Olen aivan sekaisin, enkä tiedä miten olla ja mitä tehdä.Oli pakko lähteä aamulla töihin vaikka tuntui että olisin halunnut vain maata siinä sohvalla rauhassa ilman että minun pitäisi koittaa hymyillä väkisin ja olla lempeä, vaikka haluaisin oikeasti satuttaa jotain.(Vain tunne, en siis oikeasti alkaisi pataan vetämään ketään)
Eilen palatessani töistä kotiin ja istuessani koneeni ääreen huomasin, että mieheni oli hakenut asuntoa toiselta paikkakunnalta -yksin.Hän ei ole sanallakaan maininnut minulle asiasta mitään eikä näyttänyt että mitään lähtöä olisi tekemässä.Vituttaa niin saatanasti.Hän tuli illemmalla kotiin, mut vaikka viestillä olin asiasta maininnut ei sanonut mitään.Onko oikeasti tällaisia ihmisiä olemassa, tunteettomia paskoja jotka eivät voi rehellisyyden nimissä edes sanoa ääneen että tahdon erota.Minusta tämä on niin epäreilua!!!!!!!
En käsitä tätä.En voi ymmärtää minne katoaa perinne -puhuminen.Minne katoaa se raataminen suhteiden eteen että kaikki ei olisi jatkuvasti kierrossa jollain.Minne katoaa parien kyky käsitellä erokin ihan asiallisesti niin että se puhutaan läpi, ettei kummallekaan jää näin PASKAA MAKUA SUUHUN ASIASTA.
En ole sanonut miehelleni/EX-miehelleni asiasta sen enempää mitään.En tiedä pitäisikö minun, en edes tiedä mitä sanoa?Antaako toisen vaan mennä menojaan ja jäädä kokeilemaan elämää ilman häntä.Olen yleensä positiivinen ajattelija, kuten nytkin näin asioilla joitan hyviä piirteitä, kuten että tällatavalla kerrottuna erosta tappaa tunteita paljon toista kohtaan HETI.Enpähän itke niin pitkään toisen perään.Suosittelisin silti kumminkin ihan kasvotusten puhumista erosta, jotta ei jää niin paljon kysymyksiä ilmaan.
Sitä vain en osaa sanoa, kuinka tämän kertoa pojallemme, joka vielä vähemmän tietää asioista.Ilmiselvästi lapsen isä hylkää myös hänetkin, koska ei ole siitäkään mitään puhunut.
Elämä antaa elämä ottaa!
Eilen palatessani töistä kotiin ja istuessani koneeni ääreen huomasin, että mieheni oli hakenut asuntoa toiselta paikkakunnalta -yksin.Hän ei ole sanallakaan maininnut minulle asiasta mitään eikä näyttänyt että mitään lähtöä olisi tekemässä.Vituttaa niin saatanasti.Hän tuli illemmalla kotiin, mut vaikka viestillä olin asiasta maininnut ei sanonut mitään.Onko oikeasti tällaisia ihmisiä olemassa, tunteettomia paskoja jotka eivät voi rehellisyyden nimissä edes sanoa ääneen että tahdon erota.Minusta tämä on niin epäreilua!!!!!!!
En käsitä tätä.En voi ymmärtää minne katoaa perinne -puhuminen.Minne katoaa se raataminen suhteiden eteen että kaikki ei olisi jatkuvasti kierrossa jollain.Minne katoaa parien kyky käsitellä erokin ihan asiallisesti niin että se puhutaan läpi, ettei kummallekaan jää näin PASKAA MAKUA SUUHUN ASIASTA.
En ole sanonut miehelleni/EX-miehelleni asiasta sen enempää mitään.En tiedä pitäisikö minun, en edes tiedä mitä sanoa?Antaako toisen vaan mennä menojaan ja jäädä kokeilemaan elämää ilman häntä.Olen yleensä positiivinen ajattelija, kuten nytkin näin asioilla joitan hyviä piirteitä, kuten että tällatavalla kerrottuna erosta tappaa tunteita paljon toista kohtaan HETI.Enpähän itke niin pitkään toisen perään.Suosittelisin silti kumminkin ihan kasvotusten puhumista erosta, jotta ei jää niin paljon kysymyksiä ilmaan.
Sitä vain en osaa sanoa, kuinka tämän kertoa pojallemme, joka vielä vähemmän tietää asioista.Ilmiselvästi lapsen isä hylkää myös hänetkin, koska ei ole siitäkään mitään puhunut.
Elämä antaa elämä ottaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuosta voi paljastua vielä vaikka mitä.
itse huomasin että avovaimo oli katsellut kämppiä, joka on tietenkin epäilyttävää. lisätutkinta paljastikin salasuhteen. sanomattakin on selvää, että annoin vähän lisävauhtia etsinnälle kun heitin huoran pihalle.
eli tuntosarvet ulos!
Joo, mulla isosiskokin oli huomannut että hänen avomiehensä oli katsellut pikku yksiöitä naapuri kaupungista. No, sisko veti asiasta tietenkin ihan kauheat pultit (itkee vielä aikuisenakin ihan kauheena) ja tuli sitten tänne kotiin äidille asiasta itkemään ja suunnittelemaan miten ottaa asia puheeksi miehen kanssa ja tuleeko tästä nyt ero yms. kauheeta itkemistä ja parkumista keittiössä.
Mies oli sitten tullut kotiin ja soitti siskolleni ja tiedusteli missä hän on ja sisko siinä puhelimessa sitten nyyhkytti jotain ja sen ukko tuli sitten tänne ihan käymään. Minä kuuntelin omassa huoneessani tuota episodia kun sisko äidin kanssa suunnittelivat miten he tilanteen hoitavat. No, ukko sitten saapui tänne hädissään ja sisko ja äiti alkoivat huutaa hänelle heti oven avauduttua. Mutta sitten yhtäkkiä tuo huuto lakkasi ja siskoni alkoi kirkumaan. Luulin että siellä oli jotain pahaa tapahtunut ja ryntäsin keittiöön. Keittiössä sitten sisko halasi tuota ukkoaan ja äiti oli naama punaisena. Mies oli sanonut etsineensä pikkuveljelleen (jotain 16v) vuokra-asuntoa naapuri kaupungista kun sillä alkaa koulu siellä syksyllä. Poistuin nopeasti omaan huoneeseeni hiljakseen naurellen kun muut jäivät sinne keittiöön.
Olispa meilläkin oltu ihan onnesta soikeina jostain tuollaisesta, mut meillä paljastui pettäminen.
Mies etsi kotia koska ei enää kehdannut tulla kotiin pettämisien jälkeen.semmoista se vain on.toiset on onnellisia toiset vetää huumeita ja pettää
Tota on liikkeellä itse kerkesin seurustelemaan 1,5kk ja sit toinen ilmotti tekstarilla ettei ollutkaan hänen juttunsa... Ei nilkki vastannut ees puhelimeen eikä sen kummempia halunnut selitellä. Muutaman viikon hehkutti miten ihanaa on. Kyllä oli niin neiti mieheksi että hameen sietäisi pukea päälleen. Ihan samaa asiaa peräänkuulutan että miten vaikeaa on olla rehellinen toista kohtaan ja että siitä erosta vois muutenkin ilmottaa ku vaan häipymällä maisemista!