Kenties olen huomaamattani joutunut stereotyyppisten sukupuolinäkemysten "uhriksi", mutta jostakin syystä, aina kun olen ollut se aloitteellisempi ja aktiivisempi osapuoli ja lähestynyt miestä, niin aina jossain mielen takaosisssa, alitajunnassa on kaihertanut tunne siitä, että tässä kuviossa on jotain pielessä, että toimin jotenkin väärällä tavalla ja ylipäänsä väärin.
En ole niin kaunis, että miehet juurikaan viitsisivät aloitteita tehdä. Jos menen baariin, niin saan istua kyllä yksinäni ihan rauhassa. ja kukaan ei takuulla yritä yhtään mitään, joten ilmeisesti minun sitten pitää jahdata miehiä. Mutta kuten sanottua, se vain tuntuu jotenkin epäluonnikkaalta tavalta toimia minulle. (Ei välttämättä niille kauniille ja itsevarmoille naisille, jotka voivat olla varmoja siitä, että he saavat miehen kuin miehen itselleen.)
En ole niin kaunis, että miehet juurikaan viitsisivät aloitteita tehdä. Jos menen baariin, niin saan istua kyllä yksinäni ihan rauhassa. ja kukaan ei takuulla yritä yhtään mitään, joten ilmeisesti minun sitten pitää jahdata miehiä. Mutta kuten sanottua, se vain tuntuu jotenkin epäluonnikkaalta tavalta toimia minulle. (Ei välttämättä niille kauniille ja itsevarmoille naisille, jotka voivat olla varmoja siitä, että he saavat miehen kuin miehen itselleen.)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kuka määrittelee, mikä on oikein ja mikä väärin näissä kuvioissa? Niinhän se menee, että jos vastapuoli ei tee aloitetta, niin pitää itse toimia. Useimmat miehethän ovat juuri tässä roolissa. Tietty voi illasta toiseen odotella ja toivoa, että jotain tapahtuisi, mutta oma apu on paras apu.
Sitä paitsi saatat itse asiassa saada parempia miehiä seuraasi kuin ne aloitteettomat naiset. Mahtavatko olla sittenkään niin itsevarmoja...
Aloitteenteko tuntuu aina jotenkin väärältä tavalta toimia vaikka toimimattomuus ei tunnu sen paremmalta. Sitä ehkä ajattelee liikaa tarkoitusperiä näitä juttuja tehdessä eikä siten osaa olla luonnollinen kun ei luonnollisesti olisi kuitenkaan kiinnostunut toisesta osapuolesta. Asioita pitäisi pystyä ajattelemaan vähemmäm vakavasti vaikka ei osaakaan kuin tehdä vain juttuja joilla on joku tietty tarkoitus. Tämä tuntuu todella vaikealta ainakin minun kaltaiseltani järjestelmälliseltä ihmiseltä jolla jokaiseen tekoon on aina tietty syy.
Ehkä siis olet väärässä paikassa. Ehkei baari ole sinulle oikea ympäristö.
no itseltäni kesti kauan ja meni paljon ohi sen takia kun jahtasin tiettyä miestä joka ei minuun lämmennyt enkä meinannut sitä millään uskoa. Todellakin olen sellainen nainen että jos joku kiinnostaa teen taatusti aloitteen eikä haittaa. Ajalla eikä paikalla ole väliä siinä vaiheessa. On vähän niinkuin naistentansseissa kun hakee itse niin saa ehkä mieleisiä tanssikumppaneita. Kieltämättä oli aika että tuntui väärältä naisena tehdä ehdotus koska siitä tuli nolo loppu enkä kestänyt seurauksia. Sen verran kolahti itsetuntoon etten enää sohaise ennenkuin varma että toinen kiinnostunut todella minusta. Jonkun verran täytyy olla silmäpeliä takana että rohkenen...
Arvostan miestä jolla kanttia tulla luokseni ja ottaa haltuun tilanne.
Vähän sama tunne täällä. Minulla ei ole mitään sellaista prinsessakompleksia, että kaikki pitäisi tarjota minulle hopealautaselta... eikä itsetuntonikaan romahtaisi pakeista. Mutta niinä parina surkeana kertana, kun olen miehestä pikkuhiljaa kiinnostunut ja lopulta aloitteen tehnyt, minulle on jäänyt sellainen tunne, että pilasin mahdollisuuteni olemalla liian aloitteellinen. Etenkin yhdessä noista tapauksista kiinnostusta vaikutti olevan toisella osapuolella reilustikin, ja sitten aloitteeni jälkeen asetelma tuntui menevän vinksalleen ja mies katosi.
En ole mikään hirveän ruma tai epämiellyttävä ihminen, joskaan en kaunotarkaan: sellainen kohtuunätti, ujo ja ainakin yritän olla mukava. Mistään baarissa tehdyistä aloitteista yms. en tiedä, koska niistä minulla ei ole kokemusta, vaan tarkoitan vähän hitaammin kehittyviä tilanteita. Mutta olen kyllä tarkkaillut ystävienikin ihastuksia ja huomannut, että itseäni huomattavasti viehättävämmillekin on käynyt samalla tavalla, etenkin ujojen miesten kanssa. Mies on ensin selvästi kiinnostunut ja sitten etääntyy aloitteen voimasta kuin taikaiskusta. Ehkä on olemassa jokin tietty miestyyppi, jotka eivät voi sietää aloitteellisia naisia. En tiedä.
"Ehkä on olemassa jokin tietty miestyyppi, jotka eivät voi sietää aloitteellisia naisia. En tiedä. "
:D no ainakin siihen kuuluu nuo tällä palstalla valittavat ATMiehet. he eivät voi sietää aloitteellisia eikä aloittettomia eikä yhtään minkäänlaisia naisia :D
ATM olisivat ikionnellisia, jos joku nainen tekisi joskus aloitteen.
"Mutta olen kyllä tarkkaillut ystävienikin ihastuksia ja huomannut, että itseäni huomattavasti viehättävämmillekin on käynyt samalla tavalla, etenkin ujojen miesten kanssa. Mies on ensin selvästi kiinnostunut ja sitten etääntyy aloitteen voimasta kuin taikaiskusta. Ehkä on olemassa jokin tietty miestyyppi, jotka eivät voi sietää aloitteellisia naisia. En tiedä."
Joko ne miehet kärsii macho-syndroomasta eli heidän miehisyys kärsii jos nainen on aktiivisempi osapuoli tai sitten nämä miehet on kyllä tykänneet naisesta ja hänen aloitteestaan mutta epävarmuus on iskenyt jos pelkäävät että naiselle paljastuu ettei mies olekaan itsevarma panomies.
Jos teet aloitteen, mitä se sitten mielestäsi onkaan, ja alat puskea haluten väkisin jotain vastakaikua mieheltä, niin sellainen voi alkaa ajamaan pois. Itseä on ärsyttänyt myös ne naiset, jotka tehtyään jonkinnäköisen aloitteen alkavat käyttäytymään vähän kiukkuisesti. Mies voi olla epävarma mitä haluaa naiselta, ja jos hän siinä kohdassa vetää sellaisen refleksinomaisen iskusuorituksen, niin se on todennäköisesti lähinnä rojut ränniin, beibe. Tämä siis siitä pelosta, että se on piparia tältä naiselta nyt tai ei koskaan, vaikka ei oikein hotsitakaan.
Paras tapa hoitaa homma on heittää jotain täkyjä silloin tällöin odottamatta mitään vastakaikua välittömästi, ja yleensä käyttäytyä miestä vetävään tyyliin. Se on sitten ihan oman ketjunsa aihe.
Luin mielenkiinnolla tätä ajatusten vaihtoa ja mieleeni heräsi eräs kysymys. Etteköte koskaan ole kokeneet että koska ette tehneet aloitetta niin mahdollisuutenne tiettyyn ihmiseen menivät. Minä ainakin olen kokenut useamman sellaisen tilanteen jossa molemmat osapuolet tuntuvat olevan kiinnostuneita mutta kun kumpikaan ei tee aloitetta niin koko juttu kuihtuu siihen. Minua ainakin ärsyttää suunnattomasti nämä menetetyt mahdollisuudet koska jos olisin kokeillut niin ainakin tietäisin olisiko ollut mahdollisuutta.
mistäs tiedät, että toinen on kiinnostunut? Et mistään, paitsi niissä harvoissa tilanteissa, kun joku nainen sen selkeästi kertoo. Muuten naisten katseista, eleistä tai mistään muustakaan ei voi oikeasti päätellä yhtään mitään. Ei olisi mitään ongelmaa tehdä aloitteita, jos todella tietäisi toisen olevan kiinnostunut.
"naisten katseista, eleistä tai mistään muustakaan ei voi oikeasti päätellä yhtään mitään."
Totta.
Ehkä tämä poikkeaa vähän aiheesta, mutta väärältä se aloitteenteko näin miehestäkin tuntuu. Tuntuu väärältä häiritä kenenkään illanviettoa. Tuntuu väärältä kysellä toisen asioista mitään. Tuntuu väärältä jauhaa omista asioista tuntemattomien ihmisten harmiksi ja ajanhukaksi. Tänä iltana kävin baarissa ja yhdelle naiselle uskaltauduin kaikesta tästä huolimatta juttelemaan. Hän poistui kotiin pikaisesti ja toivotti hyvää illanjatkoa.
Ei minulla ole sellaista itseluottamusta että voisin tunkeutua tuosta vain toisen reviirille. Aina siinä on anteeksipyytävä sävy, koska siltä minusta tuntuu että pitäisi pahoitella häiriötä. Jos joku sanoo että itseluottamusta peliin, niin toinen taas sanoo että pitäisi olla oma itsensä. Omana itsenäni inhoan aloitteiden tekoa enkä tunne niissä tilanteissa oloani luontevaksi tai muutenkaan hyväksi.
Altruismi ja kohteliaisuus eivät tosiaan ole hyväksi näissä asioissa.
Olen täysin samaa mieltä. Jotenkin vain tuntuu jo lähtökohtaisesti väärältä mennä lähestymään tuntemattomia ihmisiä, sehän vain häiritsee heitä. Etenkin jos heillä on jo joku keskustelu keskenään menossa, niin tuntuu ettei koko tilanteeseen saa mitenkään reagoida.
Täällä kyllä kehotetaan miehiä tekemään aloitteita naisille mutta kun tuntuu jo lähtökohtaisesti siltä että nainen pelkästään ärsyyntyisi siitä että joku tuntematon mies ylipäätään huomioi hänet, saati sitten yrittää mennä juttelemaan hänelle. Vai mitä mieltä naiset ovat tästä? Miten nainen suhtautuisi siihen jos joku täysin aiemmin tuntematon mies tulisi juttelemaan ja yrittäisi tehdä aloitteen?
"Ehkä tämä poikkeaa vähän aiheesta, mutta väärältä se aloitteenteko näin miehestäkin tuntuu. Tuntuu väärältä häiritä kenenkään illanviettoa. Tuntuu väärältä kysellä toisen asioista mitään. Tuntuu väärältä jauhaa omista asioista tuntemattomien ihmisten harmiksi ja ajanhukaksi."
"Ei minulla ole sellaista itseluottamusta että voisin tunkeutua tuosta vain toisen reviirille. Aina siinä on anteeksipyytävä sävy, koska siltä minusta tuntuu että pitäisi pahoitella häiriötä. Jos joku sanoo että itseluottamusta peliin, niin toinen taas sanoo että pitäisi olla oma itsensä. Omana itsenäni inhoan aloitteiden tekoa enkä tunne niissä tilanteissa oloani luontevaksi tai muutenkaan hyväksi."
Oletteko muut miehet ajatelleet mikä paradoksi tuossa on? Minäpä selitän. Miehet voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään aloitteen teossa tai paremminkin niin että kuka tekee aloitteita ja kuka ei:
Miesryhmä 1: Miehet jotka aloitteita tekee jonkun verran tai jopa tehtailee niitä, on miehiä jotka ei ole kovin tunteellisia, empaattisia tai herkkiä tyyppejä, eli aloitteen tekohetkellä niitä ei vois vähempää kiinnostaa ärsyyntyykö nainen aloitteesta vai ei, tilanteen hurma vie mieheltä aivot nollille. Tällaisilla miehillä on huono "tunneäly", heillä on mustavalkoinen ajatusmaailma ja nainen nähdään vain pilluna jota jahdataan huumassa, myös se tuleva seurustelukumppani nähdään aina ensin pilluna kunnes aletaan seurustella. Nämä miehet on sellaisia jotka naisten kanssa jyrää voimalla läpi tilanteesta kuin tilanteesta ja metsästää ja rakastaa sitä jännityksen huumaa kun ei tiedä vittuileeko nainen miehelle vai kutsuuko ilahtuneena pöytään istumaan.
Miesryhmä 2: Nämä miehet ovat empaattisia, herkkiä ja ajattelevat aloitteen teon seurauksia pitkälle eteenpäin: ajattelevat paljon omaa asemaansa että mitä negatiivista siitä voi itselle seurata, myös sitä toisen osapuolen asemaa aloitteen tekotilanteessa eli naisen asemaa: ärsyyntyykö nainen vai ei. Ja jos ärsyyntyy, nolaako se minut jos sattuu olemaan vittumainen luonne. Jos se ei ärsyynny ja kutsuu seuraansa, mistä oikein alan puhumaan, tuleeko hiljaisia hetkiä, kyllästyykö nainen silloin ja nolaako hän minut vasta sitten kun olen jo istunut hänen seuraansa jne jne jne jne jne jne...
Paradoksi tässä on tietenkin se, että miesryhmä 1 on sitä vähemmän luotettavaa ja syvällistä kumppanimateriaalia naisille kun miesryhmä 2:n miehet on monen naisen ihannemiehiä. Mutta koska naiset hyvin harvoin tekee aloitteita, aloitteen teko jää miehille. Tästä seuraa että suurin osa aloitteita tekevistä miehistä kuuluu ryhmään 1. Ja niin kauan kun naiset elää vanhojen sukupuoliroolien mukaan eikä suostu itse tekemään aloitteita he joutuvat tyytymään ryhmän 1 miehiin ja epäonninen kierre miesten kanssa on valmis.
Etkä muuten ole ainoa, vaan meitä on aloitekyvyttömiä miehiä on paljon. Syynähän on tietenkin vain ja ainoastaan huono itseluottamus. En tiedä pitäisikö tässä lähteä johonkin itseluottamuksenkohoituskurssille tai mennä lääkäriltä kyselemään jotain pillereitä lievittämään sosiaalisten tilanteiden pelkoa, koska tämä huono itseluottamus vaikuttaa elämääni muutenkin kuin vain seuranhaussa.
Ihmiset jotka sanovat, että riittää kun on oma itsensä ovat tietysti aina hyvässä asemassa puhua, kun tuppaavat poikkeuksetta olemaan näitä joilla on aina ollut hyvä itseluottamus eikä sujuva kommunikointi tuntemattomien kanssa ole ongelma eikä mikään.
Yksikään nainen ei ole kommentoinut näitä osuvia paradokseja - onko hiljaisuus myöntymisen merkki?
"Yksikään nainen ei ole kommentoinut näitä osuvia paradokseja - onko hiljaisuus myöntymisen merkki?"
On se. Nähty lukuisat kerrat että kun aina välillä joku mies osuu asian ytimeen näillä palstoilla, naiset eivät vastaa miehelle mitään koska ovat aseettomia tai sitten yrittävät haukkua miehen katkeraksi naistenvihaajaksi joka ei ymmärrä naisista mitään. :)
Ihan samaa mieltä tuosta. Miksi ei voisi olla sävyjä tuolta väliltä?
Samalla lailla joku nainen voisi väittää että on miehiä jotka ovat perässävedettäviä nynnyjä eivätkä uskalla pelkuruuttaan tai itsekkyyttään tehdä aloitetta ja reippaita miehiä jotka tekevät aloitteita jos itseä kiinnostaa.
Härskiys tuskin on yleensä eduksi mutta myöskin turha asioiden päässä vatvominen ja kauhukuvien maalailu on tarpeetonta. Jos joku nainen ei kiinnostu niin sitten vain siirtyy seuraavaan. Tuskin se nainen jää sitä pitkäksi aikaa miettimään.
Vaikka olenkin sitä mieltä että naisen on paljon helpompi saada edes lyhytaikaista seuraa niin naisellakin kyllä pätee se että jos haluaa juuri tietystä miehestä seuraa niin parasta on itse lähestyä sitä miestä aivan kuten miehen pitää lähestyä tiettyä naista tai jopa ketä tahansa naista. On niin monta pikkutekijää jotka saattavat ehkäistä salaa kiinnostunuttakin miestä lähestymästä että ei ole realistista odottaa yksittäisen miehen lähestyvän juuri sinua. Ja naisethan tavallisemmin ovat kiinnostuneita juuri tietystä miehestä tai ainakin pienemmästä määrästä miehiä kuin miehet ovat naisia.
Ja et varmaankaan mene sinne baariin yksin toisin kuin monet miehet. Miehet menevät useammin baariin yksin ja heitä on helpompi lähestyä kun ei tarvitse aprikoida kaverien hyväksyntää.
"Ja et varmaankaan mene sinne baariin yksin toisin kuin monet miehet. Miehet menevät useammin baariin yksin ja heitä on helpompi lähestyä kun ei tarvitse aprikoida kaverien hyväksyntää."
Tässä on toinen paradoksi: Miehet menee paljon useammin baariin yksin kuin naiset, itseasiassa baarissa yksin liikkuva nainen taitaa olla melkoinen "kummajainen". Paradoksi tässä on että naisten olisi helppo lähestyä yksin liikkeellä olevia miehiä ja miehet harvoin on epäkohteliaita jos nainen tulee juttelemaan.
Sitten taas miehenä jos yrität tehdä aloitetta se on vaikeaa koska nainen liikkuu koko illan vähintään yhden kaverinsa seurassa, vessaankin ja baaritiskille nainen menee kaverinsa seurassa.. tai sitten istuu pöydässä viiden kaverin kanssa.
Tuli vain mieleen että monesti varsinkin baareissa naiset tekevät varsin salaperäisiä ja häilyviä aloitteita.
Esim 1: katson tupakkipaikalla tulen pyytämistä aloitteeksi tai pyynnöksi minulle tehdä aloite.
Esim 2: Tyttöseurue vilkuilee pöydän ohi kulkiessa
Esim 3: Kaverin kavereiden kaverit tulee samaan pöytään istumaan
Esim 4: Nainen uskaltautuu tanssiessaan nopeita oikeasti tosi lähelle
Eihän nämä mitään varsinaisia aloitteita ole ja ylitulkinnan vaara on olemassa mutta näistä pikku vinkeistä saan sellaisen kuvan että kynnys mennä juttelemaan oon juuri madaltunut :)
joka viikko tunnin aina samassa baarissa, kun jouduin odottamaan bussia. Tätä tapahtui noin vuoden ajan. Join yleensä kahvia ja luin kirjaa. Ainoastaan kerran yksi mies tuli juttelemaan ja sekin aivan kännissä.
Jos olen naisporukassa baarissa, niin kyllä illan aikana aina vähintään muutama mies ottaa kontaktia. Eli näköjään se naisporukka ei tee miehille lähestymistä vaikeammaksi...
alkaisi tehdä aloitteita, menisi ihmiskunta eteenpäin.
Mikä tuossa nyt sinua ihmetyttää?
Jos ihminen istuu baarissa keskittyen tiiviisti kirjaan ja ignooraamalla ympärillä olevat ihmiset, niin luonnollinen ajatus on, että ihmistä kiinnostaa kirja enemmän kuin kontakti ihmisten kanssa, ja hänet jätetään rauhaan.
Luultavasti myös kellonajalla ja päivällä on vaikutusta asiaan (vai odottelitko bussia bileiltoina, jolloin ollaan tyypillisemmin tutustumismielessä liikkeellä)?
Et myöskään voi vetää noin erilaisista lähtöasetelmista johtuen suoria johtopäätöksiä sen suhteen, jättivätkö jotkut miehet, jotka olisivat muuten saattaneet toimia ottamatta kontaktia noina tyttöporukkailtoina seuran aiheuttamien lisäpaineiden vuoksi. Mulle ainakin siinä olisi huomattava lisäkynnys.
tietoakaan näistä aloitteen tekopaineista koska, yllätys yllätys, naiset ei tee aloitteita. Joten niiden ei tarvitse edes miettiä miltä tuntuisi mennä juttelemaan ihmiselle joka istuu kaveriporukan tai edes yhden kaverin seurassa.