Mina ja aviomieheni olemme ulkomaantoissa tavannut pari, naimisissa nyt kaksi vuotta. Naimisiin menimme aika nopeasti, koska taallapain ei ole mahdollista muuten asua yhdessa.
Mieheni on itaeurooppalaista peraa, itse olen suomalainen. Avioliitto on minulle toinen, miehelleni ensimmainen (han on minua useita vuosia nuorempi).
Nyt on sitten kriisin paikka. Miestani on alkanut vaivata minun itsenainen elamantapani, koska han on itse hyvin passiivinen eika usein halua lahtea kotoa mihinkaan, vaan pelaa mieluummin tietokoneella. Mina taas olen luonteeltani aktiivinen ja sosiaalinen, ja menen sitten milloin minnekin (konserttiin, kavelemaan, tennista pelaamaan, drinkille..) joko yksin tai esim. tyokavereiden kanssa.
Tekisin mielellani enemman hanen kanssaan, jos vain saisin hanet jotenkin ylos sohvalta. Seksielamammekin karsii, kun han haluaa valvoa myohaan koneen parissa ja minun pitaa herata aamulla aikaisin toihin (useita tunteja hanta ennen).
Muutama paiva sitten asia karjistyi; olin saanut hanet houkuteltua ulos kollegojeni kanssa, ja olimme myohemmin naapurissa asuvan tyokaverini luona juttelemassa. Kun han halusi kotiin, sanoin ystavallisesti, etta en tahtoisi lahtea viela, mene sina vain jos vasyttaa, tulen vaikka puolen tunnin paasta.
Siita han oli vihastunut niin, etta meilla kotona potki seinia ja ovia ja teloi itseltaan seka jalan etta kaden!
Mina vein hanet laakariin seuraavan paivana, ja nyt on molemmat raajat paketissa (vaikka luita ei onneksi murtunutkaan).
Minusta tuollainen kaytos on aivan shokeeraavaa. Lisaksi oma elamankokemukseni viittaa siihen, etta seinien potkimisesta on potentiaalisesti aika lyhyt matka oman kumppanin paalle kaymiseen. Varsinkin, kun tama ei ole ensimmainen tapaus; vuosi sitten han oli potkaissut kissaamme kun en itse ollut kotona - kissan jalka meni sijoiltaan ja elainlaakarille tuli reissu.
Olen sanonut, etta jos emme silloin olisi jo olleet naimisissa, en olisi hanta nainut; olisin ottanut tuon varoituksena.
Nyt kuitenkin on tilanne se, etta han on aviomieheni, enka halua erota toista kertaa. Siita huolimatta on mielessa, etta voinko koskaan luottaa etten loyda itseani taman raivon kohteena viela jonain paivana?
Han tietenkin lupaa, etta naista ei koskaan loisi; sen olen ennenkin kuullut, vuosia sitten saman miehen suusta joka myohemmin pahoinpiteli minut ihan kunnolla.
Onko oma menneisyyteni nykyisen onnen tiella? Vai pitaisiko minun kuunnella epailyksiani ja peraantya ennenkuin mitaan muuta ehtii tapahtua?
Miten tasta eteenpain?
Mieheni on itaeurooppalaista peraa, itse olen suomalainen. Avioliitto on minulle toinen, miehelleni ensimmainen (han on minua useita vuosia nuorempi).
Nyt on sitten kriisin paikka. Miestani on alkanut vaivata minun itsenainen elamantapani, koska han on itse hyvin passiivinen eika usein halua lahtea kotoa mihinkaan, vaan pelaa mieluummin tietokoneella. Mina taas olen luonteeltani aktiivinen ja sosiaalinen, ja menen sitten milloin minnekin (konserttiin, kavelemaan, tennista pelaamaan, drinkille..) joko yksin tai esim. tyokavereiden kanssa.
Tekisin mielellani enemman hanen kanssaan, jos vain saisin hanet jotenkin ylos sohvalta. Seksielamammekin karsii, kun han haluaa valvoa myohaan koneen parissa ja minun pitaa herata aamulla aikaisin toihin (useita tunteja hanta ennen).
Muutama paiva sitten asia karjistyi; olin saanut hanet houkuteltua ulos kollegojeni kanssa, ja olimme myohemmin naapurissa asuvan tyokaverini luona juttelemassa. Kun han halusi kotiin, sanoin ystavallisesti, etta en tahtoisi lahtea viela, mene sina vain jos vasyttaa, tulen vaikka puolen tunnin paasta.
Siita han oli vihastunut niin, etta meilla kotona potki seinia ja ovia ja teloi itseltaan seka jalan etta kaden!
Mina vein hanet laakariin seuraavan paivana, ja nyt on molemmat raajat paketissa (vaikka luita ei onneksi murtunutkaan).
Minusta tuollainen kaytos on aivan shokeeraavaa. Lisaksi oma elamankokemukseni viittaa siihen, etta seinien potkimisesta on potentiaalisesti aika lyhyt matka oman kumppanin paalle kaymiseen. Varsinkin, kun tama ei ole ensimmainen tapaus; vuosi sitten han oli potkaissut kissaamme kun en itse ollut kotona - kissan jalka meni sijoiltaan ja elainlaakarille tuli reissu.
Olen sanonut, etta jos emme silloin olisi jo olleet naimisissa, en olisi hanta nainut; olisin ottanut tuon varoituksena.
Nyt kuitenkin on tilanne se, etta han on aviomieheni, enka halua erota toista kertaa. Siita huolimatta on mielessa, etta voinko koskaan luottaa etten loyda itseani taman raivon kohteena viela jonain paivana?
Han tietenkin lupaa, etta naista ei koskaan loisi; sen olen ennenkin kuullut, vuosia sitten saman miehen suusta joka myohemmin pahoinpiteli minut ihan kunnolla.
Onko oma menneisyyteni nykyisen onnen tiella? Vai pitaisiko minun kuunnella epailyksiani ja peraantya ennenkuin mitaan muuta ehtii tapahtua?
Miten tasta eteenpain?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sillä ole mitään merkitystä monestiko on eronnut, mutta sillä on merkitystä monestiko on joutunut pahoinpitelyn kohteeksi. Yksikin kerta on liikaa.
olla viisainta perääntyä. Jos on käynyt eläimen kimppuun, potkaisemalla, niin vaarana on, että käy vielä Sinun kimppuun, kun suuttuu.
Se, että mahdollisesti joudut eroamaan toisen kerran, niin so what.... On se viisaammasti tehty kuin, että jää ja sattuu vielä vakavampaa.
Tiedän vastaavanlaisen tapauksen, myöhemmin tuli esille, että kyseisellä miehellä(myös ulkomaalainen) oli psyykkisiä ongelmia, jotka eivät näkyneet arkielässä muuten(olen tuntenut hänet 15v ja yrittänyt auttaa häntä, olen siis itse myös mies). Sama tilanne toistui sitten kun hän meni uusiin naimisiin, haki siis kotimaastaan uuden vaimon, sai lapsia jne., kun ensimmäinen suomalainen vaimo jätti. Nyt asuu yksin ja etsii kolmatta vaimoa... Hän ei asu enää suomessa, vaan vaihtoi toiseen pohjoismaahan.
sänkyyn, mutta ei nyt kun miehesi haluaa..... Koskaan ei niinkuin mies toivoisi......
Päästä se mies menemään ja tule "kotiin" sossun elätettäväksi, niin ne muut maailmanmatkaaja suominaiset tekee.....jopa EU:sta lähtien.
Vaikeehan se on tietää varmasti, mutta miehenä ja omaan käyttymiseeni peilaten sanoisin että tuollainen seinien potkiminen on oikeastaan merkki siitä ettei hän halua satuttaa sinua vaikka on todennäköisesti raivostunut niin ettei itsehillintä pidä. Kuulostaa pohjimmiltaan turhautuneelta, ehkä suhteen vähentyneen intohimon takia?
Kissan potkaiseminen on taas ikävämpi juttu, etenkin kun kissat ovat hiljaisia eläimiä jotka eivät omalla käyttäymisellään yleensä provosoi ketään. Pitkä miinus.
Emmä tiedä, miettisin ehkä eroa ja etsisin sopivamman puolison, mutta pahahan se on toista mennä neuvomaan.