Vanha juttu, mutta poikaystäväni ei kuuntele. On erittäin rasittavaa toistaa sanomisiaan. Jos kerron jostain jutusta ja kysyn kuulitko? Niin sitten se sanoo "joo" ja yksinkertaistaa asian jotenkin kahteen sanaan, jotka esiintyivät jutussa, mutta eivät ole mitenkään jutun pointti. Riitaa aiheesta on useammankin kerran tullut, mutta tuloksetta.
Alan olemaan siinä vaiheessa, että en jaksa enää edes sanoa mieleeni tullutta omasta mielestäni mielenkiintoista juttua, koska en usko, että mies kuulee/kuuntelee sitä kuitenkaan. Olen henkisesti väsynyt tähän. Kaipaan keskusteluita ja vuorovaikutusta. Sitten hän kuitenkin olettaa, että kuuntelen hänen loputtomia monologejaan taloudesta (hän siis paasaa ääneen tietokoneelle päin katsoen).
Mietin yhä useammin mitä saan tästä suhteesta ja jaksanko enää katsella häntä. Hän on myös usein pahalla päällä ja suhtautuu elämään negatiivisesti, kohtaamansa pienetkin vastoinkäymiset hän purkaa minuun. En ole luonteeltani riidanhaluinen tai negatiivinen, haluaisin rauhallisen ja iloisen kodin. Tämä unelma ei kuitenkaan näytä toteutuvan, enkä jaksa olla kenenkään roskapussi. Itkettää usein, rinnasta polttaa kun uusi huudonaihe taas löytyy. Tuntuu niin pahalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Parisuhteessa minut pitää miehen toinen puoli, joka on hellä ja huomaavainen. Pelkään kuitenkin, että kulissit ovat romahtamaisillaan ja hellyyden kadotessa jää vain henkinen väkivalta. Poikaystävälläni ei ole kavereita, koska hän on kännipäissään suututtanut ne kaikki pois luotaan. Sain maistiaisen tästä uutena vuotena kun hän nolasi minut känniääliöiltyään kavereideni luona. Tuolloin olin jo jättämässä poikaystäni, mutta hän sai taas käännettyä minut puolelleen. Kavereiden puute aiheuttaa suureksi osaksi sen, että hän purkaa kaiken minuun, koska kenenkään muunkaan kanssa ei voi tuulettaa.
En taida jaksaa enää, tuntuu niin pahalta. Olin vaan niin kauan sinkkuna, että en haluaisi jäädä taas yksin. Ja sinkkuna kun säälin juuri tällaisia ihmisiä kuin minä.
No tämä oli lähinnä kirjoitus itselleni. Ajatuksia voi toki laittaa tai omakohtaisia kokemuksia.
Alan olemaan siinä vaiheessa, että en jaksa enää edes sanoa mieleeni tullutta omasta mielestäni mielenkiintoista juttua, koska en usko, että mies kuulee/kuuntelee sitä kuitenkaan. Olen henkisesti väsynyt tähän. Kaipaan keskusteluita ja vuorovaikutusta. Sitten hän kuitenkin olettaa, että kuuntelen hänen loputtomia monologejaan taloudesta (hän siis paasaa ääneen tietokoneelle päin katsoen).
Mietin yhä useammin mitä saan tästä suhteesta ja jaksanko enää katsella häntä. Hän on myös usein pahalla päällä ja suhtautuu elämään negatiivisesti, kohtaamansa pienetkin vastoinkäymiset hän purkaa minuun. En ole luonteeltani riidanhaluinen tai negatiivinen, haluaisin rauhallisen ja iloisen kodin. Tämä unelma ei kuitenkaan näytä toteutuvan, enkä jaksa olla kenenkään roskapussi. Itkettää usein, rinnasta polttaa kun uusi huudonaihe taas löytyy. Tuntuu niin pahalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Parisuhteessa minut pitää miehen toinen puoli, joka on hellä ja huomaavainen. Pelkään kuitenkin, että kulissit ovat romahtamaisillaan ja hellyyden kadotessa jää vain henkinen väkivalta. Poikaystävälläni ei ole kavereita, koska hän on kännipäissään suututtanut ne kaikki pois luotaan. Sain maistiaisen tästä uutena vuotena kun hän nolasi minut känniääliöiltyään kavereideni luona. Tuolloin olin jo jättämässä poikaystäni, mutta hän sai taas käännettyä minut puolelleen. Kavereiden puute aiheuttaa suureksi osaksi sen, että hän purkaa kaiken minuun, koska kenenkään muunkaan kanssa ei voi tuulettaa.
En taida jaksaa enää, tuntuu niin pahalta. Olin vaan niin kauan sinkkuna, että en haluaisi jäädä taas yksin. Ja sinkkuna kun säälin juuri tällaisia ihmisiä kuin minä.
No tämä oli lähinnä kirjoitus itselleni. Ajatuksia voi toki laittaa tai omakohtaisia kokemuksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mistä näitä psykopaatteja riittää? ihan selvä tapaus. Ei kannata roikua tällaisessa, jos vielä eroon pääset. Pitkittyessään tilanne muuttuu väkivaltaisemmaksi, mikä tarkoittaa sitä, että hän alkaa roikkua sinussa ja väittää, että et tule toimeen ilman häntä, vaikka asia on päinvastoin. Siitä seuraa sinun itsetunnon heikkeneminen ja vaikeus päästä pois tuollaisesta suhteesta.