Olen tässä seurustellut vajaan parivuotta ja olen huomannut, ettei mieheni osaa yhtään puhua tunteistaan. Se on nyt varmaan aika tyypillistä miehillä, mutta haluisin puhua joskus muustakin, kuin vain arkisista asioista. Jos kysyn häneltä jotain vähänkin syvällisempää, kuten "miltä sinusta tuntuu tämä asia/tilanne?", hän ei vaan vastaa. Hän ei sano yhtään mitään. Välillä odotan vastausta jopa muutamia minuutteja, mutta minkäänlaista vastausta ei tule. Minusta on hieman törkeää olla vastaamatta, kun kysyn jotain. Hän sanoo, kyllä yrittävänsä, mutta se ei tunnu siltä. Hän tuntuu luulevan, että jos odottaa tarpeeksi kauan hiljaa, niin unohdan, että olen edes kysynyt mitään.
Toinen ärsyttävä piirre miehessäni on se, että hän saattaa kesken vaikka yhteisen leffa illan alkaa pelaamaan tietokoneella kuulokkeet päässä tai lukemaan kirjaa. Minua ärsyttää se, koska olemme sopineet, että katsomme elokuvan yhdessä ja vietämme yhdessä iltaa. Lisäksi hänellä on työttömänä kaiket päivät aikaa pelailla ja lukea kirjaa. Minua loukkaa se, ettei hän voi muutamaa tuntia uhrata pelkästään minun kanssa olemiseen.
En sano, etteikö minussa olisi huonoja puolia, niitä on paljonkin. Kuten se, että minulla on tapana jankata ja nalkuttaa, kun alkaa ärsyttämään. Välillä raivostun mieheni välinpitämättömään asenteeseen niin paljon, että raivostun toden teolla ja olen löytänyt itseni heittelemästä tavaroita ja huutamasta, kun en saa muuten sanaani perille. Ei mieheni käytös tietenkää omaa käytöstäni oikeuta, mutta olen välillä vaan niin turhautunut siihen, että kun puhun itselleni tärkeistä asioista, puhun kuin seinälle. Se saa minut tuntemaan oloni todella yksinäiseksi.
Mieheni vakuttaa rakastavansa minua ja tiedänkin, että hän rakastaa. Hän on todella kiltti ja hellä ja muuten kerrassaan ihana mies, mutta silti minua kalvaa välillämme oleva kommunikaatio ongelma. Olen puhunut monesti tästä asiasta miehelleni, enkä ole huomannut hänen käytöksessään mitään muutosta, vaikka hän sanoo kovasti yrittävänsä. Haluaisn keskustella ja purkaa asioita, minulle kaikkien rakkaimman ihmisen kanssa, mutta se ei onnistu. Onko muilla kokemusta tällaisesta? Mitä voisin tehdä?
Toinen ärsyttävä piirre miehessäni on se, että hän saattaa kesken vaikka yhteisen leffa illan alkaa pelaamaan tietokoneella kuulokkeet päässä tai lukemaan kirjaa. Minua ärsyttää se, koska olemme sopineet, että katsomme elokuvan yhdessä ja vietämme yhdessä iltaa. Lisäksi hänellä on työttömänä kaiket päivät aikaa pelailla ja lukea kirjaa. Minua loukkaa se, ettei hän voi muutamaa tuntia uhrata pelkästään minun kanssa olemiseen.
En sano, etteikö minussa olisi huonoja puolia, niitä on paljonkin. Kuten se, että minulla on tapana jankata ja nalkuttaa, kun alkaa ärsyttämään. Välillä raivostun mieheni välinpitämättömään asenteeseen niin paljon, että raivostun toden teolla ja olen löytänyt itseni heittelemästä tavaroita ja huutamasta, kun en saa muuten sanaani perille. Ei mieheni käytös tietenkää omaa käytöstäni oikeuta, mutta olen välillä vaan niin turhautunut siihen, että kun puhun itselleni tärkeistä asioista, puhun kuin seinälle. Se saa minut tuntemaan oloni todella yksinäiseksi.
Mieheni vakuttaa rakastavansa minua ja tiedänkin, että hän rakastaa. Hän on todella kiltti ja hellä ja muuten kerrassaan ihana mies, mutta silti minua kalvaa välillämme oleva kommunikaatio ongelma. Olen puhunut monesti tästä asiasta miehelleni, enkä ole huomannut hänen käytöksessään mitään muutosta, vaikka hän sanoo kovasti yrittävänsä. Haluaisn keskustella ja purkaa asioita, minulle kaikkien rakkaimman ihmisen kanssa, mutta se ei onnistu. Onko muilla kokemusta tällaisesta? Mitä voisin tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisten ajatuksia ja käyttäytymistä on aina hankala analysoida mutta heitän kuitenkin näin miehenä yhden mahdollisuuden miehesi puhumattomuuteen: Hän miettii kuumeisesti mikä on "oikea" vastaus eikä koskaan oikein pääse mihinkään lopputulokseen. Hän on siis joko aikaisemmissa suhteissaan tai sitten teidän suhteessanne kokenut että ei ole osannut ilmaista sellaisia tunteita joita sinä olisit halunnut, joten on helpompi olla sanomatta mitään. Monilla naisilla on paha tapa odottaa juuri tietynlaista vastausta kysymykseen "miltä sinusta tuntuu". Siis sellaista joka aina heijastaisi miehen suurta rakkautta ja sitoutuneisuutta suhteeseen. Kaikki sellaiset vastaukset jotka eivät tätä tee, ovatkin sitten huonoja vastauksia ja tunteet sellaisia joita mies ei saisi tuntea. Nainen ei siis välttämättä halua (ainakaan tiedostamattomalla tasolla) oikeasti tietää mitä mies ajattelee vaan vain saada vahvistusta omille tunteilleen.
En väitä että teillä tilanne olisi välttämättä tuollainen mutta olen itse usein suhteissani kokenut että varsinkin negatiiviset tunteet ovat sellaisia joita ei aina kannata tuoda vastaukseksi kun toinen haluaa kuulla jotain muuta.
Kokemus-K syyttää naisia siitä, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja tarpeitaan julki ja luulee, että parisuhde toimii ja naisista tulee onnellisia kun tyytyy vain miellyttämään. Pitää heiluttaa häntää vain niinkuin koira ja tyytyä niihin murusiin, mitä nainen antaa. Hänen mukaansa riitaa tai ongelmaa pitää välttää viimeiseen asti.
Ei ole olemassa tiettyä joukkoa naisia, jotka odottavat tietynlaista vastausta.
On virhe ajatella, että itsensä kieltäminen ja miellyttäminen osoittaisi sitoutuneisuutta tai suurta rakkautta. Se on epärehellistä. Se on alistumista. Se on luovuttamista. Kiltti mies luopuu itsestään ja miehuudestaan, ja syyttää siitä naista. Vain siksi, että riitely pelottaa. Siis mitä sitten, jos nainen sanoo pahasti? Onko se maailmanloppu? Onko se niin kamalaa, ettei vaan pysty olemaan oma itsensä?
Kiitoksia vastauksista. Minusta molemmat ovat osittain oikeassa. Huomaan itsestäni sen, että joskus kun on tietynlainen hetki (esim. vietetään yhdessä iltaa) odotan mieheni sanovan, että hän tuntee samanlailla kuin minä. Mutta en kuitenkaan aina ajattele näin, vaan joskus ihan oikeasti haluasin tietää mitä hän oikeasti ajattelee. Myönnän kyllä syyllistyneeni siihen, kun kysyn että "mitä ajattelet?" ja mies vastaa "en tiedä" tai "en mitään", jollain romanttisella hetkellä, saatan hieman huomauttaa siitä. Vaikka ei varmaan pitäisi, mutta minusta tuntuu kummalta, jos hän ei tunne mitää =/.
Mieheni ei ole koko suhteemme aikana ikinä kertonut tunteistaan suoraan. Alussa hän vain vastasi, ettei osaa sanoa tai ettei tiedä ja nykyään on vain hiljaa. Ehkä hän ei tosiaan tiedä miltä hänestä tuntuu joskus tai mitä hän ajattelee. Vai eiköhän vain uskalla kertoa minulle tunteitaan? Tähän puhumattomuuteen liittyen miehelläni on myös tapana padota tunteitaan. Hän ei koskaan suutu. Hän ei ole kuin yhden ainoan kerron korottanut ääntään minulle ja silloinkin hän oli todella raivoissaan, mitä en ollut ennen nähny.
Miehen puhumattomuus ei ainoastaan liity tunteista puhumiseen, vaan myös vaikeasta asioista puhumiseen. Miehelläni on muunmuassa ollut pahoja rahaongelmia, jotka johtuvat mieheni huolettomasta ja välinpitämättömästä elämäntyylistä. Hän perustelee laskujen maksamatta jättämisen sillä, ettei vain viitsi avata niitä. Tasaisin väliajoin postiluukusta tipahtaa ulosotto kirje, jota minä en saa katsoa. Usein kuulen siihen saman kommentin "ne on vaan jostain vanhoista laskuista, maksan ne kyllä heti". Tämän olen kuullut noin kymmenen kertaa, eikä asiaan ole tullut muutosta. Pelkään, että ulosottomiehet tulevat oikeasti joskus kotiimme viemään tavaroitamme. Mieheni sanoo, että niin käy vain elokuvissa. Olen joutunut lainaamaan hänelle kaikki säästöni, koska hänellä ei ole ollut rahaa.
Kun alan kyselemään näistä rahaongelmista ja hän ei vastaa minulle tai vastaa vain kierrellen, turhaudun. Yleensä keskustelut päättyvät siihen, että mieheni itkee sen takia kun olen hänelle vihainen. Eli syy on siirryttä minun niskoilleni. Hän lupaa parantaa käytöstään, mutta sitä ei ole vielä tapahtunut. Enkä yleensä koskaan saa vastauksia kysymyksiini. Eihän hänen raha-asiat minulle varsinaisesti kuulu, mutta alkaa huolestuttaa ne ulosottokirjeet.
Rakastan miestäni todella paljon juuri hänen kiltteytensä ja hellyytensä takia, mutta puhumattomuus ja tunteiden patoaminen, alkaa jo ärsyttää minua toden teolla. Hän on valehdellut minulle useissa asioissa ja suhteen alusta asti. Sain muunmuassa tietää ulkopuoliselta, että hän oli menettänyt asuntonsa. Ihmettelinkin, minkä takia hän halusi aina olla luonani yötä. Hän on myös valehdellut muutamista muistankin tärkeistä asioita. Hän on luvannut muuttua. Hän vain aina "unohtaa" kertoa minulle asioita.