En tajua mieheni ajatusmaailmaa.
Erosimme jo jokunen vuosi sitten.Meillä oli menossa avioeron toinen vaihe jo kun muutin omaan asuntooni asumaan.Löysin yhden illan jutun muutama kuukausi eromme jälkeen (huom edelleen toinen vaihe vetämässä).Vuoden päästä erostamme myös lopullisesta avioerosta löysin muutaman kuukauden kestävän suhteen.
Nyt sit palasimme entisen mieheni kanssa yhteen ja sit se alkoi.Olet huorintekijä, en pääse ajatuksesta irti että joku on koskenut sinuun, mennää juttelemaan siitä ja selvitään asiasta ja jne oikein tunteiden vuoristorataa.Käsin miehen kysyä mies puolisilta kavereiltaan mielipidettä moiseen, mutta sen egolla ei kysytä moista kuulemma.Olen sanaton ja järkyttynyt, kun mies eilen haki tavaransa ja läksi.Haluan hänet takaisin, koska olen todellakin sananimittainen ihminen ja rakastan häntä valtavasti.EN vaan aina ole pysynyt olemaan hänen kanssaan,koska hänelläkin on omat ongelmansa joita hän ei voinut jakaa minunkin taakaksi vaan koitti huonoin tuloksin selvitä niistä yksin.
Voisiko siis te hyvät miehet kertoa minunlle ihan rehellisen mielipiteen siitä miten itse kokisit vastaavan tilanteen ja kuinka sinut saisi takaisin vai saisiko ikinä?
Erosimme jo jokunen vuosi sitten.Meillä oli menossa avioeron toinen vaihe jo kun muutin omaan asuntooni asumaan.Löysin yhden illan jutun muutama kuukausi eromme jälkeen (huom edelleen toinen vaihe vetämässä).Vuoden päästä erostamme myös lopullisesta avioerosta löysin muutaman kuukauden kestävän suhteen.
Nyt sit palasimme entisen mieheni kanssa yhteen ja sit se alkoi.Olet huorintekijä, en pääse ajatuksesta irti että joku on koskenut sinuun, mennää juttelemaan siitä ja selvitään asiasta ja jne oikein tunteiden vuoristorataa.Käsin miehen kysyä mies puolisilta kavereiltaan mielipidettä moiseen, mutta sen egolla ei kysytä moista kuulemma.Olen sanaton ja järkyttynyt, kun mies eilen haki tavaransa ja läksi.Haluan hänet takaisin, koska olen todellakin sananimittainen ihminen ja rakastan häntä valtavasti.EN vaan aina ole pysynyt olemaan hänen kanssaan,koska hänelläkin on omat ongelmansa joita hän ei voinut jakaa minunkin taakaksi vaan koitti huonoin tuloksin selvitä niistä yksin.
Voisiko siis te hyvät miehet kertoa minunlle ihan rehellisen mielipiteen siitä miten itse kokisit vastaavan tilanteen ja kuinka sinut saisi takaisin vai saisiko ikinä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minusta joko ollaan yhdessä tai sitten ei olla. Minulle ei ole olemassa mitään välimuotoa, jossa ei olla yhdessä, muttei ole lupaa olla muidenkaan kanssa. Miehesi on selvästikin asiasta aivan eri mieltä. Vähän kuin ihmiset, jotka ovat suhteessaan "tauolla" miettimässä asioita. Ilman parisuhteeseen liittyviä oikeuksia, mutta velvollisuudet säilyttäen.
että onko mielestäsi vaimon oikeus saada avioliitossa huonoa seksiä vai velvollisuus antaa pesää miehelle säännöllisesti?
Onko vaimon oikeus etsiä parempaa fyysistä läheisyyttä muualta, jos suhde muutoin on hyvä? Jos nainen sitten rakastuu, onko se yksistään mielestäsi pätevä syy erota?
Minusta suhteessa pitää yrittää kykyjensä mukaan yrittää tyydyttää kumppanin tarpeita niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin. Ja tietysti puolin ja toisin, joten pitäisihän sen miehenkin yrittää miellyttää naistaan.
Oikeutta etsiä parempaa läheisyyttä suhteen aikana ei mielestäni ole kummallakaan vaan ensin pitäisi erota. Ja eron syyksi mielestäni vallan mainiosti riittää tyytymättömyys seksiin tai rakastuminen toiseen. Muuten hyvässä suhteessa jatkaminen vieraissa virkistyen on tietysti sopimus asia. Harva siihen kuitenkaan kumppanilleen lupaa antaa. Itselleen sen toki monikin soisi.
että miksi te yleensä erositte? Miksi te sitten palasitte yhteen? Eli kun päätitte palata yhteen, oliko ne syyt, jotka johtivat aiempaan eroon poissa, vai miksi se yhteenpaluu tuntui hyvältä ajatukselta.
Sitten toi, että joku ei kestä ajatusta siitä, että toisella on toisia suhteita silloin, kun ei olla enää yhdessä, niin en mä sitä jaksa ymmärtää. Onhan valtaosalla ihmisiä suhteita ennen sitä "vakavaa" suhdettakin. Äijällä on kaiketi huono itsetunto? Vai olivatko ne eroon johtaneet syyt sinun uskottomuudessasi? Sitten mä ymmärrän sitä äijää.
Mun omassa suhteessa oli suhde jonkin aikaa alkuaikoina katkolla. Kyllä mä itsekkin silloin tunsin jonkinlaista mustasukkaisuutta, mutta mä peitin sen laastaroimalla aika lailla, kai siinä oli vähän sellaista kostamisen ja näyttämisen halua, tyyliin "kyllä mulla ottajia on". En mä kuitenkaan sitten kun päädyttiin takaisin yhteen, asiaa vatvonut, se oli mennyttä, ihan kuin ne suhteet ennen nykyistä suhdetta. Mä en vaan osaa olla niistä mustis.
ELikäs me erottiin siitä syystä, että mies oli henkisesti- ja fyysistestiväkivaltainen.Minä en enää jaksanut odottaa sitä hetkeä että hän heräisi, lukuisista yrityksistä huolimatta tajuamaan, että minulla on ahdistunut niin pitkään pitkittyneestä huonosta suhteesta.Huom meillä oli paljon myös hyvää, enkä kadu suhdettamme.Minua vain ei jatkuva yhdessä yksin oleminen kiinnostanut enää.
Minusta suhteessa seksin pitää olla se puolet, jos mitataan 100 prosenttisesti hommaa.Tätä yhden illan juttua en tehnyt seksin takia.En myöskään rakkauden tai saati minkään muunkaan.Jos sitä pitäisi alkaa pohtimaan sen enemmän uskoisin syyn olevan se, että halusin vain unohtaa.Sitten se ihan parisuhde, johon seuraavana kesänä vasta päädyin ei sekään johtunut rakkaudesta tai seksistä.Seksiin emme edes kerenneet, koska jotain siitä hommasta puuttuu jos toista ei rakasta.Siksi kaiketi sekin yhden illan juttu heti alussa päätyi lopulta nukkumiseen yhdessä.Hysteerisesti itkevä nainen ei varmaan kovinkaan monen miehen munaa nostata.Lopetin parisuhteen lyhyeen.Olin enemmän siinä siksi että kerrankin toinen ihminen puhui minulle, eikä istunut vain hiljaa tai rääkynyt kurkku suorana olemattomia.
En ole edelleenkään ikinä pettänyt ketään miestäni.Huom ennen ensimmäistä (ja koska en koskaan enää mene naimisiin, niin myös viimeistäni) aviomiestäni minullakin on ollut parisuhteita.Ja vaikka aviomieheni olikin mitä oli, niin en häntäkään pettänyt.Nyt sitten palasimme tämän entisen aviomieheni kanssa yhteen.Minä en voi tietysti sano miksi toinen siihen lähti mukaan, mutta omasta puolestani voin sano, että rakkaudesta.Olen aina sidoksissa tähän mieheen halusinpa tai en.Ja siksi minua niin suunnattomasti ärsyttää kun minun pitää koittaa vain löytää elämääni joskus joku toinen ja oppia elämään sen jonkun kanssa, koska sen jonka haluaisin ei minua halua.Tai haluaa, mutta ei voi koska näkee minut vain pettäjänä.Minäkin annoin anteeksi kaikki ne kerrat jotaka sattuivat valtavasti, ja olin täysillä mukana uudessa yhteisessä elämässämme.Mies ei tainut olla?
Tiedän että hän rakastaa minua valtavasti, mutta hänen ongelmansa on aina ollut jo ensimmäisen eromme syyt.Hänestä minä läksin vain muiden miesten takia.Vaikka totuus on ihan muuta.Lapsemme, itseni ja hänen takiaan läksin, jotten kehenkään satu tavalla tai toisella enää.Tuntuu että pitäisi odottaa koko loppu elämä tätä ihmistä, vaikkei häntä saakaan,mutta on vaikeaa olla koska hän ei ole siinä minulla rakastettavana ihan käsinkosketettavasti.
No väkivaltaisuus on mun mielestä seikka, jonka tuleekin johtaa eroon. Yksikin lyönti on liikaa.
Jos väkivaltainen ihminen on sinun mielestä ihminen, joka rakastaa sua valtavasti, niin huh huh. Tuolla asteikolla mä en ole koskaan ketään naista rakastanutkaan. Haloo! Väkivaltainen ihminen pyrkii ainoastaan hallitsemaan toista ihmistä ja sillä omistushalulla ei tosiaankaan ole mitään tekemistä rakastamisen kanssa.
Pysy helkkarin kaukana siitä äijästä ja ole onnellinen, että olet päässyt siitä eroon. Kyllä sä varmasti löydät paremmankin.
väkivaltaisesta miehestäsi ja nyt haluat hänet takaisin. Siitä huolimatta haluat hänet takaisin, vaikka hän ei ole muuttunut.
Uskot rakastavasi häntä, tuskin. Olet tunnekoukussa häneen, jonka käytöksen tiedät.