Kuinka paljon pidätte yhteyttä ex- puolisoonne jos teillä on yhteisiä lapsia. Onko jokapäiväinen yhteydenpito normaalia tilanteessa vai vain jatkoa avioliitolle.
ei osaa päästää irti
rassaava tilanne
9626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tarpeen mukaan- jos erosta on vähän aikaa, niin "liukuma-aika" on ihan normaalia yhteydenpidon vähenemisessä jos tilanne ei ole kovin tulehtunut ja molemmat osaavat käyttäytyä kuin aikuiset. Eli mitä lyhyempi aika erosta ja mitä vähemmän tulehtunut tilanne, niin voi olla alussa ihan normaalia jokapäiväinenkin yhteydenpito - miksei olisi? Mutta mitä pidempi aika , niin kai se yhteydenpito vähenee luonnostaan, ja riippuu tietysti myös lasten tilanteesta - onko asiat jo heidän osaltaan ehditty sopia vai "elääkö" sopimukset suullisen sopimuksen lailla, ts sovitaan tapaamiset ja muut sitä mukaa kun eletään. Kun rytmi vakiintunut, niin eipä sitä välttämättä tarvitse yhteyttä pitää - mutta eipä tarvitse kaunaakaan, joten normaali kommunikaatio on ihan ok - miksi lasten vanhempien pitäisi edes miettiä tuollaista kysymystä - luulisi että se olisi lastenkin etu että vanhemmilla kommunikaatio pelaa !
jotkut näkyy roikkuvan tilanteessa keksien milloin mitäkin syytä ns. "lasten takia". Naurettavaa moinen roikkuminen. Tilanne näkyy kilometrien päähän.
yhteyttä aika tiiviisti kun poika oli erotessamme vain 8v. Nyt kun on jo melkein 16v, en pidä ex,ään yhteyttä lainkaan. Poika asuu minun kanssa. Täysin turhaa pitää yhteyttä entiseen vaimoon. Ei edes kiinnosta koko muija enää minua vähääkään.
Ja sinne "kilometrien päähän" näkyykin yhteydenpidon todellinen luonne ja "turhuus"..? Ja samoin sinne saman matkan päähänhän ko asia kuuluukin todella paljon, niinhän..?
on ainakin omassa tapauksessa mennyt ; erosimme lapseni isän kanssa sovussa - totesimme olevamme aivan liian erilaisia luonteeltamme, että olisi järkeä yrittää rämpiä tulevat vuodet kohti lapsen aikuisuutta yhdessä. Alkuun, kun muutin lapsen kanssa omaan asuntoon, ex:n kanssa soiteltiin lähes päivittäin "muuten vaan" ja hän poikkesi lasta katsomassa keskellä viikkoakin. sovittiin, että jos jommasta kummasta alkaa tuntua jotenkin turhalta tai jopa roikkumiselta ko yhteydenpito, annetaan sitten olla. Nyt, kun erosta on jo runsas vuosi, soittelemme vain kun on asiaa lapseen liittyen ja näemme lähinnä vain lapsen mennessä isälleen vknlopuksi.
Tiedän, että meidän eron alkuajan "symbioosia" pidettiin lähipiirin ulkopuolella omituisena, mutta mitäpä vieraat ihmiset meistä tietävät... Se, että tullaan toimeen erosta huolimatta, ei ole aina roikkumista, vaan aikuisen ihmisen lailla käyttäytymistä.
ero tilanne on aina vaikea molemmille osapuolille, vaikka muuta miettis siksi on hyvä aina olla yksin jonkin aikáa eron jälkeen saa aikaa omille tunteille.
Itsen mielestä ei ole tarpeen olla tekemisissä ex miehen kanssa korkeintaan kerran viikossa, vaikka lapsi
onkin. Joidenkin tapana on takertua toiseen varsinkin jos ei ole itsellä ystäviä, joden kanssa jutella ja se lapsi on todella hyvä tekosyy siihen.
Olen eronnut n9kk sitten ja meillä meni varsinaiseksi farssiksi koko homma, mies kun ei tajunnut päästää
irti.
Hän moitti tekemisiäni juuri niinkuin olis oltu naimisissa tai haukkui kaikkea mitä tein .
Nyt olen joutunut tosi koville lievillä uhkailuilla poliisiin homma loppui. Ei ole mukavaa eron jälkeen saada viestejä ihan uskomattomia määriä viikonlopussa. Helpon tapa jos mahdollista keskustella asiat kuntoon heti eron alussa niin kaikelta tuolta sonnalta voi varmaan välttyä;) Toivottavasti!!!
Minkä ikäisiä lapset ovat, jos yhteydenotto koskee pelkästään lapsia ja heidän kuulumisia niin mikä ettei. Kun lapsi kasvaa niin yhteyteen ei tarvita ex-puolisoa välikädeksi vaan se on luonnollisempaa lapsen ja etävanhemman välillä. Toki jos on kyseessä ns ongelma joka koskettaa lasta niin se kuuluu molemmille vanhemmille ( sairaus, ongelmakäyttäytyminen ym) ja siitä on kyettävä normaalisti keskustelemaan. Samoin ns käytännön järjestelyt ( lasten tapaamisten ajankohta, lasten liikkuminen tapaamisiin ym). Joten kait se riippuu paljonko lapsella on tarve olla yhteydessä etävanhempaan ( tapaamiset ja niiden järjestäminen) lapsen iästä ( kuinka itsenäisesti hän kykenee pitämään yhteyttä vai tarviiko apua lähivanhemalta) ja kuinka ongelmia on sekä ennen kaikkea kuinka läheisesti etävanhempi haluaa yhteyksiä lapsiin pitää ( siis jos lähivanhempi on se jonka kautta yhteys on ainoastaan mahdollista) Siksi moni etävanhempi hankkii sen kännyn sille suht pienelekkin lapselle ( helpottaa yhteydenpitoa ilman sitä ex-puolisoa)
Luonnottomaksi tilanteen tekee se jos eronut pariskunta tuntee tarvetta muuhunkin yhteyden pitoon ja keskusteluun.
Toki ex-puolison aikeet on hyvä tietää jos sillä on vaikutusta myös lapsiin. esim jos toinen aikoo muuttaa toiselle paikkakunnalle ( tapaamisten järjestelyn muuttuminen) menee avo/avioliittoon ( miten lapset suhtautuu, miten uusi puoliso käytttäytyy lapsia kohtaan, vaikuttaako se toisen puolison halukuuteen tavata lapsia ym)
Hyvä on kuitenkin vetää raja siihen ettei toisen yksityielämä kuulu enää ex-puolisolle tai vietetä vain muuten sitä vapaa-aikaa tai pureta huolia ja pahaaoloa toiseen. Sopimatonta on myöskin olla mustis ex:n tekemisistä ja uudesta suhteesta ( vanha suhdehan on ohi)
Ja sitten on kasa reppania jotka oikeasti eivät ole päässeet irti vanhasta vaan aina vain roikkuvat siinä.
Mulla kävi niin että ex vaimo narahti kolmannesta pyörästä 3,5 vuotta sitten joten en kyllä ole edes kertaakaan soitellut sen jälkeen kun saatiin lakanat jaettua, lapsiin joita on useampi ja ovat jo riittävän vanhojakin olen yhteydessä ihan suoraan ja ovat luonanikin 50/50 periaatteella. Tietysti tähän luonnaoloon tulee jossain vaiheessa muutos kun oman elämän aloittamiseksi pitää vaihtaa paikkakuntaa tästä tuppukylästä muualle onneksi puhelimet on keksitty. Siitä olen ylpeä etten kuitenkaan ole lähtenyt mihinkään mollauskamppanijaan eron syystä , en julkiseen enkä lapsille joten nukun nykyään yönikin jo hyvin.
Niitä exiä riittää jotka milläkin verukkeella pitävät yhteyttä, säälittävää sellainen. Milloin lainataan mitäkin puuhaarukasta , pikkukihveliin. Kysytään joka päivä miten lapsilla tarhassa jne. Kyllä asia monille kuuluu , ja varsinkin myös niille uusille puolisoille. Joten kyllä asia näkyy todella kilometrien päähän..