aiheettomasta vai aiheellisesta epäilystä?
Esimerkiksi jos kumppani pyytää selitystä erääseen kummalliseen tapahtumaan sitä saamatta ja ihmettelee sitä vielä toistamiseen, jolloin "epäilty" kilahtaa ihan täydellisesti, koska katsoo moisen utelun olevan epäily sen suhteen, että hänellä olisi vehtailuja jonkun toisen kanssa. Välit poikki kokonaan siinä samalla hetkellä.
Ei tällä oikeastaan mitään väliä ole, mutta alkoi jo vähän ihmetyttää kaverin vaihtuvat selittelyt ja suuttuminen, kun asioista kyselin.
Esimerkiksi jos kumppani pyytää selitystä erääseen kummalliseen tapahtumaan sitä saamatta ja ihmettelee sitä vielä toistamiseen, jolloin "epäilty" kilahtaa ihan täydellisesti, koska katsoo moisen utelun olevan epäily sen suhteen, että hänellä olisi vehtailuja jonkun toisen kanssa. Välit poikki kokonaan siinä samalla hetkellä.
Ei tällä oikeastaan mitään väliä ole, mutta alkoi jo vähän ihmetyttää kaverin vaihtuvat selittelyt ja suuttuminen, kun asioista kyselin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos epäiltäisiin aiheesta, niin sehän voisi olla näppärä tapa hankkiutua nykyisestä eroon. Aiheettomasta epäilystä varmaan yrittäisi ensin keskustella pari kertaa, että mustasukkaisuuden aste selviäisi. Minun silmissäni aiheetta mustasukkainen ihminen näyttää luulotautiselta hullulta, jota on vaikeaa ajatella kumppanina.
tämä jonkinlainen miesystäväni oli kaverinsa mökillä tekemässä remonttia ihan talkoohommina, matkaa mun luokseni noin tunnin ajomatka. Oli kuitenkin kuulostanut siltä, että ei hän ehdi luonani käymään nyt muutamaan viikkoon, kun on luvannut auttaa niissä rakennushommissa. No joo, kai tässä vaiheessa olis jo pitänyt tajuta jotain... ei muka ehdi. Silloin tällöin kuitenkin soitellut ja tekstaillut kuulumisiaan pikaisesti.
Soiteltiin tässä yhtenä iltana ja kaveri oli jo kuulemma ihan nukkumaan menossa puolen yön aikaan, mutta juteltiin puolisen tuntia. Sitten kesken juttelun kuului naisääni sanovan jotain. Miesystäväni sanoi menevänsä ulos (ei liittynyt meidän keskusteluun moinen) ja sitten puhelu katkesi ja hänen puhelimeensa ei enää saanut yhteyttä.
Näin siis tapahtui. En tiedä, mistä naisääni kuului, oliko se joku kolmas puhelinlinjoilla (näitä joskus on) vai kenties radio vai sitten joku tullut huoneeseen yllättäen kyselemään "mitäs puuhailet täällä" (niin se naisääni kuulosti sanovan). Itse ajattelin, että siellä on vain joku naisvieras tai vaikka kaverinsa naisystävä. Ei edes ensimmäisenä tullut mieleen mikään epäilyttävä vehtailu.
Oli kuitenkin sen verran outo tapahtuma ja jutut oli loppunut ihan kesken, joten yritin vielä soitella hänelle. 15 minuutin kuluttua puhelimeensa sai taas yhteyden ja minä innokkaana kyselemään, että mitä siellä oikein tapahtui. "Ei täällä mitään tähdellistä tapahtunut", "En nyt jaksa selittää". Näin ensin, mutta kun mä kerroin kuulleeni naisäänen selittävän jotain, niin äänensävy kiihtyi jo kovasti. Pyysin vielä selityistä, kun kuulosti siltä, että jotain epätavallista siellä tapahtui. Mutta ei. "En jaksa tästä asiasta jankuttaa, en jaksa tästä asiasta jankuttaa, en jaksa tästä asiasta jankuttaa, en jaksa tästä asiasta riidellä..." Okei, se oli hyvät yöt siinä vaiheessa.
Vartin kuluttua mies soittaa, kuulostaa vihaiselta, toteaa lähteneensä kalalle ja sanoo, että se puhelu vain katkesi viimeksi. Minä siihen ihmettelin, että mikähän se oli sitten se naisen ääni jonka kuulin... Ja seuraavaksi sainkin kuulla lukuisten kirosanojen säestyksellä, "kuinka ******* stressaavaa on, kun ollaan ******* koko ajan kuvittelemassa, että ******** on jotain muita ******* naisia kuvioissa, kun ei ****** ole, niin ei ole, se on ******** kumma kun ei voi uskoa ja kaikki ******** puhelut on sitten yhtä ******** riitelyä ja valittamista. Älä enää ******* soittele mulle, älä tekstaa, älä ******* laita ******* sähköposteja. HYVÄÄ YÖTÄ!"
Sanoin hyvää yötä.
Joo, kyllä mä varmaankin olen luulotautinen hullu. Toisaalta tämä on ensimmäinen mies, jota koskaan olen epäillyt millään tasolla tällaisista asioista. Luottamus kun oli kokenut aika pahan kolauksen, kun mies oli jäänyt kiinni naisten nettivikittelystä ihan verekseltään ja silti väitti vielä, että hän ei sellaista harrasta. Ikävintä oli juuri se, että hän valehteli asiasta, vaikka vedenpitävät todisteet oli silmien edessä. Ja se aihe oli sitten sellainen, että siitä ei voinut puhua, koska "olen aina haastamassa riitaa..."
Oikeastaan olen helpottunut.
3 richterin suuttumuksen ja aiheellinen 4,2. Eli aiheellinen aiheuttaa suuremman. Lähde: Ihmistunteiden yksiköt ja asteikot.
sulta saa aina tarkan vastauksen. Mun epäilyni oli siis aiheeton. En kuitenkaan pyydä mieheltä anteeksi, koska en saa enää olla missään kontaktissa häneen. Lähetän hänelle vain telepaattiset pahoitteluni.
mittarit aiheuttavat paljon hämminkiä, eikä silloin ongelmilta pelasta edes oikeat lähdeteokset. Siksi tunnemittarit kannattaa tarkistaa määräajoin. Valitettavasti vain kukaan ei toistaiseksi tee moisia kalibrointeja eli olemme alkupisteessä.
ainakin minä. Viimeinen aviomies harrasti syyttelyä milloin mistäkin, ja lopulta oli sellainen olo, että oisko mitään väliäkään teinkö vai en, koska haukkui ja huusi aina. Joskus löysin itseni oikein vakavasti pohtimasta, tekisinkö mistä syytettiin, kun huuto on joka tapauksessa.
tuollaista syyttelyä ei kestä kukaan. Ehkä mun epäilyni kävi kuitenkin liian ahdistaviksi hänelle, vaikka omasta mielestäni olisin vain halunnut keskustella asiasta, siis luottamuspulasta, joka minulla oli häneen. Minun ongelmahan se oli.
Ja oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että jos ei pysty luottamaan toiseen, niin ei silloin oikein voi olla suhteessakaan. Kovin pitkään en olisi sitä omaa luottamuspulaani kestänyt.
aiheellisesta epäilystä.
minä olen naapuriplaneetalta. Perskeles.
vertailukohta vain puuttuu, joten sillä perusteella ei oikein voi mennä sanomaan, oliko mun epäilyni aiheeton vai aiheellinen. Jotenkin hänen suuttumisensa vain aina yllättivät minut. Ne tuntui jotenkin suhteettomilta asiaan nähden. Mutta ei kai sitä omaa vittumaisuuttaan tajuakaan itse...
sinä et vaan koskaan tee mitään väärää, josta voisi syyttää, joten kaikki epäilyt on aina aiheettomia.
ihmistä olekaan, joka ei jotain tekis. Musta vaan tuntuu, että sama mitä teen, teen aina väärin, joten enpä paljon uskalla edes tehdä. Tai sit mietin jälkikäteen kauan, ketä kaikkia taas olen haavoittanut jotenkin, mitä en itse tajua taaskaan.
Ei tätä oikein osaa selittää, aina vaan tekee kaiken väärin.