Nyt kaipaan kyllä ujoilta naisilta selvennystä, että mitä tarkoittaa????
Olen ollut eräällä kurssintapaisella viimeiset pari kuukautta päivittäin ja siellä on eräs kiinnostava 20-ja-jotain ikäinen nainen (itse olen saman ikäinen mies), joka on ilmeisen ujo ja todella hiljainen. En ole koskaan nähnyt hänen aloittavan juttelua jonkun muun kanssa, mutta on hän silloin sanonut jotain, yleensä tosin aika lyhyesti, jos joku on ensin hänelle sanonut jotain tai kysynyt jotain. Haluaisin tutustua häneen mutta itse olen myös aika ujo enkä todellakaan mikään sosiaalisten suhteiden taitaja kun en osaa ylläpitää jutustelua, vaikkakin olen monien muiden kurssilla olevien kanssa jutellut, niin en ole hänen kanssaan jutellut ollenkaan kun kuulun siihen miestyyppiin, joka ei pysty menemään juttelemaan sille naiselle josta olisi kiinnostunut kun se on niin vaikeaa ja kiusallista. Ja kun muutenkaan ei ole ollut tyttöystävää eikä ole kokemusta naisiin tutustumisesta, niin entistä vaikeammalta asia tuntuu.
Olen huomannut kun tämä nainen on välissä katsonut minua, on oikeastaan katsonut aika useinkin, mutta hän ei ole koskaan katsonut esim. hymyillen vaan ilmeettömänä. Tosin hän on muutenkin aina naama peruslukemilla ilmeettömänä. Mitä se tarkoittaa ujot naiset? Voisiko hän olla kiinnostunut minusta vai katsooko hän minua ajatellen "onpa oudon näköinen tyyppi" tai vastaavaa? Kun ei voi yhtään tietää, että mitä hän ajattelee minusta niin miten tehdä mitään? Olisi edes jotain vinkkiä, en halua toiveajatella ja olettaa jotain olematonta ja tehdä itsestäni typerystä. Ja miten noin ujoa naista voisi edes lähestyä?
Olen ollut eräällä kurssintapaisella viimeiset pari kuukautta päivittäin ja siellä on eräs kiinnostava 20-ja-jotain ikäinen nainen (itse olen saman ikäinen mies), joka on ilmeisen ujo ja todella hiljainen. En ole koskaan nähnyt hänen aloittavan juttelua jonkun muun kanssa, mutta on hän silloin sanonut jotain, yleensä tosin aika lyhyesti, jos joku on ensin hänelle sanonut jotain tai kysynyt jotain. Haluaisin tutustua häneen mutta itse olen myös aika ujo enkä todellakaan mikään sosiaalisten suhteiden taitaja kun en osaa ylläpitää jutustelua, vaikkakin olen monien muiden kurssilla olevien kanssa jutellut, niin en ole hänen kanssaan jutellut ollenkaan kun kuulun siihen miestyyppiin, joka ei pysty menemään juttelemaan sille naiselle josta olisi kiinnostunut kun se on niin vaikeaa ja kiusallista. Ja kun muutenkaan ei ole ollut tyttöystävää eikä ole kokemusta naisiin tutustumisesta, niin entistä vaikeammalta asia tuntuu.
Olen huomannut kun tämä nainen on välissä katsonut minua, on oikeastaan katsonut aika useinkin, mutta hän ei ole koskaan katsonut esim. hymyillen vaan ilmeettömänä. Tosin hän on muutenkin aina naama peruslukemilla ilmeettömänä. Mitä se tarkoittaa ujot naiset? Voisiko hän olla kiinnostunut minusta vai katsooko hän minua ajatellen "onpa oudon näköinen tyyppi" tai vastaavaa? Kun ei voi yhtään tietää, että mitä hän ajattelee minusta niin miten tehdä mitään? Olisi edes jotain vinkkiä, en halua toiveajatella ja olettaa jotain olematonta ja tehdä itsestäni typerystä. Ja miten noin ujoa naista voisi edes lähestyä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
onko sinussa jotain vikaa, vai...? ei tietenkään tarvitse jatkaa mitään katsomisesta... joskus isot asia lähtevät alkuun hyvinkin pienista sattumuksista.
mentävä kysymään, lähtisikö "ulos". Jos vastaus on joo, on hyvä etukäteen keksiä jotain treffipuuhaa, jossa ei ole niin väliä, keksiikö kokoajan näppärää juteltavaa, mutta ajankulua kuitenkin on (kurssiaiheenne?) Eikä siis istumaan kahvilaan kaksi tuppisuuta ;)
Jos vastaus on ei, niin siihen vaan kohteliaasti, ok, joku toinen kerta, tms. ja jätät tytön kohteliaasti rauhaan.
En ole ujo mutta aikuinen ja tässä ajatuksiani:
Ilmeisen arkana ("ujona") ihmisenä se tyttö ei uskalla edes ilmehtiä kovin helposti. Pelkää mitä muut ehkä ajattelee ja miten reagoivat häneen jos hän esim. hymyilee tai aloittaa juttelun jne. Arka ihminen ei ota helposti kontaktia muihin koska se tarkoittaa vuorovaikutusta ja vaatii siis itseilmaisutaitoa ja rohkeutta yms. Sinäkin tiedät sen ehkä omakohtaisesta kokemuksesta.
Sä voit aloittaa sillä, että tervehdit häntä. Sehän on vain osoitus siitä, että hän on erottunut joukosta sun silmissäsi ja että hän kiinnostaa sinua. Äläkä välitä siitä vaikkei hän uskaltaisi heti vastata sulle. Toista se tervehtiminen seuraavanakin päivänä ja anna hänelle aikaa tottua siihen, että sä tervehdit aina vain häntä etkä yleisesti vaan ketä tahansa kanssakurssilaisia.
Ja kun saat vastauksen tervehdykeen voit alkaa pikku hiljaa juttelemaan kaverina vaan vaikka siitä kurssintapaisesta, jolla te molemmat olette joka päivä. Kai teillä sentään (lounas)tauot on?
Jossain vaiheessa, ellei hän ole torjunut sua selkein viestein, voit sitten mennä jo hieman intiimimpiinkin yksityisasioihin ja kysyä mikä hänen nimensä on, missä hän asuu, mitä harrastaa, millaisia tulevaisuuden suunnitelmia hänellä on jne.
Tyvestä puuhun. Kiinnostuneen nuorenmiehen rohkeudella.
Ihanasti kirjoitettu! Hyvä ohje, suosittelen kokeilemaan.
>>>Ilmeisen arkana ("ujona") ihmisenä se tyttö ei uskalla edes ilmehtiä kovin helposti. Pelkää mitä muut ehkä ajattelee ja miten reagoivat häneen jos hän esim. hymyilee tai aloittaa juttelun jne. Arka ihminen ei ota helposti kontaktia muihin koska se tarkoittaa vuorovaikutusta ja vaatii siis itseilmaisutaitoa ja rohkeutta yms. Sinäkin tiedät sen ehkä omakohtaisesta kokemuksesta.
Koitahan pyrkiä vaikka aloittamaan keskustelu.... miten sinä ymmärsitä tämän tänään käsitellyn asian ( siis neutraali) ja kun asiasta on keskusteltu .... voi että tekis mieli kahvia, lähtisitkö seuraksi, olis kiva jutella....
Jos menee mönkään huomaat kyllä, mutta pakit ei tunnu niin pahalta....
Jospa tästä vinkistä saisi vähemmän pelottavan ajatuksen...
Kysyä häntä ulos vaikka kahville, nyt kun olen pohtinut niin ehkä jopa uskallankin tehdä niin (vaikka samalla jatkuvasti minua pidättelee ja, ehkä loppujen lopuksi myös estää kokonaan toimimasta, ajatus itsensä nolaamisesta) mutta en ole vielä löytänyt sopivaa tilannetta. Ehkä menen kysymään häntä ulos, ehkä en. Mutta se tuntuu jotenkin helpommalta asialta kuin mennä päivän aikana juttelemaan jostain kurssiasioista, koska silloin hän ehkä saattaisi kuvitella, että tulen muuten vain juttelemaan kurssiasioista enkä ole hänestä kiinnostunut. Tosin tuo ulos pyytäminenkin on hankalaa. Enkä oikein tiedä täältä kahvipaikkoja ja niissä sitten joutuisi keskittymään enemmän siihen jutteluun mikä voi olla ongelma, kun ottaa huomioon millaisia kumpikin olemme. Ja kahvipaikkojen sijaan en keksi muutakaan tekemistä.
Olen varma, että kyseinen nainen on huomannut sen kun minä olen katsonut häntä usein, mutta en tiedä miten hän tulkitsee sen. Ja hän on epäilemättä huomannut senkin kun olen päivän aikana jutellut muiden kanssa, joten uskon, että hän pitää minua vähemmän ujona ja puheliaampana kuin todellisuudessa olen. Välissä hän on päivän aikana muiden naisten seurassa ja välissä yksinään, mutta minusta hän selvästi vaikuttaa muiden seurassakin ollessaan kokevansa itsensä ulkopuoliseksi.
Mistä löydän rohkeuden lähestyä häntä ja kysyä ulos, ja miten suljen ajatuksen itsensä nolaamisesta pois kun se jähmettää paikoilleen ja estää toimimasta? Tiedän jo etukäteen, että sitten jälkeen päin harmittaa suuresti jos en kysykään häntä ulos, riippumatta siitä suostuuko hän lähtemään vai torjuuko, enkä ehkä näe häntä enää myöhemmin sitten kun kurssi (tai no, ei se oikeasti ole kurssi mutta vähän sen tapainen) loppuu.
sulle kysymiseen :) älä mieti, vaan toimi.
Kokeilla knnattaa tietysti aina, mutta on hyvä valmistautua myös siihen ettei siitä mitään kehity.
Hermoilin ja jännitin koko päivän (ja edellisen päivänkin), että kysyisin häntä ulos kahville. Ja sitten kun tuli sopiva tilaisuus (ja viimeinen tilaisuus) kysyä, ja vaikka jännittikin todella paljon niin olin jo menossa juttusille, ja sitten tapahtui eräs ennakoimaton asia (ihan tavallinen ja arkipäiväinen asia, en kuitenkaan sitä tähän kirjoita), siis asia jota en itse ollut ennakoinut ja menin kai sen verran hämilleni etten tiennyt mitä tehdä ja kävelin vain pois. Oli sekunneista kiinni että olisin kysynyt häntä ulos, vaikkakin jännitti niin paljon etten tiedä mitä ulosanti sitten olisi ollut. Turhaan siis hermoilin etukäteen kun kävin näin. En sitten puhunut hänen kanssaan koko aikana yhtään mitään enkä varmaan näe häntä enää. Ja nyt harmittaa tosi paljon.. :(
No löydätkö hänet kuitenkin esim. facebookista tai muuta kautta? Voit aivan huoletta laittaa viestin että kiinnitit häneen huomiosi kurssilla, mutta sinua harmittaa, että ette koskaan ehtineet esittäytyä sen paremmin. Jos häntä ei ollenkaan kiinnosta, niin tuollainen lähestyminen on ehkä helpompikin torjua nolostumatta kuin sen naamakkain tekeminen. Jos vastaus puolestaan on positiivisen tuntuinen, niin voit ehdottaa niitä kahveja hyvillä mielin.
Jos puheenaiheen keksiminen kahville tuntuu vaikealta, niin voithan ottaa vaikka mukaan nipun kurssilta (tai vaikka ihan mistä vaan, se luo aina luottamuksellista tunnelmaa, kun avaat omaa elämääsi hänelle) ottamiasi valokuvia, joista saa alkuvaiheen jännityksen murtamiseksi puheenaihetta.
Kirjoitit muuten aikaisemmin
"Olen varma, että kyseinen nainen on huomannut sen kun minä olen katsonut häntä usein, mutta en tiedä miten hän tulkitsee sen. Ja hän on epäilemättä huomannut senkin kun olen päivän aikana jutellut muiden kanssa"
Ehkä hän ajattelee tästä, että ne katseet joita hän on saanut sinulta eivät merkitse sen suurempaa kiinnostusta kuin sosiaalisuutesi muiden naisten kanssa. Siksi voi olla, että hän ajattelee vain olevansa yksi nainen muiden joukossa, jolle osoitat huomiota, eikä ole sen enempää pistänyt itseäänkään peliin.
En usko, että hän on facebookissa, en ainakaan löydä, jotenka tuo viestin lähettäminen ja sitä kautta juttelun avaaminen ei onnistu. Olen hänet nähnyt joskus ulkona kävelemässä, mutta todella satunnaisesti ja harvoin. Tuo sattumalta ulkona kohtaaminen näyttää olevan ainoa mahdollisuus, mutta vaikka näkisinkin hänet vielä niin mitä ihmettä menisin sanomaan? Vaikuttaisin hänestä varmaan ihan oudolta hyypiöltä sillä kun parin kuukauden ajan kun päivittäin nähtiin, emme koskaan sanoneet toisillemme mitään, ja nyt sitten jos eräänä päivänä kadulla kohdattaisiin niin menisinkin kysymään kahville.
Eikö tuo yhteinen kurssinne antaisi hyvän syyn tervehtiä ja vaihtaa jotain aiheeseen liittyviä kuulumisia. Esim. aloitat, että harmi kun ei silloin kurssin aikana ehditty mitään jutella, mutta paikataanpa tilanne nyt. Voit vaikka kysellä, että onko hän päässyt aiheeseen liittyviin töihin tai hyödyntämään oppimiaan uusia asioita, tai kokiko hän muuten, että kurssille osallistuminen oli hyvä juttu (mun on vähän vaikea ehdottaa mikä sopii tilanteeseen parhaiten, kun et tarkemmin kuvaillut kurssin luonnetta, mutta varmasti osaat kehitellä jotain saman suuntaista asiaa). Kadulla kohtaaminen antaa myös hyvän syyn kysyä, että onko hän töissä jossain lähellä vai asuuko niillä kulmilla. Jos käy ilmi, että asutte kohtuullisen lähellä, niin sittenhän on helppo ehdottaa vaikka kävelylle tai lenkille lähtöä joskus.
juttu tapahtui mulle, mutta siitä jo aikaa muutama kuukausi. Olin eräällä kurssilla ja mieleni teki tutustua paremmin erääseen nuorempaan mieheen, mutta oma rohkeus petti eikä hänenkään puolelta tapahtunut yhteydenottoa. En oikein tiedä oliko välillämme mitään molemminpuoleista, mutta itse olin ainakin tosi ihastunut ! Ujous on kyllä niiiiiiin suuri este näissä parisuhdejutuissa, varsinkin kun tapaa ihmisen ihan arkikuvioissa ja selvinpäin. Nyt mahdollisuutena satunnainen törmääminen, mutta uskaltaisinko nyt muka sitten tehdä muuta kuin tervehtiä ???
Normaaleihin käytöstapoihin ja etikettiin kuuluu, että on aivan hyväksyttävää ja toivottavaakin kysellä uudestaan kohtaamiltaan ihmisiltä kuulumisia. Et siis missään nimessä nolaa itseäsi, jos avaat juttelun sillä tavoin.
...joka melkein samantapainen kuin itselläni, josta myös pari kuukautta aikaa.
Itse olin myös eräällä maaliskuussa alkaneella kurssilla, jossa oli myös vastaavanlainen tilanne (jollen sitten kuvitellut omiani), mutta itse vain olin se miespuolinen osapuoli.
Kummankin teot jäivät niihin katseihin ja vilkaisuihin.
Näin käy kun itse olen turhan passiivinen ja epäileväinen, että "tulkitsen pelkät tavalliset katseet joksikin muuksi".
Lisäksi päällä oli vielä stressiä työharjoittelupaikan aka tulevan mahdollisen työpaikan etsiminen tiukahkossa aikarajassa.
Mutta onhan sen helppo keksiä syitä näin jälkikäteen ;)
Jos jutut meinaa loppua niin yritä tempasta jutusta toinen.
Esim.
Jos puhutte elämistä jotain tavanomaista ja jutut meinaa loppua. Niin keksit aina jatkoa jutulle:
--> Eläimistä muistatkin, että kaverillasi onkin koira
---> Koirasta tulikin mieleen, että kävelitte kerran koiran kanssa puistossa ja se teki jotain hassua
----> Puistoista tulikin mieleen että kerran puistossa tapahtu sitä ja tätä hauskaa
...
Aina kun meinaa juttu loppua ni tollalailla meinaa saaha juttua jatkumaan. Sitte jos jutustelu meinaa mennä tylsäks niin vaiha rohkeasti puheenaihetta. Kannattaa kysellä tytöstä asioita ja olla kiinnostunu. Sitte keskustelu alkaa rullaamaan ku löytää yhteisiä asioita.
Toisinaan olen keskustellu "tylsistäkin" asioista kiinnostavasti. Muistat vaan lempeästi vähä kiusotella tyttöä. :)
Hei vastasuuden varalle, miten sä muka mokaat ja nolaat ittes jos kysyt toista treffeille?!?!? En ymmärrä mitä noloa siinä on.
Jos se jota kysyt treffeille tahtoo nolata sut jotenkin vaikka ylimielisellä "no en varmaa lähe" tokasulla, ni mun silmissä se nolaa vaan ittensä.
Mä oon ujomman puoleinen nainen, enkä ymmärrä mitä ihmeen noloa olis siinä jos joku mies mua treffeille pyytäis. Vaik sanoisin kohteliaasti ei, niin ei kai se nolaamista ole?
Itelläni ilmeettömyys katsellessani muita johtuu vaan yksinkertaisesti siitä että en osaa ilmehtiä muiden tavalla. Sisälläni kuitenkin on rikas, tunteikas ja ilmeikäs maailma.
Mitäkö noloa?
On se minusta noloa ja vaikeaa ja siihen vaikuttaa ainakin se, että kouluaikoina minua haukuttiin paljon sen takia minkä näköinen olen, yleensä samalla luokalla olevat tytöt haukkuivat vaikka kyllä muutkin. Siitä on jäänyt lähtemättömästi se kurja olo kun tuntuu (vaikka tietää ettei asia niin ole), että melkein kaikki arvostelevat minun ulkonäköä vielä nykyäänkin vaikka eivät sitä suoraan sanokaan.
Toisekseen vaikuttaa se, että tähän mennessä ainoan kerran kun menin tutustumaan yhteen tyttöön, jonka tunsin jo jonkin verran opiskelupaikan kautta, niin hän kohteli töykeästi ja piti minua ihan idioottina kun halusin pyytää häntä ulos. Eihän se varmaan kummoiselta tapaukselta kuulosta ulkopuolisen korvaan noin ilmaistuna, mutta koko tilanne itsessään oli sen verran nöyryyttävä, että ei enää ikinä. Siitäkin on jo kulunut aikaa melko lailla, mutta siitä on jäänyt sellainen olo, että en ikinä enää voi mennä kenellekään ihastukselle juttelemaan tai pyytämään ulos.
Nuo asiat (ja muut joita en tässä halua tuoda esille) ovat sen verran sattuneet sisimpään, että en vain kykene "normaalin" ihmisen tavoin ylittämään sitä "tuntemattomuuden ja tuttuuden kynnystä" joka ihmisten välillä on ennen tutuiksi tulemista.
kirjoita hänelle salainen kirje, jossa paljastat ihastumisesi.
kuvauksen perusteella tyttö kuulostaa ihan todella ujolta, mikä tarkoittaa että sinun ei kannata
yrittää mitään näsäviisast iskurepliikkiä. hän ei kykene siihen vastaamaan ja "pelailemaan" sillä tavalla.
tuollainen kirje juttu on aika romanttinen juttu. ja hän saattaa tykätä sellaisesta. ujo tyttö varmaankin
pelkään sisimpänsä ja tunteidensa paljastumista julkisesti. jos lähestyt häntä kirjeen kautta, hänen ei tarvitse kokea pelkäämäänsä "kasvojen" ja tunteiden hallinnan menetystä, jonka kiinnostuksen ilmaiseminen äänen ja julkisesti saattaisi aiheuttaa. ja koska hän todennäköisesti pelkää tunteiden näyttämistä julkisesti, et saisi rehellistä vastausta.