toista voisi muuttaa omien toiveiden mukaiseksi, pitäisikin ajatella, että hän kelpaa juuri sellaisena.
Terveisin entinen valittaja, joka on tajunnut hyväksyvän ja rakastavan käytöksen saavan ihmeitä aikaan :)
Kiitos vastauksesta. Ihan asiaahan sä kirjottelet, myönnän. Pakko tosta tanssimisesta sanoa vielä se, että en tota tullu ajatelleeks että jos olisikin kyseessä ollu mies, todennäkösesti en olisi suostunu sillon. Onha se vähän ristiriitasta myönnettäköön, mutta voin siitä huolimatta sanoa hyvällä omallatunnolla ettei mulla ollut mitään kiinnostusta sitä tyttöä kohtaan. Ei mulla ole tapana etsiä mitään lisävirikkeitä.
edellisen kanssa, kiukuttelu yhtään mitään paranna, älä anna äijän viedä sinua, kun pässiä narussa. Ei kenenkään tarvitsisi mielestäni katsoa pettämistä sormien läpi. Ihan tosissasiko harkitset anteeksiantoa? Itse en antaisi pettämistä anteeksi, en missään olosuhteissa. Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, älä niele liikaa.
Olin itse vähän samanlaisessa tilanteessa muutama vuosi sitten. Usko pois, tuskin tulee muuttumaan. Kannattaa unohtaa tollaset kiukkupussi pissaliisat, neuvoisin dumppaamaan. Hirveä pelkkänä ajatuksena, että pitäisi kuunnella jonkun itkua ja mäkätystä päivästä toiseen. En itse ainakaan antaisi kenenkään määrätä, kenen kanssa, missä ja milloin olen mitäkin tekemässä, ei toista voi omistaa.
ja siinä vasta haastetta miehille!!!
Kuullostaa tosi tutulle, olen nainen joten tiedän mistä puhun!
Haluan että poikaystävä tekee kaikkensa eteeni, sanoo usein rakastavansa minua, kehuu silloin tällöin vaatteita sekä ylistää kauniiksi ym. ja silloin tunnen että minua rakastetaan!!!
Toivon silloin tällöin pikkuyllätyksiä, kukkia ym... Haluan että poikaystävä on minulle maailman paras ystävä joka on paljon kanssani ja lähtee mielellään kanssani shoppailemaan ja haluaa olla makutuomarina kaikessa esim. vaateostoksissa, meikkiostoksissa ym... Odotan että poikaystävä on kiinnostunut minun asioistani ja haluaa jakaa kaiken kanssani, jopa kaikki salaisuudet, puolin ja toisin. Toivon että poikaystävä haluaa aina minun parastani ja jaksaa keskustella kaikesta mahdollisesta kanssani sekä on kiinnostunut kuuntelemaan minua vaikka kuinka pitkään ja kestää välillä naisille tyypilliset raivarit...
Ja kun tarpeeksi pitkään on oltu yhdessä niin silloin tyttöystävät kehtaa sanoa häiritsevistä asoista kuin esim. se kämpän epäsiisteys. Me naiset rakastetaan oikeasti siisteyttä ja puhtautta.
Joten jos miehet ei kestä naisia ja pysty olemaan naisille mieliksi, niin parempi tyytyä sitten olemaan ilman naista!
Eikä vaatimukset ole olleet kohtuuttomat koska poikaystäväni on sietänyt minua hyvin jo 8v. naisellisineen oikkuineen!!!
ollut se, että poikaystäväsi sietää sinua... Toivottavasti poikaystäväsi saa käännettyä kelkan niin että teet parhaasi suhteen eteen. Jaksamisia poikaystävälle!
Ai poikaystävä on ihan jopa SIETÄNYT sinua? Vakaalla pohjalla kuulostaa olevan toi teidän juttu.
Myös minusta kuulostaa valitettavan tutulta tuo kiukuttelukuvio. Olen siis itse nainen ja seurustellut poikaystäväni kanssa toista vuotta ja yhdessä on asuttu nyt puoli vuotta. Myönnän kiukuttelevani ja nalkuttavani nykyään aika usein ja olen miettinyt että mikähän minulla on ongelmana oikeen. En ole mikään pikkutarkka esim. siisteydessä mutta olen huomannut nalkuttavani kodin sotkuistakin viime aikoina normaalia enemmän. Luulen että tosiasiassa minua ahdistaa ihan muut asiat ja hermostun normaalia herkemmin kaiken ressin ja huolieni takia. Sitten luulen että myös tuo edelläkin mainittu arki on saavuttanut meidät eli suhde on tullut siihen tiettyyn vaiheeseen kun alun huuma katoaa..
En todellakaan haluaisi miestäni tossuni alle eikä hän kyllä koskaan sellaiseen taipuisikaan mutta myönnän että olen tiedostamattani kuvitellut että pystyisin muuttamaan häntä joissakin asioissa. Yrtitän kyllä parhaani mukaan olla tekemättä niin. Se vaan tuppaa meiltä naisilta luonnistuvan ihan sitä itse tiedostamattakaan tuo toisen muuttamisen yrittäminen tai ainakin toivominen siitä että kumppani olisi sellainen ja sellainen.
En todellakaan toivo mitään kukkasia tai että hän lähtisi shoppailemaan kanssani, teen sen itseasiassa mielummin ihan yksin ja rauhassa. Mutta silti sitä joskus toivoisi välillä sellaisia asioita joista kävisi ilmi että hän ajattelee minua ja huomioi minua. Ne asiat voisivat olla ihan arkisiakin, kuten se kämpän siistiminen silloin kun tulen jostain pitemmältä reissulta kotiin tai ruuan laittaminen toiselle ja tietty ne kivat pienet kehut silloin tällöin ulkonäöstä tai kivoista vaatteista tms. Kaikki kannustaminen ja tsemppaminen elämän asioissa ja toisen mielen parantamisen yritääminen huonoina päivinä on sellaisia asioita mitä välillä toivoisi. Kun suhde arkistuu niin tuollaiset toisen huomioimisetkin vaan helposti unohtuvat jos toista alkaa pitää itsestään selvyytenä.
Toivottavasti saisitte puhuttua asiallisesti ja suuttumatta ongelmistanne. Se ei ole helppoa, melkein väkisinkin jompi kumpi hermostuu jossain välissä mutta ole sinä se kypsempi osapuoli siinä vaiheessa äläkä lähde tappelemaan ja haukkumaan toista vaan esim. lenkille ja jatkatte kun tilanne on rauhoittunut. Yrittää kannattaa aina keskustella kumminkin. Suoraan mutta kohteliaasti.
> lähtee mielellään kanssani shoppailemaan ja haluaa olla makutuomarina kaikessa esim. vaateostoksissa, meikkiostoksissa ym...
Makunsa kullakin. Lähdetkö samalla tavalla rakastavasti miehesi kanssa rautakauppaan, biltemaan ja kalastamaan?
Mielestäni miehen ei ole pakko olla meikkimakutuomarina ollakseen rakastava mies. Mielipidettä voi kysyä, mutta ei hänen ole pakko tulla valitsemaan puuterin värisävyä tai meikkivoiteen koostumusta kanssani kosmetiikkaosastolle kokeilemaan :)
Ompas täällä lukihäiriöistä sakkia, kirjoitin viestiini että poikaystäväni on SIETÄNYT MINUA HYVIN !!!!
(pikku tsoukkia jota ei näköjään tosikot ymmärrä:-)
Sait näköjää jo pari lievästi sanottuna "aivokääpiö" -tasoista vastausta, mutta sanonpa mäkin nyt sanottavani.
--Odotan että poikaystävä on kiinnostunut minun asioistani ja haluaa jakaa kaiken kanssani, jopa kaikki salaisuudet, puolin ja toisin. Toivon että poikaystävä haluaa aina minun parastani ja jaksaa keskustella kaikesta mahdollisesta kanssani sekä on kiinnostunut kuuntelemaan minua vaikka kuinka pitkään ja kestää VÄLILLÄ(!) naisille tyypilliset raivarit.--
--Haluan että poikaystävä tekee kaikkensa eteeni, sanoo usein rakastavansa minua, kehuu silloin tällöin vaatteita sekä ylistää kauniiksi ym. ja silloin tunnen että minua rakastetaan!!--
Nämä kohdat allekirjotan itekin, mutta se ei tunnu riittävän, kuinka usein tarvitsee toistaa rakastavansa toista, kuinka usein tarvitsee ylistää toista, omasta mielestäni en ainakaan tee noita asioita liian harvoin. Mun mielestä ei kuulosta reilulta että pitäis priorisoida toisen tarpeet aina omien tarpeiden edelle, tästä osoituksena tyttöystäväni valittaminen siitä etten vietä tarpeeks aikaa hänen kanssa ja peru aina kaikkia omia menoja sillon kun hän niin haluaa. Sellanen on nimenomaan kyykyttämistä, eikä se kuulu asiaan. Eihän parisuhde oo mikään alamainen - hallitsija -asetelma. Ei ainakaa pitäisi olla.
--Toivon silloin tällöin pikkuyllätyksiä, kukkia ym... Haluan että poikaystävä on minulle maailman paras ystävä joka on paljon kanssani--
Ihan okei mulle, en sitten tiedä mitä sillon tällöin on. Sanoinki tossa aikasemmi etten hirveesti lahjoja ostele, tietysti esim. syntymäpäivä, joulu. Muutoin hyvin harvoin. Eihän mun tyttöystäväkään osta mulle mitään sen useammin, oikeastaa vielä paljon harvemmin, oisko mun oikeutettua sitten valittaa siitä?
--lähtee mielellään kanssani shoppailemaan ja haluaa olla makutuomarina kaikessa esim. vaateostoksissa, meikkiostoksissa ym...--
--Ja kun tarpeeksi pitkään on oltu yhdessä niin silloin tyttöystävät kehtaa sanoa häiritsevistä asoista kuin esim. se kämpän epäsiisteys. Me naiset rakastetaan oikeasti siisteyttä ja puhtautta.--
Jossei shoppailu vaan nappaa? Harval miehellä riittää sellaseen hermot. Emmä tässä asiassa aivan ehdoton ole, mutta en voi sanoa lähteväni MIELELLÄNI ostelemaan kodinkoneita tai meikkejä tms. Enhän mäkään pakota mun tyttöystävää lähteä ostamaan autoa (ei sillä että oisin itsekään autoista kiinnostunu suuresti, mutta iha havainnolistavana esimerkkinä nyt vaan), koska tiedän ettei sitä kiinnosta pätkääkään.
Kämpän siisteydestä voi toki olla montaa mieltä, mun mielestä se ei oo hälyttävän sotkusessa kunnossa, kimulin mielestä on, makuasia.
Suhteet ei oo helppoja ja itse en tunne kuin kinastelevia pareja...Juuri eilen ystäväni pani pisteen 2 vuotta kestäneelle suhteelleen, kun ei kestänyt enää sitä jatkuvaa marmatusta ja valitusta...
Ehkä ne rajat kannattaa kuitenkin laittaa reippaasti suhteelle, ettei tosiaan käy niin, että kokee olevansa lopulta ihan narussa talutettava puudeli..
Osta nyt vaan sille tyttelille puska kukkia, niin se rauhoittuu ja uskoo sun siitä välittävän..
Tuosta shoppailusta voit olla ihan huoleti tuota mieltä, kuin olet! Sano pimulles suoraan, että niille reissuille voi ottaa ystävättärensä mukaan, se ei oo poikakavereitten hommaa! Naurettavan näköistäkin, kun poitsut kulkee tissiliiviosastoilla neitien perässä posket punaisina ostoskasseja raahaten päät kumarassa.
Muuten...se 2 vuotta tuntuu olevan vähän sellainen rajapyykki joillekkin...asiat pitäs varmaan silloin päivittää välillä?
Miks pitäis ostaa kukkapuska, jos ei tunnu siltä?
Miksi akkoja pitäs esim.lämmitellä ennen naintia??
Muna vaan sisään ja sitä rataa!!
Miksi muuten niille pitäs ees oveja aukoo tai muutenkaan huomioida?? En kässää??
Lastenhoitoonkaan en aio osallistua..enkä siivouksiin!
Miksi en saa naista?? HALOO!!!
...miks mun pitää aina vaan runkata...???
Ei nyt sentään, mutta ap:n tilanteessa tyttöystävä on kohtuuton, koska hän saa jo huomiota. Jos ap rupeaa antamaan lisää tarpeetonta huomiota vain sen takia, että nalkutus loppuu, niin pian hän joutuu ovimatoksi. Eikä tarkoitus ole muutenkaan hyvä, kyllä se huomio pitää ihan itse ansaita olemalla hyvä ja rakastava toista kohtaan kuin nalkuttamalla koko ajan. Ei sellainen valittaja ansaitse ap:n huomiota ja rakkautta.
mut kyllä kukkia naisille kuuluu antaa muulloinkin, kuin merkkipäivinä..
ottaa mieheltä poskeen, jos ei tunnu siltä?
missä lakikirjassa sellainen kuuluu? mene nyt jo itseesi. kuka haluaa ostaa kukkia kiukuttelevalle narisevalle ämmälle? pitää ne kukkapuskat saatana soikoon ansaita olemalla kunnollinen.c
ei tarvitsekaan. oma poikaystäväsi on vittumainen sika, jos pakottaa.
Tota mietin itekin joskus, ymmärrän että lahjojen ostaminen sillon tällön on osotus välittämisestä, mutta en sitä miks lahjojen ostaminen on ainoastaan "miesten velvollisuus"? En sano tätä siks että vaatisin mun tyttöystävää ostamaan mulle lahjoja, pärjään ilmankin, vaan siksi että tänkaltanen ajattelumalli sovellettuna muihin osa-alueisiin johtaa just tohon kyykyttämiseen.
sinun tarvitsisikaan? Mikä ihmeen kommentti tuo oli olevinaan? :D Joo, sori enhän minäkään keksi mitään sanottavaa itse aiheeseen. :D
Tarkennuksena sinulle, törttö, että ne kukat eivät siis ole miehelle itselleen. Ei ole merkitystä sillä, tuntuuko että pitäisi ostaa vaan että pitäisikö ostaa, ja miltä naisesta tuntuu :)
Sen tiedän sanoa, että minäkin olin ennen se rento ja kiva tyttöystävä ja nykyään nalkutan. Ehkä se johtuu siitä, että sun tyttöystävä tuntee että sun kaverit ja sun menemiset on mukavempia kun aika hänen kanssaan.. Osoita sun muijalle että se on ykkönen, ni ehkä nalkuttaminen loppuu! Mulla se ainakin auttais..
Hah hah, hauska ketju. Tämä Jarde90 tuntuu järkijätkälle, joka on kohdannut suhteen arkistumisen ja naiselliset venkoilut. Hyviä neuvoja on tullut ja eiköhän se tilanne siitä parane, kun vähän osoittaa lisää huomiota jne. Ja jos ei, ehtiihän se vaimoehdokas vielä tossa iässä vaihtua muutaman kerran.
Itsekin tätä lukiessa huomaa, että pitääpäs vaihteeksi tuota omaakin emäntää huomioida paremmin...
Osta kukkia! Tuo yks idiootti ei sitäkään älynny..:D
Pistä kuriin moinen pissis äläkä lähde pompoteltavaksi
Jos tuo yksi shoppailuun liittyvä viesti ei näy ketjun välistä, niin palaan siihen vielä tässä.
Tyttösi tykkäsi shoppailusta, sinä et. Teepä niin, että ensi kerralla, kun sinulla on pakollista ostettavaa (vaikka se autoliikkeessä kiertäminen), niin pyydä tyttösi mukaan :)
Hän toivoi aikaa kanssasi. Voitte kierrellä yhdessä, hän saa antaa mielipiteensä, tai voi päättää, että ei haluakaan mukaan. Hienoahan hänelle olisi, jos hän voisi päättää olla lähtemättä mukaasi = päästää sinut yksin :)
Kukkien saamisessa on kaksi puolta. Toinen on se, että perinteisesti kukkia ostetaan, kun on tehty jotain pahaa, lepyteltäessä. Onko siis kukkien saaminen siksi kivaa?
Jos naisesi on niitä, jotka aina ihastuu kukkia saadessaan, sitä voisi jopa kokeilla.
(Tuittuilee helposti ja leppyisi yhtä helposti vippaskonsteilla - mikäs sinulle sen helpompaa :))
Tanssiminen vieraan kanssa on voinut olla aivan luontevaa siinä tilanteessa. Jälkikäteen tytön siitä kuullessa on tarina voinut muuttua matkalla ja kyllä hän sitä varmasti ihmettelee. Ehkä tanssityttö odotti tutustumiseltanne enemmän ja olet osaltasi ollut siinä mukana, vaikka jatkosta kieltäydyitkin. Jos olisit tanssitytölle heti alussa sanonut, että sinulla on tyttöystävä, niin olisiko hän pyytänyt sinua tanssimaan?
Ihan sama asia ei ole verrata tanssimista miehen tai naisen kanssa, sillä normiravintolassa miehet eivät hae toisiaan tanssimaan. Toisilleen tuntemattomat mies ja nainen sitä vastoin hyvinkin voivat tanssia keskenään. Tanssilavoilla se käy enemmänkin harrastukesta, kuin puolison iskemisestä ja silloin on ihan normaalia tanssia muidenkin kuin oman puolison kanssa. Teidän pitää siis vain puhua siitä, mikä teille on suhteessanne sallittua :)
Viesitketjua lukiessa on tullut selväksi, että ajanpuute kanssasi oli se, mikä tyttöäsi rassaa.
Kaksi yötä viikossa on vähän (jos kaverit näkee miehiään joka yö).
Edelleen yhteenmuuttonne olisi tuonut parannuksen siihen, että silloin olisitte useamman yön yhdessä. Huom: välillä voi vaikka vain nukkua yhdessä :) Tulisi sitä tavanomaista hengailua pakostikin enemmän. Se voisi auttaa tuittuiluun, joka johtuu ajanpuutteesta. Tyttösi tietäisi, että pääsisi kuitenkin yöksi viereesi, vaikka muuten näkisitte vähemmän.
Toisaalta... kannattaako tuittuilevan ja mykkäkoilua pitävän kanssa muuttaa yhteen? Sitten ei ole hetken rauhaa, jos se onkin hänelle ominainen tapa käsitellä asioita. Tuossa vaiheessa suhdetta ne omimmat tavat alkavat tulla esiin. Ei kukaan jaksa kauaa näytellä.
Mieti, millaisessa suhteessa olisit onnellinen ja vastaako nykyinen sitä. Voit hyvin kertoa tytöllesi, että yhteenmuutto on siirtynyt erimielisyyksienne takia ja katsoa saako se järkevää keskustelua aikaseksi.
Ja varaudu siihen, että vakipimpan saanti loppuukin sitten siihen ja on aika aloittaa tuttu tumputtaminen nuoruusvuosilta..Mut jos tykkäät hoitaa senkin homman itse, niin mikäs siinä!
--Edelleen yhteenmuuttonne olisi tuonut parannuksen siihen, että silloin olisitte useamman yön yhdessä. Huom: välillä voi vaikka vain nukkua yhdessä :) Tulisi sitä tavanomaista hengailua pakostikin enemmän. Se voisi auttaa tuittuiluun, joka johtuu ajanpuutteesta. Tyttösi tietäisi, että pääsisi kuitenkin yöksi viereesi, vaikka muuten näkisitte vähemmän.--
--Toisaalta... kannattaako tuittuilevan ja mykkäkoilua pitävän kanssa muuttaa yhteen? Sitten ei ole hetken rauhaa, jos se onkin hänelle ominainen tapa käsitellä asioita. Tuossa vaiheessa suhdetta ne omimmat tavat alkavat tulla esiin. Ei kukaan jaksa kauaa näytellä.--
Tätä rupesin itekin pyörittleen tässä pari päivää sitten, eli ehkä toi ajanpuute ratkeais sillä yhteenmuuttamisella, sitä oon itsekin kyllä toivonu, mutta ajattelenko jollain tapaa ristiriitasesti? Eli, kun haluun omaa aikaa ja tilaa joskus (kavereiden kanssa ajanviettäminen) niin onko ehkä typerää muuttaa yhteen? En tosin usko että yhdessäasuminen estäis kavereiden näkemistä. Ja totta mitä sanoit et ajan myötä todellinen luonne paljastuu ihmisissä, en tosin haluais uskoa että mun tyttöystävä onkin "yks v***n nalkuttava lehmä" niinkun muutama mun sinkkukamu sanoi. Haluisin uskoo että tää on ohimenevää, ja tilanne korjattavissa.
saanti tuskin on se ongelma tai pelko sen saamisen loppumisesta. Tosijuttu vaan on että mitä tahansa ei tarvitse kestää ja niellä, ei edes miehen.
Ite kun haaveilen seksologin ammatista voisin sun viestiin kommentoida sen verran, että älä ota kultasi "nalkutusta" liikaan itseesi. En tosin tiedä kultasi aikasemmista suhteita mitään, mutta voisin kuvitella että hän koittaa jotenkin testata luonnettasi kun suhde on edennyt vakavaksi..tai sitten voi olla kysessä normi..kyllästyminen! Se, että hän sanoo että et ikinä tee mitään hyödyllistä tarkoittaa luultavasti kodinhoitoa...pyykinpesua, tiskaamista..imurointia.. Toivon, ettei hän ole se ainoa joka siivoaa asuntoasi! Jos asia ei ole noi niin sitten, en tiedä mitä naisesi päässä liikkuu.. toivottavasti olet ottanut hänet huomioon pienillä kohteliaisuuksilla, silloin tällöin... niistä naiset pitävät aina, kunhan taustalla ei ole mitään sen kummempaa vaatimusta (seksi) ! :D
Usein nämä "tempperamenttiseksi" luokitellut naiset ovat suomeksi sanottuna raivohulluja sekopäitä. Oma siskoni on tällainen. Sairastutti oman miehensä masennukseen ja karkotti lopulta tahattomasti tämän elämästään tuittupäisyydellään.
MIKSI niin monet miehet ja naiset alistuvat suhteisiin, joissa EI PYSTYTÄ kommunikoimaan asiallisesti, kun niitä asiallisiakin ihmisiä IHAN OIKEASTI on maailma pullollaan, kun viitsii vain vähän etsiä eikä tuijota siihen ulkonäköön niin paljoa (oikeasti ulkonäkö on erittäin tärkeä juttu minulle, mutta olen huomannut, että moni nainen alkaa näyttää todella hyvältä kun niitä tarpeeksi paljon katsoo ja jos luonne on kunnossa).
Seurustelu on sitä varten, että katsotaan, onko toinen sopiva! Avoliittokin monesti on testausta, että miten yhteiselo sujuu. JOS EI SUJU, niin vihelletään peli poikki. Tunteet voi repiä, ja se on kettumaista - tiedetään kokemuksesta!
Mutta kysy itseltäsi: kärsitkö mieluummin 8kk ikävää ja erotuskaa ja sitten nautit hyvästä kumppanista loppuikäsi, vai 50 vuotta raivohullun kanssa - tai pahimmillaan 20 vuotta raivohullun kanssa, sitten erotuskaa ja sitten loppuikä riidellessä lapsistanne????
Sulla on nainen. Unohda kaikki konkreettinen - ehkä hän ei itsekään tiedä mitä haluaa. Eikä se marina tosiaan liity vaihdevuosiin. Meillä on maristu jo 20 vuotta, yleensä minussa on ollut vikaa. Mutta korjausehdotuksia ei ole tullut.
Tää on miehen elämää....mieti että kannattaako.
Mun mielestä molempien huomioiminen ja kunnioittaminen tekee molemmille paremman olon siinä suhteessa. Molempien (ei vaan naisen!) pitää tuntea olevansa tärkeintä, kuitenkaan tossun alle ei tarvii lähtee. Pikkuasioissa huomioiminen ja toisen kunnioittaminen tekee sen tunteen jo paljon. Itse ainakaan en kestä jos kaverit menee mun edelle, mutta tottakai kaverisuhteita pitää olla jne, mutta se oma parisuhde pitää silti olla nro yksi, jos siitä haluaa huolta pitää. =)
IMO.