Olimme anoppilassa yökylässä ja tuli tilanne, että 1,5v. lapsi piti laittaa yöpuulle. Sillä hetkellä hän leikki mummon ja papan kanssa. Koskaan en ole kieltänyt tai sanonut ettei lapsi voisi mennä mummolaan (mummo on hoitanut häntä paljon, samoin jo vanhempaa lasta) emmekä ole mielestäni riistäneet mummon läheisyyttä lasten kanssa. Kuitenkin hän sanoi puolileikillään /tosissaan minulle, lapsen äidille: "Aivan kuin olisit kateellinen, kun lapsi pitää äkkiä ottaa pois!" Ajattelin, ettei voi olla totta ja häkellyin ja loukkaannuinkin hänen typeristä sanoistaan.
Hetki oli puurojen ynnä muiden rituaalien jälkeen yksinkertaisesti valmis nukkumaanmenolle, ei sen syvällisempää, vaikka hän muuta ajatteli? Itsekin on mukava pitää vähän illalla omaa aikaa, kun lapsi saadaan nukkumaan.
Tuosta jäi outo tunne jälkeenpäin, ja mietin ajatteleeko anoppi tosiaan noin sairaan kilpailuhenkisesti asioista? Asettaako hän lapsen äidin ja mummon kilpailuasemaan? Voiko todella hänen mielestään äiti olla kateellinen anopille omasta lapsestaan? Ensin asia huvitti, mutta jälkeenpäin kun olen hänen sanattomia viestejään lukenut, näen kuinka hän todellakin kilpailee siitä, pitääkö lapsi enemmän hänestä vai minusta! Hän nauttii silminnähden, jos en jossain tilanteessa olekaan yhtä suosittu lapsen mielestä ja jos lapsi kiukuttelee äidilleen, niinkuin lapset tekevät! Anoppi lukee sen: Lapsi ei näköjään välitä ollenkaan äidistään. Omahyväisyys paistaa hänen naamastaan.
Sellainen asenne kyllä ärsyttäisi ketä tahansa äitiä. Ajattelin nyt sitten kerrasta harventaa lasten ja mummon tapaamiskertoja. Näkee anoppi sitten kannattaisiko vähän muuttaa käytöstään. Huhhuh!
Hetki oli puurojen ynnä muiden rituaalien jälkeen yksinkertaisesti valmis nukkumaanmenolle, ei sen syvällisempää, vaikka hän muuta ajatteli? Itsekin on mukava pitää vähän illalla omaa aikaa, kun lapsi saadaan nukkumaan.
Tuosta jäi outo tunne jälkeenpäin, ja mietin ajatteleeko anoppi tosiaan noin sairaan kilpailuhenkisesti asioista? Asettaako hän lapsen äidin ja mummon kilpailuasemaan? Voiko todella hänen mielestään äiti olla kateellinen anopille omasta lapsestaan? Ensin asia huvitti, mutta jälkeenpäin kun olen hänen sanattomia viestejään lukenut, näen kuinka hän todellakin kilpailee siitä, pitääkö lapsi enemmän hänestä vai minusta! Hän nauttii silminnähden, jos en jossain tilanteessa olekaan yhtä suosittu lapsen mielestä ja jos lapsi kiukuttelee äidilleen, niinkuin lapset tekevät! Anoppi lukee sen: Lapsi ei näköjään välitä ollenkaan äidistään. Omahyväisyys paistaa hänen naamastaan.
Sellainen asenne kyllä ärsyttäisi ketä tahansa äitiä. Ajattelin nyt sitten kerrasta harventaa lasten ja mummon tapaamiskertoja. Näkee anoppi sitten kannattaisiko vähän muuttaa käytöstään. Huhhuh!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla ei ole lapsia, mutta olen vierestä seurannut oman anoppini kilpailua miehen siskon lapsen huomiosta. Tällä lapselle on siis molemmat mummot elossa ja hyväkuntoisia, mutta anoppini on ilmeisesti ottanut asiakseen olla parempi mummo kuin lapsen isän äiti.
Muutaman kerran anoppi on puhunut minulle kuinka lapsi vierasti myös toista mummoa. Toisella kertaa anoppi ylpeänä kertoi, kuinka tyttärensä oli puhunut, että hän kokee olevansa lomalla vanhempiensa luona ollessaan, koska mummu (siis anoppini) hakee aamulla lapsen, syöttää ja ulkoilee hänen kanssaan, että äiti saa nukkua. Lopuksi sanoi vielä, että toivottavasti X (lapsen toinen mummo) kuuli sen, koska ei itse tee koskaan niin. Ja muitakin vastaavia tilanteita olen ollut todistamassa. Minun mielestä vähän lapsellista touhua. Ihan sama vaikka anoppi kuinka yrittää olla lapsen kanssa enemmän kuin toiset isovanhemmat, mutta tarviiko sitä koko ajan mainostaa? Vai käynnistyykö lapsenlapsen odotuksesta välittömästä mummojen välinen kilpailu?
Ihmiset ovat innokkaita lukemaan "sanattomia viestejä". Samalla tavalla kuin ihmiset "lukevat" päivän lehdestä tai illan elokuvasta oman totuutensa, luemme muista ihmisistä omaa itseämme!
Mitä muuta kuin luuloja nämä "toisten lukemiset".
Miettikää kerran.
Meidän lapsillemme anoppini sanoi usein lasten ollessa hänen kanssaan leikkimässä toisessa huoneessa tullessani ko. tilaan, että kuka vieras täti se tuolta tulee (=hän on äiti). Vähän kummallinen olo siitä tuli....
meidänkin anoppilassa harrastetaan samaa...kun haen lasta mummulasta hoidosta, appivanhemmat vitsailevat että taas se outo täti hakee lapsen hoitoon..viedessäni lasta mummulaan he vitsailevat että heidän lapsensa tuotiin kotiin...
muutenkin tuntuu että anoppini on pakko kilpailla kanssani kaikesta ja seurauksena on että hän pahimmassa tapauksessa sotki jo lapsen vakiintuneet päikkäriajat kun hänen oli pakko tehdä niinkuin hän itse katsoo parhaimmaksi.. ja kaikki on tehtävä päinvastoin kun minä, lapsen äiti sanon..sen jälkeen kun hän on saanut pienen lapsen pään sekaisin, hän syyttää minua siitä kuinka huonosti kasvatan kun en tee niinkuin hän tekee..
kun otin asian puheeksi ja yritin sanoa että näin meillä tehdään, hän oli mieheni sisaruksille itkenyt kuinka häntä ei arvosteta ja kun häntä neuvotaan lastenhoidossa vaikka hän on niin monta lasta kasvattanut...
raskaammaksi elämän teki kun anoppi muutti meidän naapuriin ja vahtii nyt meidän jokaista menoamme ja tekoamme..ikävintä on kun hän puhuu muille ihmisille omia olettamuksiaan totena..olen jo kuullut muilta kuinka laiska olen, mieheni on alkoholisti ja olemme eron partaalla kun riitelemme niin usein..mikään väittämistä ei pidä paikkaansa,mutta ei ole hauskaa kun muut luulevat niin...
en halua loukata anoppia, mutta alamme mieheni kanssa olla jo todella väsyneitä tilanteeseen..yritämme painaa asioita villaisella ja säilyttää välit mutta anoppi tekee siitä NIIN vaikeaa...
Lapset on lapsia, aikuiseksi varttuneetkinko; anopin pahimmat kilpailijat...kauniita nuoria, niin kuin aikoinaan, ainoa nainen perheessä, seksuaalinen uhka, nuori miniä?
Lapsi on rakas ja innostuksen aihe anopille, myöskin miehen anopille.
Älkää nyt ärsyyntykö siitä, että mummu niin kovasti haluaa hoivata pientä. Se on niin lyhyt aika.
Mummut sitä paitsi laskevat vuosiaan ja miettivät montako virkeää vuotta on jäljellä. He tankkaavat itselleen hyviä muistoja yhteisistä hetkistä.
Suokaa heille se mielenvirkistys, ja olkaa iloisia, että mummonne ovat aktiivisia.
Toisenlaisiakin mummoja on, tylyjä, arvostelevia, kavoihin kangistuneita.
Jokaiselta joskus pääsee "sammakko". Ei niitä ole syytä kerätä muistojen joukkoon. Huumorikin on hyvä ase.