Iltalehdessä oli juttu nimeltä "Mikä neuvoksi, kun lapsi ei lennä pesästä?". Tämä ilmiö koskee jutuista päätellen myös joitakin palstalaisia, tai ainakin heidän vanhempiaan?
Kuinka moni paltalaisista on ns. peräkammarin poika/tyttö? Teettekö mitään elatuksenne eteen? Osallistutteko kotitöihin ja maksatteko vuokraa, vai pidättekö vanhempianne edelleen palvelijoinanne? Revittekö "säästönne" elämällä vanhempienne rahoilla?
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010070611995149_pr.shtml
Kuinka moni paltalaisista on ns. peräkammarin poika/tyttö? Teettekö mitään elatuksenne eteen? Osallistutteko kotitöihin ja maksatteko vuokraa, vai pidättekö vanhempianne edelleen palvelijoinanne? Revittekö "säästönne" elämällä vanhempienne rahoilla?
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010070611995149_pr.shtml
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla ei ole minkäänlaisia tuloja johtuen vanhempieni tuloista. En saa mitään tukia. En osallistu kotitöihin. En maksa vuokraa. Vanhemmat tekevät ajoittain lämmintä ruokaa. Sukulaiset antavat minulle sillointällöin hieman rahaa joka riittää minulle.
Minua usein naurattaa nämä valitukset peräkammarinpojista ajatellen muiden maiden kulttuureita.
Suomessa odotetaan aina välittömästi tuota että tullaan omillaan toimiin yms.
Kuitenkin monet pesästä lentävät jäävät asumaan lähelle vanhempia sekä imuttavat sitä kautta rahaa vanhemmiltaan.
Sitten on niitä jotka muuttavat kotoa suoraan poika tai tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Etsitään samanlaista turvaa kuin vanhemmat toi.
Osalla taas on teinikapina ja erillistymisvaihe päällä ja on pakko päästä eroon vanhemmista joten muutetaan yksin asumaan "kypsänä".
Toki on hankalaa jos pitkäksi aikaa jää pyörimään vanhempien luokse mutta se voiu olla myös joskus taloudellisesti kannattavaa.
Peräkammarinpoika ilmoittautuu. Teen elätykseni eteen paljonkin: osallistun kotitöihin ja teen suuren osan ulkohommista. Lisäksi kesäisin ja toisinaan muulloinkin tulee auteltua isää hänen yrityksessään: tämä toki tapahtuu ilman palkkaa ja virallista työsopimusta, kuten on tapahtunut jo 15-vuotiaasta asti, jotta virallisesti CV:ni näyttäisi yhä tänäkin päivänä nollaa. Raha ei varsinaisesti liiku kumpaankaan suuntaan, vähän taskurahaa toki saan.
En katso järjestelyä mitenkään kohtuuttomaksi kummallekaan osapuolelle: teen osani mutta näin pystyn silti elämään kapitalistisen järjestelmän ulkopuolella.
kyllä olen sen sortin peräkammarin poika että minulla on muutam a piumu vuokralaisenakin sijoitusasunnoissani( enkä minä todellakaan ahdistele näitä naisia, vaan minä olen se viimeinen johon voi luottaa tässä asiassa 100 %:sti). Itse asun yksin omassa pientaloasunnossani ja on tässä yhtä sun toista aktiviteettia muutakin kuin tämä netti.
En ole enää. Muutin pois hieman keskivertoa kypsemmällä iällä. Olisin muuttanut jo aiemmin mutta jostain syystä vanhemmat hankasivat silloin kovasti vastaan.
Silloin kun asuin vielä aikuisena peräkammarinpoikana kotona tein suuren osan pihatöistä, siivosin oman huoneeni ja pesin omat pyykkini ja lisäksi maksoin oman puhelinlaskuni. En maksanut vanhemmille vuokraa tai ruoasta. Raha ei liikkunut toiseenkaan suuntaan, tosin en edes pyytänyt.
En tiedä olenko varsinaisesti peräkammarin tyttö?:-)
En ole koskaan ollut työttömänä, vaan aina töissä tai koulussa, mutta kotona asuin miltei 25-vuotiaaksi. Välillä tosin asuin jaksoja omassa asunnossani. Vanhemmat eivät antaneet minun muuttaa pois. Olen kuulemma hulttion renttu, juoppo ja käyn huoraamassa. Vanhemmat ovat siis lestadiolaisia ja liiottelevat kaikkea, ja halusivat vahtia etten mene toisten nuorten mukaan esim. opiskelijabileisiin.
Vanhemmille en ole koskaan rahaan antanut tosiaankaan, eivätköhän he ole elatusvelvollisia kun ovat kerran minut aikaan saaneetkin :-).
Tosin seurustellessa kotona asuminen oli vähän hankalaa ku piti yöllä lähteä poikaystävän luo salaa niin etteivät vanhemmat huomanneet, ja joskus niihin bileisiinki. Hankalaa oli myös tulla aamulla viiden aikaan kotiin pienessä kännissä (ja varsinkin se että kävelen suoraan ja hengitän toiseen suuntaan).
Muutin pois vähän keskivertoa myöhemmällä iällä kuten Rasaville ja silloinkin tai sitä ennen vanhempani epäilivät kovasti mahdollisuuksiani niin tehdä mutta eivät enää.
Sen jälkeen on osoitteet vaihtuneet ja olen nyt kotona syksyyn asti. Yritän myös ulkomaille päästä.
En ole mikään ahkerin kodinapulainen mutta teen kyllä hommat kunnialla jos kysytään, hieman hommasta riippuen. Yritän myös auttaa mummoani joka on ikäänkuin toinen äitini. Tykkään tehdä ennemmin raskaita fyysisesti vaativia hommia kuin imuroida.
Saan vanhemmilta jonkin verran taloudellista jelppiä.
Olen tavallaan katkera siitä että vanhempani eivät kannustaneet minua aikaisemmin menemään ja tekemään juttuja ja vuosia on kulunut hukkaan verrattuna valtaväestöön tai ainakin moniin muihin mutta ehkä ne olivat tarpeellisia kasvuvuosia. Tuskin sentään täysin.
Mikä näissä kodin piiristä pois muuttamisissa ja sen tulkinnoissa minua lyö päin pläsiä on se, että on suuri ero sillä joutuuko vai ei kotoa pois muuttaessaan myös jättämään saman tien totaalisesti ja pysyvästi nuoruuden ympäristönsä ja myös sen myötä ne sosiaaliset kuvionsa joissa on mukana ollut. Niin ja ennen muuta jos muutettuaan ei ne entiset lapsuuden/nuoruuden kuviot(esim. opiskelupiirien kautta) mitenkään kanna sille uudelle paikkakunnalle ja oloihin joihin muuttanut on. Tällasen nuoruuden kuvioista pois muuttamisen jos tekee niin siitä voi tulla varsin kohtalokas juttu nimenomaan jollekkin nuorelle miehelle johon ei meillä tunnetusti niin vain myönteisesti suhtauduta jollakin uudella oudolla paikkakunnalla.
No minä olen muuttanut ja siis joutunutkin muuttamaan juuri näin täysi-ikäiseksi 20 vuotiaaksi tultuani. Minä en ole elämässäni koskaan toipunut siitä laakista mitä tuo pakon sanelema muutto 20 vuotiaana minulle aiheutti. Sen jälkeen ei vuosien jenkkireisutkaan ja muut paskat jotka eivät muuta ole tuoneet kuin tylsää jatkoa entiseen menoon sosiaalisessa/naisasia-mielessä ole olleet sen pahempia/parempia juttuja enää.
Tiedän että olen kyllä hullu kun tällaisia juttuja tälle palstalle kirjoittelen, sillä ei täällä ole sellaista väkeä joka juuri mitään tällaisista asioista voisi ymmärtää eikä olla edes vähääkään asiasta kinnostunut. Kun täällä puhutaan kodin piiristä pois muuttamisesta tarkoitetaan silläkin vain onnellista nuoruutta ja nimenomaan sellaisia vanhempia jotka ovat pystyneet ja osanneet oikein nuoriaan tukea tässä elämän tärkeässä vaiheessa.
Minä olen tehnyt vuokrasopimuksenkin vasta 16 vuotiaan nuoren pimun kanssa, jonka vanhemmat tukivat häntä nimenomaan itsenäistymisessä ja siis kodin piiristä pois muuttamisessa. Nämä vanhemmat siis takasivat tämän pimun vuokrajutut, sillä en minä muuten olisi tällaiselle alaikäiselle pimulle asuntoa vuokrannut joka homma on minulle sijoitusbisnestä.