Naiset puhuvat, että miehen pitäisi olla pitkä, komea, hyväntuoksuinen, hyvinpukeutunut, tuoda kukkia, osata puhua samalla lailla kuin nainen, kokata... (tarkemmat listat ovat muuallakin, joten antaa olla)
Miehet odottavat pitkäsääristä ja -tukkaista, hoikkaa, isotissistä, kauniisti paklattua ym. naista(arkitodellisuus jyllää sitten, kun mies tajuaa että nainen pitää aamuisin vessan käytössään tunnin - ja sitten valitetaan, kun nainen muuttuukin hiirulaiseksi. Päättäkää nyt, haluatteko vapaan vessan vai hyvännäkoisen naisen. ;))...
Minun mieheni ei ole pitkä, hänellä sattuu olemaan tietynasteinen näkyvä invaliditeetti, haisee lentopallon jälkeen terveesti hielle ennen kuin ehtii suihkuun, ei tuo kukkia, kuuntelee ja puhuu silloin kun sille päälle sattuu ja silloinkin pitkälle omilla ehdoillaan, pukeutuu collegepaitaan yms, kotona verkkareihin ja t-paitaan... Mutta hän imuroi, on loistava isä, tykkää hyvästä ruuasta punaviinin kera, osaa sanoa moitteetkin asiallisesti ja kauniisti, pääsen valmiiseen aamukahvipöytään noin 360 aamuna vuodessa...
Enkä minä ole ihannepainoinen, tukka on lyhyt ja ohut, psoriasis on pilannut ihon, olen suulas kuin mikä, siivoaminen ei voisi vähempää kiinnostaa... Mutta en edellytä aamukahveja sänkyyn äitienpäivänä (vrt. edellä, arvatkaa, kannattaisiko vaihtaa ;)), en itsekään muista ensisuudelman vuosipäivään verrattavia asioita, mietin _ainakin välillä_ kahdesti, kannattaako miehelleni motkottaa joka asiasta...
Eikä mieheni ole päässyt syyttämään minua pihtaamisesta sängyssä. ;) Ja ainoa "koulutus", jonka hän niissä hommissa on tarvinnut, on ollut muutama yksittäinen toteamus, että "kyllä minä siitä tai tästä tykkään". Mies on pistänyt korvan taakse ja toteuttanut toiveeni niin, ettei tarvitse _ainakaan joka kerta_ erikseen pyytää. ;)
Miehet odottavat pitkäsääristä ja -tukkaista, hoikkaa, isotissistä, kauniisti paklattua ym. naista(arkitodellisuus jyllää sitten, kun mies tajuaa että nainen pitää aamuisin vessan käytössään tunnin - ja sitten valitetaan, kun nainen muuttuukin hiirulaiseksi. Päättäkää nyt, haluatteko vapaan vessan vai hyvännäkoisen naisen. ;))...
Minun mieheni ei ole pitkä, hänellä sattuu olemaan tietynasteinen näkyvä invaliditeetti, haisee lentopallon jälkeen terveesti hielle ennen kuin ehtii suihkuun, ei tuo kukkia, kuuntelee ja puhuu silloin kun sille päälle sattuu ja silloinkin pitkälle omilla ehdoillaan, pukeutuu collegepaitaan yms, kotona verkkareihin ja t-paitaan... Mutta hän imuroi, on loistava isä, tykkää hyvästä ruuasta punaviinin kera, osaa sanoa moitteetkin asiallisesti ja kauniisti, pääsen valmiiseen aamukahvipöytään noin 360 aamuna vuodessa...
Enkä minä ole ihannepainoinen, tukka on lyhyt ja ohut, psoriasis on pilannut ihon, olen suulas kuin mikä, siivoaminen ei voisi vähempää kiinnostaa... Mutta en edellytä aamukahveja sänkyyn äitienpäivänä (vrt. edellä, arvatkaa, kannattaisiko vaihtaa ;)), en itsekään muista ensisuudelman vuosipäivään verrattavia asioita, mietin _ainakin välillä_ kahdesti, kannattaako miehelleni motkottaa joka asiasta...
Eikä mieheni ole päässyt syyttämään minua pihtaamisesta sängyssä. ;) Ja ainoa "koulutus", jonka hän niissä hommissa on tarvinnut, on ollut muutama yksittäinen toteamus, että "kyllä minä siitä tai tästä tykkään". Mies on pistänyt korvan taakse ja toteuttanut toiveeni niin, ettei tarvitse _ainakaan joka kerta_ erikseen pyytää. ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pikkuisen ironiaa ja inhorealismia mausteena ja silti näin jumalattoman lämminhenkinen kirjoitus.
Pakko olla vilpitöntä tekstiä :)
...että meidän perheessämme pelaa myös ironinen ja inhorealistinen huumori. ;)
Itseironia on parasta lääkettä melkein mihin vain!
Sen päälle, kun osaa vielä rätköttää kunnolla niin hyvä :D
Itse harrastan myös inhorealismia huumorissa, mies ei sitä kylvä, mutta jaksaa nauraa 2piruilleni".
Oikeasti, tosi ihanasti kirjoitettu.
Olipas mukava kirjoitus.
Siinä se taas nähdään, miten hyvin asiat voivatkaan olla, kun ei niuhota turhasta ja pingota joutavasta. Tekstissäsi on elämän_maku.
En taidakaan heittää vielä pyyhettä kehään: jos kerran on olemassa yksi tuollainen nainen, voi teitä olla useampikin ja joku vieläpä vapaana.
Missäs niitä tansseja olikaan ensi viikonloppuna? Jos vaikka tällä kertaa syventyisi hakemaan parketille niitä vähemmän pitkäsäärisiä ja -hiuksisia... ;)
Kun joku kirjoittaa joskus jotain positiivisen hyvää... :) Piristi kovasti myös minua, lyhyttukkaista, paksujalkaista naista. Ei meilläkään ulkonäöllä kerskuta, mutta minä niitä KUKKIA saan silloin tällöin, ja ruokakin on joskus valmiina. Ja jopa asunto siivottuna silloin tällöin... Ei se näkö, eikä se koko vaan se sisäinen kauneus!!! Iloista mieltä Sinulle jatkossakin!!