Orgaanisille mielenterveyshäiriöille tyypillisiä piirteitä ovat seuraavat:
1. Orientaation vaikeudet: kyky tietää, missä on, mikä aika on kyseessä, keitä ympäröivät ihmiset ovat, on puutteellinen. Tämä ilmiö on muissa mielenterveyden häiriöissä harvinainen ja viittaa vahvasti orgaaniseen suuntaan.
2. Muistin heikkeneminen: sille on tyypillistä viimeaikaisten asioiden muistamattomuus, sen sijaan vanhat muistijäljet säilyvät pitempään. Psyykkisperäinen muistamattomuus taas on valikoivaa ja kausittaista ja koskee usein nimenomaan lapsuutta.
3. Älylliset toiminnat heikkenevät vahvasti: uuden oppiminen, laskutaito, keskittymiskyky ja päättelykyky taantuvat.
4. Käytös muuttuu karkeaksi ja arvostelukyky häiriintyy. Tämä johtuu päättelykyvyn vaikeuksista: sosiaaliset suhteet ovat monimutkaisia ja vaativat kykyä ottaa monia asioita yhtä aikaa huomioon (esim. sen arviointi, milloin on sopivaa röyhtäillä tai ilmaista seksuaalisia haluja).
5. Tunne-elämä muuttuu epävakaaksi tai latistuu: voi seurata kiukunpurkauksia, jopa avointa aggressiivisuutta tai itkuherkkyyttä, taikka potilas vaikuttaa tylsistyneeltä. Tämä muistuttaa skitsofrenian aiheuttamia tunne-elämän muutoksia. Joskus tavataan euforiaa eli perusteetonta hyvän olon tunnetta.
6. Tajunnan taso voi vaihdella, mitä ei muissa psykooseissa juuri esiinny.
7. Väsyvyys, keskittymiskyvyttömyys ja huono muutosten sieto ovat tavallisia oireita.
Orgaanispohjaisissa psykooseissa voi esiintyä harhaisuutta, ja silloin tavataan usein näköharhoja. Muissa psykooseissa ne ovat meidän kulttuurissamme varsin harvinaisia.
Näiden varsinaisten psyykkisten oireiden lisäksi orgaanisissa häiriöistä esiintyy usein motoriikan tai aistien toiminnan vaikeuksia. Edellä luetellut oireet ovat ns. ensisijaisia oireita, eli niitä, joita samanlaista vammaa potevilla henkilöillä on persoonallisuudesta riippumatta suunnilleen samalla tavalla (esim. tyypillinen muistihäiriö tai harhaisuus). Niiden lisäksi tavataan potilaan luonteesta ja aikaisemmista kokemuksista riippuvia kompensatorisia ja reaktiivisia oireita. Reaktiivisilla oireilla tarkoitetaan sellaisia ilmiöitä, joihin potilas "ajautuu" turvautumaan: masennus, paniikki, paranoidisuus tms. Kompensatoriset oireet taas ovat potilaan tietoisesti ja hallitusti valitsemia selviytymisstrategioita, joilla voi olla myönteistä merkitystä: huumori, muistilappujen kirjoittelu, toisiin tunkeutuminen, ns. satuilu (tarinoiden keksiminen muistamattomuuden salaamiseksi).
1. Orientaation vaikeudet: kyky tietää, missä on, mikä aika on kyseessä, keitä ympäröivät ihmiset ovat, on puutteellinen. Tämä ilmiö on muissa mielenterveyden häiriöissä harvinainen ja viittaa vahvasti orgaaniseen suuntaan.
2. Muistin heikkeneminen: sille on tyypillistä viimeaikaisten asioiden muistamattomuus, sen sijaan vanhat muistijäljet säilyvät pitempään. Psyykkisperäinen muistamattomuus taas on valikoivaa ja kausittaista ja koskee usein nimenomaan lapsuutta.
3. Älylliset toiminnat heikkenevät vahvasti: uuden oppiminen, laskutaito, keskittymiskyky ja päättelykyky taantuvat.
4. Käytös muuttuu karkeaksi ja arvostelukyky häiriintyy. Tämä johtuu päättelykyvyn vaikeuksista: sosiaaliset suhteet ovat monimutkaisia ja vaativat kykyä ottaa monia asioita yhtä aikaa huomioon (esim. sen arviointi, milloin on sopivaa röyhtäillä tai ilmaista seksuaalisia haluja).
5. Tunne-elämä muuttuu epävakaaksi tai latistuu: voi seurata kiukunpurkauksia, jopa avointa aggressiivisuutta tai itkuherkkyyttä, taikka potilas vaikuttaa tylsistyneeltä. Tämä muistuttaa skitsofrenian aiheuttamia tunne-elämän muutoksia. Joskus tavataan euforiaa eli perusteetonta hyvän olon tunnetta.
6. Tajunnan taso voi vaihdella, mitä ei muissa psykooseissa juuri esiinny.
7. Väsyvyys, keskittymiskyvyttömyys ja huono muutosten sieto ovat tavallisia oireita.
Orgaanispohjaisissa psykooseissa voi esiintyä harhaisuutta, ja silloin tavataan usein näköharhoja. Muissa psykooseissa ne ovat meidän kulttuurissamme varsin harvinaisia.
Näiden varsinaisten psyykkisten oireiden lisäksi orgaanisissa häiriöistä esiintyy usein motoriikan tai aistien toiminnan vaikeuksia. Edellä luetellut oireet ovat ns. ensisijaisia oireita, eli niitä, joita samanlaista vammaa potevilla henkilöillä on persoonallisuudesta riippumatta suunnilleen samalla tavalla (esim. tyypillinen muistihäiriö tai harhaisuus). Niiden lisäksi tavataan potilaan luonteesta ja aikaisemmista kokemuksista riippuvia kompensatorisia ja reaktiivisia oireita. Reaktiivisilla oireilla tarkoitetaan sellaisia ilmiöitä, joihin potilas "ajautuu" turvautumaan: masennus, paniikki, paranoidisuus tms. Kompensatoriset oireet taas ovat potilaan tietoisesti ja hallitusti valitsemia selviytymisstrategioita, joilla voi olla myönteistä merkitystä: huumori, muistilappujen kirjoittelu, toisiin tunkeutuminen, ns. satuilu (tarinoiden keksiminen muistamattomuuden salaamiseksi).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.