Järkyttävän paha olo, ei tämän näin pitänyt mennä. Yleensä eilisen illan riita unohtuu viimeistään seuraavana päivänä ja asiat on ihanasti, mutta nyt se vain jotenkin sai alkunsa taas, tavarat lenteli ja mies kävi käsiksi minuun, sanoi että lennän kohta ulos tästä asunnosta, tosin en ihmettelekään yhtään. Hän ei kestänyt enää läsnäoloani ja lähti sitten itse ulos tuulettumaan. Riita alkaa siitä kun en vain osaa olla hiljaa, en kestä jos ei ole sopua, en kestä jos on edes pelkkää kylmää hiljaisuutta, joten alan kyselemään kunnes hän hermostuu, sitten se lähtee taas. Ymmärrän liian myöhään, että pyydän liikoja. En halua vain aina jäädä tänne kotiin yksin itkemään. Tiedän, teen paljon asioita väärin ja koen syyllisyyttä, mutta miten saan itselleni järkeä päähän ja pystyn vain tukkimaan turpani riitatilanteen aikana?
Mies lähti taas
tuskaa-
6917
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensinkin kukaan ei koskaan saa käydä toiseen käsiksi missään olo suhteissa.Ei edes silloin vaikka tahallasi siellä ärsytätä.
Sitten siihen, et minun mies oli samanlainen ja sinä kuullostat samalta kuin minä.Ei minuakaan se mökötys huvita, eikä se jäätävyys, mut ei huvita myöskään käsiksikäyminen, lähteminen ja lisä mökötys.
Suhde on kahden ihminen aikaan saannos, mut jos siinä on edes sillä toisella ongelmaa päänsä sisällä, jota sinun miehelläsi on niin se ei ole toimiva suhde.Hyvässä suhteessa on tasa-arvo jossa annetaan välillä ison riidan aikana kummallekin tilaa vähän miettiä riidan järkevyyttä, mutta yleensä pystytään juttelemaan asiat halki ilman että se on huutamista ja haukkumista puoiln ja toisin.
Sinä taas taidat olla läheisriippuvainen, nauti joskus siitä että se paskiainen lähtee.Tee mitä muutkin normaalit ihmiset tekevät.Mene ulos kavereiden kanssa ja avaudu jollekin ongelmista kotona.Anna maailman kuljettaa sinulle se tieto että on olemassa niin paljon parempaakin kuin ainainen ongelma.
Anna sen maistaa omaa lääkettään. Hanki selkäranka ja ala antaa takaisin. Jos ei opi niin heitä ulos.
Me ollaan kummatkin aika äkkipikaisia ja lyhytpinnaisia ihmisiä mitä tunteisiin tulee ja ajaudumme kuitenkin helposti tiuskimaan toisillemme, vaikka meillä kyllä on myös niitä rakentavia, järkeviä keskusteluita, ja tuemme jopa toisiamme viemään keskusteluja sellaisiksi. En vain pysty nauttimaan riidan jälkeisestä yksinäisyydestä, kun ei tiedä missä toinen edes on ja milloin tulee, en pysty keksimään mitään omaa kivaa siinä vaiheessa. Välitän hänestä todella paljon, ja minusta on todella väärin että jonkun pitää paeta omasta kodistaan ottamaan etäisyyttä omaan puolisoon. Mieheni on ykkössijalla minun elämässäni, ja niin kauan kuin meillä on jotain ikävästi, maistuu kaikki muukin puulta.
Ja vaikka hän käy käsiksi, hän ei ole mies joka oikeasti satuttaisi naista. Jos minä huudan ja meinaan rikkoa tavaroita, ymmärrän kyllä täysin miksi hän ottaa ehkä vähän kovemminkin kiinni ja laittaa jonnekin istumaan. Enkä minä antaisi hänelle takaisin, koska hän ei ole minulle mikään vihollinen mikä pitäisi vain voittaa jotenkin, hän on mieheni. Haluan ymmärtää häntä.
Kumpikin meistä vain haluaa ettei riitoja koskaan olisi. Ollaan me tätä hyvän aikaa yritetty, aika vaisuin tuloksin. Pelkään vain että hän saa vielä joskus tarpeekseen. Hän haluaa helpon ja valmiin elämän, minä haluan kitkeä kaikki huonot asiat pois että voisi olla helppo elämä. Mutta minun kitkemiseni vain vaikeuttaa hänen elämäänsä joka kerralla...
on hiljaisia ja sisäänpäin kääntyneitä, eikä me naiset kestetä sitä, jos huomataan et joku on vähänkään vinossa miesystävällämme. Me halutaan TIETÄÄ mistä on kyse! Mä oon samanlainen.
Ja riitahan siitä tulee, jos mies ei vastaa kysymyksiin, tulee tunne, et asia johtuukin minusta, ja jollei se johdukkaan minusta, niin tulee tunne, että se johtuukin toisesta naisesta! Mikä vielä pahempi, itseään voi sentään puolustaa...
Mulle kävi tänään kuten sulle, mä en meinannut osata lopettaa kun alotin, mä menin tupakalle ja hoin siellä yksikseni itelleni: "et nyt alota, etkä varsinkaan jatka, pidä ämmä turpas nyt kii, tai se taas lähtee!"
Jos haluu miehen pitää, niin on pystyttävä olla hiljaakin, jos mies ei halua vastata. Yleensä ei ole kummosemmasta kyse , kuin jostain työasiasta, tai tv-ohjelmastakin jopa, joka on pistänyt mietityttämään, ei miehet halua kaikkia syvimpiään kertoa. Emme mekään, mut ne taas ei huomaa sitä- aina. :)
Voi kun mä osaisin olla näin viisas taas kun seuraavat menkat on alkamassa. :D = oon huomannut niilläkin yhteyden riidanhaluuni.
Siinä se mitä me naiset, ainakin jotkut meistä on, ja jotkut on vaikka ei myönnä
Itsellä aivan samassa menee kun meinaa pinna palaa ja tekis mieli mainita muutamista asioista ja enemänkin - hoen että oleppas nyt taas ja hillitse itsesi ja koeta rauhottua - mutta sitten ihankun menee itsekseen että ne sanat vaan tulee ulos ilman et voi hallita :) :) voi mies raukkaa...
Joten ostin kirjan jota tulee vastaan vähän joka paikassa neuvoa ostamaan ( eikä ole pokkarina kallis )
John Gray - Miehet ovat marsista ja Naiset venuksesta
Ihan kyllä lensin pepulleni kun kirjaa luin ja sitä nyt käytän kun "pitää sanoa" jotain ja oikein kiukuttaa - otan kirjan ja katson siitä näitä aakkoia :)
Samoinkun lykkäsin luvun 7 luettavaksi miehelleni, että tietää ja lukee että en ihan kahjo ole - olen vaan tavallinen nainén kellä hormoonit hyrrää aina menkkojen alla - ja yleisestikin naisen käytöksestä kertoo ja mitä me mieheltä odotetaan kun on näitä hetkiä ja kun on toisenlaisiakin hetkiä
...ja samalla opimme miehiä ymmärtämään miksi ne aina vetäytyy ja jättää meidät ihmettelemään riita tilanteissa ...
Suosittelen niin miehille jotka haluaa oppia ymmärtämään naista ja saada paremman parisuhteen - sekä naisille ketkä haluaa oppia ymmärtämään miestä ja saada paremman parisuhteen
En sano että tää mikää ihmeidentekijä kirja on joka muuttaa koko elämän - ajattelemista tuli ainakin iha koko 330 sivun verran ... ja ottaa opiksi
Haleja
"Tavarat lenteli ja mies kävi käsiksi minuun" - siis HALOO!?! Tuo on väkivaltaa (myös tavaroiden heittely) ja sinä selittelet asiaa äkkipikaisuudella - vai onko väkivaltainen mies saanut sinut uskomaan omaan selitykseensä "olemme molemmat äkkipikaisia". Jos toinen pitää mykkäkoulua ja on hiljaa, käyttäytyy kuin jokin olisi vialla, on ihan normaalia kysyä mikä on. Normaalia sen sijaan ei ole pitää mykkäkoulua (sekin on väkivallan muoto). Vähemmästäkin alkaa tasapaino järkkyä myös siellä oman pään sisällä.
Ei hyvään parisuhteeseen kuulu jatkuva riitely. Hyvässäkin parisuhteessa voi olla joskus riitoja, mutta ei usein, eikä herran tähden tuollaisia, jotka lähtevät lapasesta.
Sori vaan, mutta pelkkä halu ei riitä. Muutos vaati aina myös tekoja.
"Vaikka hän käy käsiksi, hän ei ole mies, joka oikeasti satuttaisi naista" Onko miehesi näitä sankareita, jotka aina kehuskelevat "naista en koskaan lyö", tekee sitä kuitenkin tavalla tai toisella ja selittelee sitten jälkeenpäin "en mä sua lyönyt, enhän, kun se tönäisy oli ihan vahinko, tiedäthän sen itsekin, en voisi koskaan lyödä naista". Joatain syystä väkivaltaan taipuvaisilla miehillä on jokin tarve vielä korostaa tuota sukupuoliasiaa: "en mä NAISTA voisi lyödä" (lue: miesten lyöminen on ihan ok). *silmien pyörittelyä*
Älä selittele ja puolustele, vaan opettele arvostamaan itseäsi.
"vaikka meillä kyllä on myös niitä rakentavia, järkeviä keskusteluita, ja tuemme jopa toisiamme viemään keskusteluja sellaisiksi" Sori, mutta hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa kaikki keskustelut on tällaisia, ei vain osa.
Pahoittelen suoria sanoja, mutta seen it, been there. Ymmärrän tilanteen ja sen, että kiintymys voi olla tosi vahva. Sitä toivoisi, että saisi suhteen rullaamaan juuri tämän ihmisen kanssa, vaan kun kaikki ei tässä maailmassa ole mahdollista.
"Hän haluaa helpon ja valmiin elämän, minä haluan kitkeä kaikki huonot asiat pois että voisi olla helppo elämä. Mutta minun kitkemiseni vain vaikeuttaa hänen elämäänsä joka kerralla... " Niin, silloin kun ei arvosta itseään, kuvittelee helposti että on hyväksyttävä toisen huonot puolet, koska ei itsekään ole täydellinen... "Mun mies tiuskii ja mököttää. Kunhan se vaan lopettaa sen, niin hyvä siitä tulee." "Mun mies käy käsiksi, kunhan se vaan lopettaa sen, nin hyvä siitä tulee.". Ei se lopeta, varsinkaan kun sä mahdollistat tuollaisen käytöksen, ottamalla sen omalle vastuullesi. Aikuinen ihminen vastaa omista tekemisistään, ei puolison.
Sitten kun oot päässyt tuosta ongelmakimpusta eroon, muista seuraava: arvosta itseäsi ja ota sellainen mies, jonka tekemisissä ei ole mitään seliteltävää ja korjattavaa! Jota sun ei tarvitse yrittää muuttaa, jotta voit olla onnellinen, vaan sellainen jonka kanssa voit olla onnellinen alusta lähtien.
Jos arvostaisit itseäsi, et katselisi tuollaista menoa. Valintoja on maailma täysi. Voit toki uhrata oman onnelloisuutesi tuon miehen eteen. Sitäkö haluat?