minulla on tällainen toistuva kokemus: olen naimisissa (yli 10 v , 1 lapsi) ja toistuvasti ihastun opiskelu/työpaikalla/muualla muihin miehiin. Kenellekään näistä miehistä en ole kertonut, joku on ehkä arvannut, kaikki on siis jäänyt pieneen flirttiin jos siihenkään.
Avioliitossa on ollut vaikeita terveys- ja talousongelmia, joten en ole lähtenyt oman surkean pätkä/tuntityö tulotasoni/pitkien ja toistuvien työttömyyskausien takia, vaikka olen usein sitä suunnitellutkin. Toimeen tullaan jotenkin, vaikka asunto jouduttiin myymään ja muuttamaan vuokralle. Välillä en saanut kelalta mitään rahaa keskituloisen mieheni "suurten" tulojen takia. tulevaisuus ahdistaa, koska voi olla, ettei mies pysty enää kauan olemaan töissä parantumattoman sairautensa takia ja tulot romahtaisivat entisestään. Yksin olisin kuitenkin vielä köyhempi. oma työllistyminen on hyvin epävarmaa tuoreesta tutkinnosta huolimatta.
ymmärsin, että ihastuessani etsin jonkinlaista turvaa ja pakotietä. en voi olla tässä suhteessa vahva, koska olen se, jota pitäisi suojella ja joka tarvitsee turvaa. ehkä kaikki juontaa huonosta eli olemattomasta isäsuhteesta.
Avioliitossa on ollut vaikeita terveys- ja talousongelmia, joten en ole lähtenyt oman surkean pätkä/tuntityö tulotasoni/pitkien ja toistuvien työttömyyskausien takia, vaikka olen usein sitä suunnitellutkin. Toimeen tullaan jotenkin, vaikka asunto jouduttiin myymään ja muuttamaan vuokralle. Välillä en saanut kelalta mitään rahaa keskituloisen mieheni "suurten" tulojen takia. tulevaisuus ahdistaa, koska voi olla, ettei mies pysty enää kauan olemaan töissä parantumattoman sairautensa takia ja tulot romahtaisivat entisestään. Yksin olisin kuitenkin vielä köyhempi. oma työllistyminen on hyvin epävarmaa tuoreesta tutkinnosta huolimatta.
ymmärsin, että ihastuessani etsin jonkinlaista turvaa ja pakotietä. en voi olla tässä suhteessa vahva, koska olen se, jota pitäisi suojella ja joka tarvitsee turvaa. ehkä kaikki juontaa huonosta eli olemattomasta isäsuhteesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakastatko sinä sitä miestäsi vai et? Haluatko olla hänen kanssaan? Haluatko, että lapsella on sekä isä ja äiti samassa taloudessa vai siten, että toinen näkee vaan esim. viikonloppuisin? Jos eroat, saat asumistuen, mahdollisen elatusavun, jos lapsi asuu sinun luona sekä ehkä myös sosiaalitoimistosta apua, jos esim. putoat vaan kelan päivärahalle etkä saa ansiosidonnaista. Oletko ihan varma, että miehen palkka jaettuna kahdella on senkään vertaa? Puhumattakaan siitä, jos satutkin pääsemään vakituisiin töihin.
Olisiko muualla päin Suomea mahdollista työllistyä paremmin? Ehkä kannattaisi muuttaa? Tai opiskella vielä alalle, jolla on töitä?
Ihastumiset saattavat olla vaan pakoa todellisuudesta ja silloin jää junnaamaan paikoilleen. Se saattaa tuntua turvalliselta, mutta onko se sitten väärää turvallisuuden tunnetta ja johtaako se mihinkään?
Jotenkin jäi mielikuva, että sinun pitää nyt ensin oppia tykkäämään itsestäsi ja laittaa elämäsi järjestykseen. Sinusta on siihen, usko vaan =)
en ole varma, että rakastanko miestäni enää, olenko pitkään aikaan rakastanutkaan. ehkä kaikki ongelmat on saaneet arjen näyttämään niin tappavalta. mutta olen mennyt hänen kanssaan naimisiin suuresta rakkaudesta, mutta voi olla, että olin liian nuori silloin enkä ymmärtänyt kaikkia elämän realiteetteja, joita voi tulla eteen.
en osaa sanoa, olisiko muualla Suomessa helpompi työllistyä vai ei. uutta alaa en enää keksi hyvistä yrityksistä huolimatta. hoitoalalle en sovi, vaikka sillä olisikin töitä.
täytyy yrittää saada tää pään sisäinen elämä järjestykseen ;-)