Hei,
En tiedä onko tämä oikea paikkakaan kysyä erästä mieltäni askarruttavaa asiaa. Aprikoin kuuluuko tämä palstalle seksi vai suhteet ja tunteet, päätin kuitenkin tämän laittaa jälkimmäiseen, vaikka kirjoituksessani on sekä että aihealueilta. No alustetaan hetkinen.. Olen siis 21-vuotias ihan viehättävä neitokainen, kaikinpuolin normaali ja elän myös normaalia nuoren naisen elämää (koulu, työt, ystävät, harrastukset, menot..). Sitten tulee se MUTTA, joka tuottaa tämän kysymyksenikin. Minussa on kuitenkin se erilaisempaa kuin muissa ja valtavirrassa ikäisistäni että olen vielä neitsyt. Syistä että ajattelutapani seksin suhteen on hyvin vanhoillista, osittain menneisyyden kokemuksista/vakavanlaisesta ahdistelusta nuorena, josta olen saanut etovuuden tunteen seksiin. En tästä syystä ole edes uskaltanut päästää ketään ihmistä niin lähelle itseäni että se olisi seksiin johtanut, joten olen niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin odottanut oikeanlaista ihmistä, jota ei ole eteeni sitten tullut. Tuntuu siltä että nykyään on kovin vaikea löytää ihmistä, joka ajattelee kanssani samoin. Tutustuttaisiin ensin, rakennettaisiin moraali, kunnioitus ja tunteet toistensa välille ennenkuin seksi tulisi kuvaan ollenkaan. Luulisi nauttivan seksistä enemmän kuin on rakentunut tietynlainen, turvallinen, vahva ja kaunis tunneside osapuolten välille. Pettäminenkään ei olisi niin läpihuutojuttu, koska toista kunnioittaisi. En ole mikään sanomaan, mutta tuntuu että sängystä sänkyyn hyppiminen tekisi ihmisestä sisältä aika tyhjän ja lopulta se ei vain tuntuisi miltään, ainakin omalla kohdallani niin. Aina pitäisi etsiä uusi uutuudenviehätyksen mentyä pois. Sama kaava ja ei pysyvyyttä. Tällainen ei ole minua varten. En ole kiinnostunut yhdenillanjutuista ja baarissa/tms tavatuista ihmisistä, koska väistämättä tuollaiseen se johtaisi. Tästä syystä olenkin neitsyt eikä minulla ole kiire menettääkään sitä. Olen kuitenkin ajautunut tilanteisiin NAISEN kanssa. Hän on ollut samanlaisessa tilanteessa ahdistavien kokemustensa takia, jolloin miestä on ollut vaikea päästää lähelle ja seksiä harrastaa, ja olemmekin hakeneet toisiltamme läheisyyttä ja hyväilleet sen olematta kuitenkaan varsinaista seksiä.
Noniin.. Nykyään sitten ajatellaan aivan eri tavalla ja maailmankuvasta on tullut niin seksistinen, että yhä nuoremmat harrastaa seksiä siellä sun täällä ja kumppaneiden suuri määrä koetaan hyvänäkin, eikä sekään ole epänormaalia että neitsyys koetaan niin pahana, että siitä halutaan eroon mahdollisimman nopeasti ja nuorena. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Minusta se on jotenkin likaista. Tuntuu ettei minun ajatusmaailmani sovi tähän muottiin, ja olenkin alkanut miettiä, ajattelevatko nykyajan ihmiset neitsyyden pahana asiana? Olen törmännyt joihinkin tapauksiin, jotka eivät välttämättä ole pitäneet sitä hyvänä ja mieluummin on sitten otettu vierestä se "helppo nakki" ja jatkettu menojaan. Tuntuu, että nämä vähän helpommin reisiään levittävät naiset ovat sitten enemmän miesten makuun. Tämä ei ole tuntunut kovin hyvältä, jos on esimerkiksi itse tuntenut ihastusta ihmistä kohtaan, joka on näin toiminut. Silloin olen ajatellut, että olen riittämätön ja neitsyys ei ole edes mikään tavoittelemisen arvoinen asia, koska siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Se on minut saanutkin ajattelemaan tätä asiaa. Pitäisikö minunkin olla tietynlainen stereotypia nykyajan sekstaavasta naisesta, jotta kelpaisin? Joskus heikkoina hetkinä olen harkinnut ja miettinytkin hyppääväni sänkyyn jonkun kanssa, mutta sitten olen painanut taas jarrua ja miettinyt jos vielä odottaisin, koska se ei ole kuitenkaan sitä mitä minä ITSE haluaisin. Se mitä haluan, kirjoitin jo ylempänä.
Mitään tietynlaista ongelmanratkaisua en kirjoituksellani pyri hakemaan tähän "dilemmaani" vaan haluaisin kuulla rehellisiä mielipiteitä kanssalukijoilta neitsyydestä nykypäivänä. Koetaanko se todella niin huonona esimerkiksi naista valitessa ja parisuhdetta aloittaessa? Millaisen naisen mies mieluiten parisuhteeseen haluaa?
Kiitos vastauksista.
En tiedä onko tämä oikea paikkakaan kysyä erästä mieltäni askarruttavaa asiaa. Aprikoin kuuluuko tämä palstalle seksi vai suhteet ja tunteet, päätin kuitenkin tämän laittaa jälkimmäiseen, vaikka kirjoituksessani on sekä että aihealueilta. No alustetaan hetkinen.. Olen siis 21-vuotias ihan viehättävä neitokainen, kaikinpuolin normaali ja elän myös normaalia nuoren naisen elämää (koulu, työt, ystävät, harrastukset, menot..). Sitten tulee se MUTTA, joka tuottaa tämän kysymyksenikin. Minussa on kuitenkin se erilaisempaa kuin muissa ja valtavirrassa ikäisistäni että olen vielä neitsyt. Syistä että ajattelutapani seksin suhteen on hyvin vanhoillista, osittain menneisyyden kokemuksista/vakavanlaisesta ahdistelusta nuorena, josta olen saanut etovuuden tunteen seksiin. En tästä syystä ole edes uskaltanut päästää ketään ihmistä niin lähelle itseäni että se olisi seksiin johtanut, joten olen niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin odottanut oikeanlaista ihmistä, jota ei ole eteeni sitten tullut. Tuntuu siltä että nykyään on kovin vaikea löytää ihmistä, joka ajattelee kanssani samoin. Tutustuttaisiin ensin, rakennettaisiin moraali, kunnioitus ja tunteet toistensa välille ennenkuin seksi tulisi kuvaan ollenkaan. Luulisi nauttivan seksistä enemmän kuin on rakentunut tietynlainen, turvallinen, vahva ja kaunis tunneside osapuolten välille. Pettäminenkään ei olisi niin läpihuutojuttu, koska toista kunnioittaisi. En ole mikään sanomaan, mutta tuntuu että sängystä sänkyyn hyppiminen tekisi ihmisestä sisältä aika tyhjän ja lopulta se ei vain tuntuisi miltään, ainakin omalla kohdallani niin. Aina pitäisi etsiä uusi uutuudenviehätyksen mentyä pois. Sama kaava ja ei pysyvyyttä. Tällainen ei ole minua varten. En ole kiinnostunut yhdenillanjutuista ja baarissa/tms tavatuista ihmisistä, koska väistämättä tuollaiseen se johtaisi. Tästä syystä olenkin neitsyt eikä minulla ole kiire menettääkään sitä. Olen kuitenkin ajautunut tilanteisiin NAISEN kanssa. Hän on ollut samanlaisessa tilanteessa ahdistavien kokemustensa takia, jolloin miestä on ollut vaikea päästää lähelle ja seksiä harrastaa, ja olemmekin hakeneet toisiltamme läheisyyttä ja hyväilleet sen olematta kuitenkaan varsinaista seksiä.
Noniin.. Nykyään sitten ajatellaan aivan eri tavalla ja maailmankuvasta on tullut niin seksistinen, että yhä nuoremmat harrastaa seksiä siellä sun täällä ja kumppaneiden suuri määrä koetaan hyvänäkin, eikä sekään ole epänormaalia että neitsyys koetaan niin pahana, että siitä halutaan eroon mahdollisimman nopeasti ja nuorena. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Minusta se on jotenkin likaista. Tuntuu ettei minun ajatusmaailmani sovi tähän muottiin, ja olenkin alkanut miettiä, ajattelevatko nykyajan ihmiset neitsyyden pahana asiana? Olen törmännyt joihinkin tapauksiin, jotka eivät välttämättä ole pitäneet sitä hyvänä ja mieluummin on sitten otettu vierestä se "helppo nakki" ja jatkettu menojaan. Tuntuu, että nämä vähän helpommin reisiään levittävät naiset ovat sitten enemmän miesten makuun. Tämä ei ole tuntunut kovin hyvältä, jos on esimerkiksi itse tuntenut ihastusta ihmistä kohtaan, joka on näin toiminut. Silloin olen ajatellut, että olen riittämätön ja neitsyys ei ole edes mikään tavoittelemisen arvoinen asia, koska siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Se on minut saanutkin ajattelemaan tätä asiaa. Pitäisikö minunkin olla tietynlainen stereotypia nykyajan sekstaavasta naisesta, jotta kelpaisin? Joskus heikkoina hetkinä olen harkinnut ja miettinytkin hyppääväni sänkyyn jonkun kanssa, mutta sitten olen painanut taas jarrua ja miettinyt jos vielä odottaisin, koska se ei ole kuitenkaan sitä mitä minä ITSE haluaisin. Se mitä haluan, kirjoitin jo ylempänä.
Mitään tietynlaista ongelmanratkaisua en kirjoituksellani pyri hakemaan tähän "dilemmaani" vaan haluaisin kuulla rehellisiä mielipiteitä kanssalukijoilta neitsyydestä nykypäivänä. Koetaanko se todella niin huonona esimerkiksi naista valitessa ja parisuhdetta aloittaessa? Millaisen naisen mies mieluiten parisuhteeseen haluaa?
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moi,
Minusta on hieno juttu että et ole taipunut yhteiskunnan odotuksiin ja olet pitänyt kiinni omasta arvostasi. Ikävä kuulla sen johtuvan nuoruuden huonoista kokemuksista, mutta toivottavasti olet saanut sen käsiteltyä ja jättänyt sen menneisyyteen. Olen nainen, neitsyys lähti 16-vuotiaana, täytyy tunnustaa että silloiseen päätökseen vaikutti se että neitsyydestä oli "päästävä eroon" kun oli "jo" niin vanha ;) (Mikä ei tietenkään näin jälkikäteen ajateltuna ollut lainkaan totta..) Kokemus oli kuitenkin poikaystävän kanssa oikein hyvä enkä ole katunut että se tapahtui jo silloin =) Vaikka neitsyys nuorena lähtikin, tähän mennessä (10 vuodessa) seksikumppaneita on ollut yhteensä 2 ja olen aivan samaa mieltä yhden illan jutuista, ei houkuta ei.. "Neuvoni" sinulle onkin se, ettet pidä mitään kiirettä ja odotat että tutustut oikeanlaiseen ihmiseen jonka kanssa tunnet olosi hyväksi ja voit kaikessa rauhassa valmistautua henkisesti seksiin. Mutta usko minua, et ole sen jälkeen yhtään erilainen ihminen kuin nytkään, eli älä stressaa moisesta asiasta! Turhan suuri numero tehdään aina seksistä, elämässä on paljon muitakin tärkeitä asioita ja se on vain yksi osa parisuhdetta ja elämää.. Ja mielestäni kaikki (seurustelukelpoiset miehet) eivät ole vain seksin perässä, kunhan vain tapaa paljon ihmisiä niin joskus on pakko tärpätä. =)
No ei tuo naisen neistyys vielä tuossa iässä ole mitenkään erikoinen juttu. Niitä on paljon enemmän kuin luuletkaan tuossa ikäluokassa, asiasta ei vain puhuta kun monet tuota häpeilevät. Vastaavassa tilanteessa olevia miehiä on sitten vielä enemmän, itsekin olin neitsyt 25 vuotiaaksi asti (olen mies).
Olin 28 kun aloin seurustella 26 vuotiaan neitsytnaisen kanssa tuossa vuoden 2008 kesällä. Nainen tuntui hyvin ujolta ja hänelle seksin harrastamisesta oli tullut jo suorastaan jonkinlainen mörkö. Tietenkään hän ei asiasta kertonut suhteen alkuvaiheessa minulle yhtään mitään, vaan vasta sitten kun minä aloin ihmetellä hänen passiivisuuttaan ja haluttomuuttaan suhteen syventämisessä (en nyt tarkoita tässä sitä seksin harrastamista 3, treffien jälkeen vaan ihan normaalia yhdessäolon lisäämistä ja hellyyden osoituksia mitä suhteen alussa tapahtuu). Kun sitten esitin asian hänelle niin hän murtui ja kertoi ettei ollut halunnut syventää suhdetta kun pelkäsi sitä että olisin halunnut heti suhteen syvennyttyä halunnut seksiä, eikä hän omien sanojensa mukaan pystynyt sitä harrastamaan kun ei omasta mielestään tuntenut minua vielä niin hyvin että olisi voinut luottaa minuun. Hän sanoi ettei ole koskaan pystynyt irtoseksiä harrastamaan ja koko ajatus seksistä sellaisen kumppanin kanssa johon hän ei tuntenut pystyvänsä luottamaan pelotti häntä. No, kieltämättä kyllä minä olisin sitä seksiä häneltä olisin jo tuossa vaiheessa halunnutkin (olimme tapailleet jo melkein parisen kuukautta ja tässä iässä se on jo aika outoa ettei seksiä voida harrastaa), mutta ymmärsin sen että tämän naisen kanssa kannattaisi edetä tavallista hitaammin, niin seksi kuin muissakin parisuhde asioissa, ainakin alkuunsa ja niin sitten teinkin.
Etenimme suhteessa sitten pelkästään naisen ehdoilla/aikataululla ja täytyy kyllä sanoa näin jälkeenpäin että melko hitaasti se alku sujui. Ei ole kivaa olla suhteessa joka on hyvin epävarma ja josta toinen voi lähteä hetkenä minä hyvänsä jos tuntee asioiden etenevän liian nopeasti. Nainen oli hyvin epävarma itsestään, siitä miten edetä parisuhteessa ja varsinkin siitä milloin sitä seksiä oikein voisi harrastaa. Kaiken lisäksi minäkään en osannut/uskaltanut painostaa/kannustaa häntä etenemään noissa asioissa yhtään nopeammin, sillä pelkäsin että hän pelästyy ja koko homma kuivuu kasaan. No, kyllä me kuitenkin sitä seksiäkin pääsimme suhteessa harrastamaan, mutta useita kuukausia siiten sitten menikin (olimme tapailleet/seurustelleet varmaan jo yli puoli vuotta) ja ensikerrat ei todellakaan mitään herkkua olleet, kun toinen pelkäsi itse sitä aktia ja toinen sitä, että tekee jotain sellaista mistä toinen pelästyy ja häipyy. Kaikesta tästä jahkailusta ja pelosta huolimatta olemme yhä yhdessä ja suunnittelemme yhteen muuttoa tässä vuoden vaihteessa.
Vaikka nainen oli suhteemme alkupuolella neitsyt ja hyvin estoinen ihminen parisuhteen ja varsinkin seksin suhteen, niin kyllä se suurin epävarmuus on hänestä jo kadonnut, tai sitten hän vain osaa piilottaa sen minulta paremmin. Nykyään olemme ihan suht normaali seurusteleva pari jolla on ihan pikku kinaa ja jopa pikku riitojakin aina silloin tällöin, mutta seksin kanssa meillä ei ole mitään isompia ongelmia tuon alun jälkeen ollut, kai se uutuuden viehätys ja uuden kokeminen toimii melko pitkään tässä asiassa. Kai se oli vain jokin psykologinen juttu. Mene ja tiedä, en minä minkään psykologi ole...
Neitsyys itsessään on vain etu. Mutta mutta...
Jos et ole saanut orgasmia, et ole kypsä suhteeseen.
Jos et tyydytä itseäsi viikottain tai useammin, et ole kypsä suhteeseen.
Jos kadulla vastaantulevat miehet eivät saa pikkuhousujasi kostumaan, et ole kypsä suhteeseen.
Jos et haaveile peniksistä, et ole kypsä suhteeseen.
Eli jos olet neitsyt, koska pystyt pitämään itsesi kurissa, se on vain hyvä asia. Mutta jos seksi ei erityisemmin kiinnosta, ehkä on parempi, että jätät miehet rauhaan.
Hei.
Aihe on itsellänikin ollut viimeaikoina paljon mielessä.
Olen sinua useamman vuoden vanhempi.
Itse olen ollut sillä kannalla että odottaisin avioliittoon asti.
Suurimpana syynä itselläni on (ehkä liiallinenkin) raskauden pelko, mutta myös
se ettei minulla ole minkäänlaista tarvetta / halua kokea montaa miestä tuolla saralla.
Haluaisin jossain vaiheessa naimisiin ja mielestäni olisi mahtavaa voida sanoa miehelleni hänen olevan ainoani. Uskonnollista syytä ei ole. Kasvatus on ollut tässä asiassa aika vanhoillinen ja valitettavasti periaatteella "miehet haluaa vaan sitä yhtä", mikä on jonkin verran vaikeuttanut suhtautumistani seksiin.
Olen ollut aiemmin pitkässä suhteessa jossa jonkinlaista seksiä oli mutta emme menneet ns. "loppuun asti".
Olen aloittelemassa uutta suhdetta ja tämä kysymys askarruttaa mieltäni.
Toinen osapuoli on asiassa kokeneempi.
Tästä syystä myös uuden suhteen aloittaminen pelotti ja pelottaa yhä.
Olemme edenneet suhteessa fyysisesti aika nopeasti, mutta emme sinne loppuun asti.
Syynä nimenomaan tuo sama minkä mainitsit, ettei se ole sitä mitä ITSE haluan.
Kerroin asiasta miehelle hyvin alussa jotta hän tietää lähtökohdat. Toivon että se että hän yhä minua haluaa tavata tarkoittaa sitä että hän on asian valmis hyväksymään. Toistaiseksi hän on suhtautunut asiaan hyvin, eikä ole ainakaan suoranaisesti painostanut asiassa, vaikka onkin kertonut minua haluavansa.
Itse pelkään edelleen että suhteemme kaatuu tähän asiaan, ettei hän lopulta halua odottaa.
Toivon todella että pelkoni on turha, mutta sen voin vain aika näyttää...
Samoin olen heikkoina hetkinä halunnut antaa periksi, mutta jos sen tekee toisen miellyttämiseksi,
vastoin omia periaatteita, niin se tuskin on hyväksi suhteelle pitkällä tähtäimellä?
Vastauksestani ei varmasti ole sinulle muuta hyötyä, mutta toivottavasti se kertoo sen ettet ole asian kanssa yksin. Toivon sinulle tsemppiä ja voimia toimia oman tahtosi mukaan!
No Heihei,
Hieno kirjoitus sinulta upean arvomaailman sävyttämänä.
Ehkä ikävät kokemuksesi ovat osittain olleet hyväksi jalostaen arvomaailmaasi.
Ajattelen juuri samalla tavalla - ja olen mies.
Tietty vahva henkinen pohja tulisi ensin rakentaa,
Ja sitten....
Tosin olen vanhempi ja en silleen kokematon, mutta tietyistä seikoista johtuen ajatusmaailma
on tähän tullut. Taustalla on paljon herkkyyttä, haavoittuvuutta...
Ehkä kaikki nuo ei aina pahaksi ole kuitenkaan.
Ei tuo kuullosta minusta mitenkään pahalta..itse olin 21-vuotias kun menetin neitsyyden enkä todellakaan ajattele että se olisi ollut paha juttu.. Nyt lähempänä kolmekymppiä niitä juttuja on ehtinyt ihan hyvin harrastamaan.. Enpä ollut seurustellut ennen tuota parikymmenenen ikää kenenkään kanssa mutta kyllä sitä seurustelua on tässä viime vuosina tullut ihan riittämiin.. Joten miksi pitäisi olla alle parikymppisenä menetetty neitsyys ja jos syy on vaan että siitä on päästävä eroon niin pahalta kuullostaa.. Itse koin tämän hetken kun olin ihastunut mieheen ja halusimme molemmat sitä ja aika oli siihen kypsä..=)
kaveripiirissäni on montakin neitsyttä, olemme yli kaksikymppisiä naisia emmekä mitään rumia. onkohan minulla vaan jotenkin erikoinen kaveripiiri kun ei ole "normaalia" olla neitsyt niinkun kuvauksesi antaa ilmi?
jos teet neitsyydestäsi jonkun muista erilaisen asian ja kohtelet itseäsi sillä tavalla, varmasti myös muut pitävät sinua outona. miksi yrität jatkuvasti kuin nostaa itseäsi jonkinlaiselle pallille "pitäisikö minunkin olla stereotyyppinen ja hypätä jonkun kanssa vain sänkyyn"
en usko että ongelmasi on sinun neitsyytesi, ongelma on varmasti asenteessasi. odotat varmasti täälläkin jonkinlaista ylistystä siitä miten hienoa on että olet pitänyt neitsyytesi jnejnejne...
miten olisi jos et tekisi aiheesta niin isoa numeroa ja kohentaisit asennettasi?
jotkut kunnioittavat neitsyitä, jotkut taas mielummin seurustelevat sellaisen kanssa jolle ei tarvitse kaikkea opettaa alusta ja jolla on jo käsitys mitä seksi on. kumpikaan ei tee ihmisestä erilaisempaa tai vähempiarvoista saatikka arvokkaampaa.
Moi! Ei siihen mitään traumoja tarvita, että on neitsyt 21-vuotiaana. Ei sitä tarvitse puolustella eikä selitellä, etkä todellakaan ole yksin. Suurinosa menettää neitsyytensä välillä 16-18 vuotta, edelleen, vaikka nuorempiakin on, heitä on selkeä vähemmistö: onneksi. Sillä lasten syyt aloittaa seksielämä ovat suurimmaksi osaksi niitä vääriä: näyttämisen halua ja painostusta. Mielyttämisen tarvetta ja vääristä paikoista rakkauden etsintäää. Monella nuorella sitten syyt alkavat jo olla kohdillaan, myös oma halua asiaan. Mutta ensinnäkin: pojat menettävät poikuutensa keskimäärin tyttöjä 2 vuotta vanhempina: joten kun tytöillä se on noin 16-17 vuotta, pojilla se on 18-19 vuotta. Joten eipä miehillä luulisi paljon olevan sanomista "myöhässä olemisesta", tai sille voi ainakin hyväntahtoisesti hymyillä.
Yleisesti ottaen vielä noin 15-20% on neitsyitä 2kymppisinä, ja sinä olet vasta 21-vuotias, joten et ole myöhässä, etkä outo. Et ole sitä yleisintä ryhmää, mutta eipä se vielä oudoksi tee :)
Ja sinulla saa olla sinun periaatteesi ja suhtautumisesi: onhan muillakin. Joillain kiinnostus seksiin on oikeastikin nuorena jo suurta, toisilla myöhemmin. Itse menetin neitsyyteni täysi-ikäisenä, en halunnut vain, vaikka kiinnostusta seksiin kyllä oli. Mutta en koe tarvetta sitä selitellä, en silloin enkä nyt, eläkööt jokainen ihan vaan omaa elämäänsä ja omien valintojensa kanssa. Siksipä kehottaisin olemaan vertailematta itseään muihin, koska se olet kuitenkin sinä, joka sinun kanssa elää 24h/vrk.
Miehistä osa tykkää enemmän jo kokeneista, osa taas ei. Varmasti on niitäkin, joille neitsyys on ongelma, itsekin niistä kuulin, mutta sen mitä niitä jätkiä näin, niin enpä oikein kirveelläkään usko, että siinä mitään menettää. Tuskinpa ihmisestä joka suhtautuu seksiin pelkkänä panona, suorituksena ja määrittelee ihmisen neitsyyden perusteella, juuri mihinkään on muutenkaan. Ei minulle siis ainakaan. Sori vaan, mutta arvot on silloin jo niin hanurista, että... Mutta toisaalta, jokainen tyylillään.
Ei tarvitse tuomita niitäkään, ketkä seksiä harrastavat, kyllä sekin on sallittua. Ikäviä sattumuksia nyt on varmaan jokaisella, ja kuule, ihan paljon mies kavereita omaavana, ja miesten kanssa juttuun tulevana, voin kertoa, että miehilläkin on tunteet. Ne vaan monesti peitetään, koska niitä ikäänkuin ei saisi edelleenkään olla, tai ei tiedetä miten niitä voisi ilmaista. Mutta myös miehiä pelottaa, he ihastuvat ja tuntevat epävarmuutta, heissä on erilaisia tyyppejä, ja jotkut haluavat ihan tutustuakin ensin. Etenkin kun siitä suhteessa ollaan rehellisiä, että tässä ei pikapanoja haeta, ota tai jätä.
Neitsyys on jokaisen oma asia, ja ihmiset ottavat sinut juuri niin kuin itse annat kuvan. Jos pyytelet anteeksi ja selittelet, saat tehdä sitä vaikka lopun elämääsi, ja aina löytyy joku joka ei ymmärrä. Ole vain itsesi kanssa varma ja tee kuten itsestä hyvältä tuntuu.
Mutta mahdollisuuksia pitää uskaltaa antaa, kukaan ei tule kotoa hakemaan, eikä kehenkään tutustu jos heti torjuu, joten muista myös se. Että annatko mahdollisuuksiakaan koskaan ja kenelle.
Ei luontokaan vertaile: ei koivut kiroa mäntyjä, ei koirat vittuunnu hevosille tai valaat itke, kun eivät voi kävellä maalla. Mikä ihme ihmisessä on, että pitäisi olla aina vertaamassa ja "niinkuin muut". Kyllä laumassa voi elää erilaisenakin, kyllä kavereita voi olla erilaisenakin, aina löytyy joku muukin, ja nykyäänhän yksilöllisyyden pitäisi olla muodissa, -kunhan on samanlaista kuin muilla... Heh, heh, semmoinen hassu pönttö se ihminen on. Suhtaudu itseesikin hieman huumorilla, ja alkaa helpottaa.
tuonne sinkut palstalle niin siellä "kunnon miehet" jumaloivat sua kun olet neitsyt. Voit saada jopa poikaystävän ATM:stä:)
Minusta ap:n ajatusmaailma on hieman liian kapea. Seksi nähdään hyvin kapeasti joko "likaisena" yhden illan suhteina tai sitten "puhtaana" kestävän parisuhteen seksinä. Totuus on kuitenkin että seksi on... no seksiä. Se ei ole mitenkään muusta elämästä irrallinen tai mikään elämää suurempi juttu. Se on osa elämää, parisuhdetta ja ihmisen perustarpeita. Seksi on sellaista joksi sen itse tekee, ei mitään ylhäältä annettua ja tilanteesta riippuen automaattisesti hyvää tai huonoa.
Neitsyydessä tai lyhyistä suhteista kieltäytymisessä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Jos se tuntuu sopivan itselle niin sitten pitää elää niin. Mutta ei silti pidä ajatella että näin elämällä se joskus eteen tuleva seksi olisi sitten välttämättä automaattisesti jotain valtavan hyvää koska sitä harrastaa turvallisessa ja luottavaisessa parisuhteessa. Ihmiset ovat silti seksuaalisesti jokainen yksilöitä vaikka kuinka rakastaisivat toisiaan. Jotkut sopivat seksuaalisesti yhteen, toiset eivät ja sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Samalla jollekin voi satunnainen seksi tai seksi sen kymmenennen seurustelukaverin kanssa olla sitä parasta. Kaiken perusta on se että osaa hyväksyä itsensä seksuaalisena olentona ja sekä ottaa vastaan että antaa nautintoa. Liian tiukka ajattelu seksistä ei vain usein edesauta tätä asiaa.
Itse olin samanlaisessa tilanteessa vielä n. 6kk sitten. Olin silloin 21v ja aika kokematon seurusteluasioissa. Olin toki tapaillut poikia, suudellut ja hyväillyt, mutta itse seksiä en ollut kokenut. Olin kuitenkin sinut seksuaalisuuteni kanssa ja tiesin että olin seksuaalinen ihminen. Olin tutustunut omaan kehooni eikä minulla ollut mitään pelkoja seksin suhteen. En kuitenkaan halunnut mitään yhden illan juttuja ihan siitä syystä että en halunnut harrastaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa joka ei välitä minusta, eikä siis pahemmin välitä miten paljon minä nautin.
Aloin tapailla vuoden alussa nykyisen poikaystäväni kanssa ja me olimme kyllä aika fyysisiä jo ihan alussa, halailua, hyväilyä ja paljon suutelua, ja tuntui hyvältä olla lähellä toista. Poikaystäväni on minua 5 vuotta vanhempi ja tuntui oman ikäisiini miehiin verrattuna todella kypsältä ja turvalliselta. En kertonut hänelle olevani neitsyt koska en halunnut tehdä siitä mitään numeroa ja asettaa paineita itselleni tai hänelle. Tapailimme siis ihan rauhassa ilman mitään paineita seksistä n. 2 kk ja olin hänen luonaan yötäkin monta kertaa ilmaan mitään hyväilyä enempää. Sitten kerran, ilman mitään paineita vaan päätin että nyt on hyvä aika. Seksi oli ihan luonnollista eikä minulla ollut mitään kipuja tai vuotoa, luotin poikaystävääni ja tiesin että hän välittää minusta.
Se jälkeen seksiä on harrastettukin ihan ahkerasti ja usein olen sitä itse ehdottamassa. Minulla ei ollut mitään paineita "menettää neitsyys", mutta kyllä tuntuu nyt hyvältä olla täysin sinut seksuaalisuutensa kanssa ja osoittaa hellyyttä ja halua kumppania kohtaan, ja saada sama takaisin.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että tee ihan niinkuin hyvältä tuntuu. Seksistä ei kannata luoda hirveitä paineita tai pelkoja itselleen, kyseessä on kuitenkin täysin luonnollinen juttu. Myöskin se että kumppani on vähän kokeneempi auttaa rentoutumaan kun tietää olevansa hyvissä käsissä:) Seurustele ihan rauhassa ja tutustu kumppaniisi. Kannattaa myös tutustua kunnolla omaan kehoonsa ja koittaa olla sinut seksuaalisuutensa kanssa. Kyllä se aika koittaa kun tapaa sellaisen ihmisen jonka kanssa tuntuu hyvältä, mutta älä aseta itsellesi ylimääräisiä paineita, seksi uuden kumppanin kanssa on aina vähän jännittävä kokemus vaikka olisi jo vähän kokeneempi.
Mikäs kiire sinulla, katsele rauhallisesti elämää eteenpäin. Sukukypsyyttä kestää kyllä vielä pitkään. Pidä kiinni terveistä ja elämää suojelevista arvoista eli että tutustut oikein kunnolla ilman yhteen muuttoa ja varmistat, että teillä on riittävästi sitä yhteistä arvopohjaa myös tässä eli että mieskin haluaa odottaa avioliittoon ilman "etukäteistestausta". Avioliitto vaatii valmentautumista ja keskustelua eri käytännön asioista ennen siihen ryhtymistä. Voi ainakin minimoida ikävät yllätykset ja molemmat ehtivät kypsyä, ettei arki ole sitten niin raastavaa.
Mä olen kohta 25 ja neitsyt. En ole koskaan ollut seksistä kiinnostunut, johtuuko sitten sairastamastani masennuksesta vai olenko muuten vain viallinen. Poikaystävää kyllä kaipaan todella paljon. Mulla on yhtä kokemattomia kavereita myös, mutta heidän kanssaan en koskaan ole asiasta puhunut. Jotenkin vaikealta tuntuu ottaa asia puheeksi. En tiedä, vaivaako asia heitä yhtä paljon kuin itseäni. Tahdon pitää kokemattomuuteni salassa muilta, häpeän sitä. Kadehdin niitä "normaaleja" ihmisiä, joille parisuhde ja seksi on normaali osa elämää. Jos "sen oikean" joskus löydän, toivon että kiinnostun myös seksistä. Muuten jään kyllä loppuelämäkseni yksin :(