Kihlattuni on ammattikoulupohjalta siirtynyt työelämään ja työskennellyt nyt muutaman vuoden. Kesäkuun hän on ollut työttömänä. Minulla on myös työ, mutta opiskelen lisäksi, joten työviikkotunteja ei kerry kuin parisenkymmentä.
Kihlatulleni on nyt tarjottu useampaa alansa työtä, mutta hän ei ole ottanut niitä vastaan vaan odottaa kuulemma jotain mieluista. Näistä tarjotuista töistä on kuulemma aina löytynyt joitain huonoja puolia. Itse teen työtä, joka ei millään tapaa vastaa koulutustani, mutta muutakaan ei ole tarjolla tällä hetkellä ja tarvitsemme rahaa välttämättömiin menoihin. Kihlattuni onkin ottanut nyt sellaisen asenteen, että hänpä elää Kelan tuilla ja odottelee unelmatyöpaikan löytämistä - meni siihen sitten muutama viikko tai vuosi. Hän ei ymmärrä ollenkaan huoltani rahatilanteestamme vaan haukkuu minut joka kerta pataluhaksi kun yritän sanoa, että meiltä loppuu kohta rahat ja elämme pian pelkällä säilykeruualla tai joudumme muuttamaan takaisin lapsuudenkoteihimme. Hänen mielestään olen vain rahanahne ja ilkeä hänelle. Suoraan kun sanon niin on kyllä vaikeata arvostaa ihmistä, joka huvikseen lomailee ja elelee tuilla jos ei ole mitään painavaa syytä sille, ettei tee työtä. Minusta on epäreilua, että opiskelen päivät ja illat ja viikonloput olen töissä sillä välin kun kihlattuni makaa kotisohvalla ja katselee jalkapalloa tai pelaa pleikkarilla.
Mitä mieltä te, jotka luitte kirjoitukseni, olette? Miten tilanteessa voisi toimia järkevästi aiheuttamatta kuitenkaan täystuhoa suhteellemme?
Kihlatulleni on nyt tarjottu useampaa alansa työtä, mutta hän ei ole ottanut niitä vastaan vaan odottaa kuulemma jotain mieluista. Näistä tarjotuista töistä on kuulemma aina löytynyt joitain huonoja puolia. Itse teen työtä, joka ei millään tapaa vastaa koulutustani, mutta muutakaan ei ole tarjolla tällä hetkellä ja tarvitsemme rahaa välttämättömiin menoihin. Kihlattuni onkin ottanut nyt sellaisen asenteen, että hänpä elää Kelan tuilla ja odottelee unelmatyöpaikan löytämistä - meni siihen sitten muutama viikko tai vuosi. Hän ei ymmärrä ollenkaan huoltani rahatilanteestamme vaan haukkuu minut joka kerta pataluhaksi kun yritän sanoa, että meiltä loppuu kohta rahat ja elämme pian pelkällä säilykeruualla tai joudumme muuttamaan takaisin lapsuudenkoteihimme. Hänen mielestään olen vain rahanahne ja ilkeä hänelle. Suoraan kun sanon niin on kyllä vaikeata arvostaa ihmistä, joka huvikseen lomailee ja elelee tuilla jos ei ole mitään painavaa syytä sille, ettei tee työtä. Minusta on epäreilua, että opiskelen päivät ja illat ja viikonloput olen töissä sillä välin kun kihlattuni makaa kotisohvalla ja katselee jalkapalloa tai pelaa pleikkarilla.
Mitä mieltä te, jotka luitte kirjoitukseni, olette? Miten tilanteessa voisi toimia järkevästi aiheuttamatta kuitenkaan täystuhoa suhteellemme?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No siis olet aiheuttamatta täystuhoa suhteellesi kun hyväksyt miehen sellaisena kuin hän on ja olet ylpeä tilanteesta jossa miehesi on silleen itsetietoinen ja asenteeltaan rebel ja nauttii elämästä sellaisena kuin se on.
NO WORRIES! Ette te tuolla menolla saa omaa pikkulinnaa ja kaikkea mahdollista tekniikkaa kotiinne mutta onhan teillä toisenne