Tämä ei ole varsinaisen tieteellinen kysymys, mutta kysyn kuitenkin nyt kun muistan: koululaisella on syksyllä 2011 mahdollisuus valita kolmanneksi kieleksi saksa tai ranska. Onko perusteltuja mielipiteitä siitä että jompikumpi olisi "parempi" kuin toinen? Onko esimerkiksi työelämässä jommallekummalle selvästi enemmän tarvetta kuin toiselle?
Englannin ja ruotsin numerot ovat olleet kahdeksaa ja yhdeksää joten aivan huono kielipää ei ole kyseessä.
Englannin ja ruotsin numerot ovat olleet kahdeksaa ja yhdeksää joten aivan huono kielipää ei ole kyseessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vuonna 2009:
Suomen tuonti Saksasta 6,4 mrd. €, Ranskasta 2 mrd. €.
Suomen vienti Saksaan 4,7 mrd. €, Ranskaan 1,7 mrd. €
Suomen ulkomaankaupan volyymi Saksan kanssa on siis karkeasti kolminkertainen Ranskaan verrattuna.
Tuo ei ole tietenkään koko totuus. Kaikki saksan ja ranskan osaajat eivät sijoitu ulkomaankaupan palvelukseen. Lisäksi ranskaa on perinteisesti osattu Suomessa selvästi vähemmän kuin saksaa. Jos haettavana on työpaikka, jossa vaaditaan ranskan osaamista, on tuota kieltä hallitseva ja muutkin kriteerit täyttävä hakija todennäköisesti varsin vahvoilla; saksan tapauksessa kilpailu muodostuu kovemmaksi.
Jos mielessä on ura ulkoasiainhallinnossa, on ranska diplomatian perinteisenä kielenä varmastikin ykkösvalinta saksaan verrattuna. Vaikka saksa on Euroopassa mahtikieli, tulee ranska muualla maailmassa vastaan paljon useammin.
Itse olin kouluaikoinani ”pitkän saksan” lukija ja tuon kielen taito on ollut omalla työurallani hyvinkin ratkaiseva tekijä. Ranskaa en valitettavasti ole opiskellut koulussa enkä osaa nimeksikään.
Kuriositeettina voin kertoa, että kymmenisen vuotta sitten Ranskan Polynesiassa käydessäni hieroin hotellin matkamuistomyymälässä kauppaa mustasta tuliaishelmestä englanniksi. Ilmeni, että tiskin takana työskentelevä tyylikäs lady oli kotoisin Saksasta. Keskustelukieli vaihtui, ja kaupat syntyivät saksaksi!
Kaksi jälkeläistäni ovat käyneet koulua, jossa oli mahdollista valita A-kieleksi saksa, ranska tai venäjä. Esikoinen valitsi saksan, kuopus ranskan. Kumpikin on tähän mennessä nähdäkseni tarvinnut A-kielensä osaamista työelämässä vähänlaisesti; muulla osaamisella on ollut enemmän merkitystä. Tätä tosiasiaa on tietenkin turha yleistää. Kummankin kielen osaamiselle löytyy varmasti käyttöä, jos on pyrkyä!
Väitän että ranska olisi tuolta pohjalta helpompi vaikka se ei olekaan germaaninen kieli.
Tieteisromaaneja harrastava isäni opetteli aikoinaan ranskaa "jotta voisi lukea Jules Verneä alkukielellä". Minulle pienoisrautatieharrastus oli vuonna 1969 riittävä syy ottaa saksa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi.
Jos englannin oikeinkirjoitus tai ääntäminen tuntuu hankalalta, ranska on luultavasti vielä hankalampaa. Jos taas kielioppipuoli ei tahdo tarttua aivoihin, saksa on luultavasti vaikeaa. Saksan oppimista helpottaa huomattavasti jos osaa ennestään ruotsia (siis 'tak-so-mykky' ja 'joo-de-e-bra' -tasoa enemmän).
Kielitaidosta ei todennäköisesti ole koskaan haittaa!
Tuohon ääntämis- ja oikeinkirjoituskysymykseen puuttuisin sen verran, että sanon: saksaa ja ranskaa on paljon helpompi ääntää kuin englantia! Ranskaa ja varsinkin saksaa voi aika vähäisenkin opiskelun jälkeen ääntää "suhteellisen" oikein, esim. luettaessa ko. kielistä tekstiä ääneen. Kuunnelkaapa kun suomalaiset poliitikot lukevat puheitaan englanniksi paperista kansainvälisissä kokouksissa...
Ja vielä ranskasta, jota tunnen paremmin, voisin sanoa: ranskaa äännetään niin kuin kirjoitetaan mutta ei välttämättä kirjoiteta niin kuin äännetään... :) Tällä tarkoitan sitä, että tuntemattoman ranskan kielen sanan pystyy ääntämään (melko varmasti) oikein kirjoitusasun perusteella, mutta kuultua sanaa ei välttämättä osaa kirjoittaa oikein.