Olen seurustellut pian vuoden aivan uskomattoman ihanan miehen kanssa.
Meillä on ollut ylä- ja alamäkemme, mutta kaikesta ollaan selvitty keskustelemalla. Rakastan poikaystävääni koko sydämestäni ja hän on elämäni tärkein ihminen. Hän on vaikuttanut elämääni paljon enemmän kuin osasin arvata, kun ryhdyin suhteeseen hänen kanssaan, enkä halua kuvitella elämääni ilman häntä.
Ongelma: Minusta tuntuu, etten saa vastakaikua niin paljon, kuin itse annan. Ymmärrän sen, koska emme ole seurustelleet vielä kovin kauaa, ja olemme nuoria (20v.) ja tämä on molempien pisin suhde. Olen hyväksynyt sen, että minun tunteet ovat kehittyneen nopeammin ja vahvemmiksi kuin poikaystävälläni, mutta totta kai se jonkin verran harmittaa ja satuttaa.
Poikaystäväni pelästyi vähän aikaa sitten, että suhteemme on liian "vakava" (vaikkemme ole suunnitelleet mitään yhteen muuttamisia tms.) ja sanoi, että hän ei halua satuttaa minua, ja että on tehnyt sitä koko suhteen ajan (ja kun sanoin, että se ei ole totta, hän ei uskonut (laitetaan se senhetkisen hysterian piikkiin)) ja että haluaa lopettaa suhteen, koska ei vain pysty olemaan kanssani.
Eroa kesti vaivaiset kaksi päivää, ja palasimme yhteen. Sovimme, ettemme näe viikkoon, että pidetään omaa aikaa molemmat. Itselläni oli koko ajan karmea ikävä ja minua satutti ajatus, että poikaystäväni tarvitsee "lomaa" minusta, ja olisin totta kai tuollaisen kriisin jälkeen halunnut nähdä enemmän, enkä märehtiä ilman poikaystävääni tietämättä, mitä hänen päässään liikkuu. Näimme kuitenkin sitten viikon jälkeen, ja vietimme ihanat kaksi päivää yhdessä.
Olen ollut tämän asian jälkeen kuitenkin aika hajalla, koska totta kai tuollainen jättää jälkensä. Itse en olisi missään vaiheessa halunnut lopettaa suhdetta, ja olin todella onnellinen, että poikaystäväni tajusi haluavansa jatkaa kanssani.
Tämä asia kuitenkin ajoi minut jonkin sortin sekavaan tilaan, ja menin tekemään sen, mistä olen aina sanonut, etten tekisi kenellekään ikinä; petin poikaystävääni.
Minua on aikaisemmissa suhteissa petetty, ja tiedän miltä tuntuu, kun siitä saa tietää. Se jättää todella syvät jäljet.
Olen ollut täysin avoin ja rehellinen poikaystävälleni, ja nyt painin ongelman kanssa, että pitäisikö minun tunnustaa, vai jättää asia kertomatta. Tiedän, ettei poikaystäväni pääsisi asiasta yli, ja suhteemme loppuisi siihen...
En missään nimessä halua satuttaa poikaystävääni, ja haluan olla vain hänen kanssaan. Kannattaako minun kertoa pettämisestä? Tiedän, ettei pettäminen tule toistumaan. Hyödyttääkö kertominen mitään, kun vain satuttaisin poikaystävääni, ja suhteemme päättyisi? Kannattaako tässä tapauksessa olla täysin rehellinen?
Tiedän, että tekoni on anteeksiantamaton. En todellakaan laita sitä humalan piikkiin, lähinnä sen, että poikaystäväni aikaisempi epävarmuus teki minusta epävarman. Nyt kyllä tiedän, että haluan todella olla hänen kanssaan. En voi selitellä tekoani muuten, kuin että olin typerä.
Toivon kuulla muiden kokemuksista saman asian tiimoilta. Asiallisia vastauksia kiitos.
Meillä on ollut ylä- ja alamäkemme, mutta kaikesta ollaan selvitty keskustelemalla. Rakastan poikaystävääni koko sydämestäni ja hän on elämäni tärkein ihminen. Hän on vaikuttanut elämääni paljon enemmän kuin osasin arvata, kun ryhdyin suhteeseen hänen kanssaan, enkä halua kuvitella elämääni ilman häntä.
Ongelma: Minusta tuntuu, etten saa vastakaikua niin paljon, kuin itse annan. Ymmärrän sen, koska emme ole seurustelleet vielä kovin kauaa, ja olemme nuoria (20v.) ja tämä on molempien pisin suhde. Olen hyväksynyt sen, että minun tunteet ovat kehittyneen nopeammin ja vahvemmiksi kuin poikaystävälläni, mutta totta kai se jonkin verran harmittaa ja satuttaa.
Poikaystäväni pelästyi vähän aikaa sitten, että suhteemme on liian "vakava" (vaikkemme ole suunnitelleet mitään yhteen muuttamisia tms.) ja sanoi, että hän ei halua satuttaa minua, ja että on tehnyt sitä koko suhteen ajan (ja kun sanoin, että se ei ole totta, hän ei uskonut (laitetaan se senhetkisen hysterian piikkiin)) ja että haluaa lopettaa suhteen, koska ei vain pysty olemaan kanssani.
Eroa kesti vaivaiset kaksi päivää, ja palasimme yhteen. Sovimme, ettemme näe viikkoon, että pidetään omaa aikaa molemmat. Itselläni oli koko ajan karmea ikävä ja minua satutti ajatus, että poikaystäväni tarvitsee "lomaa" minusta, ja olisin totta kai tuollaisen kriisin jälkeen halunnut nähdä enemmän, enkä märehtiä ilman poikaystävääni tietämättä, mitä hänen päässään liikkuu. Näimme kuitenkin sitten viikon jälkeen, ja vietimme ihanat kaksi päivää yhdessä.
Olen ollut tämän asian jälkeen kuitenkin aika hajalla, koska totta kai tuollainen jättää jälkensä. Itse en olisi missään vaiheessa halunnut lopettaa suhdetta, ja olin todella onnellinen, että poikaystäväni tajusi haluavansa jatkaa kanssani.
Tämä asia kuitenkin ajoi minut jonkin sortin sekavaan tilaan, ja menin tekemään sen, mistä olen aina sanonut, etten tekisi kenellekään ikinä; petin poikaystävääni.
Minua on aikaisemmissa suhteissa petetty, ja tiedän miltä tuntuu, kun siitä saa tietää. Se jättää todella syvät jäljet.
Olen ollut täysin avoin ja rehellinen poikaystävälleni, ja nyt painin ongelman kanssa, että pitäisikö minun tunnustaa, vai jättää asia kertomatta. Tiedän, ettei poikaystäväni pääsisi asiasta yli, ja suhteemme loppuisi siihen...
En missään nimessä halua satuttaa poikaystävääni, ja haluan olla vain hänen kanssaan. Kannattaako minun kertoa pettämisestä? Tiedän, ettei pettäminen tule toistumaan. Hyödyttääkö kertominen mitään, kun vain satuttaisin poikaystävääni, ja suhteemme päättyisi? Kannattaako tässä tapauksessa olla täysin rehellinen?
Tiedän, että tekoni on anteeksiantamaton. En todellakaan laita sitä humalan piikkiin, lähinnä sen, että poikaystäväni aikaisempi epävarmuus teki minusta epävarman. Nyt kyllä tiedän, että haluan todella olla hänen kanssaan. En voi selitellä tekoani muuten, kuin että olin typerä.
Toivon kuulla muiden kokemuksista saman asian tiimoilta. Asiallisia vastauksia kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä kerro. Anna ajan kulua ja rauhoitu. Se mikä on tarkoitettu kestämään, se tapahtuu. Liiallinen jatkuva yhdessäolo polttaa rakkauden loppuun, usko pois. Anna ihappea suhteelle, älä ole niin "helppo". Nuorena luuli kuolevansa kun oli erossa rakkaasta tai kun tuli jätetyksi. Usko pois, ei kuole.
Alusta asti itsenäinen kannattaa olla ja laita tuo syrjähyppy mappiin Ö, jonne se kuuluu.
Kiitos. Tiedän, että tein väärin, eikä mikään asia sitä korvaa, mutta tulin siihen tulokseen, etten voi heittää näin hienoa suhdetta menemään yhden merkityksettömän syrjähypyn vuoksi.
Keskustelin poikaystäväni kanssa suhteestamme muuten, ja tiedämme molemmat että asiat menevät hyvin, kunhan vain osaamme rauhoittua molemmat ja antaa aikaa toisillemme.
Kun astuu valheiden tielle, astuu loputtomalle suolle. Petos on kätkettävä yhä uusilla valheilla.
Tiedetään: Et aio enää valehdella jatkossa. Luulet itse onnistuvasi siinä!
Ongelma on siinä, että koetat hyvittää väärää tekoasi tulevaisuudessa. Suhteenne kipukohdat jäävät tällöin käsittelemättä koska annat niiden olla "hyvittääksesi pahan tekosi. Oikeassa suhteessa on annettava kaikki toiselle, myös ne vaikeat asiat. Käsittelemättömyys johtaa uusiin ongelmiin, ja ongelmat kasaantuessaan johtavat taas jomman kumman puolelta pettämiseen. Uppoatte yhä pahemmin suohon.
Suhde toimii terveesti vain, kun on molemminpuolinen rehellisyys vaikeidenkin asioiden puimiseen. Silloin voi nauttia aidosti myös niistä hyvistä hetkistä. Hyvät hetket hämärtyvät petoksen väijyessä taustalla.
Jatkaminen ei enää kannata, et pääse asian ylitse enää mitenkään muutoin satuttamatta poikaa.
Poika hyväksyy suhteenne lopettamisen, koska ei ole vielä valmis mihinkään vakavaan suhteeseen. Sanot vain suhteen irti. Kasvotusten lopettaminen on reiluinta, eikä silloin jää sinusta hänelle turhan naisen mielikuvaa. Petollisuuttasi sinun ei tule sysätä tälle pojalle, pidä asia omana tietonasi. Turha on poikaa järkyttää sillä asialla, koska suhteenne päättymisessä on hänelle aivan tarpeeksi miettimistä.
Vaikka et kertoisi, ei se muuta sitä faktaa mihinkään, että olet häntä pettänyt. Teko on tehty, eikä sen katuminen ja muu lupailu muuta sitä enää miksikään. Kyse on enää siitä, että onko sinulla kanttia myöntää poikaystävällesi mitä olet tehnyt.
Jos et kerro, valehtelet olevasi jotain muuta mitä olet. Eikö poikaystäväsi nimenomaan pitäisi teitää millaisen ihmisen kanssa seurustelee, jotta voi päättä haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa? Huom: Valinta suhteen jatkamisesta pitäisi olla poikaystävälläsi, ei sinulla. Sinä et voi kuitata pettämistä vaan "ei se niin vakavaa oo" -argumentilla, koska valinta ei ole sinun. Poikaystävälläsi olisi oikeus päättää haluaako jatkaa pettäjän kassa.
Ja nuo "olen varma että..." -lässytykset voit unohtaa heti. Jokainen pettäjä varmaan lupaa ettei tee sitä uudelleen ja silti tekee sen uudelleen taas kun on "heikko hetki".
Kyse ei ole siitä kannattaako, vaan siitä onko sinulla selkärankaa olla rehellinen ja kantaa OMIEN tekojesi seurauksen. Tuskin on. Peittelet vaan jälkesi ja näyttelet uskollista. Se on itsellesi helpompaa.
Kiitos näistä vastauksista.
Olen vielä sekaisin asian tiimoilta, koska se on niin tuore. En tiedä vielä mitä tehdä. Halusin vain kuulla mielipiteitä.
Olen myös edelleen sekaisin siitä, että poikaystäväni pamautti minulle tiedon jättäessään minut, että on ollut koko ajan epävarma suhteesta. En tunnista enää itseäni kun on tapahtunut kaikkea draamaa niin pienessä ajassa.
En tosiaankaan tiedä vielä, mitä tehdä, mutta toivon, että tiedän mitä teen parin päivän sisällä.