Oletetaan, että perheelliselle miehelle tarjottaisiin mahdollisuutta osallistua projektiluontoiseen työtehtävään kokolailla toiselta puolen maailmaa. Projektin kesto olisi kaksi vuotta. Miehellä olisi mahdollisuus ottaa perheensä mukaan, lasten koulutus olisi järjestetty ja vaimolla olisi mahdollisuus ottaa virkavapaata omasta työstään.
Taustoista sen verran, että mies on tehnyt aiemmin reissuhommaa ympäri maailmaa, eikä hänellä ole minkäänlaista hinkua enää maailmalle. Lisäksi projektista tulisi erittäin raskas ja vittumainen. Mies tietää, että hänen vaimonsa lähtisi mielellään ja jos mies kertoisi tarjouksesta, vaimo todennäköisesti tulisi painostamaan miestä ottamaan tehtävän vastaan.
No sitten itse kysymykseen. Onko mielestäsi miehen kerrottava perheelleen tarjouksesta, vai onko miehellä oikeus päättää muilta kysymättä olla ottamatta tehtävää vastaan ja olla kertomatta koko asiasta perheelleen?
Pitää alotella duuni ja päivästä tulee suhteellisen hektinen, joten en ennätä varmaankaan paljon kommentoimaan kysymystäni, mutta käyn kyllä joskus iltapäivällä katsomassa, mitä mielipuolta asiasta ollaan.
Taustoista sen verran, että mies on tehnyt aiemmin reissuhommaa ympäri maailmaa, eikä hänellä ole minkäänlaista hinkua enää maailmalle. Lisäksi projektista tulisi erittäin raskas ja vittumainen. Mies tietää, että hänen vaimonsa lähtisi mielellään ja jos mies kertoisi tarjouksesta, vaimo todennäköisesti tulisi painostamaan miestä ottamaan tehtävän vastaan.
No sitten itse kysymykseen. Onko mielestäsi miehen kerrottava perheelleen tarjouksesta, vai onko miehellä oikeus päättää muilta kysymättä olla ottamatta tehtävää vastaan ja olla kertomatta koko asiasta perheelleen?
Pitää alotella duuni ja päivästä tulee suhteellisen hektinen, joten en ennätä varmaankaan paljon kommentoimaan kysymystäni, mutta käyn kyllä joskus iltapäivällä katsomassa, mitä mielipuolta asiasta ollaan.
Vastaukset 38
Vanhimmat
voisi merkata perheen hajoamista. Miehestä tulisi tyytymätön, vaimo löytäisi uuden kumppanin ja lapset alkaisivat kokeilemaan huumeita ja muita suuren maailman humputuksia.
Esimerkin miehenä jättäisin kertomatta, jos vaimo tosiaan painostaisi!??!!
maalaat pirua seinille. En mä noin synkeään ennusteeseen uskoisi.
mies tekee päätökset omista töistään. Parasta kai olisi jos asiasta vois vaimollekin kertoa, mutta jos siitä tulee aihe, joka sitten joka välissä otettaisiin esiin, "kun et sinnekään lähtenyt", niin voisihan tuollaisesta olla ihan vaan kertomattakin. Työtarjouksia tulee ja menee... mutta päätös asiasta on kuitenkin miehen.
samoilla linjoilla.
Jättäminen ei niinkään perheeseen vaikuta. Sitten olis ihan eri juttu jos olis jo päättänyt lähteä..
Millaisia ne edelliset komennukset ovat olleet?
Miehelä ei ole enää hinkua maailmalle?
Onko kuitenkin kyse siitä, että miestä ei kiinnosta:
a). koska kyse on v.mäinen?
b). koska jokainen matka tuntuu rangaistussiirtolalta?
c). perhe tulee mukaan (ja mies pelkää kyseisen maan seksikontaktinsa tulevan kadulla vastaan?)
Periaatteessa miehellä on täysi oikeus kieltäytyä työkeikasta. Ajatellen, että töitä löytyy kotimaasta.
Mikäli mies on aikaisemmin kertonut vaimolleen työtehtävistään tekee vaikenemisen asiasta moraalisemman.
Mies vaikenee asiasta, mistä vaimo todennäköisesti pitäisi kun tähän mennessä vaimo ei välttämättä ole ilolla kuunnellut minne maailman kolkkaan miehensä on menossa työkeikalle ja jäänyt pyörittämään perheen arkea.
Entä silloin, jos vaimo saa tietää tarjotusta työmatkasta toista kautta?
Tavallaan vaimo saisi hienon palkinnon siitä, että on jaksanut pyörittää perhettä miehen tehdessä työkeikkaa ulkomailla.
Se, miten vaimo reagoi tulee ilmi vasta silloin, kun hänelle kertoo kyseisestä keikasta.
Sanat tosin on valittava tarkoin.
Mikä paikka onkaan toisella puolella maapalloa... Australia?
ratkaisua ja teknistä opastusta, siis aikaisemmat komennukset.
Ei kai kukaan sitä pelkäisi, että vaikkapa 18miljoonan asukkaan kaupungissa törmäisi tuttuihin huoriin, etenkin jos niiden palveluita ei ole käyttänyt:D
Kyseinen äijä on duunissa.
Sillä, mikä paikka on kyseessä ei ole juurikaan väliä.
voi kieltäytyä kertomatta asiasta, koska sehän ei silloin edes perhettä koske.
et haluu sitä hommaa niin älä sano mitään. Kertomatta jättäminen ei vaurioita ketään, ja kertomisesta on tiedossa ehkä "ongelmia". Jos kerrot niin esitä asia tyylillä: mulle tarjottiin tämmönen homma, mut en ota sitä. Tosin mitä hyötyä tästä on.
mielestä sen asian tiedottaminen palvelisi ketään, eikä mitään.
taidan arvata mihin maahan niin ymmärrrän hyvin. Elämän järjestelyt ei oo siel yhtä helppoja.
mies halua lähteä, pitäköön suunsa kiinni :) Nih.
Periaatteessa tää on helppo, mies päättää itse mitä haluaa. Toisaalta perhe tekee tästä vaikeeta sinänsä että tuommoiset tilaisuudet ovat harvinaisia, ja se voisi olla vaimolle ja lapsille semmoinen kokemus jonka muistavat vielä vanhoinakin. He oletettavasti eivät ole päässeet reissaan samoissa määrin noita työmatkoja??
Voisin hyvin kuvitella ko. vaimona saavani kohtauksen jos multa kiellettäisiin moinen ihanuus. Hyvässä lykyssä toinen lapsista haluaa ja toinen ei missään nimessä. Tuo on kyllä hankala paikka.
Mun neuvo miehelle olisi, että kuulostelisi nyt erittäin tarkkaan itseään. Olisiko tuo reissu ihan ehdoton ei vai voisiko joustaa jos se tekee muut onnelliseksi. Jos mies saa paniikkihäiriökohtauksen jne. pelkästä ajatuksesta, niin sitten ei puhu kellekkään mitään. Jos taas tuntuu pikku kyllääntymiseltä mutta muuten olisi melkein ihan sama, niin sitten kertoisi vaimolle ja kysyisi neuvoa. Voipi olla että mieskin löytäisi matkasta uutta iloa kun seuraisi kuinka iloiseksi (mahdollisesti) moinen tilaisuus perheen muut jäsenet tekisi.
se ei haittaa?
Asiaa ei ole helppo varmasti kenenkään päättää.
Onhan se niinkin. Itse vastaavassa tilanteessa päättäisin yksin jos se olisi oikeasti mulle niin ehdoton -ei käy, en suostu -juttu etten edes harkitsisi lähtöä. Ihan sama mitä kukaan sanoisi, en suostuisi lähteen. Silloin vois olla parempi olla kertomatta, koska mitäpä siitä alkaa tappeleen jos ei suostu missään tapauksessa lähteen. Jos taas olis siinä hilkulla niin kyselisin muidenkin aatoksia.
Vaikea juttu kyllä on.
Vain naisilla on oikeus olla diktaattoreita koko perheen asioista päätettäessä.
Nyt epäilen, että mies ei kyllä nyt puhu niin kuin ajattelee, vai oliko tuo sarkasmia?
todellisuudessa sekä lähteminen, että lähtemättä jättäminen vaikuttavat koko perheen tulevaisuuteen, joten asiasta täytyy siltä pohjalta myös keskustella. Lapsilta voi evätä valinnan mahdollisuuksia, hyvillä perustein, mutta puolisolta niiden eväämiseen ei ole perusteita. Kertomatta jättäminen on ainoastaan epäluottamuslause.
Tietysti mies voi seuraavat viiskyt vuotta asiaa pantata sisällään, muiden asioiden lisäksi. Mutta, emmä tiedä onko se sitten mukavaa elämää kenellekään kys. perheessä elävälle. Mun mielestä on niin, että jos asioista ei puhuta tai jos niistä ei suoraan kerrota, niin niillä on sitten tapana purkautua kiertoteitse.
Kinkkinen juttu.
sun kanssa täysin eri mieltä. Mä en antais miehen päättää meenkö mä töihin kiinaan jos en itse halua lähteä kahdeksi vuodeksi töihin sinne.
Tässä kyse kuitenkin miehen työstä. Minusta vaimolla ja lapsilla ei ole siihen sanomista, jos mies ei halua lähteä ulkomaille duuniin. Vai onko mentävä vain siksi, että vaimo saisi uusia, hienoja kokemuksia, joista kertoa ystävättärilleen esim.?
että koko perhettä koskevat päätökset tehdään perheenä yhdessä, ei miehen, eikä naisen pään mukaan, vaan YHTEISESTÄ PÄÄTÖKSESTÄ.
Jos yhteiseen päätökseen ei päästä, nii voi voi..
Oma eukko eväinä ahdasmielisiin maihin ja mukeloille koulumahdollisuus.
Tulee rahaa ja kotiväki näkee, ettei maailma olekaan kehäIII
Sinkkuna otin haasteet vastaan aina
http://www.youtube.com/watch?v=710C2oQRA8o&feature=PlayList&p=173FA57A63E22BF7&playnext_from=PL&playnext=1&index=2
Itseäni jos tuossa kohtaa ajattelisin niin mielestäni tuollaiset asiat kuuluvat koko perheelle ja heille siitä tulisi myöskin ilmoittaa, päätöksen tekisin kuitenkin itse. Kyllä puolison pitää asia ymmärtää jos en haluaisi moiseen rojektiin lähteä ja hänen tulisi tukea päätöstä.
Itse kyllä kieltäytyisin moisesta rojektista koska vietän aikaani mielummin perheen kanssa kuin työn äärellä.
ja avoimmuudessa on omat hyvät puolensa, mutta joskus tuntuisi että asioiden kertomatta jättäminen olisi se pienemmän riesan tie. Ehkä pelkurinkin.
On paljon apua ja edellä mainitussa tapauksessa punnitaan puolison kykyä ymmärtää asioita sekä suhtautumista toisen päätöksiin. yhteistuumin tuollaiset asiat täytyy päättää mut viimeisen sanan kyllä sanoo asianomainen, puoliso esittää oman mielipiteensä ja sekin vain koskee haluaako lähteä mukaan vai ei.
Kertomatta jättäminen on helppo taival mutta kun sille taipaleelle lähtee sitä alkaa käyttämään liiankin usein ja myöhemmin riesa voi olla moninverroin suurempi ja hankalampi.
riesan tie on hyvä. Naisia ja lapsia ei pidä rasittaa asioilla, jotka ei niille kuulu. Se on kuitenkin satavarma, että miehen parasta ei lopulta ajattele kuitenkaan kukaan muu kuin mies itse.
olet väärässä. Jos olet päättänyt että asiassa viimeinen sana on sinulla, niin mitä sitä tuskaa lisäämään ja muka neuvottelemaan asiasta, jos on vain joko/tai vaihtoehdot eikä mahdollisuuksia kompromissiin.
mieluummin kotimaahan. Mikä hinku tarinan naisella on päästä mualimalle? Eikö hänellä ole mahdollisuus ottaa vaikkapa vuorottelu- tai muuta vapaata ja lähteä yksinään toteuttamaan itseään minne ikinä tahtookin.
Erityisesti, jos lapsiakaan ei muuttaminen kiinnosta.
Kuka kouluikäinen haluaa sitäpaitsi muuttaa?
mennä vaihto-oppilaiksi.
Aikanaan, kun jkävin vielä kansakoulua, muutti yksi oppilaistamme jonnekkin Afrikkaan.
Sen kyllä ymmärrän, jos työpaikka on epärauhallisella alueella, missä perhe saattaisi tulla uhatuksi. Silloin kertomatta jättäminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Toisaalta, alkukirjoituksessa kerrotaan, että vaimo lähtisi mielellään ky. maahan.
Kyse pohjimmiltaan on, kertooko mies vaimolleen, jonka pitkäaikainen unelma on ollut päästä ky. maahan?
Mikäli kertoo, vaimo ilahtuu jos lähtevät. Mikäli mies kertoo ja matkaa ei tule, vaimo murjottaa seuraavat 10 v. "Silloin kun halusin, ettet lähtisi. Lähdit. Nyt kun sinulla olisi mahdollisuus ottaa perhe mukaan, kieltäydyt lähtemästä. Miksi?"
Lapsista vielä, heistä ei ikinä tiedä haluavatko vai eivät. Heille matka kuitenkin olisi kokemus, lasteniästä riippumatta.
...vielä yrittänytkään vaikuttaa mun duunikuvioihin, mutta tuollaiselle komennukselle se kyllä sanois "Ehdoton ei". Se on niin tiukasti äidin napanuorassa kiinni. Eli mä voisin ihan hyvin kertoa, halusinpa lähteä tai en. Mikäli haluaisin lähteä, niin mielihaluistani kertominen olisi kyllä ihan turhaa.
olla äidin napanuorassa kiinni?
että onko 'sieltä' tullut sitä vastausta? Meillä se pahempaa juttua ei ollu, vain se 'pikkujuttu', joten aika häpi mami :)
....viime viikolla olisi pitänyt tulla uusimmat viralliset tulokset, mutta alustavien tulosten pohjalta tässä ollaan oltu jo niin levollisin mielin, että ei oo muistanut niitä virallisia tuloksia kauheasti kaipaillakaan.
vastakohta, siis peräkammaritytär.
Peräkammaripoika/tyttö ei tarkoita sitä, että napanuora äitiin/isään olisi katkennut, vaikka lapsi avioituisi ja asuisi toisaalla. Kun äidin/isän suunnalta tulee kutsu, kaikki muu jää ulkopuolelle.
Huonossa tapauksessa, olette lähdössä Pariisiin. Lentokentällä peräkammarin mies/nainen saa soiton vanhemmaltaan joka pyytää käymään kaupassa puolestaan. Pk-mies/nainen peruu matkan koska isä/äiti tarvitsee häntä.
...
"Onko mielestäsi miehen kerrottava perheelleen tarjouksesta, vai onko miehellä oikeus päättää muilta kysymättä olla ottamatta tehtävää vastaan ja olla kertomatta koko asiasta perheelleen?"
Päättäisin muilta kysymättä ja kertoisin perheelleni. Kyse olisi minun duuniprojektista, ei perheen.
Jos on selvää, että mies ei todella halua lähteä sinne, niin paras olla kertomatta. Toki miehellä on oikeus päättää töistään ja näin radikaalista muutoksesta. Jos on odotettavissa, että nainen välttämättä haluaisi, on paras vain olla kertomatta koko asiasta. Se olisi sama kuin kertoisi lapselle, että minulla on karkkia, mutta en anna sinulle.