Meillä on 7 kuukauden ikäinen pieni poika ja anoppi saa minut ahdistuksesta sekaisin =( Kaikki alkoi kun vauva syntyi... anoppi otti heti sen asenteen että hänellä on oikeus hoitaa miten tahtoo ja päättää vauvan asioista.
Onko mielestänne oikein että anoppi määrää miten usein hänen täytyy saada olla kahden lapsenlapsensa (joka on vielä vauva) kanssa? Joka päivä/joka toinen päivä vähintään tahtoo anoppini viedä vauvani luokseen (minä en saa tulla mukaan, tahtoo olla kahden vauvan kanssa). On myös "pakottanut" minut antamaan pienen vauvan yökylään jne.
Ei siinä muuten mitään, kiva että tykkää lapsenlapsestaan ja kiva että minä saan levätä välillä mutta kun anopin täytyy saada päättää koska missä ja miten kauan lapsenlastaan hoitaa! Jos en anna vauvaa hänelle kun hän sitä tahtoo niin alkaa sellainen vittuilu ettei mitään rajaa. Anoppi puhuu minusta sen jälkeen pahaa ympäri kyliä "kun en anna hänen lapsenlastaan hoitaa ja olen muutenkin kamala ihminen", luo murhaavia katseita ja yrittää kaikkensa loukatakseen minua.
Jos annan hänen hoitaa vauvaa niin usein kun hän tahtoo annan hänen sanella valmiiksi kasvatusasioista joista hänellä on mielestään oikeus päättää annan hänen päättää mitä vauvalla on päällä jne niin kaikki on hyvin... hetken aikaa taas.
Tuntuu ihan kuin minä olisin joku pikkupiika ja vauva anopin =( Minun pitäisi anopin mielestä antaa hänen päättää ja totella, näin hän selkeästi rivien väleistä viestittää.
Ahdistaa, raivostuttaa, surettaa =( Välillä tuntuu ettei mulla ole mitään virkaa äitinä kun anoppi se "parempi" äiti on...
Mies on surullinen ja ahdistunut tilanteesta ja pahoillaankin puolestani mutta kuitenkin rakastaa ja tahtoo ymmärtää myös äitiää...
Mitä olette mieltä: olenko minä niuho kun en anna anopin hössöttää ja määrätä?
En näe kuin 2 vaihtoehtoa: 1) mennä suosiolla anopin tossun alle 2) pistää anoppi kuriin jolloin luultavasti menee välit häneen kokonaan
Kumpi sitten on parempi...???
Onko mielestänne oikein että anoppi määrää miten usein hänen täytyy saada olla kahden lapsenlapsensa (joka on vielä vauva) kanssa? Joka päivä/joka toinen päivä vähintään tahtoo anoppini viedä vauvani luokseen (minä en saa tulla mukaan, tahtoo olla kahden vauvan kanssa). On myös "pakottanut" minut antamaan pienen vauvan yökylään jne.
Ei siinä muuten mitään, kiva että tykkää lapsenlapsestaan ja kiva että minä saan levätä välillä mutta kun anopin täytyy saada päättää koska missä ja miten kauan lapsenlastaan hoitaa! Jos en anna vauvaa hänelle kun hän sitä tahtoo niin alkaa sellainen vittuilu ettei mitään rajaa. Anoppi puhuu minusta sen jälkeen pahaa ympäri kyliä "kun en anna hänen lapsenlastaan hoitaa ja olen muutenkin kamala ihminen", luo murhaavia katseita ja yrittää kaikkensa loukatakseen minua.
Jos annan hänen hoitaa vauvaa niin usein kun hän tahtoo annan hänen sanella valmiiksi kasvatusasioista joista hänellä on mielestään oikeus päättää annan hänen päättää mitä vauvalla on päällä jne niin kaikki on hyvin... hetken aikaa taas.
Tuntuu ihan kuin minä olisin joku pikkupiika ja vauva anopin =( Minun pitäisi anopin mielestä antaa hänen päättää ja totella, näin hän selkeästi rivien väleistä viestittää.
Ahdistaa, raivostuttaa, surettaa =( Välillä tuntuu ettei mulla ole mitään virkaa äitinä kun anoppi se "parempi" äiti on...
Mies on surullinen ja ahdistunut tilanteesta ja pahoillaankin puolestani mutta kuitenkin rakastaa ja tahtoo ymmärtää myös äitiää...
Mitä olette mieltä: olenko minä niuho kun en anna anopin hössöttää ja määrätä?
En näe kuin 2 vaihtoehtoa: 1) mennä suosiolla anopin tossun alle 2) pistää anoppi kuriin jolloin luultavasti menee välit häneen kokonaan
Kumpi sitten on parempi...???
Vastaukset 15
Vanhimmat
pitäisi pitää sinun puoltasi, eikä ymmärtää edes noinkaan paljon äitiäänsä. Jospa käsket miehesi pistää äitinsä ojennukseen ja sanoa, ettei puutu teidän elämäänne noin paljon. Ehkä saattaisi mennä välit äitinsä kanssa, vähäksi aikaa, mutta joskus tarvitaan "kovempia otteita", että tilanteet normalisoituisi. Ja ehkä anoppisi uskoisi sen enemmän poikansa sanomana ja menisi hetkeksi itseensä.
Jos tuo edellä mainittu ei onnistu, elikkä siis miehestäsi ei ole siihen; järjestäppä teille anopin kanssa kahdenkeskinen hetki ja kerro asiallisesti, mikä tilanne on ja miten koet koko tilanteen yleensä ja lisäksi sovit erillaisesta järjestelystä, mikä miellyttäisi tätä anoppiakin...
Nimittäin, jos panet totaalisesti välit poikki, miehesi saattaa "mennä" äitinsä puolelle ko. asiassa ja tilanne ei ole kenenkään kannalta hyvä. Ja anopinkin kanssa joskus on oltava tekemisissä, vaikkei haluaisikaan.
On se harmi vaan, kun anoppiaan ei voi valita;)
Mikä "pakottaa" sua tekemään jonkun toisen tahdon mukaan? Herraisä sentään. Kai sentään olet aikuinen nainen kun olet seksiäkin harrastanut sen verran että olet ollut raskaana ja synnyttänyt lapsen.
ei tarvitse kovinkaan nössö olla, jos ei pirullisen anopin kanssa lopun elämää halua tapella. Vai nautitko sinä sellaisesta? Kukahan tässä syntipukki nyt tehtiin??
Kuinkas kaukana tää anoppi asuukaan?Mitäs jos ette vähään aikaan vastais puhelimeen vaan laittaisitte esim.vastaajan päälle...vai oletteko jatkuvasti tekemisissä anopin kanssa?
Siitä ei kyllä hyvää seuraa!
Kokeile ensin vaikka sanoa että vauva stressaantuu liiasta hyysäämisestä ja varmasti vaistoaa myös aikuisten stressin ja kireän tilanteen eikä ole hyväksi lapselle.Kysy myös neuvolasta neuvoja,miten kannattaisi toimia tilanteessa.
Muistattehan kaikki, mitkä ovat perheen rajat!? teidän perheen päätökset tehdään teidän perheen sisällä! Teidän on miehesi kanssa tehtävä ne selväksi itsellenne ja anopille myös. Meillä oli vähän samantyylinen juttu appiukon kanssa. Jatkui ja jatkui, mutta kun mieheni lopulta teki vanhemmilleen selväksi, että me olemme onnellisia ja hän rakastaa heitäkin, mutta perhettään vielä enemmän, niin alkoi asiat mennä parempaan suuntaan. Tuntuisi sinunkin anopillasi olevan epäluulo siitä hoidatko vauvaa ja hänen poikaansa hyvin. Meillä (miehelläni) tosiaan kesti kerätä rohkeutta sanoa asia, mutta kyllä kannatti. Parisuhteessa on tosi tärkeää, että osaa puolustaa puolisoaan. Tässäkin tuntuu olevan nyt siitä kysymys. Ongelma jatkuu, jos miehesi ei nosta kissaa pöydälle! Pallo on hänellä! Äläkä ahdista enempää itseäsi anopilla! Sinä olet vauvan synnyttänyt ja sinä miehesi kanssa päätät, miten lasta hoidetaan! Se ei kuulu kertakaikkiaan muille! Voimia sinulle
T. Voimia takaisin keräävä kohtalotoveri
...Käske sen akan painua vittuun!!
Minä ammuin anoppini.
Loppui sanelu.
Välit mieluummin poikki jos noin kusipää on.Ei terve ihminen noin käyyttäydy kuin anoppisi.
Olen mummo ja anoppi ja järkytyin kun luin. Ei tulisi mieleenikään puuttua tyttäreni saati sitten miniäni vauvanhoitoon ja "kaapata" lasta. Olet niin oikeassa kuin vain ihminen voi olla kun vihellät pelin heti poikki. Ei sinulta voi tällaisessa tapauksessa edes vaatia että jaksat olla diplomaattinen ja neuvotella. Anoppisi tekee aivan väärin, sen ymmärtää kuka hyvänsä. Sano suoraan anopille yksinkertaisesti, että vauva ei nyt tule, ei tarvitse edes selitellä. Vierailkaa kohteliaasti anoppilassa mutta älkää jättäkö lasta sinne. Ystävällisesti ja päättäväisesti.
moi
sano anopille suorat sanat, että vauva on sinun ja miehesi ja anopilla on vain ja ainoastaan nautintaoikeus mutta sinulla ja miehelläsi kasvatusvastuu, joten jos anoppi sekaantuu liikaa, pane peli poikki.
eli sinä ja miehesi kasvatatte lapsenne ja anoppi vain nauttii teidän työn hedelmistä silloin kun teille sopii ja kuinka kauan. eli te perheenä päätätte milloin lapsi on sopiva yökylään ja miten anoppi saa tulla esim. teille katsomaan lasta.
alussa siitä tulee riitaa, mutta aikaa myöten parempi ratkaisu. ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä.
tappelin aikoinani 15 v. anopin kanssa kaikesta mahdollisesta, mutta sitten sanoin että välit pysyy hyvinä kun anoppi ei sekaannu meidän elämään eikä me anopin ja sen jälkeen hyvín on mennyt.
sinä päätät miten kasvatat lastasi ja siihen ei anopilLa ole nokan koputtamista
Olet nyt vaan ihan kiltisti anopin tossun alla. Sitten kun poikasi kasvaa murrosikäiseksi ja anopin paapomisen takia huonosti kasvatettuna on tietysti työtä vieroksuva juoppo/narkkari se häiriköi anoppiasi kun saa siltä helpommin kaiken haluamansa (=rahaa aineisiin).
Pitkässä piimässähän tuo projekti on ja ikävästi poikasi joutuu siinä käskassaraksi mutta kyllä sitten saat naureskella kun anoppia vituttaa.
Toivoa vaan sopii että anoppi elää riittävän kauan.
Vitsi vitsi.
Heeetkinen! Etkös SINÄ ole lapsen äiti? Anopilla on ollut oma tilaisuutensa hoitaa kasvatustehtävänsä, turha yrittää paikata omia aiemmin tehtyjä virheitään miniän lapsilla. Näin on marjat!
Sinun EI tarvitse antaa noin pientä vielä yökylään, vain VANHEMMAT ovat vastuussa kasvatustehtävästä (ensisijaisesti). Älä anna toisen määräillä säveliä, myöhemmin lapsi ei tiedä kenen ohjeita ja neuvoja pitää noudattaa. Anopin määräily tulee olemaan loputon tie jos annat sen jatkua.
Minkäsmoinen tossunkuluttaja se mies on kun ei suutaan auki saa? Mamman tississä vielä kiinni?? Siis, SINÄ olet lapsen äiti; sinä sinä sinä sinä !! Ei anoppi.
Kannatetaan vaihtoehtoa kaksi! Lapsen kannaltakin ehdottomasti parempi!!
Tutulta kuulosti tilanteesi. Itse olen pyristelemässä eroon dominoivasta anopista. Se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin, jotta tilanne ei olisi päässyt näin pahaksi. Anoppi mm. kävi haukkumassa sosiaalitädit pystyyn, kun tein hänen mielestään väärän päivähoitoratkaisun, sekä yrittää saada lastani huostaanotetuksi, kun olen hänen mielestään huono äiti.
Mutta se henkinen väkivalta on pahinta. manipulointi, syyllistäminen, ja mikä pahinta lapsen käyttäminen välikappaleena. Vain anoppini tietää, mikä on lapselle parasta.
Itse tein sen virheen, että aluksi tein kaiken, kuten anoppini käskee. Hetkeksi helpotti, mutta sitten se alkoi pahempana, ja vaatimukset kovenivat. Anopit voi olla, kuin lapsia, jotka tarvitsevat selkeät rajat.
Jos saat keskusteltua anoppisi kanssa järkevästi asioista, niin sehän olisi loistava vaihtoehto. Ellei tämä toimi, radikaalit keinot käyttöön. Anoppisi saa tavata lastasi SINUN ja vain sinun ehdoillasi, tai ei ollenkaan.
VOIMIA!
Minä myös pyristelen perheeni kanssa eroon dominoivasta anopista. Kyllä se kannattaa pysäyttää ennen kuin pahentaa entisestään...
Mulla anoppi selitti vanhasta äidistä(hän) ja nuoresta (minä) tässä vaiheessa vanhin lapseni oli jo 8-v Tästä syystä hän tiesi miten vauvaani hoidetaan, mitä lapseni tulee harrastamaan, tekemään työkseen jne... Samoin minun ammatin valintani ja koulutukseni ym. oli anopin heiniä ei minun.. Myös vaatetus, lelut, ruoka, allergiat, minun laihdutukseni, lasteni tapakasvatus kuuluivatkin anopille...
Minulla katkesi pinna reilu vuosi sitten... (jaksoin 10kk)Anopin terrorisoinnin tein mahdottomaksi sillä etten puoleen vuoteen vastannut edes puheluihin, nyt joka mokasta puolivuotta käymättä... Pikku hiljaa rupeaa hyytymään tämä rakas anoppini. Sanoin jo alkuun , ettei minua pidä suututtaa, siinä napsahtaa omaan nilkkaan tälle nauroi päin naamaa, eipä naura enää... Nyt ottaa vakavissaan ilmoitukseni. Ja jos ei ota ei tapaa lapsenlapsiaan...
Yritti manipuloida poikaani ja sätti minua tyttäreni kuullen, taas on menossa puolen vuoden jäähy, mutta enää ei kierrä kylillä minua haukkumassa... Eli edistytään koko ajan...
Minä olen ottanut anopin suhteeseen ohje nuoraksi jos ei osata olla kypsiä aikuisiksi, kohtele kuten uhmaikäistä lasta... Jokaisesta virheestä näytetään kuka määrää...
vaikka olet pienen lapsen äitikin?!?! Toivottavasti aikuistut vielä!