En aja muutakuin vaihteettomilla peruspyörillä. Ne kestävät pitempään. Ne eivät mene pois muodista (huom. varaosien saatavuus). Niiden rakenne on tukeva ja turvallinen. Niitä on keveä polkea. Niillä voi polkea nopeasti pitempiä matkoja. Niissä on monesti lokasuojat, tavarateline, lukko ja muut osat jo vakiona mukana.
Single speed
Yksi monista
9466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Periaatteessa olet oikeassa. Modernissa sinkulassa harvemmin on kuitenkaan lokareita tai tavaratelinettä mukana. Samoin tarpeeton runkolukko kuuluu harvemmin edes lisävarusteisiin. Sillä ei ole mitään käyttöarvoa.
http://www.konaworld.com/bike.cfm?content=paddywagon
Samoin väitteesi varaosien saatavuudesta ei ihan pidä paikkansa. Mm keskiöiden mitat ovat vuosien varrella muuttuneet, joten varaosia joutuu välillä metsästämään.
Mummis on oma sinkulagenrensä, joka on lähempänä sitä, mitä sinä kuvailet. Se ei kuitenkaan ole mikään pitkien matkojen työjuhta. Eikä sitä voi sanoa erityisen kevytpolkuiseksi.
http://www.helkamavelox.fi/mallisto/Naiset/?id=16
huolimatta, peruspyörää ei ole varastettu. Pyörän ikä 8 v. ja kilometreja 19 000. Vai johtuuko varkaudettomuus siitä, että vaihteita on 7?
Pelkkä runkolukko ei edes hidasta varkautta. Käytätkö runkolukon lisänä jotain kettinkiä tai vaijeria?
Asuinpaikan valinta on sekin oma juttunsa. Maaseudulla tilanne on toinen kuin kaupungeissa. Itse käytän aina U-lukkoa, jolla pyörä kiinitetään johonkin kiinteään.
U-lukkokaan ei ole varma, mutta se sentään hieman hidastaa ja usein varas valitsee silloin sen viereisen runkolukkoisen pyörän.
On myös niin, että kaupungeissa on tiettyjä paikkoja, joihin polkupyöriä kerääntyy. Näitä voivat olla kirjastojen tai kauppojen edustat tai jotkut muut kohteet riippuen vähän paikkakunnasta.
Niihin on aika turvallista jättää pyöränsä, koska siellä on enemmän valinnanvaraa ammattimaiselle pyörän tarvitsijalle. Maaseudulla, missä satunnaisella tarvitsijalla on vähemmän valinnavaraa, voi kelvata se ainoa pyörä, joka ei vaadi pihalla asti käymistä kuljettaakseen esim. hortoilija porukan kapakasta kotiin. Ja että pyörän voi sitten viskata näppärästi järveen tai jokeen kun matka on suoritettu?
Toisaalta sitten on eriasia sellaiset pyöränanastajat, jotka lähtevät liikenteeseen jo siten, että heillä on ennakkoon tiedossaan tarve mitä he hakevat. Ja sellaiset, jotka kiertelevät pihat ja pyöräkellarit tiettyjen pyörämallien tähden. Heidän listoillaan voi ollakin peruspyöriä, koska niillä on kuitenkin käyttöarvoa. Ja ne eivät erotu katukuvasta niinkuin lähinnä ulkomaille tai osiksi kulkeutuvat anastetut erikoispyörät.
Kettingeillä ja irtolukoilla rungostaan kiinteään esineeseen lukittuja pyöriä sensijaan monesti näyttää vaivaavan länsinaapurin länsinaapurista peräisin oleva uusurbaani perinne, jossa niistä irrotetaan penkit, eturengas, ohjaustanko. Ja mahdollisesti väännellään joitain osia, mikäli pyöriä ei yöksi jätetä siten, ettei niitä pääse näpelöimään.
Kaikilla asioilla on omat kauniit ja rumat puolensa.
Mielestäsi pitkä matka, tavallisella pyörällä/ vrk.
Itse ajoin vuosina 1984-1998 vain vaihteettomilla peruspyörillä ennen ensimmäisen vaihdepyöräni hankintaa pitkiä usean päivän matkoja mm. Helsingistä Vaasaan ja takaisin ja Pieksämäeltä Poriin ja takaisin jne. Kilometrejä kertyi kahdelle vakiopyrälle ennen vaihdepyöriä 40 000. Vaikka minulla on nykyisin kaksi vaihdepyörää hybridi ja maastopyörä, ovat vakiopyörätkin vielä vara-ja vieraspyörinä.
Laitoin toiseen vakiopyörään kiinteän vetokoukun ja olen vetänyt sillä perävaunua hyvällä menestyksellä. Vakiopyörälläkään ajaessani on työntänyt yhtään ylämäkeä lukuunottamatta Kolin mäkeä, vaan väänsin ne istualtani. Kovasta väännöstä johtuen toisen pyörän mutkaohjaustanko vääntyi ja sitä piti vahvistaa tukiraudalla. Toisesta pyörästä runko petti polkimien kohdalta, mutta sekin korjattiin hitsaamalla, joten kummatkin pyörät ovat vielä käyttökunnossa.
Vakiopyörät ovat tosi kevyitä ja hyviä ajetavia tasamaalla ja pitkisssäkin loivissa nousuissa, mutta jyrkissä nousuissa niiden rakenteet ovat kovalla rasituksella suuren väännön vuoksi. Ne ovat todella huolettomia huollon suhteen, sillä niissä ei ole huoltoa vaativaa vaihteistoa.
Pääsin vakiopyörällä täydessä kuormassa (viisi laukkua) 20km/h keskinopeuteen ilman taukoja, joten eroa vaihdepyörään on melko vähän. Pisimmät päivämatkatkin olivat parhaimmillaan 200km. jolloin olin jo todella väsyneempi kuin vaihdepyörällä ajettaessa. Vakiopyörä on paras 20-130km päivämatkoille.
Pari vuotta sitten joku ajoi Pirkan pyöräilyssä ohitseni SURLY:n sinkulalla. Itse ajan pidemmät lenkit (30
Hankkia pyörä jossa on insinöörikin ihmeissään kun jokin paikka ronklaa? Onko se hintakysymys, koska erikoispyörä maksaa hunajaa ja saa ehkä naapurin naaman vihertäväksi, vai onko se jokin muu syy? Mielestäni peruspyörä, eli mummis, toimii niin lyhyillä kuin pitkilläkin matkoilla helkkarin hyvin, eikä kuntokaan tarvitse olla teräsmiestasoa.
Itse polkaisen mummiksellani lähes päivittäin 100-115 km, riippuen kumpaa vanhemmistani käyn moikkamassa!
Sanoisimpa että tuollaiset erikoispyörät ovat jonkinlaisia kikkelinjatkeita!
Joo ja mukavuuden tavoittelua. Kyllä kuntoilun pitää olla kurjaa, muuten se ei ole kuntoilua.