Miksi pitää rikkoa perhe pettämisellä, tuottaa surua rakkaimmalle ja ennen kaikkea lapsille.??
Miksi pitää pettää??
järki ja tunteet
14805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ilmeisesti järki ja tunteet eivät aina kulje käsi kädessä. Voiko elämä olla vain järkevää vai onko henkisesti tarve kokea myös hetkellisiä, ehkäpä intohimoisia tunteita jaksaakseen?
Ei varmaan monikaan halua tuottaa surua rakkaalleen vaikka onkin pettänyt. Mutta elämä voi tuntua joskus tasapaksulta noidankehältä jolloin joillekin vieraissa käyminen tuo tunteen intohimosta ja hetkellisyydestä. Vaikea asia, sillä olen itsekin pettänyt ja tullut myös petetyksi. Ketään en ole sillä halunnut loukata ja siksipä en omasta pettämisestäni olekaan kertonut. Omalta kohdaltani ero tyttöystävästä tuntuisi liian suurelta toimenpiteeltä sen vuoksi, että olisin voinut viettää pienen lämpimän hetken jonkun toisen kanssa. Omatunto tietysti soimasi.
Elämä olisi huomattavasti helpompaa ilman mustasukkaisuutta ja liian tiukkaa yksiavioisuuden perinnettä.
pettää häntä kuitenkin, sopivan tilaisuuden tullen.?
Oletko miettinyt sitä, jos joskus tyttöystäväsi saisi kuitenkin tietää asiasta tavalla tai toisella?
miksi väärät ihmiset menevät keskenään naimisiin. Lapsilla, taloilla ja tavaroilla sidotaan toinen toisiinsa. Pitäisi olla vähintään seitsemän vuotta yhdessä ennen papin aamenta, että näkee, minkälainen toinen todellisuudessa on. Nimimerkillä kokemusta on.
naimisissa, avoliitossa tai mikä liitto sitten olikin?
silti toinen petti ja vehkeili ties kuinka monen kanssa, ja montako vuotta.
Pettäminen on väärin , erotkaa heti jos ei oma kumppani riitä , jos ette osaa panostaa omaan liittoon niin miksi sitten elätte siinä ? Antakaa toiselle mahdollisuus olla onnellinen jonkun sellaisen miehen/ naisen kanssa joka rakastaa juuri tätä toista omana itsenään, joka arvostaa uskollisuutta ja parisuhdetta, niin myötä kuin vastamäessä!
lihaa se vain on, ei muuta.
HIMO. HIMO. HIMO.
Miehillähän sitä tunnetusti riittää ja monilla naisillakin.
Miksi pettämisen pitää välttämättä rikkoa perhe? Miksei seksiä voi ajatella harrasteena? Jos yhä rakastaa, voi kai muiden ihmisten kanssa pitää hauskaa monilla eri tavoilla. Ongelma tulee siinä kohti, jos toinen saa tauteja tai saattaa jonkun muun raskaaksi, mutta jos se on vain harmitonta seksiä, niin ei kai siinä pitäisi olla ongelmaa jos vielä tuntee olevansa rakastettu. Mikäli yhdyntää ei edes sisälly tähän pettämiseksi kutsuttuun asiaan, niin onko ongelmaa edes olemassa... Pääasia kai olisi, että luottamus säilyy ja asioista voi keskustella vapaasti, ilman että toinen tuomitsee. Ei kai se ihmisen arvoa alenna... Kyllähän sitä voi korttiakin pelata muidenkin kuin puolison kanssa, miksi muita harrasteita ei? Ainakin luulisi menevän näin teoriassa.
(Ohoho... Veikkaan että tähän tulee paljon miinusta. Ihmiset ei tykkää siitä, että joku ei toimi "ihmissuhteiden sanomattomien pelisääntöjen" mukaan..)
tuossa on sikäli perää, että esim. meillä Suomessa on tutkimuksienkin mukaan hyvin ehdotonta tämä parisuhdekäyttäytyminen että esim. Italiassa pettämiset katsotaan helpommin läpi sormien ja perheet pysyvät koossa kaikesta huolimatta paremmin kuin meillä Suomessa. Minä kannattaisin sitä mallia, että asioita hieman katsottaisiin läpi sormien vaikka niinkuin ruotsalaisessa Ingmar Bergmanin elokuvassa Fanny ja Aleksander. Perheen isä oli saattanut raskaaksi palvelijan ja ei se ollut mikään maailman suurin juttu. Toki miehen vaimo läpäsytti tätä nuorta tyttöä, koska oli ärsyyntynyt, mutta se oli elämää ja elokuvan lopussahan juhlitaan lapsen ristiäisiä ja koko suuri perhe on koolla. Meillä Suomessa on hyvin ahdasmielistä, että heti lempataan puoliso pihalle ja heitetään sormukset mäkeen. Naisen raivo ja vallankäyttö on jotain aivan järkyttävää. Aina puhutaan miesten käyttämästä väkivallasta, mutta koskaan ei puhuta mitä naiset sanovat ja tekevät. En puolusta miehiä, mutta asiat voisi laittaa hieman oikeisiin mittakaavoihin. Mieshän on mies.
MIes kärsiköön ja lopun elämäänsä, lapsien vihan ja inhon saa päälleen, samoin ystävien jatuttavien. Kusipäitä sonneja kaikki tuollaset.pettämistä ei ole ainoastaan seksi.
Paitsi, että pettäjä on itse sitoutunut vapaaehtoisesti YKSIAVIOISUUTEEN.. ja käyttää puolisonsa luottamusta hyväkseen.. Siksi ihmiset kysyvät -miksi?
Hajoita ja hallitse.. mutta kaikkea ei voi saada, avoin suhde on reilu peli, jossa partnerit sopivat säännöt parisuhteeseen.
Pettäjä velvoittaa puolisoaan yksiavioisuuteen, mutta itse sikana "harrastelee" maailmalla..
Vaikka varsinainen rakkaus on jo hiipunut, niin omasta puolisosta on tullut liian tuttu, liian iso osa elämää, että sitä uskaltaisi muuttaa. Elämä ja omaisuus kumppanin kanssa on yhteistä ja on jo ehtinyt kiintyä puolison perheeseenkin. Eroamalla joutuisi eroamaan heistäkin. Vaikka salarakas tuntuisi täydelliseltä ja siltä mistä on aina haaveillut, pelottaa kääntää kelkka elämässään. Mutta sitä haluaa pitää tämän ihmisen edes jollain tavalla osana elämää, olkoon se sitten pettäminen.
Itse eronneena ja kriisin läpikäyneenä on ollut aikaa ajatella pettämistä ja petetyksi tulemista jo kymmenisen vuotta. Olen nykyisin sitä mieltä, että parisuhteissa ja perheissä tapahtuu kaikenlaisia tilanteita jatkuvasti,joissa punnitaan se mitä on sovittu ja miten sitä noudatetaan. Kun vanhemmat solmivat avioliiton, niin kyllähän siinä sitoudutaan toisiinsa hyvinä ja huonoina hetkinä. Otetaan ehkä lainaa, tehdään lapsia ja elämän tasapaino liittyy monenlaisiin luottamuksiin. Kun jokin näistä horjuu, niin joutuu reagoimaan siihen. Voihan sitä menettää työnsä, vaikka on työsopimus. On minusta jotenkin naivia osoittaa sormella vain pettämistä, että se olisi syy purkaa ja romuttaa perhe ja lastenkin elämä. Olin itse petetty avioliitossa useamman kerran. Se oli hyvin loukkaavaa, ja tänä päivänä aikamoinen terveysriskikin. Ei minun avioliittoni siihen pelkästään kaatunut. Oli myönnettävä jälkikäteen, että minun tapani käsitellä kriisejä ei ollut pettäminen vaan ongelmien toitotus sukulaisille ja ystäville. Ilo oli hävinnyt elämästämme täysin. Päästin miehen menemään, ja keskityin itseeni ja lapsiin. Erossa opin pitämään paremmin puoleni, sopimaan asioita, ottamaan vastuuta itsestäni ja asettamaan rajoja. Ei puolison pettämisen todellakaan tarvitse tuhota lapsia. Omalla käytöksellään kriisissä voi opettaa lapsillensa tärkeitä taitoja kriisistä selviämiseen. Kaikkehan sitä taphtuu kaiken aikaa. Täytyy olla vain rohkea ja suunnata omat valinnat kohti omaa ja läheisten hyvinvointia. Eli kaikki petetyt, lopettakaa ruikutus. Tietysti se on kamalaa psykologista tuskaa, mutta keskittykää tekemään lastenne tai läheistenne kanssa jotain mikä tuo iloa.
Olen aika pitkälti samaa mieltä kanssasi. Minä tunnen vasta nyt eläväni eron jälkeen. Puolet taakastani putosi kun ero oli selvä ja omaisuus jaettu. Avioliittooni kuului myös tuo pettäminen, mieheni osasi sen taidon mallikkaasti. Olin lopen uupunut ja sairastuin siitä kaikesta. Täytyy myöntää että, sydän särkyy oikeasti ja vakavasti.
Onnekseni olen nyt selviytynyt ja pystynyt puhumaan asiasta ja huomaan kuinka läheiseni ovat onnellisia puolestani. Sitä olen myös itse.
Olen onnellinen ja voin sen sanoa ääneen. Lapsetkin ovat sen huomanneet ja ovat tyytyväisiä tähän hetkeen.
Uutta suhdetta en ole uskaltanut aloittaa mutta ehkä joskus sekin päivä koittaa...:))