EN SAA NAISTA

Älä missään tapauksessa rupea teeskentelemään!!!! Silloin menisit vain ojasta allikkoon.
Sinun pitäisi ihan aidosti onnistua vahvistamaan miehekkäitä puoliasi. Keskity hengailemaan miesporukoissa, ja tekemään miehille tyypillisiä juttuja. Keskusteluterapia jonkun ammatti-ihmisen (mieluiten miespuolisen!) kanssa auttaisi sinua varmasti.

(Jostain muuten luin, että "nyrkkikyllikki" vahvistaa miehen feminiinistä puolta. En tiedä kuinka hyvin tuo pitää paikkansa, mutta halutessasi voit tietysti yrittää rajoittaa sen minimiin.)

Tiedät heti tavatessa tulevasi loistavasti toimeen jonkun kanssa. Joku taas on vuosia työtoverisi, etkä uskalla lähteä samaan illanviettoon, koska tiedät, että hänkin on siellä. Ihmiset ovat herkkiä hylkimään toisiaan. Syitä lienee monia, mutta useimmat niistä ovat tekijöitä, joita ainakaan itse en kykene sormella osoittamaan. Naiset ovat tietysti mestareita näissä in ja out jutuissa tietäen, miten ketäkin kuuluu kohdella.

Minusta tämä, että moni kokee täyttä pakitusta serustelumarkkinoilla, liittyy jotenkin ihmisten väliseen sähköiseen vetoon tai hyljintään. On nämä nauravaiset kaikkien kaverit, joilla on trendikkäät eleet ja rekvisiitta hallussa ja joiden ympärillä on hirveästi porukkaa, miehiä sekä naisia aina ympärillä kaikkialla. Heidän viereensä on tunkua, mutta jotenkin näyttää, että heittää rakkaussuhteensa eivät ole poikkeuksellisen onnellisia tai ainakaan kestäviä. Onnellisimmat tuntemani parit ovat hiljaisia ihmisiä, jotka ovat sattumalta löytäneet toisensa ja osaavat iloita sekä olla jopa kiitollisia parisuhteestaan vielä vuosikymmenten päästäkin. Jotenkin tuntuu, että heidän liittonsa olisivat niitä taivaassa päätettyjä. Ehkä ap on tätä porukkaa, jonka kuuluu törmätä siihen tiettyyn henkilöön, ennen kuin kilahtaa.

En kannusta esittämään mitään muuta kuin olet, sillä se näytteleminen satuttaa ennen muuta sua itseäsi eikä niitä naisia joille se "rooli paljastuu". Väitän jopa ettet sinä edes kykene esittämään niin "kovaa jätkää" kuin mistä ehkä uneksit ja se on vaan hyvä asia.

Yksi tapa löytää se yhteinen sävel vastakkaisen sukupuolen kanssa on tutustua häneen esim. harrastuksen kautta, jolloin on jo yksi yhteinen juttu pohjalla tukemassa sitä kaiken muun rakentamista. On aihe josta jutella, tilanne jossa tapailla ihan luonnollisesti jne.
Jos ystävyys on sulle tutumpi tie niin kulje sitä pitkin, äläkä edes yritä olla joku Casanova heti alkumetreiltä koska et ole sellainen luonteeltasikaan.

Moikkaile ja lähettele katseviestejä niille naisille jotka sua kiinnostaa, lähesty heitä askel kerrallaan, siten kun sulle itsellesi on tutuinta ja helponta. Sillä tavalla karsiutuvat pois ne neitoset, joita sinä et kiinnosta niistä joita kiinnostat, koska sä olet silloin oma rehellinen itsesi, etkä joku tekaistu pelle.

Naisten kanssa voi jutella mistä vaan ja ne ymmärtää myös miehen herkkyyttä, sinä jos kuka sen tiedät koska olet naisen kasvattama. Luota siihen intuitioosi ja etsi ystävyyttä. Siitä sitten hissun kissun eteenpäin. Pääasia, että koet oman olosi hyväksi etkä alistu tarjoilemaan mitään trendipaskaa todellisuuden sijaan.

sellainen kovan jätkän rooli, joka parhaiten sopii sinulle, ja ala opettelemaan sitä. Kun feikkaat jonkin aikaa, alkaa käytös sujua luontevammin. Jos 29 -vuotiaaksi asti olet ehtinyt huonohkolla naismenestyksellä, siinä ei "omana itsenä" oleminen paljon auta enää. Naisten kommentit lähtevät siitä, että heitä ei haittaa niinkään se, että yksi jamppa jää ikuisesti ilman parisuhdetta, kunhan ei rohkaista julkisesti miehiä mihinkään pelaamiseen viittaavaankaan.

Lue pelimiesoppaita, valitse joku hyvä "rooli" / taktiikka ja ala lähestymään naisia. Ensimmäisenä voit alkaa kiusottelemaan naisia ja flirttailemaan heille, jos et tee niin jo nyt. Sinun kannattaa myös tuoda itseäsi esille seksuaalisena miehenä. Omana itsenä olemisen voi ottaa vaikka niin, että on omana tilanteeseen sopivana, parhaana itsenä.

Älä nyt ala leikkimään mitään vajaa-älyistä pleieriä. Sellainen on ylä-asteelaisten touhua. Ei aikuisten tulisi enää esittää jotain vitun kovista. Nuo ovat jääneet henkisesti jälkeen. Lue mielluummin biologiaa.

Mitä useampi mies käyttäyttyy pleirimäisesti, niin sitä useampi nainen taasen sopeutuu siihen vastaavalla lutkailulla. Miesten ja naisten opit on molemmat annettu ulkopuolelta. Kyse on suvaitsevaisuuteen ja muuhun liittyvästä aivopesusta. Miesten malli tulee pornosta, miesviihteestä ja naisten hömppälehdistä ja sinkkuelämistä. Todellisuudesssa porno pelaa yhteen hiileen feminismin ja naistenlehtien kanssa. Molemmat tuhoavat valkoisten miesten ja naisten välisen luonnollisen seksuaalisuuden. Henkisesti jälkeenjäänyt pelimies on seksuaalisesti vapautetun modernin femakkolutkan osapuoli.

Tuo on aika hienovarainen asia. Mä pystyisin tästä lonkalta tietämään ainakin toistakymmentä ehkä samantyyppisessä tilanteessa olevaa miestä. Yksi yhteinen piirre niille voi olla juuri se "sosiaalitädin" rooli, jota moni mies jostain syystä vaan vetää jatkuvasti. Että ne on kyllä kavereita kaikkien kanssa aivan varmasti. Aina valmiina ja aina ystävällisiä, parhaiten jutut luistaa niiden samantyyppisten sosiaalitätien kanssa, joka ei sitten olekaan mitään enempää. Aina innostumassa, ja auttamassa, kunnes huomaa, että innostus ei kestä ja apua ei jaksa olla aina antamassa ja sitten eipä enää kiinnostakaan hetken päästä. Ja mies jatkaa matkaa seuraavan samanlaisen luo ollakseen taas sosiaalitädin roolissa. Suhteet on kuitenkin vähän eri asia, kuin se, että taas oli kaveri parin uuden naisen kanssa, mutta ei oikeasti ihmisenä edes ehkä halua päästä lähelle ja täyttää aikansa sellaisten ihmisten kanssa, joista oikeasti tietää, ettei niistä mitään sen isompaa juttua koskaan tulekaan.
Sen tyhjän ja turhan sosialisoimisen ja smalltalkin alle jää kaikki muu, se syö ajan ja tilaisuudet mennä eteenpäin. Joskus on käynyt mielessä, että jos mies kerrankin jättäis tyhjän jauhamisen ja lähtis hiljaa vaikka itsensä kans kalalle. Olis enemmän mies kuin kukaan.
En tiedä millä tasolla tämä ajatus pitää paikkaansa, mutta miehet huomaa ja etsiytyy juuri sosiaalisesti tietyntyyppisten naisten luokse ja kanssa olemaan. Helppo lähestyä, helppo olla hetki, mutta siihen se jääkin.
Ihmissuhteen syvenemiseksi on pakko olla aito ja antaa myös itsestään. Päästää muut lähelle itseään. Näyttää myös niitä huonoja puolia Tää kaikki "tullaanjuttuunkaikkienkanssaja-ainasujuu"- mentaliteetti syö sitä, että ihmiset ei enää ui missään asiassa pintaa syvemmälle, eikä oikein edes osaa. Siitä seuraa sit helposti se, et jos joku kerrankin kertoo jotakin henkilökohtaista, sitä kavahdetaan, ongelmia väistetään, tai sitten otetaan heti etäisyyttä. Kyllä kolmikymppisenä on niin valtava määrä ihmiskohtaamisia, että ne muokkaa jo koko oman tapaamiskulttuurin tietyntyyppiseksi. Jos vuosikausia harrastaa sitä pintaliitoa, niin eihän se tosta noin vain muutu mitenkään, jos sitä edes tajuaa. Sitten ihmetellään, että mihin ihmiset häviävät, ja mitään ei jää. Ei ole ehkä ollutkaan koskaan mitään mitä jäädä. Ei kukaan pysähdy kenenkään luokse aidosti olemaan tai kohtaamaan

Itse ajattelen, että vaikka tietyntyyppinen avoimuus on hyvä asia, ja se, että ottaa ihmiset sellaisenaan ja on monista kiinnostunut, se "ovetaukijokasuuntaan" ja "tottakaiolenkiinnostunutuusistaihmisistä" toisaalta taas vaan häiritsee sitä, että mistään ihmissuhteista ei edes voi tulla merkitseviä. Eihän siinä edes ehdi tutustua keneenkään hyvin. Jos mietit sitä, moneenko ihmiseen olet edes ajatellut tutustuvasti syvemmin, huomaat ehkä, ettei omista kavereistakaan ehkä ole kovin montaa ihmistä. Jos ei edes käy mielessä, että tutustuisi, eihän sitä niin toimikaan.

Jos perus naisen logiikalla tollaseen olisi vastaus niin ei olisi niitä sinuakin vanhempia miehiä JA naisia miettimässä samaa. Nimittäin näitähän tapauksia riittää. Eikä se ole edes mikään sukupuoli vs. sukupuoli-juttu, sillä moni nainen kokee varmasti ihan samoin, kokee samalla tavalla olevansa huomioiva, hellä ja hyvä kumppani, mutta ei vaan onnistu.

Mutta omien järkeilyjeni sijaan luottaisin enemmän tuohon omaan vastaukseesi: "
Tunteiden näyttäminen on minulle vaikeaa, kun olen aika herkkä kun jostakin todella pidän- punastun jne ja koen tämän todella vaikeaksi. Olen jopa paikoillut etten näe tyttöä josta pidän kun ääni tärisee ja punastun. "

sitten vaan huonot sattumat. Sillä sattumaa se on löytyykö tyttöystävää tai poikaystävää. Ja ehkä miettisin sinuna, että mistä kumpuaa tuo ajattelusi että naisesta ei ole ystäväksi. Ja onko se mahdollisesti vaikuttanut jotenkin käyttäytymiseesi, ehke siten ettei se houkuttele naisia, joita et koe kykeneväksi edes ystävyyteen. Jos nyt ajatellaan vakituista parisuhdetta, joka olisi ehkä elinikäinen niin kyllä siinä täytyy rutkasti olla ystävyyttä.

Ja ei sun tarvitse ryhtyä machoksi. Se tai äijäily voi jotenkin tehdä vaikutusta kanssamiehiin, mutta ei naisiin. Ei ainakaan parisuhdemielessä. Tai ainakaan silloin, jos haet kunnollista parisuhdetta. Yks mikä voi auttaa ujoiluun on se, että relaa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mikä olisi kamalin kauhuskenaario mitä voisi käydä, kun avaat suusi naisen kanssa? Häntä ei kiinnostaisi vai? No eikö nyt jo ole mielestäsi niin tapahtunut? Ja voisiko olla niin, että selviäisit silloinkin elossa kuten nytkin olet selvinnyt? Rennompana se sun oma persoona (ei mikään machorooli) pääsee paremmin esiin ja siitähän sen naisen tulisi kiinnostua. Ja sitten kun sellainen nainen sattuu eteen, niin BINGO (etenkin kun jos kuvittelet tyttöystävän saamisen olevan vaikeaa, niin ajattelepa sen pitämistä ja siten että kummatkin olisi vielä suht koht onnellisia).