inhottavaa olla vailla tosiystäviä, yksinäisyyden tunne ja paha olo vaan kassantuu päivä päivältä :-(
Tässä pari esimerkkiä " ystävistäni ":
- Matkailijaystävä. Hän reissaa ympäri maailmaa, ei pidä tällöin mitään yhteyttä. On minun ottaessani yhteyttä aina jotenkin loukkaantuneen oloinen, ikään kuin minun pitäisi pitää yksipuolisesti häneen vielä enemmän yhteyttä kuin nyt teen ( n. kerran- pari kk:ssa ) ja itse ei soittele, mailaile tai edes jätä FB:ssä tms. kommenttia...
Mutta kuinkas ollakaan, viimeksi kun oli saapumassa taas Suomeen, metsästi minua päiväkausia FB:ssä ja mesessä, yrittäen tavoittaa ( aina kun huomasin että hän on jommassa kummassa, poistuin paikalta ) Tiesin nimittäin mistä on kyse, ilmaista majapaikkaa, ruokaa, juomia tms. ylläpitoa oltiin vailla. Kun juttelimme sitten mesessä lopultakin, hän ilmoitti vain että " tuun teille jos haluat" , en siis kutsunut häntä meille itse. Kihisin kiukusta mutta en okein voinut sanoa että " en halua ", joten tarjosin sitten hänelle yöpaikkaa PARIKSI YÖKSI. Ollakseni hyvä ystävä, menin vielä itse häntä hakemaan ja autoin hänen isojen kapsekkiensa raahaamisessa meille. Asun poikaystäväni kanssa, jolle ei myöskään oikein jäänyt asiassa sanan sijaa. Olkoot, ajattelin, kysymyshän on vain parista päivästä..
Perille päästyämme ilmeni, ettei hänellä ole penniäkään rahaa, ja hän oli ilmeisesti suunnitellut majailevansa luonamme pidempäänkin ( koska oli p-a eikä ollut mitään tarkempia suunnitelmia ) .
En koskaan jätä ystäviäni pulaan, mutta nyt kovasti vaikutti siltä, että hän oli itse huolettomalla asenteellaan järjestänyt itsensä ko.tilanteeseen, ja oletti että minä riennän heti apuun, vaikka hän ei ole muuten katsonutkaan tarpeelliseksi pitää minuun yhteyttä!
Täsmensin siis hänelle, että kysymys on tosiaan vain parista yöstä, koska minulla ja pikaystävälläni on omiakin suunnitelmia. Tein sen hienovaroen, mutta hän tuntui silti loukkaantuvan.
Hän on juuri stereotyyppinen bimbo, joka kuvittelee että maailman tehtävä on järjestää hänet aina ulos itse keittämistään sopista. Minulta hän ilmeisesti odottaa myös mm. yksityisterapeuttina toimimista
( hänellä on aina jokin elämää suurempi kriisi meneillään, keskeyttää, ei anna muiden puhua kun hänellä on on tärkeämpää asiaa ), majapaikan järjestämistä, seuraneitinä toimimista jne.kivaa.
Minua hän ilmeisesti pitää itseään rumempana ( olen hiukan ylipainoinen, muuten kyllä nätti ) , ja kuvittelee että olen siksi hänelle jotain velkaa ja hyväksikäytettävissä.
Hänellä on myös hyvin ärsyttävä tapa puhua kovalla ja kimeällä äänellä ( myös julkisilla paikoilla ) , ja tehostaakseen sanomaansa tönimällä tai tökkimällä kynnellä käsivarteen jos ei saa tarpeeksiä huomiota.
Tällaisena hän on niin ärsyttävä, etä kenen tahansa olisi helppo heittää hänet elämästään yli laidan, mutta
hänelläpä on tietysti (kuten useimmilla hyväksikäyttäjillä ) hihassaan salainen ase : koiranpentukatse.
Hän käyttäytyy aivan kuin lapsi, ahneesti ja törkeästi, ja sitten kun hän aistii että palvelusten tarjoaja onkin suuttumassa häneen, hän ottaa tuon pikkutytön ilmeen ja heittäytyy säälittäväksi.
Näin hän saa hyväksikäyttönsä kohteen tuntemaan ärtymyksestään syyllisyyttä.
Ja heti kun tavoite on saavutettu entinen meno jatkuu taas.
Näin oli tietysti myös hänen vierailunsa aikana. Pyllisteltyään venyttelemässä mikroshortseissaan poikaystäväni edessä ( joka ei onneksi kiinnittänyt hänen harmikseen esitykseen mitään huomiota ), kälätettyään puhelimeensa jatkuvasti ( hän olisi voinut edes sen verran osoittaa kiinnostusta että olisi sitten keskustella meidän kanssamme kun kerran oli meille tunkenut ), syötyään ruokani sohvalla mussuttaen ja juotuaan viikonlopun viinimme, sain hänet loppujen lopuksi potkaistua ulos asunnostani.
Kiitosta en tietenkään kuullut, paitsi aivan loppuvaiheen marttyyriesityksen yhteydessä.
Hänellä ei ole montaakaan tosiystävää, mitä en kyllä ihmettele lainkaan.
Hänen piti jatkuvasti leveillä kuinka KAIKKI haluavat hänet luokseen nyt kun hän taas on Suomessa, mutta jostain syystä tosipaikan tullen niitä majoittajia ja rahoittajia ei sitten tuntunutkaan löytyvän mistään.
Hän voisi mielestäni mennä itseensä ja miettiä, mistäköhän tällainen mahtaa johtua..
Olen pitänyt meitä aiemmin läheisinä ( olimme työkavereita, hän lähti reissaamaan n.vuosi sitten ) , mutta sittemmin olen herännyt tilanteesen ja tajunnut ettei tämä ystävyyssuhde anna minulle mitään.
Minun on paljon parempi olla ilman häntä. ( Vaikka tottakai hänessä on hyviäkin puolia, osaa olla herttainen, iloinen ja hyvää biletysseuraa halutessaan ) Valitettavasti nuo hyvät puolet nyt vain usein jäävät hänen törkeän käytöksensä jalkoihin.
Tässä pari esimerkkiä " ystävistäni ":
- Matkailijaystävä. Hän reissaa ympäri maailmaa, ei pidä tällöin mitään yhteyttä. On minun ottaessani yhteyttä aina jotenkin loukkaantuneen oloinen, ikään kuin minun pitäisi pitää yksipuolisesti häneen vielä enemmän yhteyttä kuin nyt teen ( n. kerran- pari kk:ssa ) ja itse ei soittele, mailaile tai edes jätä FB:ssä tms. kommenttia...
Mutta kuinkas ollakaan, viimeksi kun oli saapumassa taas Suomeen, metsästi minua päiväkausia FB:ssä ja mesessä, yrittäen tavoittaa ( aina kun huomasin että hän on jommassa kummassa, poistuin paikalta ) Tiesin nimittäin mistä on kyse, ilmaista majapaikkaa, ruokaa, juomia tms. ylläpitoa oltiin vailla. Kun juttelimme sitten mesessä lopultakin, hän ilmoitti vain että " tuun teille jos haluat" , en siis kutsunut häntä meille itse. Kihisin kiukusta mutta en okein voinut sanoa että " en halua ", joten tarjosin sitten hänelle yöpaikkaa PARIKSI YÖKSI. Ollakseni hyvä ystävä, menin vielä itse häntä hakemaan ja autoin hänen isojen kapsekkiensa raahaamisessa meille. Asun poikaystäväni kanssa, jolle ei myöskään oikein jäänyt asiassa sanan sijaa. Olkoot, ajattelin, kysymyshän on vain parista päivästä..
Perille päästyämme ilmeni, ettei hänellä ole penniäkään rahaa, ja hän oli ilmeisesti suunnitellut majailevansa luonamme pidempäänkin ( koska oli p-a eikä ollut mitään tarkempia suunnitelmia ) .
En koskaan jätä ystäviäni pulaan, mutta nyt kovasti vaikutti siltä, että hän oli itse huolettomalla asenteellaan järjestänyt itsensä ko.tilanteeseen, ja oletti että minä riennän heti apuun, vaikka hän ei ole muuten katsonutkaan tarpeelliseksi pitää minuun yhteyttä!
Täsmensin siis hänelle, että kysymys on tosiaan vain parista yöstä, koska minulla ja pikaystävälläni on omiakin suunnitelmia. Tein sen hienovaroen, mutta hän tuntui silti loukkaantuvan.
Hän on juuri stereotyyppinen bimbo, joka kuvittelee että maailman tehtävä on järjestää hänet aina ulos itse keittämistään sopista. Minulta hän ilmeisesti odottaa myös mm. yksityisterapeuttina toimimista
( hänellä on aina jokin elämää suurempi kriisi meneillään, keskeyttää, ei anna muiden puhua kun hänellä on on tärkeämpää asiaa ), majapaikan järjestämistä, seuraneitinä toimimista jne.kivaa.
Minua hän ilmeisesti pitää itseään rumempana ( olen hiukan ylipainoinen, muuten kyllä nätti ) , ja kuvittelee että olen siksi hänelle jotain velkaa ja hyväksikäytettävissä.
Hänellä on myös hyvin ärsyttävä tapa puhua kovalla ja kimeällä äänellä ( myös julkisilla paikoilla ) , ja tehostaakseen sanomaansa tönimällä tai tökkimällä kynnellä käsivarteen jos ei saa tarpeeksiä huomiota.
Tällaisena hän on niin ärsyttävä, etä kenen tahansa olisi helppo heittää hänet elämästään yli laidan, mutta
hänelläpä on tietysti (kuten useimmilla hyväksikäyttäjillä ) hihassaan salainen ase : koiranpentukatse.
Hän käyttäytyy aivan kuin lapsi, ahneesti ja törkeästi, ja sitten kun hän aistii että palvelusten tarjoaja onkin suuttumassa häneen, hän ottaa tuon pikkutytön ilmeen ja heittäytyy säälittäväksi.
Näin hän saa hyväksikäyttönsä kohteen tuntemaan ärtymyksestään syyllisyyttä.
Ja heti kun tavoite on saavutettu entinen meno jatkuu taas.
Näin oli tietysti myös hänen vierailunsa aikana. Pyllisteltyään venyttelemässä mikroshortseissaan poikaystäväni edessä ( joka ei onneksi kiinnittänyt hänen harmikseen esitykseen mitään huomiota ), kälätettyään puhelimeensa jatkuvasti ( hän olisi voinut edes sen verran osoittaa kiinnostusta että olisi sitten keskustella meidän kanssamme kun kerran oli meille tunkenut ), syötyään ruokani sohvalla mussuttaen ja juotuaan viikonlopun viinimme, sain hänet loppujen lopuksi potkaistua ulos asunnostani.
Kiitosta en tietenkään kuullut, paitsi aivan loppuvaiheen marttyyriesityksen yhteydessä.
Hänellä ei ole montaakaan tosiystävää, mitä en kyllä ihmettele lainkaan.
Hänen piti jatkuvasti leveillä kuinka KAIKKI haluavat hänet luokseen nyt kun hän taas on Suomessa, mutta jostain syystä tosipaikan tullen niitä majoittajia ja rahoittajia ei sitten tuntunutkaan löytyvän mistään.
Hän voisi mielestäni mennä itseensä ja miettiä, mistäköhän tällainen mahtaa johtua..
Olen pitänyt meitä aiemmin läheisinä ( olimme työkavereita, hän lähti reissaamaan n.vuosi sitten ) , mutta sittemmin olen herännyt tilanteesen ja tajunnut ettei tämä ystävyyssuhde anna minulle mitään.
Minun on paljon parempi olla ilman häntä. ( Vaikka tottakai hänessä on hyviäkin puolia, osaa olla herttainen, iloinen ja hyvää biletysseuraa halutessaan ) Valitettavasti nuo hyvät puolet nyt vain usein jäävät hänen törkeän käytöksensä jalkoihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
- Entinen paras ystävä
Pitkälti hyvin samantyyppinen kuin ensimmäinen, mutta on lisäksi nykyisin pienen lapsen äiti, mutta käy jatkuvasti viihteellä ja polttaa lisäksi kannabista aina tilaisuuden tullen ( ennen myös kasvatti )
Häntä ei tunnu kiinnostavan pieni lapsensa pätkääkään, mutta suuttuu tottakai hirvittävästi jos joku kehtaa arvostella hänen kykyjään tai prioriteettejaan äitinä.
On ihmisille velkaa rahaa mutta ei katso aiheelliseksi ottaa näihin yhteyttä sopiakseen asiasta.
( mikä ei taas sovi minulle koska oma periaatteeni on että mitä läheisempi ystävä, sitä pikaisemmin velat maksetaan)
Otan tuon ylläolevan vitkuttelun ja vastuun pakoilun aikamoisena epäkunnioituksen osoituksena.
Hän on myös iloinen ja hyvää seuraa niin halutessaan, mutta minua, ja monia muitakin hänen tuttujaan ärsyttää suunnattomasti se. ettei hän ota vastuuta mistään ja hankkiutuu pulaan ( esim. rahavaikeuksiin, baaritappeluihin ) tahallaan, olettaen sitten muiden pelastavan hänet taas jällen kerran.
En jaksa näitä ihmisiä !!
Miksei minulla voi olla selväjärkistä, omat asiansa suurinpiirtein hoitavaa ( on paljon mukavampaa olla apuna ihmiselle, joka on vaikeuksissa ilman omaa syytään eikä ihan koko ajan ), mukavaa, seurallista ystävää jonka kanssa viettää aikaa ja iloita elämästä ?
Tykkään tulla, mennä ja ihmetellä esim. kesäistä Helsinkiä, minulla on myös hieman rauhallisempia ystäviä, mutta he taas eivät halua lähteä mihinkään eivätkä tehdä mitään. Sekin on rasittavaa, vaikka muuten fiksuja tyttöjä ovatkin.
En nyt tarkoita, että ystävilläni pitäisi olla miljoonaluokan budjetti, vaan että löytyisi halua nähdä ja kokea asioita. Varsinkin kesällä löytyy paljon aivan ilmaista tekemistä ja koettavaa.
Myös poikaystäväni on kotonaviihtyvää sorttia, vaikka muuten onkin aivan ihana.
Voi olla, että vaikutan marisijalta, muttaainakin nyt sain purkaa ajatuksiani " paperille".
Helpotti kyllä, kiitokset jos jaksoitte lukea :-)
Niin mä olen monta kertaa miettinyt tuota kuinka joillain varaa reissata ympäri maapalloa. Olisihan se ihanaa itsestäkin lähteä jonnekkin vähän pidemmäksi aikaa. Mutta kyllä toisaalta en voisi kuvitella ettei mulla olisi omaa kotia vaan joutuisin asumaan toisten nurikissa. Mulla on itseasiassa vähän samantapainen ystävätär hän matkustelee paljon ja mulla ei ole siihen juurikaan rahaa. Hänellä on kyllä oma asunto mutta kun hän tulee kylään hän odottaa täysihoitoa. Vain hänen asiansa ja reissunsa ovat tärkeitä. Sellainen kiinnostus normaalia arkea kohtaan on kadonnut täysin. Jos näytän jotain kivaa vaatetta tai iloitsen jostain elämän pienestä asiasta kuten ikkunan takana olevasta oravapoikueesta, uudesta kahvinkeittimestä jne hänen ilmeensä on äärimmäisen halveksuva. Kaikkihan me olemme joskus itsekkäitä mutta yleensä jos on naispuolisen kaverin luona kylässä häntä haluaa auttaa kotitöissä eikä missään tapauksessa passauttaa itseään. Mielestäni tuon sun ystävättären pitäisi ehkä kasvaa aikuiseksi. Ja reissata omien resurssejen puitteissa. Pitää siis omaa kotia jossainpäin Suomea. Omituista ettei hän turvaudu sukulaisiinsa vaan ystäviinsä.