Ongelmani on ollut jo pari kk se että seurustelen ikäiseni (19v) pojan kanssa jonka seurasta nautin todella paljon, joka on fiksu, samanlainen huumorintaju ja kaikin tavoin lähes täydellinen minulle. MUTTA silti minua on vaivannut se, että hän ei tee mitään mitä odotan suhteessa toisen osapuolen tekevän: soittelevan, tekstailevan vaan kuulumisia... Hän ei ikinä myöskään keksi sen kummempaa tekemistä eikä ole kuinka kaksi kertaa puhunut tunteistaan minua kohtaan 5kk aikana: kerran facebookissa ja kerran kännissä.
Onko minun järkeä olla ihanan ihmisen kanssa jolta odotan turhaan niitä asioita mitä kaipaan suhteeseen, vai onko minun luovuttava niistä unelmista kyseisen ihmisen takia?
Onko minun järkeä olla ihanan ihmisen kanssa jolta odotan turhaan niitä asioita mitä kaipaan suhteeseen, vai onko minun luovuttava niistä unelmista kyseisen ihmisen takia?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei, vaan sun olis nyt venytettävä pinnaas ja odoteltava kunnes se kundi aikuistuu.
Ne ei tuossa iässä osaa oikeestaan vielä mitään.
Parhaassa iässäkin ovat vasta nelikybäsinä, olen huomannut...
eli pitäiskö pistää poikki vai jatkaa?
Minä en ymmärrä ollenkaan kirpelaa, joka jonkun pikkupojan vuoksi päätti ryhtyä nunnaksi! Miten aikuinen ja terapeutin koulutuksen saanut voi olla noin vietävissä...!
pojan seurasta ja saman aikaisesti kaivata jotain enemmän. Päätä, nautitko vai et.
nautin sillon kun nähdään, mutta sillon ku ei nähdä tuntuu että jotain puuttuu koska hän ei pidä yhteyttä kunnolla ja saa minut väillä tuntemaan yksinäisyyttä sen takia. suhde koostuu muustakin ku näkemisistä mutta tuntuu niin pahalta jättää ihminen josta välittää kovasti..
jättää, jos tuntuu pahalta. Pojat ovat yleisesti aktiivisempia harrastamaan eivätkä välttämättä halua tyttöystävää, jonka ainoa harrastus on poika...
jooo. eli hän välittää varmaankin musta vaikka ei joka päivä txtaa kivoja? kuitenki odotti mua kk ku olin ulkomailla ja ei ikin pettäny luottamusta ja on ihana ku nähään... pojat ehkä tarttee enemmän vaan (varsinkin kesällä?) omaa aikaa ja vapautta ku tytöt, vaikka haluavatkin olla yhessä tykkäämänsä tytön kanssa?
että pojan harrastus on yhtä kuin rahan laittaminen pankkiin teidän yhteistä tulevaisuuttanne varten. Tuossa iässä ihminen tarvitsee vielä paljon tilaa ympärilleen.
ratkaisee mitä sä tunnet ja mitä hän tuntee. Mut kaikki lähtee itsestä, jos ei tunnu oikeelta, ei se sillon tunnu. Pitää kuunnella sisintään. :)
en vaan ihan selkeesti tiedä mitä hän tuntee, ku ei puhu tunteistaan ikinä. näyttää tosi ihastuneelta kyllä ku ollaan yhessä mut en tiiä oonko siltikään hänelle niin tärkee mitä hän minulle ku hänellä niin paljon muutakin tekemistä..
kaikki ei ilmeisesti osaa puhua tunteistaankaan. Eikä oman ajan haluaminen tai harrastusten paljous taas sitten oo mun mielestä mitenkään sukupuolisidonnaistakaan. Enemmänkin vaan yksilöstä kyse. Mun mielestä arvailu ei auta, kysymällä saa yleensä vastauksia ja jos niitä ei saa tai ne ei riitä, voi miettiä haluaako jatkaa. Juttelu on mun mielestä tärkeetä.
olen sanonut pari kertaa että mua harmittaa että hän ei pidä oikeen yhteyttä..siitä hän sitten vetäytyy kuoreen tai keksii tekosyitä tai syytöksiä minua kohtaan.. Hänen kanssaan on niin ihanaa ja näin, mutta tuntuu että suhde ei oikein etene koska hän ei näytä haluavan (vai eikö osaa vieläkään) syvempää yhteyttä suhteeseemme. ettei suhde perustuisi vaan näkemisiin, niinkuin deittailu.
Voiko hänen passiivisuuteen vaikuttaa että tämä on hänen ensimmäinen minkäänlainen suhde/juttu?
Hän kyllä sanoi kk sitten että pelkää että menettää minut mutta nyt on taas sitten välinpitämättömämpi eikä puhu/ehdottele näkemisiä. HULLUKSI TÄSSÄ TULEE!
Jutteletko ukkos kans?
jos teillä ei odotukset kohtaa? Vaikee sanoa mikä on taustalla perimmäinen syy.
juttelenko mistä? olen sanonut joistain asioista mitkä minua vaivaa ja hän korjannut tapansa yhteydenpidon osalta vähäksi aikaa.. ja siis emme oikeastaan juttele suhteestamme sen kummemmin mihin se on menossa mitä se merkitsee toiselle jne. ehkä pitäisi mutta uskon että se ahdistaisi häntä... en tiedä.
kaikenlaisista asioista jutellaan kyllä :)
"tai keksii tekosyitä tai syytöksiä minua kohtaan." Eipä kuulosta kovinkaan ihanalta.
Sinun sitten kannattaa ottaa ohjat käsiin ja ehdottaa treffejä aluksi joka toinen viikko.
Mikäli tyrmäyksiä tulee, kannattaa ajatella löytyisikö jotakuta toista sielunveljeä.
hänelle siis käy aina nähdä kun minä ehdotan.hän ei itse ehdota. hän ei feidaa mutta ei siis itse ehdota myöskään vaikka ollaan oltu yli 4kk. alkaa käydä yksipuoliseksi...mutta kun välittää toisesta on vaikeaa tehdä järkevää päätöstä
Itse en ainakaan osaa/koe tarvetta soitella/tekstailla "ihan muuten vaan", jossei ole mitään asiaakaan. Kuinkahan kaukana asutte toisestanne ja kuinka usein näette toisianne ihan livenä?
kun olen seurustellut häntä ennen kerran, ja se tyyppi soitteli tai txt joka ikinen päivä..kehui usein jne. tämä niin erilainen siinä. nähdään 2-3krt viikossa (mun ehdotuksia yleensä) asutaan 12km päässä samassa kaupungissa
miksei halua kuulla toisesta ihan huvinvuoksi kun se mun exäkin teki niin???
Sanoisin, että ihmiset vaan on erilaisia. Kaikki eivät välitä jatkuvasti olla yhteydessä seurustelukumppaniinsa, vaan tarvitsevat aikaa myös esim. omille kavereilleen ja harrastuksilleen. Luulisi, että jos lähes joka toinen päivä näette, että siinä ehtisi jo jutella paljonkin yhdestä sun toisesta. Voit tietty kertoa, että haluaisit vähän tiiviimpää yhteydenpitoa (niinkuin taisit jo kertoa tehneesikin), mutta ehkä kannattaisi myös itse tulla vähän vastaan asiassa.
niin, ehkä minun hyväksyttävä hänenkin tarpeensa... Mutta en ymmärrä miksei hänestä kuulu moniin päiviin, että miksei hänelle tule mieli nähdä minua? että minä sitten olen aina se joka parin pvän päästä joutuu taas kysymään että nähtäiskö sillon ja sillon. onko hän niin välinpitämätön nähdä minua enää vai vain tottunut tähän järjestelmään vai???