Rakas päiväkirja

Suno hehkuttaa taas täydeltä terältä mutta umpityhmä viherkasvi vaan ei osaa ikkunalla kääntyä kohti valoa. Sama vika oli tummalla perhosella joka oli yöllä lentää-flatkutellut tuuletusluukusta asuntoon sisään. Yritin häätää sen ulos aamulla ennen töihin lähtöä, mutta se oli uppiniskainen kuin Mikko Niskanen. Oma syynsä jos se jää tyhjässä asunnossa jotakin paitsi. Turha on minua syyttää, minä tarjosin sille vaihtoehdon, humaanina henkilönä.

Minun on oikeastaan nyt aika hyvä olo. Ehkä alan tottua tähän helteeseen. Tai ehkä se johtuu shortseista. Lounaalla olin Hesessä jossa juustoaterian hinta todellakin on romahtanut 5 eurosta 4,65 euroon. En siis saanut viimeksi alennusta vahingossa, sääli, ehdin jo salaa iloita siitä mahdollisuudesta. Mutta ilon aihe löytyy kyllä siitä uskomattomasta jutusta että nykypäivänä ruuan hinta laskee.

Voitteko kuvitella, ruuan hinta on laskenut! Seuraavaksi täytyy ruveta odottamaan että helvetti jäätyy. Ei muuten ollut Hesen kokiksessa lainkaan jäitä, onko se lupaava merkki? Enpä kylläkään jäitä erikoisesti kaipaa, varsinkaan jos ne on hakattu niin pieniksi että tulevat suuhun asti juoman mukana.

Jaa-ah, mitäpä nyt. Mitkä uudet haasteet odottavat? Vielä puolitoista päivää ja sitten kaivattu viikonloppu. Viikonloppuna aion suorittaa suuria tekoja.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Suno hehkuttaa taas täydeltä terältä mutta umpityhmä viherkasvi vaan ei osaa ikkunalla kääntyä kohti valoa. Sama vika oli tummalla perhosella joka oli yöllä lentää-flatkutellut tuuletusluukusta asuntoon sisään. Yritin häätää sen ulos aamulla ennen töihin lähtöä, mutta se oli uppiniskainen kuin Mikko Niskanen. Oma syynsä jos se jää tyhjässä asunnossa jotakin paitsi. Turha on minua syyttää, minä tarjosin sille vaihtoehdon, humaanina henkilönä.

Minun on oikeastaan nyt aika hyvä olo. Ehkä alan tottua tähän helteeseen. Tai ehkä se johtuu shortseista. Lounaalla olin Hesessä jossa juustoaterian hinta todellakin on romahtanut 5 eurosta 4,65 euroon. En siis saanut viimeksi alennusta vahingossa, sääli, ehdin jo salaa iloita siitä mahdollisuudesta. Mutta ilon aihe löytyy kyllä siitä uskomattomasta jutusta että nykypäivänä ruuan hinta laskee.

Voitteko kuvitella, ruuan hinta on laskenut! Seuraavaksi täytyy ruveta odottamaan että helvetti jäätyy. Ei muuten ollut Hesen kokiksessa lainkaan jäitä, onko se lupaava merkki? Enpä kylläkään jäitä erikoisesti kaipaa, varsinkaan jos ne on hakattu niin pieniksi että tulevat suuhun asti juoman mukana.

Jaa-ah, mitäpä nyt. Mitkä uudet haasteet odottavat? Vielä puolitoista päivää ja sitten kaivattu viikonloppu. Viikonloppuna aion suorittaa suuria tekoja.

Lue lisää

Aaaah, työviikon suurin kriisi on ratkennut. Ajurit sekaisin ja sen mukana kaikki. Tämän helpotuksen jälkeen tuskin löydän enää uutta energialatausta aloittaa jotakin aivan uutta erilaista vääntöä vaikka oikeastaan pitäisi.

Lounaalla nautin mustikkaleivoksen ja kahvin. Yhden mustikkaleivoksen voi nauttia hyvällä omallatunnolla, kuten myös rahkapiirakan. Berliininmunkki olisi jotakin liian huikentelevaista.

Helteet vaan eivät lupaa loppua. Edes EU-jäsenyys ei tässä auta, direktiivit eivät määrittele korkeinta työpäivän lämpötilaa. UFO-tietojen julkistamista näkyy joku EU-politiikassa aktiivinen ulkomaanpelle vaatineen. Jos EU laatisi UFO-direktiivin niin se luultavasti sallisi vain kuutionmuotoiset UFOt, koska se on taloudellisin formaatti, helppo varastoida.

Ihmisen mieli on erikoinen aparaatti. Missään emme ole niin taitavia kuin itsemme pettämisessä. Tämäpä tuli vain noista UFOista mieleen, sieppauksista, "harmaista" ja sen sellaisesta. Ilmeisesti se on totta että monet erikoiset jutut palautuvat lapsuuden kokemuksiin ja murrosiän vaikeuksiin ja ovat sillä tavalla ihan tavallisia. "Harmaat" ovat meidän äitimme kuva sellaisena kuin äitimme lapsuudesta muistamme!

Kyllä minä silti olen melko vastaanottavainen "rajatiedolle" jossakin mielessä. Uskon että sieltä voi vielä löytyä jotakin todellistakin. Ei kaikki ole skeidaa mikä skeidalta näyttää. Vastaavasti kuin kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Kullankaivamista en ole vielä elinkeinona yrittänyt. Harrasteena se on liian kallis.

Tuleekohan tästä kesän hulluin viikonloppu? Merkit ovat ilmassa...

raxin huono veitsi kirjoitti:

Aaaah, työviikon suurin kriisi on ratkennut. Ajurit sekaisin ja sen mukana kaikki. Tämän helpotuksen jälkeen tuskin löydän enää uutta energialatausta aloittaa jotakin aivan uutta erilaista vääntöä vaikka oikeastaan pitäisi.

Lounaalla nautin mustikkaleivoksen ja kahvin. Yhden mustikkaleivoksen voi nauttia hyvällä omallatunnolla, kuten myös rahkapiirakan. Berliininmunkki olisi jotakin liian huikentelevaista.

Helteet vaan eivät lupaa loppua. Edes EU-jäsenyys ei tässä auta, direktiivit eivät määrittele korkeinta työpäivän lämpötilaa. UFO-tietojen julkistamista näkyy joku EU-politiikassa aktiivinen ulkomaanpelle vaatineen. Jos EU laatisi UFO-direktiivin niin se luultavasti sallisi vain kuutionmuotoiset UFOt, koska se on taloudellisin formaatti, helppo varastoida.

Ihmisen mieli on erikoinen aparaatti. Missään emme ole niin taitavia kuin itsemme pettämisessä. Tämäpä tuli vain noista UFOista mieleen, sieppauksista, "harmaista" ja sen sellaisesta. Ilmeisesti se on totta että monet erikoiset jutut palautuvat lapsuuden kokemuksiin ja murrosiän vaikeuksiin ja ovat sillä tavalla ihan tavallisia. "Harmaat" ovat meidän äitimme kuva sellaisena kuin äitimme lapsuudesta muistamme!

Kyllä minä silti olen melko vastaanottavainen "rajatiedolle" jossakin mielessä. Uskon että sieltä voi vielä löytyä jotakin todellistakin. Ei kaikki ole skeidaa mikä skeidalta näyttää. Vastaavasti kuin kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Kullankaivamista en ole vielä elinkeinona yrittänyt. Harrasteena se on liian kallis.

Tuleekohan tästä kesän hulluin viikonloppu? Merkit ovat ilmassa...

Lue lisää

Onko kuuma, mitä? Ei se mitään huomenna on vielä kuumempi. Käy niinkuin Lance Armstrongilla eli päivä alkaa huonosti ja sitten se vaan pahenee edellen. Tällaisina päivinä on helppo uskoa Maailmanloppuun, Helvettiin ja Ikuiseen Kadotukseen. No kyllä tämä valittaminen hiukan auttaa.

Tänään söin Hesessä elämäni ensimmäisen Fish&Chips-aterian. Ennakkoluuloisena henkilönä arvelin että se on jotakin englantilaista roskaa joka ei ole mistään kotoisin. Mutta ihan hyväähän se oli. Ehkä ne enkut ei sittenkään ole niin dorkia kuin miltä ne vaikuttavat. Sitä syötiin ihan veitsen ja haarukan kanssa niinkuin oikeat ihmiset. Ne olivat kertakäyttöaterimia joten olivat puhtaita. Tarjottimella oli kuitenkin jotakin epämääräistä mömmöä, mitä lie ollut majoneesia.

Viime aikoina ei ole kovasti näkynyt kasvihuoneilmiö- ja ilmastonmuutos-skeptikoiden mielenilmauksia. Mistähän johtunee. Ehkä ne on yhtä sippejä kuin minäkin eivätkä vaan jaksa enää skepoilla tässä näännyttävässä helteessä.

Kasvi ikkunalla näyttää vähitellen kääntyvän kohti valoa. Jospa se on tullut uskoon. Hylännyt pimeyden voimat ja ryhtynyt valon lapseksi. Hoh-hoijaa. Kääntynyt gootista ... ööh mikähän olisi oikea termi ... gaypridemielenosoittajaksi?

Jääkaappi ei ole kotona päällä, lämmöntuotannon vähentämiseksi. Eihän sinne jaksa kantaa kaupasta tavaraa muutenkaan. Eikä kylmän juominen ole mielekästä helteellä, ei se tuo pitempiaikaista apua.

Toivottavasti ensi viikko on viileämpi. Eihän tällaisessa pätsissä pysty tekemään muuta kuin surffailemaan ja voivottelemaan. Helvetin esikartanossakin olisi varmaan parempi imastointi.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Onko kuuma, mitä? Ei se mitään huomenna on vielä kuumempi. Käy niinkuin Lance Armstrongilla eli päivä alkaa huonosti ja sitten se vaan pahenee edellen. Tällaisina päivinä on helppo uskoa Maailmanloppuun, Helvettiin ja Ikuiseen Kadotukseen. No kyllä tämä valittaminen hiukan auttaa.

Tänään söin Hesessä elämäni ensimmäisen Fish&Chips-aterian. Ennakkoluuloisena henkilönä arvelin että se on jotakin englantilaista roskaa joka ei ole mistään kotoisin. Mutta ihan hyväähän se oli. Ehkä ne enkut ei sittenkään ole niin dorkia kuin miltä ne vaikuttavat. Sitä syötiin ihan veitsen ja haarukan kanssa niinkuin oikeat ihmiset. Ne olivat kertakäyttöaterimia joten olivat puhtaita. Tarjottimella oli kuitenkin jotakin epämääräistä mömmöä, mitä lie ollut majoneesia.

Viime aikoina ei ole kovasti näkynyt kasvihuoneilmiö- ja ilmastonmuutos-skeptikoiden mielenilmauksia. Mistähän johtunee. Ehkä ne on yhtä sippejä kuin minäkin eivätkä vaan jaksa enää skepoilla tässä näännyttävässä helteessä.

Kasvi ikkunalla näyttää vähitellen kääntyvän kohti valoa. Jospa se on tullut uskoon. Hylännyt pimeyden voimat ja ryhtynyt valon lapseksi. Hoh-hoijaa. Kääntynyt gootista ... ööh mikähän olisi oikea termi ... gaypridemielenosoittajaksi?

Jääkaappi ei ole kotona päällä, lämmöntuotannon vähentämiseksi. Eihän sinne jaksa kantaa kaupasta tavaraa muutenkaan. Eikä kylmän juominen ole mielekästä helteellä, ei se tuo pitempiaikaista apua.

Toivottavasti ensi viikko on viileämpi. Eihän tällaisessa pätsissä pysty tekemään muuta kuin surffailemaan ja voivottelemaan. Helvetin esikartanossakin olisi varmaan parempi imastointi.

Lue lisää

Mustikkapiirakkapäivä. Osoitin halveksuntaani helteelle juomalla kuumaa kahvia.

Tänään aion tehdä töitä kaikesta kuumuudesta huolimatta. Kuollaan sitten vaikka sandaalit jalassa. Ehkä minulle annetaan postuumisti työn sankarin ja iskurityöläisen arvonimet. Sekä sukkanauharitarikunnan suurristi ja tammenlehvät.

Aah, huomenna sataa. I'm singing in the rain. Elämä voittaa!

Toivottavasti hevoskastanjan taimet ovat säilyneet hengissä mökillä tässä kuivuudessa. Pistin viime syksynä maahan tusinan verran hevoskastanjan siemeniä ja suurin osa niistä oli keväällä itänyt. Jos ovat nyt menehtyneet niin sitten yritetään uusilla siemenillä ennen talvea. Pian ne hevoskastanjan siemenet kuitenkin alkavat taas maahan varista kun syysmyrskyt saapuvat.

Tulppaanin sipuleita aion myös pistää maahan parisataa ennen talvea. Ötökät saavat niistä tulppaaneista ensin keväänä mettä kun ehtivät kukkaan ensimmäisten joukossa.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Mustikkapiirakkapäivä. Osoitin halveksuntaani helteelle juomalla kuumaa kahvia.

Tänään aion tehdä töitä kaikesta kuumuudesta huolimatta. Kuollaan sitten vaikka sandaalit jalassa. Ehkä minulle annetaan postuumisti työn sankarin ja iskurityöläisen arvonimet. Sekä sukkanauharitarikunnan suurristi ja tammenlehvät.

Aah, huomenna sataa. I'm singing in the rain. Elämä voittaa!

Toivottavasti hevoskastanjan taimet ovat säilyneet hengissä mökillä tässä kuivuudessa. Pistin viime syksynä maahan tusinan verran hevoskastanjan siemeniä ja suurin osa niistä oli keväällä itänyt. Jos ovat nyt menehtyneet niin sitten yritetään uusilla siemenillä ennen talvea. Pian ne hevoskastanjan siemenet kuitenkin alkavat taas maahan varista kun syysmyrskyt saapuvat.

Tulppaanin sipuleita aion myös pistää maahan parisataa ennen talvea. Ötökät saavat niistä tulppaaneista ensin keväänä mettä kun ehtivät kukkaan ensimmäisten joukossa.

Lue lisää

Tänään oli sen verran pilvistä että "jaksoi" kävellä RAXiin saakka lounastamaan. Tuollaisen session jälkeen yleensä iskee armoton jano. Ei ole vielä iskenyt. Kävelystä peräisin olevasta hikisestä olosta päätellen ilma oli kuitenkin yllättävän lämmin vaikka suno ei suoraan näyttäytynyt.

Tänään täytyy saada työtäkin tehtyä. Täytyy ratkaista miten ujuttaa uusi ominaisuus sulavasti vanhaan kokonaisuuteen. Sitten pitäisi vielä saada aikaiseksi osittainen testijärjestely sen toteamiseksi ettei ainakaan mitään katastrofaalisen väärää ole tullut tehdyksi. Virheet on siellä missä kukaan ei usko niiden olevan, sellaisissa asioissa joiden kukaan ei usko voivan mennä pepulleen.

Oikeasti minä haluaisin olla Jack Wade joka jossakin helkutin kuusessa, kun kaikkien mielestä pitäisi duunata jotakin tosi dramaattista, pysähtyy, nuuhkii ilmaa, katsoo ympärilleen, hymyilee ja naurahtaa että tuossahan kasvaa tupakkapensaita.

Tai oikeasti minä haluaisin vielä joskus opiskella kemiaa oikein kunnolla. En mitään henkilökemiaa. Kemia oli minun suuri nuoruudenihastukseni. Voi olla etten saisi mitään alan työtä, mutta silti vielä ennen eläköitymistäni haluaisin lukea yliopistossa kemiaa, ihan vaan siksi että näytän että pystyn. Ellen sitten pääse "CIA-akatemiaan" ja ryhdy Jack Wadeksi. Muita vaihtoehtoja ei oikein ole.

Huomenna viimeistään täytyy tarkastaa kirjaston poistokirjat, josko olisi divarin helmi eläköitynyt sinne. Ette ikinä usko paljonko minulla on kirjaston poistettuja kirjoja. En kyllkään aio niitä kaikkia koskaan lukea. Vanhat kirjat on kuitenkin aivan sikahalpoja joten ei niitä voi olla ostamatta.

Porin RAXin kunniaksi on sanottava että veitsi oli tänään melko puhdas. Ettei vain jotkut veijarit palauttelisi käytettyjä ruokailuvälineitä siihen samaan lodjuun mistä uudet ruokailijat ottavat aterimensa.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Tänään oli sen verran pilvistä että "jaksoi" kävellä RAXiin saakka lounastamaan. Tuollaisen session jälkeen yleensä iskee armoton jano. Ei ole vielä iskenyt. Kävelystä peräisin olevasta hikisestä olosta päätellen ilma oli kuitenkin yllättävän lämmin vaikka suno ei suoraan näyttäytynyt.

Tänään täytyy saada työtäkin tehtyä. Täytyy ratkaista miten ujuttaa uusi ominaisuus sulavasti vanhaan kokonaisuuteen. Sitten pitäisi vielä saada aikaiseksi osittainen testijärjestely sen toteamiseksi ettei ainakaan mitään katastrofaalisen väärää ole tullut tehdyksi. Virheet on siellä missä kukaan ei usko niiden olevan, sellaisissa asioissa joiden kukaan ei usko voivan mennä pepulleen.

Oikeasti minä haluaisin olla Jack Wade joka jossakin helkutin kuusessa, kun kaikkien mielestä pitäisi duunata jotakin tosi dramaattista, pysähtyy, nuuhkii ilmaa, katsoo ympärilleen, hymyilee ja naurahtaa että tuossahan kasvaa tupakkapensaita.

Tai oikeasti minä haluaisin vielä joskus opiskella kemiaa oikein kunnolla. En mitään henkilökemiaa. Kemia oli minun suuri nuoruudenihastukseni. Voi olla etten saisi mitään alan työtä, mutta silti vielä ennen eläköitymistäni haluaisin lukea yliopistossa kemiaa, ihan vaan siksi että näytän että pystyn. Ellen sitten pääse "CIA-akatemiaan" ja ryhdy Jack Wadeksi. Muita vaihtoehtoja ei oikein ole.

Huomenna viimeistään täytyy tarkastaa kirjaston poistokirjat, josko olisi divarin helmi eläköitynyt sinne. Ette ikinä usko paljonko minulla on kirjaston poistettuja kirjoja. En kyllkään aio niitä kaikkia koskaan lukea. Vanhat kirjat on kuitenkin aivan sikahalpoja joten ei niitä voi olla ostamatta.

Porin RAXin kunniaksi on sanottava että veitsi oli tänään melko puhdas. Ettei vain jotkut veijarit palauttelisi käytettyjä ruokailuvälineitä siihen samaan lodjuun mistä uudet ruokailijat ottavat aterimensa.

Lue lisää

Mustikkapiirakka oli tänään hiukan epämuodostunut mutta maistui hyvältä ja myyjällä oli muodot kohdallaan. Myyjää en tosin päässyt maistelemaan, sellainen solakka pienehkö nainen hän kuitenkin oli. Sellainen olisi oikein mukava polvella istuskelemassa sitä mustikkaleivosta natustellessa. Ei vaan sisälly hintaan.

Eilen piti tuleman vettä, eli runsasta sadetta odotettiin. Muutamaa pisaraa enempää sitä kuitenkaan ei tullut joka tässä savelle rakennetussa kaupungissa on tavallan hyväkin asia. Toisinaan runsaiden sateiden jälkeen kuulee sanottavan että tähän paksujen savikerrosten päälle ei olisi lainkaan pitänyt rakentaa kaupunkia, vaan tiilitehdas.

Eilinen kirjastokäynti oli melko tuloksellinen, näin kesäiseksi. Nyt omistan ruotsinkielisen lääkärikirjan, sellaisen perheelle tarkoitetun. Onhan se tavallaan mielenkiintoinen, mutta sairauksista lukeminen on ikävää. Minusta ei tulisi lääkäriä. Tunnen heti itsessäni sairauden oireita jos luen siitä. Terveen elimistön toiminta kiinnostaa, mutta eipä siitä lääkärikirjassa ole järin paljon. Seksistäkin siellä oli aika vähän, niin ruotsalainen kuin olikin.

Mutta kyllä kirjaston poistoissa on joskus todellisia helmiäkin. Odotan vesi kielellä milloin Teknikens Värld -lehdet tulevat myyntiin. Ne ovat maailman parhaita autolehtiä. Mikään suomalainen tekniikan lehti ei synnytä lukijalleen samaa tunnelmaa. Suomalaiset autolehdet ovat kuivia ja näköalattomia, karuja kuin Nevadan autiomaa. Kieli kuivuu niitä lukiessa.

Viikonloppu lähestyy. Silloin on aika katsoa vanhoja suomalaisia elokuvia. Minulla on jo kohtalainen kokoelma alle 10 euron hintaisia kotimaisia elokuvia DVD-levyillä. Yli 10 euron DVD:tä kieltäydyn kategorisesti ostamasta, paitsi joissakin poikkeustapauksissa.

Vaihdoin aamulla toiset shortsit ja huomasin että olen lihonut. Lasagnen syönti on päässyt ryöstäytymään vaikka olen muistaakseni ollut laihiksella.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Mustikkapiirakka oli tänään hiukan epämuodostunut mutta maistui hyvältä ja myyjällä oli muodot kohdallaan. Myyjää en tosin päässyt maistelemaan, sellainen solakka pienehkö nainen hän kuitenkin oli. Sellainen olisi oikein mukava polvella istuskelemassa sitä mustikkaleivosta natustellessa. Ei vaan sisälly hintaan.

Eilen piti tuleman vettä, eli runsasta sadetta odotettiin. Muutamaa pisaraa enempää sitä kuitenkaan ei tullut joka tässä savelle rakennetussa kaupungissa on tavallan hyväkin asia. Toisinaan runsaiden sateiden jälkeen kuulee sanottavan että tähän paksujen savikerrosten päälle ei olisi lainkaan pitänyt rakentaa kaupunkia, vaan tiilitehdas.

Eilinen kirjastokäynti oli melko tuloksellinen, näin kesäiseksi. Nyt omistan ruotsinkielisen lääkärikirjan, sellaisen perheelle tarkoitetun. Onhan se tavallaan mielenkiintoinen, mutta sairauksista lukeminen on ikävää. Minusta ei tulisi lääkäriä. Tunnen heti itsessäni sairauden oireita jos luen siitä. Terveen elimistön toiminta kiinnostaa, mutta eipä siitä lääkärikirjassa ole järin paljon. Seksistäkin siellä oli aika vähän, niin ruotsalainen kuin olikin.

Mutta kyllä kirjaston poistoissa on joskus todellisia helmiäkin. Odotan vesi kielellä milloin Teknikens Värld -lehdet tulevat myyntiin. Ne ovat maailman parhaita autolehtiä. Mikään suomalainen tekniikan lehti ei synnytä lukijalleen samaa tunnelmaa. Suomalaiset autolehdet ovat kuivia ja näköalattomia, karuja kuin Nevadan autiomaa. Kieli kuivuu niitä lukiessa.

Viikonloppu lähestyy. Silloin on aika katsoa vanhoja suomalaisia elokuvia. Minulla on jo kohtalainen kokoelma alle 10 euron hintaisia kotimaisia elokuvia DVD-levyillä. Yli 10 euron DVD:tä kieltäydyn kategorisesti ostamasta, paitsi joissakin poikkeustapauksissa.

Vaihdoin aamulla toiset shortsit ja huomasin että olen lihonut. Lasagnen syönti on päässyt ryöstäytymään vaikka olen muistaakseni ollut laihiksella.

Lue lisää

Tänään ainakin ole laihiksella. Luonastauollakin vain juon vettä. Lapsia hämmästytetään kertomalla montako prosenttia ihmisessä on vettä, mutta minussa sitä tulee olemaan vielä enemmän. Nytkin sitä siemailen.

Täytyy muistaa kastella kukkaa eli viherkasvia ennenkuin päivä on pulkassa. Viherkasvin täytyy kääntyä valoon päin ja kääntyäkseen kasvin täytyy kasvaa. Kasvamiseen se tarvitsee vettä jota minä itse käytän pienenemiseen.

Näin kesällä pidän häveliäästi paitaa housujen päällä ettei mahan koko näy niin selvästi. Takki kävisi samaan tarkoitukseen, mutta sitä ei helteillä pysty pitämään päällä. Sitäpaitsi vyöni solki on hiukan rikki. Vyötä voi edelleen käyttää, mutta se ei näytä hyvältä. Housuista ulkona roikkuva paita peittää vyön soljen. Sitäpaitsi paita tuntuu viileämmältä kun sitä ei tunge housunkaulukseen.

Meillä kaikilla on omat pikku salaisuutemme. Kenellä luurankoja kaapissa, kenellä vain rikkinäinen vyön solki paidan helman takana piilossa. Salaisuudet ovat tärkeitä, ne erottavat meidät massasta, ne tekevät meistä yksilön. Ihmisten elämää on standardisoitu liian pitkälle. Meillä kuuluu olla salaisuuksia, sellaisia joita kukaan ei voi murtaa.

Tänä tietokoneistettuna poliisivaltion, valvontakameroiden ja kyttäysmentaliteetin aikana salaisuuksien täytyy olla todella hyviä että ne olisivat turvassa. Jos salaisuuden yrittäisi pelkistää kaikkein oleellisimpaan kaikki ylimääräiset rönsyt karsien, niin se olisi ehkä iso kokonaisluku. Sopiva suuruusluokka kokonaisluvulle olisi nykyisin ehkä noin 40-numeroa. 40-numeroisessa 10-järjestelmän luvussa on bittejä noin 133. Tulevaisuutta ajatellen varmuuden vuoksi ehkä voisi turvamarginaalin vetää 256-bittiselle tasolle joka vastaisi 10-järjestelmässä noin 77 numeroista lukua. Nuo on liian pitkiä opetella ulkolukuna ja jos ne vaikkapa kirjoitetaan muistilapulle niin turvallisuus on oikeastaan jo rikkoontunut, mutta tietokoneet on niin pahuksen tehokkaita kokeilemaan eri vaihtoehtoja että paljon tuon vähempi ei riittäisi.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Tänään ainakin ole laihiksella. Luonastauollakin vain juon vettä. Lapsia hämmästytetään kertomalla montako prosenttia ihmisessä on vettä, mutta minussa sitä tulee olemaan vielä enemmän. Nytkin sitä siemailen.

Täytyy muistaa kastella kukkaa eli viherkasvia ennenkuin päivä on pulkassa. Viherkasvin täytyy kääntyä valoon päin ja kääntyäkseen kasvin täytyy kasvaa. Kasvamiseen se tarvitsee vettä jota minä itse käytän pienenemiseen.

Näin kesällä pidän häveliäästi paitaa housujen päällä ettei mahan koko näy niin selvästi. Takki kävisi samaan tarkoitukseen, mutta sitä ei helteillä pysty pitämään päällä. Sitäpaitsi vyöni solki on hiukan rikki. Vyötä voi edelleen käyttää, mutta se ei näytä hyvältä. Housuista ulkona roikkuva paita peittää vyön soljen. Sitäpaitsi paita tuntuu viileämmältä kun sitä ei tunge housunkaulukseen.

Meillä kaikilla on omat pikku salaisuutemme. Kenellä luurankoja kaapissa, kenellä vain rikkinäinen vyön solki paidan helman takana piilossa. Salaisuudet ovat tärkeitä, ne erottavat meidät massasta, ne tekevät meistä yksilön. Ihmisten elämää on standardisoitu liian pitkälle. Meillä kuuluu olla salaisuuksia, sellaisia joita kukaan ei voi murtaa.

Tänä tietokoneistettuna poliisivaltion, valvontakameroiden ja kyttäysmentaliteetin aikana salaisuuksien täytyy olla todella hyviä että ne olisivat turvassa. Jos salaisuuden yrittäisi pelkistää kaikkein oleellisimpaan kaikki ylimääräiset rönsyt karsien, niin se olisi ehkä iso kokonaisluku. Sopiva suuruusluokka kokonaisluvulle olisi nykyisin ehkä noin 40-numeroa. 40-numeroisessa 10-järjestelmän luvussa on bittejä noin 133. Tulevaisuutta ajatellen varmuuden vuoksi ehkä voisi turvamarginaalin vetää 256-bittiselle tasolle joka vastaisi 10-järjestelmässä noin 77 numeroista lukua. Nuo on liian pitkiä opetella ulkolukuna ja jos ne vaikkapa kirjoitetaan muistilapulle niin turvallisuus on oikeastaan jo rikkoontunut, mutta tietokoneet on niin pahuksen tehokkaita kokeilemaan eri vaihtoehtoja että paljon tuon vähempi ei riittäisi.

Lue lisää

BePopin Eväskeittiö on näköjään uusiutunut. Siellä tiskillä yllättäen huomasin että se toimiikin nykyisin itsepalveluperiaatteella vakiohinnalla, eikä tarvitse kailottaa valintaansa tiskin yli. Henkilökunta on myös vaihtunut, joten arvaan että ravintolaa aiemmin pyörittänyt perhe on realisoinut ja suunnannut uusiin maisemiin.

Hintataso on noussut selvästi. Tosin voisi kai siellä lappaa lautaselleen sellaisen annoksen että hinnannousu kompensoituu. Mutta kyllä vanhassakin Eväskeittiössä annokset tulivat asiakkaan mukaan ja hintataso oli silti kaupungin halvimpia. Kyllä RAX silti tulee kalliimmaksi jos ottaa jäätelöä kuten minä aina otan. Ja veitsi voi silti olla likainen.

Aiempi yrittäjä oli urheilumiehiä. Seinillä oli paikallisen jääkiekkojoukkueen kuvia joissa herra yrittäjä ja hänen poikansa olivat mukana. En noista jääkiekkokuvioista paljon mitään tiedä, mutta ilmeisesti olivat hyvin tiiviisti Porin Ässien kanssa kimpassa.

Oikein hyvää se ruoka edelleen on, en minä valita. Ai niin, minunhan piti olla laihiksella. Emme elä syödäksemme, vaan syömme elääksemme.

Heinäkuun puoliväli on ohitettu. Nyt varmaan täytyy ruveta kauhistelemaan että miten kylmää sitten tulee kun tulee kylmää ja miten paljon sataa sitten kun alkaa sataa. En voi enää edes kuvitella luopuvani sandaaleista, shortseista ja lyhythihaisesta paidasta. Kumisaappaat ja sadetakki, mitä ne ovat. Ne eivät lukeudu sanavarastooni. Ne eivät ole lähellä sydäntäni ja rintani riemuja. Rakastan helteitä koska jäin niistä henkiin.

raxin huono veitsi kirjoitti:

BePopin Eväskeittiö on näköjään uusiutunut. Siellä tiskillä yllättäen huomasin että se toimiikin nykyisin itsepalveluperiaatteella vakiohinnalla, eikä tarvitse kailottaa valintaansa tiskin yli. Henkilökunta on myös vaihtunut, joten arvaan että ravintolaa aiemmin pyörittänyt perhe on realisoinut ja suunnannut uusiin maisemiin.

Hintataso on noussut selvästi. Tosin voisi kai siellä lappaa lautaselleen sellaisen annoksen että hinnannousu kompensoituu. Mutta kyllä vanhassakin Eväskeittiössä annokset tulivat asiakkaan mukaan ja hintataso oli silti kaupungin halvimpia. Kyllä RAX silti tulee kalliimmaksi jos ottaa jäätelöä kuten minä aina otan. Ja veitsi voi silti olla likainen.

Aiempi yrittäjä oli urheilumiehiä. Seinillä oli paikallisen jääkiekkojoukkueen kuvia joissa herra yrittäjä ja hänen poikansa olivat mukana. En noista jääkiekkokuvioista paljon mitään tiedä, mutta ilmeisesti olivat hyvin tiiviisti Porin Ässien kanssa kimpassa.

Oikein hyvää se ruoka edelleen on, en minä valita. Ai niin, minunhan piti olla laihiksella. Emme elä syödäksemme, vaan syömme elääksemme.

Heinäkuun puoliväli on ohitettu. Nyt varmaan täytyy ruveta kauhistelemaan että miten kylmää sitten tulee kun tulee kylmää ja miten paljon sataa sitten kun alkaa sataa. En voi enää edes kuvitella luopuvani sandaaleista, shortseista ja lyhythihaisesta paidasta. Kumisaappaat ja sadetakki, mitä ne ovat. Ne eivät lukeudu sanavarastooni. Ne eivät ole lähellä sydäntäni ja rintani riemuja. Rakastan helteitä koska jäin niistä henkiin.

Lue lisää

Tänään aion olla ihan oikeasti laihiksella. Lounastauolla kävelen parin korttelin ympäri nokka pystyssä kaikkien kahviloiden, ravintoloiden, pubien, jäätelökioskien ja grillien ohi pysähtymättä. Hyräilen jotakin Jope Ruonansuun laulua "Näin lähtee läski". Laihdun varmaan ainakin 0,00001 milligrammaa. Uutta vyötäkään ei tarvitse hankkia koska vanha kestää isältä pojalle.

D-vitamiinia pitäisi ehkä syödä, mutta sillä ei liho. Mahdollisesti se estää kakkostyypin diabeteksen kehittymisen. Minulle saattaa olla sokeritauti tuloillaan. Sokeriaineenvaihdunta on jo heikentynyt. Terveydenhoitaja on näyttänyt karmeita kuvia verisuonista mutta en silti ole paljoakaan onnistunut laihtumaan. En silti totisesti haluaisi verisuonieni menevän sellaiseen kuntoon. Syöminen on vaikea taito, en ole sitä vielä oppinut.

Lottoa en nyt harrasta. Pääpotit ovat liian pieniä. Varmaan täytyy potin nousta yli neljän millin ennenkuin vaivaudun täyttämään lottoanomuksen. R-kioskilla on näköjään jokin kilpailukin jossa voi voittaa auton. Se kilpailu on kuitenkin pilattu nimittämällä voittoautoa söpöksi tms. Olisi kovin kiusallista voittaa söpö auto. Eihän sen kanssa voisi esiintyä yleisellä paikalla. Kaikki vastaantulijat hymyilisivät pilkallisesti koska tietäisivät että tuota autoahan nimitettiin söpöksi R-kioskin kilpailukaavakkeessa.

Uudet kengät kylläkin tarvitsisin. Sandaaleissa ei voi kulkea läpi vuoden. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi uusinut kenkäkalustoa ja vanha kalusto alkaa jo näyttää surulliselta. Kengän päällysosan saa kyllä yleensä pysymään siistinä, mutta kengän pohja ei kestä yhtä kauan käyttökelpoisena. Ontto korko puhkeaa tai jotakin. Pohja halkeaa ja alkaa päästää vettä sisään.

No ehkä yksi pieni jäätelö olisi ajateltavissa. Tai mustikkaleivos.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Tänään aion olla ihan oikeasti laihiksella. Lounastauolla kävelen parin korttelin ympäri nokka pystyssä kaikkien kahviloiden, ravintoloiden, pubien, jäätelökioskien ja grillien ohi pysähtymättä. Hyräilen jotakin Jope Ruonansuun laulua "Näin lähtee läski". Laihdun varmaan ainakin 0,00001 milligrammaa. Uutta vyötäkään ei tarvitse hankkia koska vanha kestää isältä pojalle.

D-vitamiinia pitäisi ehkä syödä, mutta sillä ei liho. Mahdollisesti se estää kakkostyypin diabeteksen kehittymisen. Minulle saattaa olla sokeritauti tuloillaan. Sokeriaineenvaihdunta on jo heikentynyt. Terveydenhoitaja on näyttänyt karmeita kuvia verisuonista mutta en silti ole paljoakaan onnistunut laihtumaan. En silti totisesti haluaisi verisuonieni menevän sellaiseen kuntoon. Syöminen on vaikea taito, en ole sitä vielä oppinut.

Lottoa en nyt harrasta. Pääpotit ovat liian pieniä. Varmaan täytyy potin nousta yli neljän millin ennenkuin vaivaudun täyttämään lottoanomuksen. R-kioskilla on näköjään jokin kilpailukin jossa voi voittaa auton. Se kilpailu on kuitenkin pilattu nimittämällä voittoautoa söpöksi tms. Olisi kovin kiusallista voittaa söpö auto. Eihän sen kanssa voisi esiintyä yleisellä paikalla. Kaikki vastaantulijat hymyilisivät pilkallisesti koska tietäisivät että tuota autoahan nimitettiin söpöksi R-kioskin kilpailukaavakkeessa.

Uudet kengät kylläkin tarvitsisin. Sandaaleissa ei voi kulkea läpi vuoden. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi uusinut kenkäkalustoa ja vanha kalusto alkaa jo näyttää surulliselta. Kengän päällysosan saa kyllä yleensä pysymään siistinä, mutta kengän pohja ei kestä yhtä kauan käyttökelpoisena. Ontto korko puhkeaa tai jotakin. Pohja halkeaa ja alkaa päästää vettä sisään.

No ehkä yksi pieni jäätelö olisi ajateltavissa. Tai mustikkaleivos.

Lue lisää

Eetunaukiolla on paljon porukkaa ja kävelykatu on jumissa ihmisistä jotka ei kävele vaan hiljakseen huojuu paikallaan. Ei onneksi näkynyt sitä karmeeta akkaa joka aukoo suutaan kuin alligaattori. Minulle sitä ämmää ei ole olemassa. Minä äänestin Esko Ahoa ja kanta ei ole muuttunut. En periaatteesta äänestä punikkeja koska epärehellisimmät ihmiset jotka tunnen on sellaisia.

Olen nyt sotajalalla. En syö lounastunnilla ja ostin tykkikirjan. Tykkikirjan saa ostaa, mutta ei saa olla tyhmä. Tykit ovat tärkeä osa maailmanhistoriaa. Maailma ei olisi sama ilman tykkejä. Tämä nyt tosin on vain tällainen kahvipöytäkirja jota voi selailla kahvipöytäkeskustelun lomassa. Nykyaikaiset tykit syntyivät 1800-luvun puolivälissä, eli ne ovat vaikuttaneet kulttuurissamme puolitoista vuosisataa.

Minun sukuni tiedossa oleva alku sijoittuu 1600- ja 1700-lukujen vaihteeseen, yli 300 vuoden päähän. Läheisemmin minua kuitenkin koskettavat vain noin 150 vuoden aikaiset tapahtumat. Maailma oli 150 vuotta sitten melkoisen erilainen kuin nyt. Oikeastaan maailma oli hyvin erilainen nykyiseen nähden jo 50 vuotta sitten. Ja silti aika samanlainen. Riippuu mitä ja miten ajattelee. Leipää kyllä syödään edelleenkin.

Tietokoneet ovat mullistaneet maailmaa melkoisesti. Kukapa olisi osannut kuvitella 40 vuotta sitten millaisen vallankumouksen elektroniikka aiheuttaa. Kuka olisi ennakoinut nämä elämäntapojen ja elinkeinojen muutokset. Kuka olisi arvannut mikä määrä uutta koulutusta, opettelua ja päivityksiä tarvitaan. Uusi tekniikka voi muuttaa kaiken. Tulevaisuus voi olla yllättävämpi kuin kukaan osaa arvata. Tosin eihän kehitys välttämättä jatku samaan suuntaan.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Eetunaukiolla on paljon porukkaa ja kävelykatu on jumissa ihmisistä jotka ei kävele vaan hiljakseen huojuu paikallaan. Ei onneksi näkynyt sitä karmeeta akkaa joka aukoo suutaan kuin alligaattori. Minulle sitä ämmää ei ole olemassa. Minä äänestin Esko Ahoa ja kanta ei ole muuttunut. En periaatteesta äänestä punikkeja koska epärehellisimmät ihmiset jotka tunnen on sellaisia.

Olen nyt sotajalalla. En syö lounastunnilla ja ostin tykkikirjan. Tykkikirjan saa ostaa, mutta ei saa olla tyhmä. Tykit ovat tärkeä osa maailmanhistoriaa. Maailma ei olisi sama ilman tykkejä. Tämä nyt tosin on vain tällainen kahvipöytäkirja jota voi selailla kahvipöytäkeskustelun lomassa. Nykyaikaiset tykit syntyivät 1800-luvun puolivälissä, eli ne ovat vaikuttaneet kulttuurissamme puolitoista vuosisataa.

Minun sukuni tiedossa oleva alku sijoittuu 1600- ja 1700-lukujen vaihteeseen, yli 300 vuoden päähän. Läheisemmin minua kuitenkin koskettavat vain noin 150 vuoden aikaiset tapahtumat. Maailma oli 150 vuotta sitten melkoisen erilainen kuin nyt. Oikeastaan maailma oli hyvin erilainen nykyiseen nähden jo 50 vuotta sitten. Ja silti aika samanlainen. Riippuu mitä ja miten ajattelee. Leipää kyllä syödään edelleenkin.

Tietokoneet ovat mullistaneet maailmaa melkoisesti. Kukapa olisi osannut kuvitella 40 vuotta sitten millaisen vallankumouksen elektroniikka aiheuttaa. Kuka olisi ennakoinut nämä elämäntapojen ja elinkeinojen muutokset. Kuka olisi arvannut mikä määrä uutta koulutusta, opettelua ja päivityksiä tarvitaan. Uusi tekniikka voi muuttaa kaiken. Tulevaisuus voi olla yllättävämpi kuin kukaan osaa arvata. Tosin eihän kehitys välttämättä jatku samaan suuntaan.

Lue lisää

Uskomattoman monimutkaiseksi voi mennä nettisivujen tekeminen jos yrittää käyttää kaikki optiot hyväksi. Kun suuressa sivustossa on kehykset, erillinen tervetuliaissivu, sivuja jotka on linkitetty toisiinsa suoraan, valikkoja joista on linkitys tavallisiin sivuihin, linkkejä sivuista valikoiden sivulle, linkkejä valikoista pääsivulle, linkkejä tavallisita sivuilta pääsivulle yms ja sitten joku saa päähänsä että tehdäänpä siihen sellainen lisäominaisuus että voikin kytkeä kehykset pois ja katsella kaikkia sivuja saman kehyksen sisällä. Ei muka tarvita valikkoja kehysten pääsivulla jos kehyksillä on oma pääsivu, eri kuin "ei-kehyksillä".

Kyllä muuten tarvitaan. Muuten homma menee ihan villiksi. Kun eri tasoisilta sivuilta johtaa linkkejä eri tasoille niin ne staattiset sivuthan joutuisi tekemään tuplana ; muuten linkit johtavat väärän vaihtoehdon sivuille.

Ihme rakenteita pystyy tekemään weppisivustoon, vahingossa tai tahallaan. Jos sivusto on kuin käärmeenpesä niin pian sitä ei hallitse enää kukaan. Yksi "pieni" muutos ja Jokisen eväät leviävät trotuaarille.

Monissa sivustoissa on hämmästyttävän vähän asiaa. Ulkokuorta on jaksettu rakentaa ja ehkä sellainen kulissi tarvitaan juuri siksi että mitään oikeaa sanottavaa ei ole. Monimutkaisuutta sivustoon pystyy rakentamaan ilman varsinaista asiaakin.

Ei tuota kyllä jaksa painaa määräänsä enempää ellei välillä tee jotakin aivan muuta. Ajatukset alkavat kiertää kehää ja pään iskee puuhun kun yrittää nähdä metsän puilta.

Ihme juttuja pystyy jemmaamaan ja piilottelemaan nettisivustoille. Ei niiden tarvitse olla ylettömän monimutkaisia. Kenties joku salainen agentti josskin Jenkkilässä tai Kiinassa saa salaiset ohjeensa sekaisen spaghettisivuston kummallisuuksista kun osaa katsoa niitä oikealla tavalla. Ahaa, siis Mr.X minun täytyy murhata perjantaina 13. päivä koska tässä sivustossa on tietyn sivun lähdekoodissa kaksi välilyöntiä tuossa ihan tietyssä paikassa. Ja kun tuossa on juri tietynlainen harmiton pirullinen kirjoituserhe niin tiedänpä että se täytyy tapahtua klo 06:66 eikun oho 09:99 eikun 01:23 ...

raxin huono veitsi kirjoitti:

Uskomattoman monimutkaiseksi voi mennä nettisivujen tekeminen jos yrittää käyttää kaikki optiot hyväksi. Kun suuressa sivustossa on kehykset, erillinen tervetuliaissivu, sivuja jotka on linkitetty toisiinsa suoraan, valikkoja joista on linkitys tavallisiin sivuihin, linkkejä sivuista valikoiden sivulle, linkkejä valikoista pääsivulle, linkkejä tavallisita sivuilta pääsivulle yms ja sitten joku saa päähänsä että tehdäänpä siihen sellainen lisäominaisuus että voikin kytkeä kehykset pois ja katsella kaikkia sivuja saman kehyksen sisällä. Ei muka tarvita valikkoja kehysten pääsivulla jos kehyksillä on oma pääsivu, eri kuin "ei-kehyksillä".

Kyllä muuten tarvitaan. Muuten homma menee ihan villiksi. Kun eri tasoisilta sivuilta johtaa linkkejä eri tasoille niin ne staattiset sivuthan joutuisi tekemään tuplana ; muuten linkit johtavat väärän vaihtoehdon sivuille.

Ihme rakenteita pystyy tekemään weppisivustoon, vahingossa tai tahallaan. Jos sivusto on kuin käärmeenpesä niin pian sitä ei hallitse enää kukaan. Yksi "pieni" muutos ja Jokisen eväät leviävät trotuaarille.

Monissa sivustoissa on hämmästyttävän vähän asiaa. Ulkokuorta on jaksettu rakentaa ja ehkä sellainen kulissi tarvitaan juuri siksi että mitään oikeaa sanottavaa ei ole. Monimutkaisuutta sivustoon pystyy rakentamaan ilman varsinaista asiaakin.

Ei tuota kyllä jaksa painaa määräänsä enempää ellei välillä tee jotakin aivan muuta. Ajatukset alkavat kiertää kehää ja pään iskee puuhun kun yrittää nähdä metsän puilta.

Ihme juttuja pystyy jemmaamaan ja piilottelemaan nettisivustoille. Ei niiden tarvitse olla ylettömän monimutkaisia. Kenties joku salainen agentti josskin Jenkkilässä tai Kiinassa saa salaiset ohjeensa sekaisen spaghettisivuston kummallisuuksista kun osaa katsoa niitä oikealla tavalla. Ahaa, siis Mr.X minun täytyy murhata perjantaina 13. päivä koska tässä sivustossa on tietyn sivun lähdekoodissa kaksi välilyöntiä tuossa ihan tietyssä paikassa. Ja kun tuossa on juri tietynlainen harmiton pirullinen kirjoituserhe niin tiedänpä että se täytyy tapahtua klo 06:66 eikun oho 09:99 eikun 01:23 ...

Lue lisää

Jännä juttu miten erilaiselta metsä näyttää kun aurinko on hyvin alhaalla, mutta nippa-nappa horisontin yläpuolella. Tiheä kuusimetsä tien vieressä on päivällä katseen läpitunkematon pimento, mutta aamuauringon avulla sinne voi nähdä sisään. Aurinko paistaa aukion reunasta tiheitten oksien alle ja paljastaa kuusikon salat. Siellähän voi jo kytätä vaikka komppania ahneita joulukuusivarkaita, kannattaa tsekata.

Toinen ihmeellinen asia on viljapellossa olevat traktorin renkaan jäljet, jotka ilmeisesti ovat tulleet kylvön jälkeisessä ruiskutuksessa. Vilja kun on nyt jo pitkää, niin nuo renkaan jäljet näkyvät vain tietystä suunnasta. Ohiajaessa pelto näyttää ensin aivan tasaiselta, sitten vuorollaan kukin renkaanjälkipari hetkeksi avautuu näkyviin ja katoaa samantien. Magic. Tuohon täytyy sisältyä jokin syvällinen merkitys, en vaan tiedä mikä.

Ihmeellisin metsä on Eurajoen taikametsä. Turku-Pori, eli 8-tien varrella Eurajoen kohdalla oleva metsä näyttää jotenkin oudolta. En ole varma johtuuko se ydinvoimasta vai taikuudesta. Ydinvoiman ei-vastustajana olen kuitenkin varmuuden vuoksi nimennyt metsän taikametsäksi enkä ydinvoimametsäksi. Tuntuu että sellaisessa metsässä olisi mukava tepastella lämpimänä kesäpäivänä. Satujen metsä on juuri tuollaista, varsinkin keväällä.

Maailman eniten muurahaispesiä tien vasemmalla puolella on Poriin etelästä tullessa jossakin Luvian liittymän jälkeen, ainakin aamulla näyttää siltä. Tämä pitäisi saada "Ginesin" ennätysten kirjaan. Mihin porilaiset voi tarvita kaikkia niitä muurahaisia?

Etelä-Pohjanmaalla, Kurikan vaiheilla on muuten sellainen kuin Varpahaiskylä. Tämä tuli mieleen muurahaisista. Voinee ajatella että varpaat haisevat. Varpa hais = varpaat haisivat. En tiedä haisevatko muurahaiset erikoisesti muulloin kun silloin kun ne suihkuttavat happoaan. Muurahaispesiä olen kyllä lapsena joskus kohdellut vähän vähemmänkin humaanisti. Ihan pienenä lapsena kuulemma huusin pihalla muurahaisten vuoksi. Lähellä oli paljon sahanpurua polttopuun sahauksen vuoksi ja sen myötä kesällä aivan sairaasti muurahaisia.

Mutta eiköhän me olla muura-muurahaisten kanssa nyt jo sujut. Mökillä on aivan pieniä muurahaisia. Toivottavasti sinne tulee isompiakin, sillä minä pidän muurahaisista. Olen ihan kateellinen esikaupunki-porilaisille heidän loputtomista muurahaispesistään.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Jännä juttu miten erilaiselta metsä näyttää kun aurinko on hyvin alhaalla, mutta nippa-nappa horisontin yläpuolella. Tiheä kuusimetsä tien vieressä on päivällä katseen läpitunkematon pimento, mutta aamuauringon avulla sinne voi nähdä sisään. Aurinko paistaa aukion reunasta tiheitten oksien alle ja paljastaa kuusikon salat. Siellähän voi jo kytätä vaikka komppania ahneita joulukuusivarkaita, kannattaa tsekata.

Toinen ihmeellinen asia on viljapellossa olevat traktorin renkaan jäljet, jotka ilmeisesti ovat tulleet kylvön jälkeisessä ruiskutuksessa. Vilja kun on nyt jo pitkää, niin nuo renkaan jäljet näkyvät vain tietystä suunnasta. Ohiajaessa pelto näyttää ensin aivan tasaiselta, sitten vuorollaan kukin renkaanjälkipari hetkeksi avautuu näkyviin ja katoaa samantien. Magic. Tuohon täytyy sisältyä jokin syvällinen merkitys, en vaan tiedä mikä.

Ihmeellisin metsä on Eurajoen taikametsä. Turku-Pori, eli 8-tien varrella Eurajoen kohdalla oleva metsä näyttää jotenkin oudolta. En ole varma johtuuko se ydinvoimasta vai taikuudesta. Ydinvoiman ei-vastustajana olen kuitenkin varmuuden vuoksi nimennyt metsän taikametsäksi enkä ydinvoimametsäksi. Tuntuu että sellaisessa metsässä olisi mukava tepastella lämpimänä kesäpäivänä. Satujen metsä on juuri tuollaista, varsinkin keväällä.

Maailman eniten muurahaispesiä tien vasemmalla puolella on Poriin etelästä tullessa jossakin Luvian liittymän jälkeen, ainakin aamulla näyttää siltä. Tämä pitäisi saada "Ginesin" ennätysten kirjaan. Mihin porilaiset voi tarvita kaikkia niitä muurahaisia?

Etelä-Pohjanmaalla, Kurikan vaiheilla on muuten sellainen kuin Varpahaiskylä. Tämä tuli mieleen muurahaisista. Voinee ajatella että varpaat haisevat. Varpa hais = varpaat haisivat. En tiedä haisevatko muurahaiset erikoisesti muulloin kun silloin kun ne suihkuttavat happoaan. Muurahaispesiä olen kyllä lapsena joskus kohdellut vähän vähemmänkin humaanisti. Ihan pienenä lapsena kuulemma huusin pihalla muurahaisten vuoksi. Lähellä oli paljon sahanpurua polttopuun sahauksen vuoksi ja sen myötä kesällä aivan sairaasti muurahaisia.

Mutta eiköhän me olla muura-muurahaisten kanssa nyt jo sujut. Mökillä on aivan pieniä muurahaisia. Toivottavasti sinne tulee isompiakin, sillä minä pidän muurahaisista. Olen ihan kateellinen esikaupunki-porilaisille heidän loputtomista muurahaispesistään.

Lue lisää

Hesburgerissa ei tänään saanut veistä kun tilasi Fish and Chips. Säästölinjako iski? Veitset tuntuu täällä olevan vaikeita. Niitä ei joko saa lainkaan tai sitten ne ovat likaisia. Korvaukseksi otin Hesen kertakäyttöhaarukan mukaani, enkä heittänyt sitä roskiin.

Eilen olin niin sippi etten jaksanut tehdä päiväkirjamerkintöjä. Lämpöhuippu on tulossa mutta sen jälkeen pitäisi ilmojen viilentyä. Elämä voittaa!

Heinäkuu loppuu ilman että olen pistänyt kortta ristiin, eli heinätöiltä olen välttynyt. Paljon muuta olen silti saanut aikaiseksi. Mökillä on koristesammakko kotimiehenä. Se mittaa sademäärää. Koko tontti on sen vastuulla. Sen toinen etukäpälä meni poikki pari vuotta sitten, mutta hyvin se korjaantui pikaliimalla.

Tähän aikaan vuodesta pitäisi periaatteessa taistella kasvillisuutta vastaan, mutta nyt ei ole sellaista mahdollisuutta. Risusavottaakin olisi mutta kun ei niin ei.

Pian on syksy ja kansalaisopistot aloittavat taas. Tekisi mieli opetella kirjansidontaa, mutta en tiedä riittääkö energia. Kieliopintoja kuitenkin jatkan talven yli. Hidasta on edistys, mutta kenties vaivat vielä palkitaan.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Hesburgerissa ei tänään saanut veistä kun tilasi Fish and Chips. Säästölinjako iski? Veitset tuntuu täällä olevan vaikeita. Niitä ei joko saa lainkaan tai sitten ne ovat likaisia. Korvaukseksi otin Hesen kertakäyttöhaarukan mukaani, enkä heittänyt sitä roskiin.

Eilen olin niin sippi etten jaksanut tehdä päiväkirjamerkintöjä. Lämpöhuippu on tulossa mutta sen jälkeen pitäisi ilmojen viilentyä. Elämä voittaa!

Heinäkuu loppuu ilman että olen pistänyt kortta ristiin, eli heinätöiltä olen välttynyt. Paljon muuta olen silti saanut aikaiseksi. Mökillä on koristesammakko kotimiehenä. Se mittaa sademäärää. Koko tontti on sen vastuulla. Sen toinen etukäpälä meni poikki pari vuotta sitten, mutta hyvin se korjaantui pikaliimalla.

Tähän aikaan vuodesta pitäisi periaatteessa taistella kasvillisuutta vastaan, mutta nyt ei ole sellaista mahdollisuutta. Risusavottaakin olisi mutta kun ei niin ei.

Pian on syksy ja kansalaisopistot aloittavat taas. Tekisi mieli opetella kirjansidontaa, mutta en tiedä riittääkö energia. Kieliopintoja kuitenkin jatkan talven yli. Hidasta on edistys, mutta kenties vaivat vielä palkitaan.

Lue lisää

Laihdutetaan vasta viikonloppuna. RAXin veitsi oli tänään puhdas mutta niitä ei ollut kovin monta. Jotkut ovat sitten oppineet palauttamaan käytetyt ruokailuvälineet oikeaan paikkaan.

Olen yrittänyt hahmotella erilaisia nettikeskustelijan prototyyppejä. Eräs on kavala olio, asettaa viattoman tuntuisen kysymyksen ja jää sitten odottamaan pahaa aavistamatonta uhriaan. Kun uhri on käynyt loukkuun, paljastaa tuo olio todellisen luonteensa. Hän on saivarrellut samasta asiasta jo ties kuinka monta kertaa ja teroittanut hampaitaan, löytänyt yhä uusia, yhä sairaampia ajatusmalleja joilla saa tungettua kapulan häkeltyneen vastustajan aivokoneiston hammasrattaiden väliin.

Olen vihdoinkin osallistunut R-kioskin arvontaan jossa voi voittaa Söpön Biilin. Näin alas olen vajonnut. Vain anonyyminä kehtaan tämän tunnustaa. Jos voitan sen Söpön Biilin, ajan sitä kaulus ylös nostettuna ja aurinkolasit silmillä, pimeälläkin. Poistumiset autosta ja sisäänmenot teen mahdollisiman nopeasti ja huomaattomasti. Jos joku kadulla kommentoi autoa niin kohautan vain kulmakarvojani teatraalisesti ja vastaan että ei suinkaan tuo kottero ole minun, olette erehtyneet, minä olen vain viaton ohikulkija. Herralla ilmenee ilmaväreilyn silmäkalvossa aiheuttamia kepposia jos hän luulee minun tulleen tuosta inhottavasta peltikasasta.

Isaskar Keturi on uskoakseni keksinyt ilmaväreilyn silmäkalvossa aiheuttamat kepposet. Niitä kertomuksia oli 1950-luvun Apu-lehdissä. Ja äskettäin löysin vanhan suomalaisen DVD-elokuvan joka liittyy Isaskar Keturiin. Täytyypä katsoa se viikonloppuna. Siinä taisi olla Hannes Häyrinen. Jerobeam Hippula oli myös sen aihepiirin nimistöä. Viiden vuosikymmenen kultaamia kansallisia muistoja. Itse tosin olen aavistuksen verran nuorempaa vuosikertaa, eli en ole niitä 1950-luvun Apuja lukenut tosiajassa, vaan vasta 1970-luvulla. Sääli että velipoika pisti melkein kaikki ne vanhat lehdet nuotioon. Hänellä oli niin kiire tuhota nuoruusmuistojaan ja suvun juuria jotka hän koki häpeäksi. Toisin kuin minä

Olen kuullut että maasta nousee keväällä virkistävää tuoksua joka saa haaveilemaan suurista teoista. Tuntuu että sitä nousee nyt taas vaikka alkaakin olla jo loppukesä käsillä. Viikonloppuna maailma kuitenkin muuttuu taas vähän paremmaksi, tai ainakin siltä nyt tuntuu. Viikonlopun jälkeen tuntuu että huh-huh menipäs se äkkiä ja paljon jäi tekemättä ja miten jaksaa maanantai-iltaan saakka. Niin aina.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Laihdutetaan vasta viikonloppuna. RAXin veitsi oli tänään puhdas mutta niitä ei ollut kovin monta. Jotkut ovat sitten oppineet palauttamaan käytetyt ruokailuvälineet oikeaan paikkaan.

Olen yrittänyt hahmotella erilaisia nettikeskustelijan prototyyppejä. Eräs on kavala olio, asettaa viattoman tuntuisen kysymyksen ja jää sitten odottamaan pahaa aavistamatonta uhriaan. Kun uhri on käynyt loukkuun, paljastaa tuo olio todellisen luonteensa. Hän on saivarrellut samasta asiasta jo ties kuinka monta kertaa ja teroittanut hampaitaan, löytänyt yhä uusia, yhä sairaampia ajatusmalleja joilla saa tungettua kapulan häkeltyneen vastustajan aivokoneiston hammasrattaiden väliin.

Olen vihdoinkin osallistunut R-kioskin arvontaan jossa voi voittaa Söpön Biilin. Näin alas olen vajonnut. Vain anonyyminä kehtaan tämän tunnustaa. Jos voitan sen Söpön Biilin, ajan sitä kaulus ylös nostettuna ja aurinkolasit silmillä, pimeälläkin. Poistumiset autosta ja sisäänmenot teen mahdollisiman nopeasti ja huomaattomasti. Jos joku kadulla kommentoi autoa niin kohautan vain kulmakarvojani teatraalisesti ja vastaan että ei suinkaan tuo kottero ole minun, olette erehtyneet, minä olen vain viaton ohikulkija. Herralla ilmenee ilmaväreilyn silmäkalvossa aiheuttamia kepposia jos hän luulee minun tulleen tuosta inhottavasta peltikasasta.

Isaskar Keturi on uskoakseni keksinyt ilmaväreilyn silmäkalvossa aiheuttamat kepposet. Niitä kertomuksia oli 1950-luvun Apu-lehdissä. Ja äskettäin löysin vanhan suomalaisen DVD-elokuvan joka liittyy Isaskar Keturiin. Täytyypä katsoa se viikonloppuna. Siinä taisi olla Hannes Häyrinen. Jerobeam Hippula oli myös sen aihepiirin nimistöä. Viiden vuosikymmenen kultaamia kansallisia muistoja. Itse tosin olen aavistuksen verran nuorempaa vuosikertaa, eli en ole niitä 1950-luvun Apuja lukenut tosiajassa, vaan vasta 1970-luvulla. Sääli että velipoika pisti melkein kaikki ne vanhat lehdet nuotioon. Hänellä oli niin kiire tuhota nuoruusmuistojaan ja suvun juuria jotka hän koki häpeäksi. Toisin kuin minä

Olen kuullut että maasta nousee keväällä virkistävää tuoksua joka saa haaveilemaan suurista teoista. Tuntuu että sitä nousee nyt taas vaikka alkaakin olla jo loppukesä käsillä. Viikonloppuna maailma kuitenkin muuttuu taas vähän paremmaksi, tai ainakin siltä nyt tuntuu. Viikonlopun jälkeen tuntuu että huh-huh menipäs se äkkiä ja paljon jäi tekemättä ja miten jaksaa maanantai-iltaan saakka. Niin aina.

Lue lisää

Hesessä ei todellakaan enää saa muuta kuin muovihaarukan ruokailuvälineeksi kun tilaa Fish&Chips. Veitsi ja servietti jäivät puuttumaan. Mitä seuraavaksi, pistetäänkö hampurilainen asiakkaalle kuin koiralle suuhun ja säästetään tarjottimissa?

Helteet uhkaavat tulla takaisin, mutta kyllä minä ne jo hanskaan. Olen täysin akklimatisoitunut tai jotakin. Voisin vaikka heti muuttaa Afrikkaan ja ruveta j.buuriksi Johannebuurissa.

Naiset ovat tällä viikolla palanneet lomilta. Seurasin yhden mittavaa perää eilen kadulla niin että meinasin ihan eksyä suunnitellulta reitiltä. Että oli niinkin solakalla tytöllä iso peppu!

Nyt tuli sitten elokuu. Voi harmi, minä olen kaikista aikatauluista jäljessä. Olisi sitä heinäkuuta voinut vielä viikon, pari venyttää. Luulisi että lämpölaajeneminenkin olisi auttanut ainakin viikon verran.

Mutta kemiaa minä vielä joskus opiskelen oikein kunnolla, vaikka en pommeja enää aiokaan rakentaa kuten nuorena.

Kaikki huutaa että isommat tuopit, mutta miksi ei kukaan vaadi kunnollisia veitsiä?

raxin huono veitsi kirjoitti:

Hesessä ei todellakaan enää saa muuta kuin muovihaarukan ruokailuvälineeksi kun tilaa Fish&Chips. Veitsi ja servietti jäivät puuttumaan. Mitä seuraavaksi, pistetäänkö hampurilainen asiakkaalle kuin koiralle suuhun ja säästetään tarjottimissa?

Helteet uhkaavat tulla takaisin, mutta kyllä minä ne jo hanskaan. Olen täysin akklimatisoitunut tai jotakin. Voisin vaikka heti muuttaa Afrikkaan ja ruveta j.buuriksi Johannebuurissa.

Naiset ovat tällä viikolla palanneet lomilta. Seurasin yhden mittavaa perää eilen kadulla niin että meinasin ihan eksyä suunnitellulta reitiltä. Että oli niinkin solakalla tytöllä iso peppu!

Nyt tuli sitten elokuu. Voi harmi, minä olen kaikista aikatauluista jäljessä. Olisi sitä heinäkuuta voinut vielä viikon, pari venyttää. Luulisi että lämpölaajeneminenkin olisi auttanut ainakin viikon verran.

Mutta kemiaa minä vielä joskus opiskelen oikein kunnolla, vaikka en pommeja enää aiokaan rakentaa kuten nuorena.

Kaikki huutaa että isommat tuopit, mutta miksi ei kukaan vaadi kunnollisia veitsiä?

Lue lisää

Ihan puistatti kun kävelin R-kioskin Söpö Biili -mainoksen ohi. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä kun sieluni silmin näin itseni Söpön Biilin puikoissa. Ush! Kuin joku olisi kävellyt hautani yli!

Yritin löytää Tiimarista pelikortit kun alkoi tuntua että sellaiset perinteiset konreettiset pelikortit olisi hyvä olla rintataskussa ikäänkuin yleisen elämänasenteen ilmauksena. Hei beibi, elämä on yhtä pelii vaan, heitä rööki ja istu tohon polvelle, jeah. Mutta ei siellä pienessä liikkeessä ollut, tai en ainakaan löytänyt. Oli kyllä kaunis tummatukkainen nuori nainen pyllistelemässä lattialla.

Pelikorteilla voi kyllä tehdä ihmeellisiä asioita. Vaikka niitä on vain 52 niin ne voi asetella yllättävän moneen erilaiseen järjestykseen. Sekoitettu korttipakka voisi olla vaikka eräänlainen salasana. Oman kalenterinkin niiden pohjalle voi laatia. Kohtalaisen hyvä salakirjoitus onnistuu myös. Ja Tapani Rautavaara selitteli joskus laulussa että herra tuomari, kortit ovat minulle raamattu ... ja vaikka mitä.

Minulla ei ole ruokaa ja juomaa viikoksi mukana vaikka tänään on sellaista ehdoteltu. Myrskyä on ennustettu ja sähköt voivat jossakin katkeilla. Säätiedoitukset ovat kyllä olleet aika epämääräisiä viime aikoina. Sademäärissä Forecan sivuilla huikeita vaihteluita pari päivää eteenpäin kun katselee tietoja muutaman kerran päivässä.

Tänään voisi olla kirjastopäivä ellei tule vedenpaisumusta. Sinne jäi viime viikolla pari hyvää kirjaa poistokirjahyllyyn. Teknikens Värld-lehtiä vaan vieläkään ei ole näkynyt poistolehtien joukossa, harmi.

Endast seriösa köpare göre sig besvär, näin kirjoitti eräs auton kauppaaja Teknikens Värld -lehdessä. Tuosta lauseesta uhkuu aristokraattinen svenskatalande-bättre-folk-meininki. Volvo-folket har det litet bättre, mutta alkuperäinen lause on jotakin korkealla volvojen ja muiden rem-johaneiden yläpuolella.

Ehkä eniten haluaisin asua jossakin Königstuhl:in lähistöllä tai Heidelberg:issä. Tai ehkä Lago di Como:n rannalla. Heidelbergissä lukisin Auto, Motor und Sport-lehteä, mutta Teknikens Värld voisi sopia Lago di Comon rannalle, ainakin jos makarooneilla ei ole kunnollisia autolehtiä.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Ihan puistatti kun kävelin R-kioskin Söpö Biili -mainoksen ohi. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä kun sieluni silmin näin itseni Söpön Biilin puikoissa. Ush! Kuin joku olisi kävellyt hautani yli!

Yritin löytää Tiimarista pelikortit kun alkoi tuntua että sellaiset perinteiset konreettiset pelikortit olisi hyvä olla rintataskussa ikäänkuin yleisen elämänasenteen ilmauksena. Hei beibi, elämä on yhtä pelii vaan, heitä rööki ja istu tohon polvelle, jeah. Mutta ei siellä pienessä liikkeessä ollut, tai en ainakaan löytänyt. Oli kyllä kaunis tummatukkainen nuori nainen pyllistelemässä lattialla.

Pelikorteilla voi kyllä tehdä ihmeellisiä asioita. Vaikka niitä on vain 52 niin ne voi asetella yllättävän moneen erilaiseen järjestykseen. Sekoitettu korttipakka voisi olla vaikka eräänlainen salasana. Oman kalenterinkin niiden pohjalle voi laatia. Kohtalaisen hyvä salakirjoitus onnistuu myös. Ja Tapani Rautavaara selitteli joskus laulussa että herra tuomari, kortit ovat minulle raamattu ... ja vaikka mitä.

Minulla ei ole ruokaa ja juomaa viikoksi mukana vaikka tänään on sellaista ehdoteltu. Myrskyä on ennustettu ja sähköt voivat jossakin katkeilla. Säätiedoitukset ovat kyllä olleet aika epämääräisiä viime aikoina. Sademäärissä Forecan sivuilla huikeita vaihteluita pari päivää eteenpäin kun katselee tietoja muutaman kerran päivässä.

Tänään voisi olla kirjastopäivä ellei tule vedenpaisumusta. Sinne jäi viime viikolla pari hyvää kirjaa poistokirjahyllyyn. Teknikens Värld-lehtiä vaan vieläkään ei ole näkynyt poistolehtien joukossa, harmi.

Endast seriösa köpare göre sig besvär, näin kirjoitti eräs auton kauppaaja Teknikens Värld -lehdessä. Tuosta lauseesta uhkuu aristokraattinen svenskatalande-bättre-folk-meininki. Volvo-folket har det litet bättre, mutta alkuperäinen lause on jotakin korkealla volvojen ja muiden rem-johaneiden yläpuolella.

Ehkä eniten haluaisin asua jossakin Königstuhl:in lähistöllä tai Heidelberg:issä. Tai ehkä Lago di Como:n rannalla. Heidelbergissä lukisin Auto, Motor und Sport-lehteä, mutta Teknikens Värld voisi sopia Lago di Comon rannalle, ainakin jos makarooneilla ei ole kunnollisia autolehtiä.

Lue lisää

Lounastauolla olisi oikeastaan pitänyt etsiä pelikortteja mutta etsinkin vanhoja suomalaisia elokuvia DVD:llä. Ja löysin myös. Porin Anttilassa kävelykadun varrella on laaja valikoima.

Mutta vielä minä uudet pelikortit hankin. Sitten toteutan niillä oman kalenterin. Tavallisia kortteja pakassa on 52 kpl eli suunnilleen sama määrä kuin viikkoja vuodessa. Jos vuoteen tarvitaan yksi tai kaksi viikkoa lisää niin käytetään jokereita.

Kortit jakautuvat neljään maahan joka määrä on sama kuin vuodenaikojen lukumäärä. Vuodenajat nimetään siis pata, ruutu, hertta, risti. Jokaisessa maassa on kortteja 13 kpl ja tämän määrän pitäisi edustaa kolmen kuukauden viikkoja. Kuukausia ei tarvita.

Pari ongelmaa on. Ensinnäkin eri vuodenajat eivät ole yhtäpitkiä. Vuodenajat voi ajatella auringon mukaisten tasaus- ja seisauspäivien mukaan, mutta ne eivät sijoitu kuukausien vaihteeseen, vaan sinne 21.päivän tienoille maalis-, kesä, syys- ja joulukuussa.

Liian erilaista ei omasta kalenterista kannata tehdä, mutta täytyyhän siinä olla jotakin persoonallista. Oman kalenterin vuoden aluksi voisi valita talvipäivänseisauksen koska se on parhaiten yhteensopiva tavallisen kalenterin kanssa. Täsmäystä muihin tasauksiin ja seisauksiin ei kannata yrittää. Vuosi alkaa siis Joulun alla, mikäs sen mukavampaa.

Talvipäivänseisausta ei kylläkään pysty omista havainnoista helposti määrittämään, kuten voisi kevätpäiväntasauksen. Aurinko liikkuu pohjois-etelä-suunnassa liian hitaasti ennen Joulua.

Ennen Joulua siis vuosi alkaa. Siihen alkuun kirkollisten pyhien aikaan voisi maaksi sopia risti, eli vuoden ensimmäinen viikko olisi ristiässä, sitten ristikakkonen. Keväällä maa voisi vaihtua hertaksi, ristikunkun jälkeen, muistuttaen helluntaiheilan tärkeydestä. Kesällä maaksi tulisi ruutu joka muistuttaa heinäpelloista. Syksyllä on pimeää jolloin silloin maana olisi musta pata. Valoisa vuosipuolisko punaisia kortteja ja piemä puolisko mustia kortteja. Jos kortit loppuu ja viikkoja on vielä jäljellä ennenkuin voi aloittaa uuden vuoden niin siihen väliin käytetään jokereita, pientä ja ehkä isoakin.

Viikonpäivät juoksee normaalisti. Harmi vaan että viikot menee rikki tuolla skenaariolla jos vuosi alkaa vasta tarkasta talvipäivänseisauksesta. Taitaa olla parempi aloittaa uusi vuosi ja ristiässäviikko sinä maanantaina jonka viikolle talvipäivänseisaus osuu. Näin viikoista tulee kokonaisia.

Vuodet voisi nimetä vähän samaan malliin. Elämme nyt ennen oman ajanlaskuni alkua, joten vuosi ristiässä alkaa vasta Joulun alla. Tämä on vielä harmaata aluetta koska ajanlasku ei ole alkanut. Mitäpä tässä turhaan hoppuilemaan. Jos on aikatauluissa jäljessä niin keksii uuden kalenterin ja ongelma hoituu sillä. Ei voi olla myöhässä jos ajanlasku ei edes ole vielä alkanut!

Eipä tuo kylläkän ole vakava puute kun viestit ovat lyhyitä ja avaimet kertakäyttöisiä. Lyhyitä viestejä ei käytännössä pysty murtamaan vaikka menetelmässä olisikin lieviä heikkouksia. Niihin jää liian paljon tulkinallisuutta, viestin tulkintana 'EI!' on yhtä todennäköinen kuin 'JUU', eli ei voi todistaa mitä itse asiassa viestitettiin.

Kryptoanalyysi vaatii suuren määrän materiaalia. Pelikorteista sellaisia materiaalimääriä ei kerry koskaan, sillä niitä käsitellään manuaalisesti.

Pakan ensimäinen kortti on satunnainen, 1 kortti kaikista 52:sta. Toinen ei enää olekaan oikeasti ihan satunnainen koska se on vain 1 kortti 51:sta, yhden ollessa jo aiemmin valittu. En kuitenkaan pidä tätä merkittävänä heikkoutena. Ihan oikea OTP se ei ole, mutta jos viestin pituus on esim. vain noin 25 merkkiä, eli koko pakkaa ei edes käytetä, niin mielestäni se riittää. Oleellista tietysti on että avainta käytetään vain kerran.

Agentti on siis turvassa.

OTP on kaunis. Ehkä epäkäytännöllinen mutta kaunis. Korttipakkaan perustuva salakirjoitus olisi ehkä käytännössä hankala, mutta teoreettisesti mielenkiintoinen. Viestit voidaan toimittaa julkisesti, vaikkapa jollakin keskustelupalstalla, esim. näin:

HJOPU XZWTY GOIEQ ALCTI EEOSR

Vain sopivan korttipakan omistava henkilö joka tuntee menetelmän pystyy tuon salakoodin tulkitsemaan. Noista 25:stä merkistä voisi (lähes) samalla todennäköisyydellä tulla mikä tahansa 25 merkkiä pitkä merkkijono.

'Lähes' siksi että yllämainitusta syystä tämä OTP-avain ei ole aivan satunnainen, korttien välillä on riippuvuus koska ne ovat saman pakan kortteja. Jos kortit olisi kaikki valittu kuin eka kortti, eli vetämällä täydestä pakasta, niin menetelmä olisi 100% murtamaton. Tällaisenakin se on käytännössä murtamaton lyhyillä viesteillä.

Mikään tietokone ei koskaan tule murtamaan aitoa OTP:tä. Toki tehokas tietokone voi synnyttää kaikki mahdolliset 25 merkkiä pitkät merkkijonot ja oikeakin on niiden joukossa yhtenä. Ei kuitenkaan ole mitään keinoa osoittaa että mikään niistä merkkijonoista olisi todennäköisempi kuin jokin toinen.

VOIET TAMUA RAMAS ITIIS TAINA
MINAM URHAS INKEN NEDYN 1964.
OLENT ÄYSIN VIATO NHENK ILO!!

Kaikki näistä kolmesta - ja myös kaikki muut 'lukemattomat' mahdolliset samanpituiset - ovat yhtä todennäköisiä kun OTP-avain on aidosti satunnainen.

OTP menetelmän oleellinen piirre täytyy kuitenkin painaa visusti mieleen: samaa avainta ei saa koskaan käyttää uudelleen. Tämä siksi että jos vastapuoli on saanut käsiinsä avatun viestin joka on laadittu ko. avainta käyttäen, niin ko. avaimella laaditut muutkin viestit pystyy helposti avaamaan. Sataprosenttinen turvallisuus muuttuu lähes nollaprosenttiseksi jos samaa avainta käytetään uudelleen.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Eipä tuo kylläkän ole vakava puute kun viestit ovat lyhyitä ja avaimet kertakäyttöisiä. Lyhyitä viestejä ei käytännössä pysty murtamaan vaikka menetelmässä olisikin lieviä heikkouksia. Niihin jää liian paljon tulkinallisuutta, viestin tulkintana 'EI!' on yhtä todennäköinen kuin 'JUU', eli ei voi todistaa mitä itse asiassa viestitettiin.

Kryptoanalyysi vaatii suuren määrän materiaalia. Pelikorteista sellaisia materiaalimääriä ei kerry koskaan, sillä niitä käsitellään manuaalisesti.

Pakan ensimäinen kortti on satunnainen, 1 kortti kaikista 52:sta. Toinen ei enää olekaan oikeasti ihan satunnainen koska se on vain 1 kortti 51:sta, yhden ollessa jo aiemmin valittu. En kuitenkaan pidä tätä merkittävänä heikkoutena. Ihan oikea OTP se ei ole, mutta jos viestin pituus on esim. vain noin 25 merkkiä, eli koko pakkaa ei edes käytetä, niin mielestäni se riittää. Oleellista tietysti on että avainta käytetään vain kerran.

Agentti on siis turvassa.

OTP on kaunis. Ehkä epäkäytännöllinen mutta kaunis. Korttipakkaan perustuva salakirjoitus olisi ehkä käytännössä hankala, mutta teoreettisesti mielenkiintoinen. Viestit voidaan toimittaa julkisesti, vaikkapa jollakin keskustelupalstalla, esim. näin:

HJOPU XZWTY GOIEQ ALCTI EEOSR

Vain sopivan korttipakan omistava henkilö joka tuntee menetelmän pystyy tuon salakoodin tulkitsemaan. Noista 25:stä merkistä voisi (lähes) samalla todennäköisyydellä tulla mikä tahansa 25 merkkiä pitkä merkkijono.

'Lähes' siksi että yllämainitusta syystä tämä OTP-avain ei ole aivan satunnainen, korttien välillä on riippuvuus koska ne ovat saman pakan kortteja. Jos kortit olisi kaikki valittu kuin eka kortti, eli vetämällä täydestä pakasta, niin menetelmä olisi 100% murtamaton. Tällaisenakin se on käytännössä murtamaton lyhyillä viesteillä.

Mikään tietokone ei koskaan tule murtamaan aitoa OTP:tä. Toki tehokas tietokone voi synnyttää kaikki mahdolliset 25 merkkiä pitkät merkkijonot ja oikeakin on niiden joukossa yhtenä. Ei kuitenkaan ole mitään keinoa osoittaa että mikään niistä merkkijonoista olisi todennäköisempi kuin jokin toinen.

VOIET TAMUA RAMAS ITIIS TAINA
MINAM URHAS INKEN NEDYN 1964.
OLENT ÄYSIN VIATO NHENK ILO!!

Kaikki näistä kolmesta - ja myös kaikki muut 'lukemattomat' mahdolliset samanpituiset - ovat yhtä todennäköisiä kun OTP-avain on aidosti satunnainen.

OTP menetelmän oleellinen piirre täytyy kuitenkin painaa visusti mieleen: samaa avainta ei saa koskaan käyttää uudelleen. Tämä siksi että jos vastapuoli on saanut käsiinsä avatun viestin joka on laadittu ko. avainta käyttäen, niin ko. avaimella laaditut muutkin viestit pystyy helposti avaamaan. Sataprosenttinen turvallisuus muuttuu lähes nollaprosenttiseksi jos samaa avainta käytetään uudelleen.

Lue lisää

Moni valittaa että nykyaikainen tekniikka tekee ihmisten seuraamisesta tai vakoilusta entistä helpompaa. Joidenkin mielestä Internet täytyi keksiä siksi että kansaa olisi helpompia valvoa. Kaupunkien kaduilla on kameroita niin että liikkeitä pystyy seuraamaan aika hyvin. Peltipoliisit päivystävät teiden varsilla. Puhelimien kuunteleminen on helppoa. Kännyköitä voidaan seurata. Mitä ihmeellisimpiä salakuuntelu- ja salakatselulaitteita on kehitetty.

Tekniikka tarjoaa kuitenkin myös paljon mahdollisuuksia salaisuuksien säilyttämiseen ja siirtoon. Se ei edes vaadi mitään kryptausta jos osapuolet noudattavat tiukkaa protokollaa ja ovat sopineet asioista turvallisessa ympäristössä. Koodisanomat ovat edelleen aivan toimiva ratkaisu, jossa koodi tarkoittaa jotakin etukäteen sovittua merkkiä. Info-ähkyn vallassa kamppailevassa netissä on niin paljon massaa että sen sekaan koodisanoma voidaan piilottaa eikä kukaan edes aavista että se on koodisanoma. Se voi olla hiukan poikkeva tavujono jossakin kuvassa. Se voi olla kirjoitusvirhe jossakin sivulauseessa. Se voi olla nettipalvelimen hakemiston nimi tai tiedosto johon ei ole linkkejä. Kieroilukin on nykyisin helppoa.

Jos käyttökelpoinen kvanttitietokone joskus tulee niin silloin monet salaisuudet murenevat. Eivät toki kaikki. Paljon on kuitenkin sellaisen kryptauksen varassa jonka kvanttitietokone pystyisi murtamaan ... jos sellainen on mahdollista edes rakentaa. Ehkä on turha murehtia sitä. Ja toki on menetelmiä joiden edessä kvanttitietokonekin olisi voimaton. Pankkien omaksumat tietoturvaratkaisut ja Internetissä yleisesti käytetyt protokollat vaan eivät kuulu niihin ...

raxin huono veitsi kirjoitti:

Moni valittaa että nykyaikainen tekniikka tekee ihmisten seuraamisesta tai vakoilusta entistä helpompaa. Joidenkin mielestä Internet täytyi keksiä siksi että kansaa olisi helpompia valvoa. Kaupunkien kaduilla on kameroita niin että liikkeitä pystyy seuraamaan aika hyvin. Peltipoliisit päivystävät teiden varsilla. Puhelimien kuunteleminen on helppoa. Kännyköitä voidaan seurata. Mitä ihmeellisimpiä salakuuntelu- ja salakatselulaitteita on kehitetty.

Tekniikka tarjoaa kuitenkin myös paljon mahdollisuuksia salaisuuksien säilyttämiseen ja siirtoon. Se ei edes vaadi mitään kryptausta jos osapuolet noudattavat tiukkaa protokollaa ja ovat sopineet asioista turvallisessa ympäristössä. Koodisanomat ovat edelleen aivan toimiva ratkaisu, jossa koodi tarkoittaa jotakin etukäteen sovittua merkkiä. Info-ähkyn vallassa kamppailevassa netissä on niin paljon massaa että sen sekaan koodisanoma voidaan piilottaa eikä kukaan edes aavista että se on koodisanoma. Se voi olla hiukan poikkeva tavujono jossakin kuvassa. Se voi olla kirjoitusvirhe jossakin sivulauseessa. Se voi olla nettipalvelimen hakemiston nimi tai tiedosto johon ei ole linkkejä. Kieroilukin on nykyisin helppoa.

Jos käyttökelpoinen kvanttitietokone joskus tulee niin silloin monet salaisuudet murenevat. Eivät toki kaikki. Paljon on kuitenkin sellaisen kryptauksen varassa jonka kvanttitietokone pystyisi murtamaan ... jos sellainen on mahdollista edes rakentaa. Ehkä on turha murehtia sitä. Ja toki on menetelmiä joiden edessä kvanttitietokonekin olisi voimaton. Pankkien omaksumat tietoturvaratkaisut ja Internetissä yleisesti käytetyt protokollat vaan eivät kuulu niihin ...

Lue lisää

Kryptografia on ältsin kiehtova aihe, siitä en malta pitää näppejäni erossa. Erikoisesti kiehtoo sellainen kryptaus jota voi tehdä "kynän ja paperin kanssa", siis käytännössä ilman tietokonetta. Tietokone toki on kryptauksen kingi, mutta mutta ...

Valitettavasti oikein toteutettu OTP eli OneTimePad on varmuudella ainoa turvallinen kryptausmenetelmä jossa ei tarvita tietokonetta apuna. Satunnaiset numerot eli OTP-avaimen voi arpoa vaikkapa pienellä lottokoneella. Tai voihan ne vetää täysinäisestä sekoitetusta korttipakastakin. Joku on yrittänyt niitä tehdä hakkaamalla "satunnaisesti" kirjoituskoneen näppistä. Oikea satunnaisuus vaan ei noin toteudu sillä ihmisen käsien liikkeet näppiksen päällä eivät ole likikään satunnaisia vaikka miten yrittäisi, niissä on rakennetta.

OTP on käytännössä aika hankala avaimen kertakäyttöisyyden vuoksi. Se sopii vain jos viesti on sotilaallisen lyhyt kuten ydinohjusten laukaisukoodi ja avainten jakelu järjestyksessä kuten pystytukkaisten ex-merijalkaväkisotilaiden ranteisiin käsiraudoilla kahlehditussa turvasalkussa.

On olemassa melko yleisesti tunnettu menetelmä Solitaire jossa korttipakkaa käytetään näennäissatunnaislukugeneraattorina. Se ei ole ihan niin hyvä kuin mitä tunnettu keksijänsä oletti, mutta saattaa olla riittävän hyvä ollakseen turvallinen, ainakin jos viestit ovat lyhyitä, jota ne luultavasti ovat johtuen hankalahkosta proseduurista. Korttipakka ei herätä turhia epäluuloja, siksi se on valittu välineeksi. Apuna kylläkin tarvitaan paperia ja kynä. Savukkeen käärimiseen tarkoitettua paperia suositellaan koska se on helppo hävittää esim. polttamalla - tai hätätilanteessa nielemällä.

Muita todella vahvoja ja tietokoneanalyysin kestäviä paper-and-pen-crypto -menetelmiä ei oikein ole olemassa. Luulisi että niille olisi käyttöä koska eräät ovat sitä mieltä että ainoa todella turvallinen tietokone on sellainen jota ei koskaan yhdistetä verkkoon, millään tavalla. Jos kone on verkossa niin kyllä siihen aina ulkopuolelta pääsee, jollakin tavalla, joten se on "compromized" eikä voi pitää turvallisena.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Kryptografia on ältsin kiehtova aihe, siitä en malta pitää näppejäni erossa. Erikoisesti kiehtoo sellainen kryptaus jota voi tehdä "kynän ja paperin kanssa", siis käytännössä ilman tietokonetta. Tietokone toki on kryptauksen kingi, mutta mutta ...

Valitettavasti oikein toteutettu OTP eli OneTimePad on varmuudella ainoa turvallinen kryptausmenetelmä jossa ei tarvita tietokonetta apuna. Satunnaiset numerot eli OTP-avaimen voi arpoa vaikkapa pienellä lottokoneella. Tai voihan ne vetää täysinäisestä sekoitetusta korttipakastakin. Joku on yrittänyt niitä tehdä hakkaamalla "satunnaisesti" kirjoituskoneen näppistä. Oikea satunnaisuus vaan ei noin toteudu sillä ihmisen käsien liikkeet näppiksen päällä eivät ole likikään satunnaisia vaikka miten yrittäisi, niissä on rakennetta.

OTP on käytännössä aika hankala avaimen kertakäyttöisyyden vuoksi. Se sopii vain jos viesti on sotilaallisen lyhyt kuten ydinohjusten laukaisukoodi ja avainten jakelu järjestyksessä kuten pystytukkaisten ex-merijalkaväkisotilaiden ranteisiin käsiraudoilla kahlehditussa turvasalkussa.

On olemassa melko yleisesti tunnettu menetelmä Solitaire jossa korttipakkaa käytetään näennäissatunnaislukugeneraattorina. Se ei ole ihan niin hyvä kuin mitä tunnettu keksijänsä oletti, mutta saattaa olla riittävän hyvä ollakseen turvallinen, ainakin jos viestit ovat lyhyitä, jota ne luultavasti ovat johtuen hankalahkosta proseduurista. Korttipakka ei herätä turhia epäluuloja, siksi se on valittu välineeksi. Apuna kylläkin tarvitaan paperia ja kynä. Savukkeen käärimiseen tarkoitettua paperia suositellaan koska se on helppo hävittää esim. polttamalla - tai hätätilanteessa nielemällä.

Muita todella vahvoja ja tietokoneanalyysin kestäviä paper-and-pen-crypto -menetelmiä ei oikein ole olemassa. Luulisi että niille olisi käyttöä koska eräät ovat sitä mieltä että ainoa todella turvallinen tietokone on sellainen jota ei koskaan yhdistetä verkkoon, millään tavalla. Jos kone on verkossa niin kyllä siihen aina ulkopuolelta pääsee, jollakin tavalla, joten se on "compromized" eikä voi pitää turvallisena.

Lue lisää

OTP-menetelmä on yritetty implementoida tietokoneella lukemattomia kertoja käyttäen erilaisia pseudosatunnaislukugeneraattoreita. Satunnaisuus on kuitenkin paljon vaativampi aihe kuin voisi äkkipäätä kuvitella. Mikä tahansa congruential-tyyppinen näennäissatunnaislukugeneraattori ei riitä jos kryptataan jopa megatavujen kokoisia tiedostoja.

Jos kryptattava viesti on lyhyt niin satunnaislukujen laatu ei ole kriittinen tekijä, mutta tietokoneella kryptaten viesti voi olla pitkä ja silloin huonojen lukujen rakenne tulee esiin. Kryptauksen tuloksen pitäisi näyttää satunnaiselta, kuin valkoiselta kohinalta, siinä ei saisi näkyä tekstille tyypillinen rakenne. Mutta huonosti kryptatussa tekstissä rakenne näkyy, merkit eivät ole muuttuneet samalla todennäköisyydellä miksi tahansa merkeiksi.

Washingtonin ja Moskovan välinen Kuuma Linja toimi alunperin OTP-kerta-avaimilla. Tosin ei enää, jokin julkisen avaimen menetelmä on korvannut sen. Ydinsukellusveneet luultavasti edelleen hyödyntävät kommunikoinnissa OTP:tä. Ja mystiset numeroasemat (number stations) lähettävät edelleen eetteriin satunnaiselta vaikuttavia numerosarjoja joita voisi käyttää OTP-avaimena.

Mekaanisia salakirjoituslaitteita on ollut käytössä mm. toisen maailmansodan aikana, mutta ne ovat käytännössä auttamattomasti vanhentuneita koska suuremmat viestimäärät ovat tietokoneilla avattavissa.

Julkisen avaimen menetelmät ovat kiehtovia myös, mutta ne perustuvat tietokoneeseen ja useimmat niistä eivät kestäisi kvanttitietokoneen hyökkäystä. Elliptiset käyrät ovat nykyaikaisempia kuin RSA. Kryptograafiset hash-funktiot lienevät nyt hyvinkin aktiivisen kehittelyn alla ja niillä tulee olemaan tulevaisuudessa suuri rooli rakennettaessa todella luotettavaa kryptografiaa joka tarvittaessa kestäisi myös kvanttitietokoneen hyökkäykset. Valitettavasti se vaatii paljon kaistaa.

Paljolti kryptaus mielletään joksikin muuksi kuin rivikansalaisen reviirille kuuluvaksi aktiviteetiksi, mutta kyllä se minusta sopii henkilökohtaisen tietoturvan varmistamiseen kaikille, eikä välttämättä vaadi ihmevalmiuksia. Turvallinen kommunikointi on mahdollista myös epäluotettavissa kanavissa. Kryptauksessa kiehtoo myös se että siinä ikäänkuin palataan kommunikoinnin perusteisiin, inhimillisen vuorovaikutuksen alkulähteille. Ja jos joku luulee ettei hänellä ole mitään salattavaa niin hänen kannattaisi ajatella asiaa uudelleen.

raxin huono veitsi kirjoitti:

OTP-menetelmä on yritetty implementoida tietokoneella lukemattomia kertoja käyttäen erilaisia pseudosatunnaislukugeneraattoreita. Satunnaisuus on kuitenkin paljon vaativampi aihe kuin voisi äkkipäätä kuvitella. Mikä tahansa congruential-tyyppinen näennäissatunnaislukugeneraattori ei riitä jos kryptataan jopa megatavujen kokoisia tiedostoja.

Jos kryptattava viesti on lyhyt niin satunnaislukujen laatu ei ole kriittinen tekijä, mutta tietokoneella kryptaten viesti voi olla pitkä ja silloin huonojen lukujen rakenne tulee esiin. Kryptauksen tuloksen pitäisi näyttää satunnaiselta, kuin valkoiselta kohinalta, siinä ei saisi näkyä tekstille tyypillinen rakenne. Mutta huonosti kryptatussa tekstissä rakenne näkyy, merkit eivät ole muuttuneet samalla todennäköisyydellä miksi tahansa merkeiksi.

Washingtonin ja Moskovan välinen Kuuma Linja toimi alunperin OTP-kerta-avaimilla. Tosin ei enää, jokin julkisen avaimen menetelmä on korvannut sen. Ydinsukellusveneet luultavasti edelleen hyödyntävät kommunikoinnissa OTP:tä. Ja mystiset numeroasemat (number stations) lähettävät edelleen eetteriin satunnaiselta vaikuttavia numerosarjoja joita voisi käyttää OTP-avaimena.

Mekaanisia salakirjoituslaitteita on ollut käytössä mm. toisen maailmansodan aikana, mutta ne ovat käytännössä auttamattomasti vanhentuneita koska suuremmat viestimäärät ovat tietokoneilla avattavissa.

Julkisen avaimen menetelmät ovat kiehtovia myös, mutta ne perustuvat tietokoneeseen ja useimmat niistä eivät kestäisi kvanttitietokoneen hyökkäystä. Elliptiset käyrät ovat nykyaikaisempia kuin RSA. Kryptograafiset hash-funktiot lienevät nyt hyvinkin aktiivisen kehittelyn alla ja niillä tulee olemaan tulevaisuudessa suuri rooli rakennettaessa todella luotettavaa kryptografiaa joka tarvittaessa kestäisi myös kvanttitietokoneen hyökkäykset. Valitettavasti se vaatii paljon kaistaa.

Paljolti kryptaus mielletään joksikin muuksi kuin rivikansalaisen reviirille kuuluvaksi aktiviteetiksi, mutta kyllä se minusta sopii henkilökohtaisen tietoturvan varmistamiseen kaikille, eikä välttämättä vaadi ihmevalmiuksia. Turvallinen kommunikointi on mahdollista myös epäluotettavissa kanavissa. Kryptauksessa kiehtoo myös se että siinä ikäänkuin palataan kommunikoinnin perusteisiin, inhimillisen vuorovaikutuksen alkulähteille. Ja jos joku luulee ettei hänellä ole mitään salattavaa niin hänen kannattaisi ajatella asiaa uudelleen.

Lue lisää

Pakko on lisätä että liikenneanalyysi on eräs tärkeä keino kun kryptattuja viestejä seurataan. Jos henkilö A viestittää henkilölle B salakirjoitettuna, niin kertoohan se paljon henkilöiden välisestä yhteydestä vaikka viesti sinänsä olisikin käsittämätön.

Mutta jospa viesti onkin anonyymina julkisella alueella niin että kuka tahansa voi sen ladata, eikä se edes näytä koodiviestiltä, niin liikenneanalyysiltä putoaa tekarit suusta.

raxin huono veitsi kirjoitti:

Pakko on lisätä että liikenneanalyysi on eräs tärkeä keino kun kryptattuja viestejä seurataan. Jos henkilö A viestittää henkilölle B salakirjoitettuna, niin kertoohan se paljon henkilöiden välisestä yhteydestä vaikka viesti sinänsä olisikin käsittämätön.

Mutta jospa viesti onkin anonyymina julkisella alueella niin että kuka tahansa voi sen ladata, eikä se edes näytä koodiviestiltä, niin liikenneanalyysiltä putoaa tekarit suusta.

Lue lisää

Kryptografia on todella jännää, siihen on helppo hurahtaa. Kaikki eivät vaan tajua että kryptograafinen näennäissatunnaislukugeneraattori ei ole sama kuin mikä tahansa näennäissatunnaislukugeneraattori. Kryptograafinen hash-funktio ei myöskään ole mikä tahansa hash-funktio, vaan sillä on hyvin erikoislaatuisia ominaisuuksia.

Kryptografiassa on sellainenkin ongelma että puutteellisin tiedoin ja taidoin krypto-algoritmit voidaan implementoida näennäisesti OK, mutta todellisuudessa turvallisuuden kannalta täysin päin kettua. Siinä ei paljon tarvitse mennä pieleen kun turvallisuus romahtaa. "On vaarallista tietää [vain] vähän"

Jos ajatellaan pelkästään jotakin yksittäistä lyhyttä salakirjoitettua tekstiä, niin krypto voi itse asiassa olla aika paljonkin keturallaan ja silti siitä ei paraskaan Einstein saa tolkkua. Kryptoanalyysi tarvitsee suuria määriä materiaalia koodin murtamista varten, vaikka kryptaus olisikin varsinaisesti aika huono. Tietokoneiden kanssa kun toimitaan niin kertyyhän sitä materiaalia vähitellen riittävästi kuin varkain, jos menetelmä ei muutu.

Periaatteessa murrettuja menetelmiä on vaikka huru mycket. Jos on tarpeeksi suuri määrä murretulla menetelmällä tuotettua koodia niin sen pystyy periaatteessa murtamaan. Jekku onkin juuri tuossa sanassa "tarpeeksi". Pienempää tekstimäärää ei pysty murtamaan, vaikka tietäisi menetelmän kaikki yksityiskohdat käytettyä avainta lukuunottamatta.

Eräs aloittelijoiden yleinen virhe on käyttää hyvää ja turvallista salakirjoitusmentelmää ECB-moodissa. ECB-moodia ei koskaan pitäisi käyttää ilman erikoista syytä, tavallisessa salakirjoituksessa se aiheuttaa turvallisuuden romahtamisen. Täytyy valita jokin sopiva muu moodi jossa on takaisinkytkentä. Näin selväkielen merkistä ei tule aina samaa merkkiä kooditekstiin kuten ECB-moodissa [Electronic CodeBook] tapahtuu.

Toinen aloittelijan yleinen virhe on kuvitella että hän on kryptografian uusi nero joka pysty kehittämään paremman menetelmän kuin kaikki diskreetin matematiikan tohtorit ennen häntä. Ja tätä uutta nerokasta menetelmää sitten käytetään suurien tekstimäärien kryptaukseen. Jos määrät olisivat hyvin pieniä niin se voisi mennäkin. Mutta suurilla määrillä mennään metsään niin että rytisee. Todella hyvän uuden kryptomenetelmän kehittäminen on vaikeampaa kuin voinokareen sively tulikuumalla hiilihangolla pohjois-suomalaisen kissaeläimen peräaukkoon.

Kaiken tämän ihmeellisyyden keskellä meitä lohduttaa tieto että aivan yksinkertainen OTP-kerta-avain on turvallinen kunhan se on oikein muodostettu. Sääli vaan että sen toteuttaminen suurille tietomäärille ja tietokoneelle sopivana on aika mahdotonta ja korvaavat OTP:n kaltaiset viritelmät eivät ole _todistettavasti_ turvallisia.