Olen yli 50-vuotias sairaseläkkeellä oleva mies! Olemme olleet aviossa runsaan vuoden. Vaimoni käy töissä ja pitää sen lisäksi pientä yhdennaisen firmaa, eli on aika kiireinen ja touhukas. Hän menee ja tulee ja sanoo aina eläneensä niin! Se on ihan OK ja hän pyytää minuakin usein mukaansa asiakaskäynneille. Joskus lähden joskus en lähde. Kaikki ihan Ok vieläkin! Mutta kun hän on lähdössä auttamaan jo aikusta lastaan huushollinrempassa, muutossa tms. hän ei sanallakaan mainitse asiasta kun vasta silloin kun on jo oven suussa menossa ja minä esimerkiksi kalsareillani tai muuten kotoisan rötkövaatteissa sohvalla varautumassa tylsään iltaan. Hän saattaa silloin sanoa: Lähde mukaan!
Näin on tapahtunut usein! Niin, mainitsinhan jo että hän on hyvin kiireinen! "LÄHDE MUKAAN!"
Olen jo muutaman kerran pyytänyt että hän joskus kertoisi suunnitelmista vähän aikaisemmin. Mehän elämme hänen töittensä tahdissa ja se on edelleenkin OK! Mutta mua on joskus oikein jo loukannut tuo yht´äkkinen lähtö nimenomaan hänen lapsensa luokse. Aivan kuin hän ei todellisuudessa haluaisikaan minua sinne. Tänään tuli kauhea älämölö kun kysyin miksi hän ei voi kertoa illan suunnitelmistaan minulle kuin vasta ovensuusta huutamalla: LÄHDE MUKAAN! On kuulemma aivan normaalia! MINÄHÄN SANOIN LÄHDE MUKAAN, MINÄHÄN SANOIN LÄHDE MUKAAN! TÄMMÖISTÄ TÄMÄ ON MÄ VAAN MEEN JA TUUN! Onko normaalia ettei voi kertoa toiselle osapuolelle tilanteesta jonka hän varmasti tiesi jo ennalta tai ainakin lapseltaan tiedusteltuaan tiesi että tänään siellä tarvitaan hänen työpanostaan. Hän hosui firmansa asioita kiireellä kuntoon heti päivätöistään tultuaan. Luulin että hänellä on kiire niiden asioiden kanssa ja siksi luulin että on tulossa pitkästyttävä ilta ja minun on varottava häiritsemästä häntä. Miksi ei voi kertoa, vihjaista kumppanilleen että tänään ehkä pitäisi mennä sinne ja tänne jne... Olen varmaan sairas paska kun odotan yhteistaloudessa jotain huomioimista. Mutta noin hän on AINA TEHNYT! Vihdoinkin olisi kumppani jonka kanssa jakaa asioita, mutta että noinkin hän on aina tehnyt? Onko se mustis kakrustaan?
Näin on tapahtunut usein! Niin, mainitsinhan jo että hän on hyvin kiireinen! "LÄHDE MUKAAN!"
Olen jo muutaman kerran pyytänyt että hän joskus kertoisi suunnitelmista vähän aikaisemmin. Mehän elämme hänen töittensä tahdissa ja se on edelleenkin OK! Mutta mua on joskus oikein jo loukannut tuo yht´äkkinen lähtö nimenomaan hänen lapsensa luokse. Aivan kuin hän ei todellisuudessa haluaisikaan minua sinne. Tänään tuli kauhea älämölö kun kysyin miksi hän ei voi kertoa illan suunnitelmistaan minulle kuin vasta ovensuusta huutamalla: LÄHDE MUKAAN! On kuulemma aivan normaalia! MINÄHÄN SANOIN LÄHDE MUKAAN, MINÄHÄN SANOIN LÄHDE MUKAAN! TÄMMÖISTÄ TÄMÄ ON MÄ VAAN MEEN JA TUUN! Onko normaalia ettei voi kertoa toiselle osapuolelle tilanteesta jonka hän varmasti tiesi jo ennalta tai ainakin lapseltaan tiedusteltuaan tiesi että tänään siellä tarvitaan hänen työpanostaan. Hän hosui firmansa asioita kiireellä kuntoon heti päivätöistään tultuaan. Luulin että hänellä on kiire niiden asioiden kanssa ja siksi luulin että on tulossa pitkästyttävä ilta ja minun on varottava häiritsemästä häntä. Miksi ei voi kertoa, vihjaista kumppanilleen että tänään ehkä pitäisi mennä sinne ja tänne jne... Olen varmaan sairas paska kun odotan yhteistaloudessa jotain huomioimista. Mutta noin hän on AINA TEHNYT! Vihdoinkin olisi kumppani jonka kanssa jakaa asioita, mutta että noinkin hän on aina tehnyt? Onko se mustis kakrustaan?
Vastaukset 60
Vanhimmat
tai sitten ei vaan halua ottaa sinua huomioon tai mukaansa. Voi olla, että hän ei muutu! Miksi minusta tuntuu että sinä aloittaja olet nainen? Siksikö, että kuvaamasi nainen käyttäytyy kuin mies?
"Mutta mua on joskus oikein jo loukannut tuo yht´äkkinen lähtö nimenomaan hänen lapsensa luokse. Aivan kuin hän ei todellisuudessa haluaisikaan minua sinne".
Eikö asiasta voisi keskustella? Meneekö se todellakin älämölöksi, niinkuin väität? Miksi sinä kotona sohvalla rötkövaatteissasi oleva mies tarvitset paljonkin varoitusaikaa lähtemisille juuri nimenomaan hänen lapsensa luokse. Kummalla teillä on ongelma? Miehet on kummallisia! He väittävät aina että naisia saa odottaa, mutta kuinka se asia teillä nyt onkaan?
Tokihan perheessä pitäisi osata kertoa seuraavista liikkeitään toisille osapuolille varsinkin, jos on oletettavaa että muillakin on jotain suunnitelmia ja vaikkei olisikaan!
Itse olen päivät pitkät kotona ja osaan jotenkuten samaistua sinuun. Kuvittelen tilanteesi ja voin jossainmäärin ymmärtää sinua! Ei aina voi tanssia toisen pillin mukaan ja olla lähdössä heti kun jotain ovelta huudetaan. Kun vaimosi on kiireinen - miksi hän ei halua kiirettään helpottaakseen ilmoittaa sinulle seuraavasta siirrosta ennen kuin seisoo jo ovella. Et sinä mikään koira ole!
Vaimosi on narsisti ja pompottaa sinua omilla "kiireillään". Hän vaan menee ja tulee, sinun on seurattava koirana perässä! Olette olleet vasta vuoden aviossa ja hän aikoo pompottaa sinua kuin tahdotonta elukkaa lopunikänsä (noin hän on AINA TEHNYT)! Se mitä hän on aina tehnyt on siis sinun ohjenuorasi nyt?????
Ei hän tahdo sinua lapsensa luokse. Sinun pitkästyttävään elämääsi voisi silloin tulla muutakin kuin vain HÄN! Asiakkaitten luokse voit tietysti "päästä" mukaan, koska he eivät kait kuulu lähipiiriinne ja hän haluaa sillä konstilla osoittaa sinulle kuinka mahdottoman suvaitsevainen hän onkaan sinua kohtaan! Vai oletko näyttelysonni? Oletko?
Muori55 jo kysyi: "Oletko koira?" Oletko?
Kirjoitit myös: "minun on varottava häiritsemästä häntä"! Teköökö hän töitä osittain kotonanne? Mitä tapahtuu jos "häiritset häntä"? Miten häiritset? Olemalla kotonasiko? Onko kaikki hänen kiireensä ja työnsä hänelle tärkeämpiä kuin sina ja te? Ahdistuuko hän jos hänellä ei ole kiireitä riittävästi?
Paljon kysymyksiä, mutta vastaus lienee: Vaimosi on narsisti!
Kiitos nyt noistakin vastauksista!
Eilinen iltamyöhä meni hänen mökötyksensä katseluun! Olen menetellyt väärin, kun odotan jotain informaatiota tulevista tapahtumista. En saanut mitään kontaktia vaimooni. On tulossa painostava viikonloppu ja lopuksi minun kait pitäisi pyytää häneltä anteeksi käytöstäni. Hän on ennen samassa tilanteessa väittänyt minun olevan aikatauluttaja! Minä se täällä aikataulutan.
aika ikävältä kuulostaa tuollaiset mököttelyt ja vihanpito...
Noo, entäs jos lähti purkamaan asiaa toisesta suunnasta, ongelmalähtöisesti. Mitäs jos varautuisit pikalähtöihin? Vaan lähtisit, kun tulee "lähde mukaan" -komento.
En tosiaankaan tiedä, pärjäisinkö itse tuollaisen komentelijan ja äkäpussin kanssa...
Olen koittanut varautua pikalähtöihin! Silloin ei tule mitään lähtöjä.
Mun tarttis olla koko ajan vain häntä varten eteisessä valmiina. Niin niin, aivan kuin koiran!
Kerronpa lisää lähdöistämme! Muutaman kerran olen iltasella ehdottanut vaimolleni, että lähdetään piipahtamaan ravintolaan. Hän vastaa "No, sinä menet" Siis hän ei ainakaan lähde mihinkään minun ehdotuksestani, ei pikaisesti tai muutenkaan. Mutta jos hän ehdottaa kuppilassa käyntiä hän tekee sen silloin kun olen jo nukkumaan menossa (muistakaa, olen sairaseläkkeellä). Jos ehdotan että mentäisiin kauppaan! Voin joutua odottelemaan häntä tuntikausia, vaikka hänellä ei olisikaan mitään työtä! Tai ainakin hän siinä tilanteessa haluaa ensin juoda kupin kahvia ja toisenkin ihan rauhassa/kiireettä, kaydä tupakalla vaikka polttaa autossakin, katsoa vielä netistä jotain jne... Ei ainakaan mitään pikalähtöjä häneltä ole odotettavissa - pikemminkin vain viivyttelyä. (taidan olla sekopää)
Miks musta tuntuu että kitisen kuin kakara. Ottaa vaan niin hitosti päähän tuo kaikki! Haaveilin jostain muusta kun menimme yhteen! Olen hyväksynyt hänen firmansa ja koittanut jopa auttaa. Silti aina on minun syyni jos hän unohtaa jotain tehdä tai ei kerkiä. Mä en vaan jaksa tuota pompotusta!
Pirullinen viikonloppu tulossa ja mahdollisesti koko ensiviikko samaa saatanan painetta! Mökötystä, pompotusta, totaalista etäisyyttä, vihaa hänen silmissään... Olen vaatinut taas kohtuuttomia, enkä kuulemma ymmärrä normaalista elämästä mitään. Kaikki kuulemma elävät ja toimivat näin!
( Pirullinen viikonloppu tulossa ja mahdollisesti koko ensiviikko samaa saatanan painetta! Mökötystä, pompotusta, totaalista etäisyyttä, vihaa hänen silmissään... Olen vaatinut taas kohtuuttomia, enkä kuulemma ymmärrä normaalista elämästä mitään. Kaikki kuulemma elävät ja toimivat näin! )
Kaikki eivät todellakaan toimi ja elä noin! Parisuhteessa ja muutoinkin elämässä joudutaan taiteilemaan kuin nuorallatanssijat, mutta teillä vain sinä tanssit nuoralla. Asiasi ei vaikuta suuren suurelta ongelmalta, mutta saatan kuvitella että tuo on vain osa arkielämänne touhuista. Kärpäsestä tulee härkänen tai sitten se on jo helekutinmoinen härkänen, siltä ainakin vaikuttaa.
Vaimosi saattaa olla itsekäs? Miksi hän kaataa syyn sinun niskoillesi omissa töppäyksissään. Onko nyt niin, että sinun on syy, kun hän ei saa sanotuksi noin yksinkertaista asiaa ennen kuin vasta ovelta! Ei ole! Syy ei ole sinun ja siksi tuntuukin... sanon nyt suoraan... sairaalta, että hän on nyt se joka mököttää ja tuntee itsensä loukatuksi. Noin ei terve ihminen toimi, ei ole normaalia! Etkä sinä vaadi kohtuuttomia, kun haluaisit jotain järjestystä elämään! Et sinä ole palokunnassa tai koira! Ei sinun todellakaan tarvitse olla jatkuvasti lähtövalmiina, niin kuin joku jo ehdotti.
Eikö voisi ajatella toistakin, ei naiset aina halua ukkoja raahata mukaan ja varsinkin jos on vielä tilanne, että ei ole lapsensa isä, kun sitä arvostelua ja moittimista tulee kun lapsi ei käyttäydy niin kuin oma käyttäytyisi jne. Kuka haluaa kätisijää ja valittajaa raahata mukana? Voisikoa elämä olla mukavampaa jos unohtaisi negatiiviset ajatukset ja lähtee mukaan auttamaan, tulee parempi mieli ja ei tarvitse olla yksin katsomassa sohvalla tylsää ohjelmaa. Vaikka olen nainen niin en pistä pahakseni äkkilähtöjä, ne myös onnistuu naiselta miksei mieheltäkin? Asennetta ja iloista mieltä mukaan.
Ihminen alkaa tekemään isoa virhettä kun rypee omassa itsesäälissään ja etsii toisista virheitä. Mukaan vain ja jätetään turhat kätinät ja arvostelut pois eikä aina ajatella että toinen ihminen on se paha ja tyhmä ja tekee väärin...
ihan sun omia ongelmiasi! Kun sun elämässäs on kätisijöitä ja arvostelijoita niin niitä ei välttämättä ole kaikilla muilla.
Taisin jo jossain tekstissäni mainita kuinka pidän nuortaparia fiksuina tms... Onko se moittimista? En ole myöskään sen enempää kotona tai nuorenparin luonakaan kätissyt yhtikäs mitään. MIstä niin päättelit? Luehan tekstini uudestaan, sinä puusilmäinen nainen!
Jos luulet että makaan sohvalla tuijottamassa telkkaria niin erehdyt jälleen!
Toisista ei tarvitse etsimällä etsiä virheitä. Vaimoni löytää niitä minusta etsimättäkin!
En ole sanonut vaimoani pahaksi ja tyhmäksi. Hän muistaa kyllä minulle mainita huonouksistani. Mainitsinhan siitäkin seikasta jo jossain tekstissäni??????
Mitä sohvalla makaamiseeni, virheisiini, huonouteeni jne. tulee, tämä rakas vaimoni muistaa haukkua minut jopa siitä että yritän pitää huushollin siivottuna, teen ruokaa, leivon, pesen pyykit, käyn kaupassa, pesen ikkunat, lattiat, kylppärin jne... Haukut saan siitäkin! Se vain on minun panokseni kotia ja yhteiskuntaa kohtaan kun en enää muuhun kykene. Onneksi en ole siltikään mikään kätisijä kuten sinä varmaan luulet. Moni nykyakka olisi pistänyt jo hanskat tiskiin niiten haukkujen edessä, myös sinä!
Jos kyse olisikin minun osaamattomuudestani.... sorry, eipä satu olemaan! Mua haukutaankin siitä kun teen jotain. Hän itse ei tee mitään kotitöitä! Hän ei saa edes omia vaatteitaan pyykkikoriin asti. En ole koskaan nähnyt vaimoani imuroimassa. Hän ei ole koskaan laittanut astianpesukonetta päälle, tuskin osaisikaan jne...
Mutta haukkumaan ja kätisemään hän on hyvä! Asia on ihan OK! Onko sinustakin, hyvä nainen????
Pikalähdöt, niistähän nyt oli kysymys! Haluaistko sinä todellakin elää näin ja olla sitten vielä joka helvetin kertqa valmiina kun sinua vaan komennetaan komentamisen peräänkin?
Hauku nyt minut nössöksi tai ihan miksi itse haluatkin mutta niinkuin joku jo sanoikin, ei ole pakko olla mäntti jos toinen on!!!!!!!!!!!
pyydätkin anteeksi! Et todellakaan pyydä, kun sinä et tietoni mukaan ole mitään väärää tehnyt! Jotain rajaa sentään!
kun ei sisään tullessa kertoa "Teen kotifirman asiat nopsaan ja lähden lapseni luokse. Lähdetkö mukaan?"
Tuo vie alta 10 sek.
Mikäli hän informoi muissa lähdöissä sinua ennen lähtöä, hän tod.näk. ei halua sinua mukaan, kun kysyy viime tingassa.
Kumpaa sukupuolta lapsi on, silläkin voi olla merkitystä.
hän informoi minua joskus jopa päiviä ennen, siis asiakaskäynneissä. Joskus niissäkin tulee äkkilähtöjä ja silloin joko menen mukaan tai sitten en. Eihän minulla siellä mitään tekoa ole - vieraiden ihmisten nurkissa ylimääräisenä!
Lapsi on poika ja hän on perustamassa perhettä. Ostivat just talon ja ovat jo yli kolmekymppisiä fiksuja ihmisiä. Ei pitäisi olla sukupuolella mitään merkitystä! En ainakaan löydä mitään semmoista juttua tässä asiassa. Mutta jotain kummaa tässä on. Mua tympii koko touhu! Joskus tuntuu siltä etten suin surminkaan enää mene sinne, joka olisi tietysti myös outoa. Pidän siitä nuorestaparista ja he ajattelevat minun olevan hyvä juttu vaimolleni. Niin ainakin olen ymmärtänyt! Mitä mä teen?
Voisin kirjoittaa päivä tolkulla näitä pikkuisia tapahtumia lähtemisistä ja tulemisista, mutta eniten mua harmittaa juuri tuo lasten luona käynti ongelma.
mustasukkaisuuden.
Ensimmäisenä tulee mieleen, että hän pelkää sinun voittavan hänen suosionsa nuorenparin silmissä?
Mikäli jätät menemättä nuorenparin luokse, he saattavat ihmetellä "etkö pidä meistä"-suuntaista.
Oletko ajatellut tehdä niin, kun vaimosi tekee koti-/-konttoritöitä vauhdilla, sen takana on lähtö jonnekkin ja pukeutuisit valmiiksi?
Tai vastaavasti kysyisit kesken hänen normaalia nopeamman työskentelykiireiden oletteko lähdössä jonnekkin?
Muista lähdöistä sinänsä voisit kieltäytyä, mikäli ennakkovaroitusta ei tule. Lapsien luokse kannattaa kuitenkin mennä.
Toki ymmärrän, että on turhauttavaa kun menoista ei kerrota tarpeeksi ajoissa.
Sanoit: "Ensimmäisenä tulee mieleen, että hän pelkää sinun voittavan hänen suosionsa nuorenparin silmissä?"
Noin olen itsekin ajatellut vaikka homma vaikuttaakin lapselliselta.
Vaimoni on joskus arvostellut minua kovin sanoin, kun tunnen paljon nuoria ihmisiä ja tulen heidän kanssaan hyvin juttuun ja tutustun helposti uusiin ihmisiin.
Hänen lapsensa, tuon nuorenparin luona ollessamme viihdyn ja vitsailen niin kuin hekin. Vaimoni on muutamankin kerran jo haukkunut minut kun en käyttäydy niin kuin "kuuluu" ja nolaan hänet hänen lapsensa silmissä. En mä siellä mitään törkeyksiä ole tehnyt, enimmäkseen vaan naureskelen ja kuuntelen. Minkälainen nahjus tai mörökölli mun sitten pitäis olla? En ymmärrä!
Hän itse, omien aikaisempien sanojensa mukaan, ei ota osaa nuorten juttuihin koska hän ei kuulu siihen maailmaan. Silti hän nauttii suunnattomasti kun hänen poikansa kaverit (tytöt ja pojat) pitävät hänestä, kuulemma kunnioittavat häntä! Olen nähnyt asian niin, että he kuinniottavat häntä niin kuin fiksut ihmiset kunnioittavat omia ja toistensa vanhempia.
Olen myös ajatellut, kun parin viimekertaisen vierailuni aikana nuoripari käyttäytyi minua kohtaan jotenkin etäisesti, että nyt on jotain pahasti vialla. Tulee ihan vainoharhainen olo! Ihan kuin olisi tapahtunut jotain mistä minulla ei ole mitään aavistustakaan. Onhan tää noloa, mutta mikä ihmeen henkientaistelu tässä nyt on menossa?
Olenkin nyt ajatellut että poikkean vain harvakseltaan tuon nuorenparin luona. Otan etäisyyttä siksikin, kun en tiedä kuinka kauan mahdan jaksaa jatkuvaa pompotusta ja mollaamista. Eipähän ainakaan tule nuortaparia sotketuksi omaan soppaamme.
Tunnen itseni petturiksi kun kirjoittelen asiasta tänne, mutta mitään asiallista keskustelua ei vaimoni kanssa synny mistään ongelmasta, vain huutoa ja lisää syytä minun niskaani. Koira olen, tai oikeastaan nykymaailman koiratkin ovat paremmassa asemassa kuin minä. Toivoisin ainakin niin!
että parempi tossunalla kuin taivasalla?
lihaa, niin rauhottuu!
niinku seljenny aiemmin?
järjetön älämölö käynnissä mun vioistani! Palaan asiaan myöhemmin!
Sen nimittäin osaa vastakkainenkin sukupuoli :(
*liian hidas-laiska-ruma-tyhmä-välinpitämätön-itsekäs* ja ties mitä.
Hän ei halua sua mukaan, mutta kääntää asian toisin päin, pyytämällä sua mukaan lähteissään, jolloin näyttää siltä, kuin sinä et haluaisi mukaan.
Eukko on narsisti ja projisoi asiat nurinniskoin.
jos toinen on vaan 'passi ja hammasharja'- ja toinen 'pohdin tämän ensin loppuun'-ihminen? Silloin ajoitus ei vain toimi :(
eihän sillä ole väliä, millainen se toinen ihminen on, kun ei sitä kuitenkaan oteta mukaan. :)
se ei vaan kertakaikkiaan pysy mukana :/
että, jos olis kaksi samanlaista pikalähtijää, niin ne tuskin koskaan edes kohtais toisiaan, kun huutelisivat vuoronperään tyhjälle talolle "lähde mukaan!". Siitähän tuossa on kyse, että, jos toinen ei kommunikoi, toisen on annettava vain paljon periksi ja joustettava. Mutta eihän se suhde tuollaisista menoista voi olla kiinni, enemmän ongelmia tuottaa, jos kommunikointi ei pelaa missään muussakaan asiassa, tyyliin "unohdin kertoa, että pidän lomani jo nyt, joten lomamatkamme tulee peruuntumaan".
että tarviiko pysyäkään... siis eihän tuon miehen ole tarkoitus elää sen naisen elämää, tai olla aina valmis "lelu", vaan molemmat elävät omia elämiään, joiden pitäisi kulkea yhdessä. Jos nainen oikeasti haluasi miehen mukaansa, hän puhuisi asiasta miehelle ja jos mies oikeasti haluaisi mukaan, hän lähtisi. Niin yksinkertaista se on.
No eihän ole, muutit juuri k.o. ihmisten luonteet!
Toki se on luonnekysymys, kuten nainen sanoi aina tehneensä noin, mutta luonne ei tarkoita sitä, että eletään sen luonteen maailmassa. Luonne ei ole maailma, vaan luonne on maailmassa. Minusta tuossa on kyse aikamoisesta kovapäisyydestä siinä mielessä, että halutaan elää mieluummin luonteen maailmassa, kuin todellisuudessa. Kyllähän normaali ihminen tajuaa, että vuorovaikutuksessa täytyy tulla hieman vastaankin. Luonteen tarkoitus on sosialisoiminen, eikä epäsosialisoiminen. Jos taas tässä tapauksessa nainen ei ole kyvykäs tulemaan asioissa vastaan, miehen on joko elettävä naisen ehdoilla, tai sitten tyydyttävä nykyiseen tilanteeseen.
Kyse on juuri tahtomattomuudesta loppupeleissä.
Pistä akkas ruotuun. Ja tämän neuvoo nainen. Me naiset emme aina osaa kunnioittaa "nössöä" (anteeksi nimitys) miestä ja meille pitää näyttää kaapin paikka, muuten emme välttämättä tajua osata kunnioittaa miestä.
Kerro myös naiselle hänen vikansa suoraan ja kysy miksi hän käyttäytyy siten. Siitä emme me naiset todellakaan tykkää, mutta niin joillekkin naisille on pakko tehdä. Asiat eivät odottamalla ja toivomalla parane. Ryhdistäydy hyvä mies ja aseta akkasi ruotuun.
Neuvoisin sinua tekemään myös äkkilähtöjä samaan tyyliin ja samoin sanoin. Muista myös pukeutua näyttävästi ennen lähtöä (kuin treffeille, vaikket menisikään kuin kävelylle). Sano hänelle myös; "Mene ihmeessä!" kun hän on lähdössä odottamattomasti. Ja anna hänen mennä. Sitten laita parhaat vaatteet sohvan päälle kuin olisit käynyt jossain ja vaihtanut vaatteesi takaisin kotiasuksi. Muista hajusteet, jos et ole allerginen. Tämä pistää kumppanisi ajattelemaan. Et ole silloin itsestään selvyys.
"Tänään tuli kauhea älämölö kun kysyin miksi hän ei voi kertoa illan suunnitelmistaan minulle kuin vasta ovensuusta huutamalla: LÄHDE MUKAAN! On kuulemma aivan normaalia! MINÄHÄN SANOIN LÄHDE MUKAAN, MINÄHÄN SANOIN LÄHDE MUKAAN! TÄMMÖISTÄ TÄMÄ ON MÄ VAAN MEEN JA TUUN!"
Ilmeisesti asioista on "keskusteltu" vaimon/naisen tavalla ja vaikuttaa siltä että tilanne ei todellakaan ollut ekaa kertaa tapetilla. Normaalia, väittää narsistivaimo???
että naisesi ei arvosta sinua ja taitaa hävetä sinua poikansa yms silmissä. Käsittelee kuin koiraa ja pahempaa on luvassa. NYT ole mies ja anna hänen maistaa omaa lääkettään,tuossa ylempänä oli jo hyvät vinkit. Tee naisesi mustasukkaiseksi sinun menoistasi, siitä se lähtee.
Paljon mahdollista,että hänellä on toinen mies ja siksi äkkilähtöjä ilmoittamatta. Tutki tilannetta tarpeen mukaan.
tolla sun ohjeella eron aikaiseksi ollessani parikymppinen.
Tarviiko toisenkin alkaa mäntiksi?
Niin ja sitten vielä tuo "pane akkasi ruotuun"... Onko sua koskaan 'ruodutettu'? Etpä taitaisi sellaista neuvoa antaa, jos olisi. Parempi vaihtoehto on aina väistää kun tulla osutuksi.
teko ei välttämättä ole kovin miehekäs konsti! Kuulostaa naisten touhuilta. On se kuitenkin selvää, että jotenkin tuo eukko pitäis saada tajuamaan muiden olemassaolo.
Akan ruotuun pistäminen voi kyseisessä tapauksessa olla vaikeampaa kuin ensin uskoisikaan. Se olisi todellista ruoduttamista ja siitä ei hyvää seuraa, kun vaimo tuntuu olevan varsinainen itsevaltias. Eikä kukaan todellakaan halua tulla ruotuun pistetyksi. Keskustelu ei ilmeisesti aiheuta muuta kuin "älämölöä" tyyliin MINÄHÄN SANOIN LÄHDE MUKAAN (vai miten se tuolla aloituksessa oli ilmaistu). Ei semmoinen ole keskustelua vaan toisen jyräämistä! Kiperä tapaus!
Vai on mies heti nössö jos ei pärjää itsekeskeisen tai muutoin kierosti menettelevän vaimonsa kanssa.??? Just joo? Käännäpä tilanne niin että aloittaja oliskin nainen. Mitä silloin neuvoisit???
Tänään vaimoni ilmoitti lähtevänsä nuorenparin avuksi jo kaksi tuntia ennen H-hetkeä! Aika hyvin! Huom: Hän menee...!!!!!
Meni hetki niin hän kysyi lähdenkö minä. Miten hän sanoi sen niin hiljaa... aivan kuin olisi toivonut etten kuulisi:-D! Ei kait sentään niin!
Sanoin etten nyt jaksa lähteä! Olisi kait pitänyt lähteä, nyt kun homma sentään meni ihan OK!
Hän ei sanonut mitään vastaukseeni, enkä minä viitsinyt edes katsoa häntä - sen verran raju tapahtuma tuo viime viikkoinen kälkätys ja syyttely oli.
No, rakkaat ystävät! Suihkussa olen käynyt. Olen tärvännyt itseeni partavettä ja päälläni on siistit ja tyylikkäät kesäkuteet:-D
Odottelenpa nyt vaan puolisoani kotiin kaikessa rauhassa!
olet se kotisohvaperuna ja hän menee ja jos siitä aletaan neuvottelee naises ei pääsis enää mihinkään..
ikääkin jo teillä joten kaikenlaisia kompromisseja ei jaksa enää tehdä, voi olla myös suhun hieman tympiintynyt..hallinta ahdistaa, ja sun saamattomuus...jos olet sellainen että "noh en nyt tiedä lähtisikö ja mitenkäs me nyt sitten syödään..." on parempi kuin menee omia menojaan.
rannikolta, siellä minä tarkoittaa me... ja tuo 'et kai sentään' tarkoittaa 'lähdet automaattisesti'. Seuraavaks se on naama nyrpässä kun et lähtenyt vaikka pyydettiin :) Tohon muuten tosiaan tulee mitta täyteen muutamassa vuodessa.
Naama on ollut muutaman kerran nyrpällään kun kieltäydyn pikalähdöistä. Kerran hän sanoi minun tekevän hänen asemansa vaikeaksi, kun en ollut suostuvainen lähtemään nuorenparin luokse sen jälkeen kun hän oli haukkunut minut huonosta käytösestäni siellä.
Sohvaperuna en todellakaan ole. Olen vaan niin hiton kyllästynyt pompotukseen että tunnen jo olevani satimessa kuin pikkukakara. Joskus olen miettinyt teenkö oikein kun melkein kiusallani jätän väliin pikalähtöjä - jään ehkä itsekin paitsi jostain.
Uusimpana ilmiönä on tullut kuvioihin se että minun pitää päivystää päiväkausia sisällä jos vaikka postin kotiinkuljetus tuo firmalle paketteja. Arvatkaapas kuinka monta kaunista kesäpäivää olen istunut passissa turhaan. Eli apuani tarvitaan kunhan vaan pysyn kotona. Auta armias jos menen vihjaisemaankin että on työlästä istua turhanpanttina kotona. Siinä kohtaa minä olen itsekäs, paska, narsisti, hullu, kusipää, idiootti jne... Eläköityminen on minulle ollut kova paikka ja nyt mun pitäis olla hänen palvelijansa jolla ei todellakaan ole mitään arvoa. Koitanhan minä auttaa ja olen kilttikin, mutten todellakaan mikään nössö ja sohvaperuna. En vaan hanskaa tämmöistä hyppyyttämistä ja haukkumisia. Taidanpa hankkia ihan ihka oman elämän.
Tulipa tuossa mieleeni viimekesältä tapaus. Laitoin vaimolleni kännykkään tekstiviestin jotensakin näin: "Eräs sinua kaipaileva herra haluaa tavata sinut ******-kahvilassa noin klo 16:00. Tapaammehan aluksi näin kahvikupposen merkeissä!"
Jotain tuommoista väkersin hänelle ehdottaessani treffejä vaikka olimme silloin jo naimisissa ja asuimme yhdessä. Ajattelin sen olevan mukava huomionosoitus ja jotensakin arjesta poikkeava pikku tapaus.
Hän ei saapunut treffeille, vaikka tiesin ettei hänellä silloin ollut mitään työkiireitä ja ajankin sovitin niin ettei hänelle tule kiire. Hän ei tullut!
Kun tulin kotiin hän oli täällä ihan rauhassa. Luulin ensin ettei hän ollut saanut viestiäni tai ei ollut lukenut sitä vielä. Kysyin asiaa! Hän tiesi viestistäni, mutta rupesi erittäin kiukkuisesti tivaamaan: MIkä ihmeen härdelli taas on menossa? Olin äimän käkenä ja sanoin että halusin sinut vain treffeille. Hänestä se oli lapsellista ja hän kysyi useaan otteeseen tyypillisesti moneen kertaan polottaen: MIKÄ IHMEEN HÄRDELLI TAAS ON MENOSSA! Hän saattaa jankuttaa useaan kertaan jotain kuin tuonkin ja " minähän sanoin lähde mukaan" Hän ottaa äänellä vallan kuin karkkihyllyn ääressä huutava kakara, etten vaan pääse sanomaan mitään asiaa. No, enpä ole enää ehdotellut treffejä vaimolleni! Että tämmöisiä lähtöjä täällä on!
että paketteihin pyydetään nykyisin kännynumero just siks, että ne ilmoitetaan kun tulee.
Ihan kun puhuisit exästäni.
johonkin päätä lepuuttaan.
tietää vaikka puhuisinkin exästäsi:-D Maailma on pieni! En tosin tiedä letko mies vai nainen, mutta hällä väliä!
hän on rajatilahäiriöinen ---kysy dazulta!!! dissaa ainakin sun tunteita...
puhua, koska olen hetero :)
Tee selväksi että sinua ei voi kohdella tuolla tavalla! Tilanne jatkuu niin kauan kuin annat sen jatkua. Jos vaimollasi on murheita tms. mikä vaikuttaa mielialan kautta käytökseen, on hänen selvitettävä ne itse, sinä et ole syypää - olet vain helppo kohde johon kaataa kaikki katkeruus.
Kun vaimo alkaa naputtaa, lähde vaikka kävelylle tai ystävän luo ja kerro lähtiessäsi että olet valmis keskustelemaan asioista sitten kun vaimosi rauhoittuu ja pystyy keskustelemaan asiallisesti, sekä perustelemaan väitteensä.
Ole tiukka ja tee selvät pelisäännöt - sen jälkeen arvostuksesi nousee vaimosi silmissä. Ehkä vaimollasi on huolia ja yrittää kontrolloimalla pitää kaikki ohjat käsissään. Voi kovasti kaivatakin että sinä otat ohjat käsiisi ja luot turvalliset rajat. Muista että kaikkea ei tarvitse, taikka pidä sietää!
Mun äiti on tuollainen. Muistan joskus teini-ikäisenä, kun alkoi hiukan katsomaan, että mitä pistää päälleen kotoa lähtiessä jne, niin oli ihan tuskaa, kun äiti vain yhtäkkiä sanoi, että no nyt lähdetään. Yritä siinä sitten etsiä vaatteita ja muuta, kun toinen istuu kärsimättömänä autossa ja kaasuttaa ja tööttäilee! Usein vain nappasin jotain mukaan ja vaihdoin vaatteet autossa, mikä aiheutti melko kiinnostavia asukokonaisuuksia! :D
Nykyään jos ollaan jonnekin menossa yhdessä ja äiti tulee hakemaan etuajassa, niin saa ihan rauhassa tööttäillä pihassa, minä olen kyllä valmis sovittuna kellonaikana. :)
Varasta sen sun naisesi autonavaimet ja hoida itsesi valmiiksi ihan rauhassa. :)
Hänkin vain "menee ja tulee"! Mieheni on mustasukkaista sorttia. Hänen mielestään olen huomionhakuinen ja luulen että kaikki tuijottaa vain minua kun haluaisin kaupungille lähtiessäni vähän katsoa miltä näytän. Hänen mielestään ei muutkaan ihmiset/naiset laittaudu lähtiessään johonkin. Voihan olla ettei hänen aijemmat naisensa ole välittäneet itsestään, eivät ole välittäneet siisteydestä, puhtaudesta, eivät huolitellusta ulkomuodosta jne... (yhden olen niistä nähnyt - ennenaikojaan vanhentunut, suttuinen tuulipukutyyppi). Mieheni ei halua että laittaudun juhliin tms. mutta on kyllä onnellinen kun joku kehuu hänellä olevan kauniin vaimon tai kun olemme kaupungilla ja hän tuntee itsensä kovaksi häiskäksi kun hänellä on edustava nainen mukana. Kotoa vaan pitäisi aina lähteä HETI kun hän määrää. Täytyy nyt huomauttaa, etten todellakaan pynttää itseäni tuntitolkulla. 15 minuuttia riittää arkilähtöihin, mutta silloinkin saan kuulla haukkumisia kuinka olen typerä ja lapsellinen jne....
tuollainen mies! Sairaaloisen mustasukkainen! Veti mua turpaan siksi kun joku äijä oli sanonut mua nätiksi tytöksi. Mä olin silloisen mieheni mukaan kuulemma keikuttanut persettäni sillekin!!!!!!!!! Myöhemmin selvisi että se äijä oli mun kansakouluaikainen opettajani (vanha ukkeli jo silloin) ja hänen vaimonsa oli ollut silloinkin mukana. Todellakin minulla OLI sellainen mies. Eipä ole ollut enää kolmeenkymmeneen vuoteen! Hän sai pikalähdön!
Miten sille käy, kun kuolet?
Sinulla on vaarana saada sydäninfarkti tuollaisesta hoputtamisesta.
Nimimerkki "olen nainen" kirjoitti: Miksi minusta tuntuu että sinä aloittaja olet nainen? Siksikö, että kuvaamasi nainen käyttäytyy kuin mies?
Keskustelua seurattuani voin minäkin sanoa aloittajan olevan nainen. Jos otsikko muutettaisiin MIEHEN PIKALÄHDÖKSI ja lukisimme kaikki Pääpaukkeen tekstit toisin... eli vaimo-sanan tilalle mies/mieheni jne... tarina olisi uskottavampi ja keskusteluun osallistuneiden kommentit aivan toisenlaisia. Jos mies käyttäytyisi tuon vaimon kaltaisesti olisi sympatiaa herunut naiselle huomattavasti enemmän. Toisen vaimoa ei kukaan hauku paskapääksi täälläkään - aviomiehiä haukutaan. Kaikki aloittajan tekstit luettuani minä jopa uskaltaisin vaimoaan semmoiseksi sanoa. Mutta enhän tahdo loukata aloittajaa ja hänen vaimoaan.
Ei sellaista olekaan......kuntoutuseläke tai työkyvyttömyyseläke maksetaan sairastavalle
on oikea nimike sille tilanteelle jota aikaisemmin ainakin kansan parissa kutsuttiin sairauseläkkeeksi. Sanaa "sairas" ei vaan enää haluta käyttää!!! Asia kuitenkin taitaa olla tullut selväksi lukijoille vaikka KELALTA ei ole kysyttykään! Moni työkyvyttömyyseläkkeellä oleva käyttää puhekielessä vieläkin sairaseläkenimitystä ja kaikki ymmärtävät. Juttu on kuitenkin tullut sinullekin selväksi koskapa tiedät mistä tilanteesta oikeasti on kyse! Tosin kyse on pikalähdöistä, komentelusta, itsekkyydestä jne... ei niinkään siitä mitä termiä käytetään hänen kotona, pois työelämästä olemisensa syynä.
Usein sanotaan sairaseläke. Olen kuullut jopa KELAn työntekijöidenkin sanovan sairaseläkkeeksi.
pitäis varmaan etsiskellä! Viilataan niitä niin että varsinainen asia katoaa! Joku on sairas ja joku kyvytön:-) Joku on mies ja joku on nainen!
Sinne se taas meni! "Lähde mukaan" -kehoitus ei tehoa enää minuun.
Eilen vaimo melkein pyyteli lähtemään, mutta nyt homma olikin niin että: "Ei sun siellä mitään tarvitse tehdä". Just joo, siitähän tässä nyt onkin kysymys - minun laiskuudestaniko vai osaamattomuudestaniko vai sairaudestaniko?????
Lähtemättömyyteni johtuu nyt vain ja ainoastaan siitä että sain viimeksikin kaikki haukkumanimet ja persoonallisuushäiriö dignoosit niskaani joita nyt ihmisestä vaan voidaan luetella. Ei johdu laiskuudesta eikä muustakaan - ei edes ilkeydestäni - vaan hänen suhtautumisestaan minuun.
Eilen illalla kävimme ensimmäistä kertaa yhdessä uimassa sen jälkeen kun hän oli tullut poikansa luota. Ekaa kertaa yhdessä... vaikka hän tietää minun olevan innokas uimari.
Skitsoilenpa taas vähän: Rannalla oli, kuinka ollakaan, hänen poikansa morsmaikkunsa kanssa. Olikohan tämäkin taas vaan joku näytös meidän hyvästä parisuhteestamme vai oliko tämä näytös siitä että olisin voinut ihan hyvin olla remppaakin tekemässä koska olin kohta perään rannallakin. Mua taitaa jäytää joku mato. Miksi kaikki asiat tuntuvat jo niin kieroilta ja teennäisiltä.
alat sulkeutua jo liiaksi itseesi. Painu sen eukkosi perässä taksilla!
Nyt loppuu säälin kerjääminen.
mene enää perässä enkä sääliäsi kerjää tai kaipaa! Sulkeudun mieluummin itseeni.
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/NarcisChar.html
Tuolta löytyy kuvaus puolisostani. Jokainen kohta osuu täydellisesti nappiin!
päätteeksi on vielä sanottava että aloittamani aihe oli vain pieni pintaraapaisu koko sopasta.
Kiitos kaikille osallistuneille! Oli hyvä purkaa sydäntään edes jonnekin päin. Lämmin kiitos vielä kerran!
Kyllä elämä vielä kirkastuu - sen olen jo luvannut itselleni.
Moikka!
Vaikutti vähän siltä, kuin et olisi keskittynyt saamiisi vastauksiin, vaan enemmänkin puhuit itseksesi koko ketjussa.
Esität nyt jotain urhoollista miestä, mutta pieni lapsi sisälläsi HUUTAA...
Avaudu!