Sinäänsä paska olo, toisaalta helpottunut.Olen jälleen kerran sinkku, satoja kertoja on ex-mieheni jättänyt minut käyttäen vaikka mikälaista tekosyytä erolle.Yleensä syyt alkavat sanoilla, koska sinä olet taas...jne jne.Jotta ex-mieheni olisi voinut jättää minut lukuisia kertoja olemme myös palanneet yhteen lukuisia kertoja.
Olen jättänyt itse hänet vain kerran ja senkin painavasta syystä.Olen kyllä ajatellut eroa ja tuonut sen ääneen esiin joskus, mutta tuloksena on ollut vain sota ja sekin siitä että olen huora jos lähden.
Nyt tosiaan tämä käydään vaikka päivä päivältä läpi sitten vaikka hullulassa, mut nyt en aijo ottaa takaisin, kerjätä taikaisin tai vaan ajautua takaisin suhteeseen hänen kanssaan.Olen lopun kyllästynyt siihen, ettei ex-miehes tunnu olevan pysyvää sorttia vain menee kuin tuulispää.Olemme kumpikin kylmiä ihmisiä välillä, mutta meissä on se ero että minä osaan katua sanojani ja jopa tuntea luokanneeni jotain, mutta ex-mieheni vain nauraa vipottaa ihmeellisesti päin näköä.ILOA on kaiketi ainut asia mitä hän tuntee,jos ylipäänsä tuntee mitään.Minusta on turha maalta naista, joka olisi katkeroitunut.Olen ainostaan typerä ja sinisilmäinen hölmö.
Meillä on lapsi, mutta ex-mieheni ei tunnu paljon omassa höryssään huomaavan koko pientä ihmistä.Silloin tällöin sukulaisille esittää lempeä ja muka hyvää isää.Kun kotona ollaan ei lapsen asiat ja hyvin vointi paljon liikuta.Hampaat jää harjaamatta, kun tietokonepelit netissä on paljon tärkeimpiä.Nytkin ei lapselleen sanonut mitään vaikka lapsi olisi halunnut lähetä mukaan.Isillä on muka taas kiire, joo tiedetäänhän se joko naisiin tai nukkumaan, siinä sen valinnat elämässä.
Meillä on aina vallinnut omituinen suhde.Ex-mieheni on meillä aina ollut se joka tekee sen mitä väittää minun tehneen.Esim. tämä muut ihmiset suhteessamme.Niitä minulla ei ole suhteemme aikana koskaan ollut, mutta eroaikoinamme kylläkin.Tästä syystä olen pettäjä ja huora, joka ei pidä paikkaansa mitenkään.Olen aina sanonutkin että mistä toinen koviten haukkuu ja huutaa sitä itse on eli ex-mieheni petti minua tai on useasti pettänyt, ei tässä sokeita olla.Meillä minä nalkutan, joo jos nalkutukseksi luokitellaan se että mainitsee roskien viennistä, jotaka ovat olleet ulkoovella jo pari päivää.Minusta tuntuukin usein että ex-mieheni alistaa minua tahallisesti tai tahattomasti.
Meillä minä yleensä ulkopuolisen työni lisäksi teen kotityöt, hoidan koirat ja lapsemme.Meillä ex-mies on yleensä se jolla alkaa päänsärky heti kun jotain ei mielekästä pitäisi tehdä.Ärsyttää tällainen miehen mallin antaja.Omaa vikaani tässä tietysti on se, etten ole kerralla ja lopullisesti potkaisut ukkoa pois elämästäni ja hommannut kunnon miestä olemaan niin aressa kuin pyhässä mukana.Siksi tämä riittääkin lopullisesti ja siksi menenkin piiloon kaverin luokse, jotta se voi vaikka vuosien päästä sit havaita et ei se muija ainakaan takaisin ota eikä takaisin tule.Toivottavasti löytää jonkun toisen leikkikaveriksi (ilkeästi sanottu, sen naisen takia joka siihen tulee, mut niinhän tämä elämä toimii)
Uskon siihen ettei ex-mieheni koskaan löydä sisästä rauhaa demoneiltaan eikä koskaan siksi voi olla kenellekään aidosti elämässä.Tekopyhä mies jolle elämä maistuu hulluna on naurettavaa, mutta pitäähän se hyväksyä koska minkäs piruille mahtaa. Ei kaiketi tuo kaikki voi olla pelkkää luonnevikaa vai voiko olla?Pakkohan sillä on jonkun päästä viirata, koska ajatus ihmisestä joka tekee tällaista täällä aivan tarkoituksella kuvottaa minua suuresti.
Olen jättänyt itse hänet vain kerran ja senkin painavasta syystä.Olen kyllä ajatellut eroa ja tuonut sen ääneen esiin joskus, mutta tuloksena on ollut vain sota ja sekin siitä että olen huora jos lähden.
Nyt tosiaan tämä käydään vaikka päivä päivältä läpi sitten vaikka hullulassa, mut nyt en aijo ottaa takaisin, kerjätä taikaisin tai vaan ajautua takaisin suhteeseen hänen kanssaan.Olen lopun kyllästynyt siihen, ettei ex-miehes tunnu olevan pysyvää sorttia vain menee kuin tuulispää.Olemme kumpikin kylmiä ihmisiä välillä, mutta meissä on se ero että minä osaan katua sanojani ja jopa tuntea luokanneeni jotain, mutta ex-mieheni vain nauraa vipottaa ihmeellisesti päin näköä.ILOA on kaiketi ainut asia mitä hän tuntee,jos ylipäänsä tuntee mitään.Minusta on turha maalta naista, joka olisi katkeroitunut.Olen ainostaan typerä ja sinisilmäinen hölmö.
Meillä on lapsi, mutta ex-mieheni ei tunnu paljon omassa höryssään huomaavan koko pientä ihmistä.Silloin tällöin sukulaisille esittää lempeä ja muka hyvää isää.Kun kotona ollaan ei lapsen asiat ja hyvin vointi paljon liikuta.Hampaat jää harjaamatta, kun tietokonepelit netissä on paljon tärkeimpiä.Nytkin ei lapselleen sanonut mitään vaikka lapsi olisi halunnut lähetä mukaan.Isillä on muka taas kiire, joo tiedetäänhän se joko naisiin tai nukkumaan, siinä sen valinnat elämässä.
Meillä on aina vallinnut omituinen suhde.Ex-mieheni on meillä aina ollut se joka tekee sen mitä väittää minun tehneen.Esim. tämä muut ihmiset suhteessamme.Niitä minulla ei ole suhteemme aikana koskaan ollut, mutta eroaikoinamme kylläkin.Tästä syystä olen pettäjä ja huora, joka ei pidä paikkaansa mitenkään.Olen aina sanonutkin että mistä toinen koviten haukkuu ja huutaa sitä itse on eli ex-mieheni petti minua tai on useasti pettänyt, ei tässä sokeita olla.Meillä minä nalkutan, joo jos nalkutukseksi luokitellaan se että mainitsee roskien viennistä, jotaka ovat olleet ulkoovella jo pari päivää.Minusta tuntuukin usein että ex-mieheni alistaa minua tahallisesti tai tahattomasti.
Meillä minä yleensä ulkopuolisen työni lisäksi teen kotityöt, hoidan koirat ja lapsemme.Meillä ex-mies on yleensä se jolla alkaa päänsärky heti kun jotain ei mielekästä pitäisi tehdä.Ärsyttää tällainen miehen mallin antaja.Omaa vikaani tässä tietysti on se, etten ole kerralla ja lopullisesti potkaisut ukkoa pois elämästäni ja hommannut kunnon miestä olemaan niin aressa kuin pyhässä mukana.Siksi tämä riittääkin lopullisesti ja siksi menenkin piiloon kaverin luokse, jotta se voi vaikka vuosien päästä sit havaita et ei se muija ainakaan takaisin ota eikä takaisin tule.Toivottavasti löytää jonkun toisen leikkikaveriksi (ilkeästi sanottu, sen naisen takia joka siihen tulee, mut niinhän tämä elämä toimii)
Uskon siihen ettei ex-mieheni koskaan löydä sisästä rauhaa demoneiltaan eikä koskaan siksi voi olla kenellekään aidosti elämässä.Tekopyhä mies jolle elämä maistuu hulluna on naurettavaa, mutta pitäähän se hyväksyä koska minkäs piruille mahtaa. Ei kaiketi tuo kaikki voi olla pelkkää luonnevikaa vai voiko olla?Pakkohan sillä on jonkun päästä viirata, koska ajatus ihmisestä joka tekee tällaista täällä aivan tarkoituksella kuvottaa minua suuresti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
uskon että otat sen vielä takaisin. Et sä noin helpolla siitä pääse. SIllä olethan sinä sinisilmäinen nainen.