Lyhyesti: tutustuin mieheen --> ihastuin --> hän pyysi minua ulos --> sanoin ei, blaa blaa blaa... Joka tapauksessa ongelma on se, että hän tiesi, että olen ihastunut häneen, joten hän halusi tietää, miksi en lähde hänen kanssaan ulos. Vastasin totuudenmukaisesti, että olen kyllä ihastunut häneen, mutta minulla on omia ongelmia, joiden takia en voi seurustella kenenkään kanssa. Nyt hän sanoo, että hänellä olisi oikeus tietää, mitä nuo ongelmat on, koska hän kuulemma lämmitteli minua niin kauan. Osa noista ongelmista hävettää minua, enkä haluaisi kertoa, varsinkaan kun kertominen ei muuta mitään, mutta hän on minulle vihainen, enkä haluaisi hänen olevan. Onko minulla todella muka jonkinlainen velvollisuus kertoa miksi en voi? Miten saisin hänet leppymään kertomatta tarkemmin? En sanonut aiemmin mitään, koska oletin, ettei häntä kiinnosta, enkä edes huomannut hänen mitenkään lämmittelevän minua.
Olenko velkaa totuuden?
henk.koht.
37567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Eikä hänellä ole oikeutta niitä selityksiä sinulta vaatia.
Riittää se, että olet kertonut ettet voi aloittaa nyt seurustelua kenenkään kanssa.
Mitä todennäköisemmin hän mahdollisuuksien mukaan tulisi levittämään niitä syitä eri ihmisille. Ihan vain kostoksi.
Mitä sitten voisin sanoa, ettei hän enää olisi niin vihainen? Olen kertonut senkin, että häpeän osaa noista syistä ja siksi en halua kertoa, mutta hän ei tunnu ymmärtävän.
pystyisi selittämään, mikä poistaisi hänen "vihaansa".
Enemmän hän on vihainen siitä, ettet ala seurustelemaan hänen kanssaan.
Mikäli hän haluaa ymmärtää, hän ymmärtäisi jo siitä, mitä olet hänelle kertonut.
Suurella todennäköisyydellä hän ei kuitenkaan tulisi ymmärtämään ettet halua seurustella kenenkään kanssa, vaikka sinut olisi joukkoraiskattu.
Todennäköinen palaute häneltä kuulisit tyyliin "Mutta enhän minä ole ollut siinä raiskaajajoukossa. Joten et voi estää seurusteluamme sillä, että sinut on raiskattu!".
vain itse itsellesi asettaa - ja siten vain sinä voit kysymykseen vastata. Muut voivat toki vaatia, kerjätä ja uhkailla - parhaimmillaan neuvoa.
Sanahelinää. :) Voidaan kutsua tuota ihan miksi vain, mutta hän haluaa totuuden, jota minä en halua kertoa, kun taas minä haluan, ettei hän enää ole vihainen, kertomatta totuutta.
luulet sitten saavasi? Kanavan jonne purkaa tuntojasi vai elämänohjeita. Mä annan yhden - valehtele niin, että soi. Kerrot kauniin tarinan, valutat pari kyyneltä ja elämä jatkuu.
sinä olet jo kertonut hänelle totuuden muodossa "minulla on omia ongelmia, joiden takia en voi seurustella kenenkään kanssa" ja enempää hänen ei tarvitse yksityisasioista kenellekkään kertoa.
satu on "Minulla on HIV, joten seksin voimme jättää pois!"
Neuvoja ajattelin saavani, että miten saisin hänet lepytettyä. En ole kyynelehtivää tyyppiä; ainakaan julkisesti. :) Mikä sitten olisi sellainen tarina, joka säikäyttäisi miehen lopullisesti pois? Totuus sen kyllä tekisi, mutta sitä en halua kertoa. Enkä myöskään, että minulla on HIV!!
Kuunnelkaa ammattilaisen vinkkiä!!! Hän tosiaan tietää, miten valheet saadaan soimaan. Ja osaa myös kadota maantieteellisesti etäälle ennen kuin asioiden oikea laita selviää.
Sitä voi tietysti miettiä, onko oikein aiheuttaa ihmisille kärsimystä.
Tottahan toki on. Vain itsellä on väliä. Vain itsestään on ihmisen pidettävä huoli.
Miksihän meillä on niin paljon kärsimystä ja kurjuutta maailmassa? Ilmeisesti ihmiset eivät ole oppineet tarpeeksi itsekkäiksi.
Ongelmasi eivät olekaan hänen mielestään ongelmia lainkaan.
Kannattaisi siis selvittää asiaa.
Olisivat ihan varmasti, siitä ei ole epäselvyyttä.
Eräs suurin ongelmani olisi ollut eräälle juuri se mitä olisi halunnut, eli ei sitä voi tietää.
Mikä se sitten oli se sun ongelma?
Minulla on runsaasti suuria ongelmia, enkä julkaise niitä, josta johtuu etten tapaa niitä jotka haluaisivat kohdata juuri sen kaltaisia "ongelmia". Tuokaan maailman tuuliin hävinnyt ei tiennyt asiasta ja yhteensopivuus selvisi minulle jälkikäteen.
*salaperäisenä*
No kerro nyt täällä ainakin ne sun ongelmas niin katotaan sitten,mitä kandee sanoo ja mitä ei
Ei ole kyse siitä kannattaako vai ei, vaan siitä, etten halua kertoa, koska ne on niin henkilökohtaisia, että olisi nöyryyttävää ja noloa kertoa, eikä se muuttaisi mitään. No, paitsi sen, ettei sen jälkeen mieskään olisi enää kiinnostunut, mutta kuitenkin.
pyytää ulos ei automaattisesti tarkoita seurustelualoitetta.. en silti sano, etteikö se tuossa tapauksessa voisi olla niin, mutta ei se vaan aina oo niin. Voihan toisen kanssa viettää aikaa muutenkin, harrastaa ehkä seksiä jne ilman, että taustalla siintää kokoajan avioliitto tai perheen perustaminen.:)
Minua ei kiinnosta pelkkä panosuhde, joskaan en voisi ryhtyä edes siihen.
tuli vaan mieleen, että mistä tiedät että se toinen olisi edes seurustelusuhdetta vailla? No, jokatapauksessa ei tuo nyt niin ongelmalliselta tilanteelta kuulosta, etteikö siitä puhumalla selviäisi.
Kyllä mua silti itseäni jäisi vaivaamaan, että mikä juttu tää oikein on, jos olisin sen vastapuolen asemassa. Mä oon itse sellanen, et sanon suoraan kaiken, niin en osaa suhtautua ihmisiin, jotka salailee tai peittelee jotain - ne herättää epäluottamusta.
Et kai sentään kaikkea??? Musta oli aika kauheaa, jos mun elämässäni olisi joku, joka lörpöttelisi kaikki intiimitkin asiat kaikille, jotka sattuu kysymään. En minä ainakaan edes halua tietää kaikkea toisista ihmisistä ja minun henkilökohtaiset asiat on henkilökohtaisia, eikä kuulu muille.
En tiedäkään mitä hän oli vailla, ehkä pelkkää seksiä, mutta sitäkään ei nyt tässä osoitteessa ole tarjolla, joten eiköhän hän olisi vielä vihaisempi, jos olisin lähtenyt ulos ja vasta sitten sanonut, että sori, mutta ei onnistu.
suhteen aloittamisesta ja suhteen lopettamisesta. Niissä tilanteissa kertoisin kyllä kaiken sille toiselle.
oletkin vähän vajaa vänksysein..
kukaan ei saavuta liiallisella avoimuudella mitään...se päinvastoin ahdistaa muita...
Vinkiksi kaikille:Ei kuulija välttämättä vielä pidä sinusta - älä kerro kuinka melkein teit itsemurhan tai vastaavaa, en halua kuulla! Se saa kuvan että olet outo...Sinulla ei ole oikeutta kertoa minulle asioita itsestäsi eikä luottamusta saavuteta tekemällä liiallisia paljastuksia itsestä. Päinvastoin, silloin sinä pelaat jotain ihmissuhdepeliä, haluat kenties hyväksyntää ja minä joudun ahdistavaan tilanteeseen jossa minun tulee päättää, pidänkö sinusta vai en ja hyväksynkö nuo kertomasi asiat, saati uskonko niitä. Se on täysin mahdoton tehtävä ventovieraalle...
livessä ventovieraiden kanssa, enkä tapaile ventovieraita enkä edes puolituttuja miehiä. Mulla on vain hyvin harva sellainen läheinen ihminen, jonka kanssa ylipäänsä puhun muusta kuin säästä.
Mä en ole yleisesti avoin ihminen, jos sellaiseksi minua kuvittelet. Olen sosiaalisesti hyvinkin estynyt, ujo, arka ja sisäänpäinkääntynyt, sulkeutunut, ajoittain erakkoluonteinen. En viihdy suurissa ihmisjoukoissa, paitsi humalassa sillä ei ole väliä. En myöskään puhu arkaluonteisista asioista kuin kännissä. Rakkaudentunnustustakaan multa on ihan turha odottaa selvinpäin, en siihen pysty, ellei sitten olisi joku tosi hätätilanne kyseessä. Mun on siis vaikea puhua, mutta puhun kun luotan toiseen ja koen sen tarpeelliseksi. Silloin olen avoin, luotettava ja rehellinen keskustelukumppani.
jota et vaan tohdi kertoa toiselle?
osuiko oikeaan?
Et osunut, ei ole mitään sukupuolitautia.
Et ole velkaa...
... mutta toisaalta se saattaisi olla hyödyksi sekä hänelle että siunulle että teet ja loisi maailmaan ehkä enemmän yleistä luottamusta ihmisiin. Ehkä. Eiks se oo ihan tavoittelun arvoinen asia kuitenkin?
Mä ainakin olen oppinut että totuudet sanomalla noissa tilanteissa antaa ainakin toiselle mahdollisuuden olla sinut asian kanssa eikä kehitellä omia, yleensä negatiivisia, väärintulkintojaan.
Mä en usko, että hän pystyy ainakaan mitään pahempaa kuin totuus väärintulkitsemaan, joten ei minua hänen tulkintansa haittaa.
Kyllä nyt saa maailman ihmisluottamus tilastot odottaa jotain rohkeampaa, minä en näistä jutuista aio koskaan puhua kenellekään!
on tämä:
Nyt tiedät millainen nipottaja kyseinen mies on. Ei kunnioita näkemystäsi tässä asiassa, tuskin monessa muussakaan asiassa.
Todennäköisesti monessa muussakin asiassa alottaisi pitkästyttävän nipotuksen, jotta saisi luovutusvoiton.
sulla ei ole mitään velvollisuutta kertoa asioistasi kelleen, toki itseäsi helpottaisi puhua jollekin, mutta sen olisi parempi olla tuosta kuviosta osaton.
Musta voisit sanoa hälle, kuten kirjoitit tänne: "En sanonut aiemmin mitään, koska oletin, ettei häntä kiinnosta, enkä edes huomannut hänen mitenkään lämmittelevän minua. ".
Kaikenlaisten kanssa sitä jotkut hengaa... Onko "mies" ( oletan sun olevan nainen) kenties 15-vuotias? Sillä mitään "velvollisuutta" ole sen takia, että sua olisi "pitkään lämmitellyt" saada sulta mitään raporttia, mutta jos sinua häiritsee ja haluat väleissä kyseisen kanssa olla, ihmettelen vaan, että mikä ongelma siinä treffeille menossa sulla on. Puhu sille asioistas vähemmän. Voithan sä jutella vaikka säästä ja mennä treffeille, mutta jotakin painostajaa en kyllä itse katselisi minuuttiakaan. Ehkä olet esittänyt asiasi huonosti? Jos se jäppinen myös on suhun vastavuoroisesti ihastunut, niin siitähän se vasta innostuu, jos olet sanonut, että sinä olet häneen ihastunut. Aika outo tilanne, jos olet sanonut olevasi ihastunut, mutta että et halua treffeille. Minä jos tossa tilanteessa olisin mies, jättäisin rauhaan.
Kuten sanoin, niin minulla on omia ongelmia, joiden takia en VOI seurustella, halusin tai en.
Niin, mielestäni on oma asiasi haluatko häpeän ja nolouden rajoittavan elämääsi nyt ja ikuisesti. Annatko häpeän määrätä mitä elämäsi voisi olla? Joskus elämässä tulee eteen tilanteita, joissa annetaan mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Nyt sinulla olisi mahdollisuus, ainakin teoriassa, kertoa häpeän aiheesi ääneen ja katsoa reaktio. Nousta häpeän yläpuolelle. Ylittää itsesi.
Henkilökohtaisesti en usko, ettei ole olemassa mitään mistä ei voisi puhua. SINÄ häpeät itseäsi, SINÄ muodostat vankilan itse itsellesi, SINÄ olet päättänyt jo etukäteen muiden ihmisten reaktiot. Loppujen lopuksi se mies on vain välikappale tässä asiassa. SINÄ olet pääaihe. Sinä ja häpeäsi.
Et ole velkaa yhtään mitään. Ette seurustele tai edes tapaile. Jos hän on pätkääkään ymmärtäväinen ja kiinnostunut aidosti hän tajuaa olla utelematta enempiä.
jos minulta kysytään.
Ei hyvää päivää.. Kuka voi oikeesti sanoa noin? "Sulla on velvollisuus kertoa ku lämmittelin sua niin pitkään"...
:DD
Kaikella kunnioituksella. Musta tuo oli kyllä jo hyvä syy olla kertomatta. Ja jos et halua kertoa, älä kerro. Ei hänellä ole oikeutta suuttua sellaisesta. Mut jos suuttuu niin siinäpähän suuttt, se on hänen pienuuttaan se. Kuitenkin kerroit totuuden miksi ei. :)
äläkä tee sitä tuollaiselle törkimykselle. ei niitä noin kysytä suoraan eikä perustella sillä että "on joutunut lämmittelemään niin kauan.."