Tällä palstalla puhuu moni pahaa suomalaisista. Olen itse asunut useita vuosia ympäri maailmaa ja suomalaisten kuva itsestään tuntuu olevan liian vaatimaton (vaatimattomuutta pidetään täällä hyveenä mutta siinäkin kannattaa vetää raja sillä monessa maskuliinisessa kulttuurissa se ei ole hyve). Tietysti suomalaisillakin on puutteensa ja päällimmäisenä tulee mieleen suhde alkoholiin (ihmiset monesti aggressiivisia kännipäissään) ja vieraan huomioiminen (annetaan paikka bussissa vanhemmalle, tervehditään kunnolla, hymyillään, pidetään ovea auki naiselle ja miksei miehellekin). Suomalaisissa on hyviä puolia paljon ja tietysti jokainen ihminen on täällä oma tapauksensa (eroja löytyy maan sisältä paljon ihan niin kuin missä muussakin maassa).
Täällä moni kyselee minkä maalainen kannattaa ottaa, naurettavampaa kysymystä ei löydy. Rakkaus ei ole rodusta kiinni muuta kuin rasistille. Suomalaiset kuvittelevat, että tuliset rakastajat löytyvät lämpimämmistä maista. Asia ei kuitenkaan ole niin. Usein etelän miehillä on suuret sanat mutta pienet teot. Tämän olen kuullut useammaltakin tytöltä (niin suomalaisilta kuin ulkomaalaisilta) joka on ulkomailla ollut.
Kun ulkomaalainen kysyy ovatko suomalaiset hiljaisia kääntäisin asian pikemminkin niin, että suomalaiset kestävät hiljaisuutta paremmin ja joka väliin ei ole pakko keksiä sanottavaa epämiellyttävän (ulkomaalaiselle) hiljaisuuden rikkomiseksi. Hiljaisuus voi olla rasite mutta niin myös ainainen tyhjästä puhuminen. Suomalainen ei myöskään yleensä lähde puhumaan asioista, joista hänellä ei ole riittävää tietoa. Tässäkin suhteessa on turha lähteä yleistämään. Ulkomaalaisenkin voi olla vaikea ottaa puheenvuoroa (kielitaidosta riippumatta) kun saapuu maaseudulle itään, jossa ihmiset puhua pälpättävät minkä kerkiävät. Stereotyyppi hiljaisista suomalaisista onkin usein roskaa ja se ei tee suomalaiselle oikeutta.
Puheenvuoroa ei oteta väkisin puhumalla päälle. Kiinnostus puhujaan osoitetaan katsomalla silmiin ja olemalla hiljaa puheenvuoron aikana. Ulkomaalainen voikin olla ihmeissään jos suomalainen kuuntelee hiljaa. Tästä syntyy monelle kuva, että kuuntelijaa ei puhuja kiinnosta.
Valtaetäisyys. Ulkomaalaiset kaverini, jotka ovat Suomessa hakeneet töitä ovat todella positiivisesti yllättyneitä siitä miten yrityksessä korkeassa asemassa olevalle työntekijälle voidaan soittaa suoraan (ei sihteerin kautta). Vieläkin yllättävämpää on miten ystävällisiä, kärsivällisiä ja kohteliaita henkilöt ovat puhelimessa. Esim. Ranskassa tämä ei yleensä ole mahdollista.
Joustavuus. Vaikka suomalaiset noudattavatkin (tai yrittävät noudattaa) yleensä säntillisesti sääntöjä (ei samaan tyyliin kuin saksalaiset) ovat suomalaiset joustavia, jos esim. joutuu hoitamaan virallisia asioita. Ranskassa ihmiset eivät virallisissa asioissa jousta tippaakaan. Leffa ’espanjalainen kimppakämppä’ kuvastaa hyvin ranskalaista joustamattomuutta virka-asioiden hoidossa.
Sen mitä suomalainen sanoo niin suomalainen myös tekee (tämä on todella arvokas ja harvinainen piirre etenkin liike-elämässä). Yleisesti ottaen suomalaiset ovat todella luotettavia ja vierasmaalaiselle voi olla vaikea ymmärtää, että takin voi huoletta jättää koulun narikkaan tai repun auton penkille.
Kokemusteni perusteella ulkomaalaiset arvostavat paljon suomalaisia (kun apua pyydetään sitä myös annetaan). Kun apua ei pyydetä niin suomalainen ei sitä lähde monesti tuputtamaan jotta vastaosapuoli ei menetä kasvojaan (esim. kun joltain tippuu ostokset marketin kassalla ihmisillä on tapana yleensä katsoa pois päin).
Olkaa ylpeitä suomalaisudestanne!
Täällä moni kyselee minkä maalainen kannattaa ottaa, naurettavampaa kysymystä ei löydy. Rakkaus ei ole rodusta kiinni muuta kuin rasistille. Suomalaiset kuvittelevat, että tuliset rakastajat löytyvät lämpimämmistä maista. Asia ei kuitenkaan ole niin. Usein etelän miehillä on suuret sanat mutta pienet teot. Tämän olen kuullut useammaltakin tytöltä (niin suomalaisilta kuin ulkomaalaisilta) joka on ulkomailla ollut.
Kun ulkomaalainen kysyy ovatko suomalaiset hiljaisia kääntäisin asian pikemminkin niin, että suomalaiset kestävät hiljaisuutta paremmin ja joka väliin ei ole pakko keksiä sanottavaa epämiellyttävän (ulkomaalaiselle) hiljaisuuden rikkomiseksi. Hiljaisuus voi olla rasite mutta niin myös ainainen tyhjästä puhuminen. Suomalainen ei myöskään yleensä lähde puhumaan asioista, joista hänellä ei ole riittävää tietoa. Tässäkin suhteessa on turha lähteä yleistämään. Ulkomaalaisenkin voi olla vaikea ottaa puheenvuoroa (kielitaidosta riippumatta) kun saapuu maaseudulle itään, jossa ihmiset puhua pälpättävät minkä kerkiävät. Stereotyyppi hiljaisista suomalaisista onkin usein roskaa ja se ei tee suomalaiselle oikeutta.
Puheenvuoroa ei oteta väkisin puhumalla päälle. Kiinnostus puhujaan osoitetaan katsomalla silmiin ja olemalla hiljaa puheenvuoron aikana. Ulkomaalainen voikin olla ihmeissään jos suomalainen kuuntelee hiljaa. Tästä syntyy monelle kuva, että kuuntelijaa ei puhuja kiinnosta.
Valtaetäisyys. Ulkomaalaiset kaverini, jotka ovat Suomessa hakeneet töitä ovat todella positiivisesti yllättyneitä siitä miten yrityksessä korkeassa asemassa olevalle työntekijälle voidaan soittaa suoraan (ei sihteerin kautta). Vieläkin yllättävämpää on miten ystävällisiä, kärsivällisiä ja kohteliaita henkilöt ovat puhelimessa. Esim. Ranskassa tämä ei yleensä ole mahdollista.
Joustavuus. Vaikka suomalaiset noudattavatkin (tai yrittävät noudattaa) yleensä säntillisesti sääntöjä (ei samaan tyyliin kuin saksalaiset) ovat suomalaiset joustavia, jos esim. joutuu hoitamaan virallisia asioita. Ranskassa ihmiset eivät virallisissa asioissa jousta tippaakaan. Leffa ’espanjalainen kimppakämppä’ kuvastaa hyvin ranskalaista joustamattomuutta virka-asioiden hoidossa.
Sen mitä suomalainen sanoo niin suomalainen myös tekee (tämä on todella arvokas ja harvinainen piirre etenkin liike-elämässä). Yleisesti ottaen suomalaiset ovat todella luotettavia ja vierasmaalaiselle voi olla vaikea ymmärtää, että takin voi huoletta jättää koulun narikkaan tai repun auton penkille.
Kokemusteni perusteella ulkomaalaiset arvostavat paljon suomalaisia (kun apua pyydetään sitä myös annetaan). Kun apua ei pyydetä niin suomalainen ei sitä lähde monesti tuputtamaan jotta vastaosapuoli ei menetä kasvojaan (esim. kun joltain tippuu ostokset marketin kassalla ihmisillä on tapana yleensä katsoa pois päin).
Olkaa ylpeitä suomalaisudestanne!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaiken kaikkiaan punnittua ja asiallista luettavaa sinun kirjoituksesi.
Tuo että suomalainen pyrkii olemaan "sanansa mittainen" eli tekee sen minkä lupaa, aiheuttaa joskus ristiriitaisia tilanteita. Suomalaisen kun ei ole helppo ymmärtää, että joissakin kulttuureissa asioista puhutaan "tilanteen mukaan" eli sanotaan sellaista mikä juuri siinä tilanteessa on otollista mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että jatkossa toimittaisiin juuri niin. Tuon toisen kulttuurin edustaja taas ei välttämättä ymmärrä "luvanneensa" mitään, vaikka suomalainen on tulkinnut hänen sanansa lupaukseksi.
Tuo oli totta kuin kirkon rotta.
Se on minua iät ajat ihmetyttänyt, ettei miksei sitä voi muka olla yhtäaikaa ylpeä ja kiitollinen siitä että on suomalainen JA silti kiinnostunut ulkomaiden kulttuureista. Se on ikäänkuin siten että automaattisesti olet muka rasisti jos tunnustat olevasi suomalainen ja tykkääväsi siitä... Tai että jos kiinnostaa muut maat, olet mielellään rähmällään muiden maiden sivistyksen edessä, kunnioittamassa niiden outoja tapoja etevämpinä kuin omaan maan tavat.
Kun tv:n avaa, tuntuu että siellä usein haastatellaan jotain Suomeen asettunutta ulkomaalaista siihen tyyliin että kerropa nyt kuinka kamalia me suomalaiset olemme, ja mitä mätää tässä maassa on. Jos tämä on niin kauhea maa, niin miksi tänne sitten riittää tulijoita?
Jos suomalaisia itseään pännii olla täällä, niin poishan voi toki yrittää... Mutta miksi siihen kielteisyyteen pitää houkutella ulkomaalaistaustaisetkin?
Hitto... Ollaan suomalaisena ylpeitä kuitenkin vaikka tuosta huonosta itsetunnostakin. Sehän usuttaa miettimään asioita monesta vinkkelistä. Ei olla TYHMIÄ, tiedetään asioista muualtakin kuin vain oman kylän jutut, eikä tukehduta omahyväisyyteen... Heh.
Ei todellakaan ole kivaa, jos sairauskohtauksen saaneena, ihmiset katselevat vain poispäin, olettaen, että ko. henkilö on vain humalassa, niin kuin Suomessa on tapana. Silloin tuntee itsensä tosi turvattomaksi.
Muissa maissa tullaan kysymään, tarvitseeko omituisesti käyttäytyvä ihminen apua. Heille ei tule ensimmäisenä mieleen, että se on vain kännissä.
Olin kerran eräässä Vantaan ostoskeskuksessa, jossa eräs nainen tunsi, että hän oli saamassa epilepsiakohtauksen. Hän takertui minuun ja pyysi minua auttamaan. En osannut tehdä muuta kuin pitää hänestä kiinni, kun hän vajosi maahan, ja pidellä hänen päätään, ettei hän olisi takonut sitä asfalttiin.
Kohta kerääntyi ympärille ihmisiä, jotka seisoivat ja katsoivat monttu auki. Silloin, kun jotain oikein jännää tapahtuu suomalaiset eivät todellakaan katsele poispäin!
Onneksi ihmismassasta tuli sitten joku, joka sanoi olevansa sairaanhoitaja, joka hoiti loput, että saatoin lähteä paikalta.
Pystyn kuvittelemaan epilepsiakohtauksen saaneen naisen hädän silloin, kun hän takertui minuun - hänelle tuntemattomaan ihmiseen.
Suomalaisilla on odella paljon hyviä puolia. Juuri tuo sanan pitäminen. Monet ulkomaalaiset ystäväni arvostavat suomalaisia ja sanovat että he tekevät työnsä ahkerasti ja omistautuvat sille. Ei meidän pidä Euroopassa miettiä miten small talkia puhutaan tms. Yllättävän moni on lumoutunut pohjoismaisuudesta.
Mutta suomalaisessa yhteiskunnassa on ongelmia jotka pitäisi ratkaista ja jotka antavat todella järkyttävän kuvan - mm. se, että ihminen joka saa sairaskohtauksen ei saa apua! Ja että vanhustenhoito ei aina ole sitä ihmisarvoisinta...
Yksinäisyys lienee lisääntynyt viime vuosina. Missä on se lämpö ja lähimmäisenrakkaus toisia kohtaan?
Suomalaisten naisten maine ulkomaille on erityisen "korkealla". :-D
luin ihan vain randomissa ilmisevyyden tekstistäsi, mutta...
muutamat hirsimökkejä myyvät yhtiöt ovat miltei menettäneet kasvonsa ulkomailla, varsinkin ranskassa... puhumattakaan suurmfirmoista, joiden epärehellisyydestä voi lukea helsinginsanomista ja metrosta.
Suomalainen ei tee sitä mitä sanoo, se oli silloin 1941-1970 vaiheilla, mutta nykyään on paljon pissapäitä täällä.
Et puhunut kunnon suomalaisesta, vaan kunnon ihmisestä.
löytyy kaikkialta mutta eivätkö suomalaiset noin yleensä kuitenkin ole kunnon ihmisiä (?)Minusta on. Helsingin Sanomissa tai Metrossa huomataan epärehelliset suomalaiset mutta rehelliset (suuri osa) jäävätkin vähemmälle huomiolle.
Ranskalaisessa yrityksessä, jossa olin töissä arvostettiin erityisesti sitä, että suomalaiset tekevät minkä lupaavat (ei tarvinnut pyytää kahta kertaa). Samaa ei voinut sanoa monesta ranskalaisesta tavarantoimittajasta, jonka kanssa olimme tekemisissä. Tästä syystä ranskalaisen vientiyritysten ja pohjoismaisten ostajien välikädessä oli monesti tukala tilanne.
Hienoa tekstiä ja hyvä kannanotto suomalaisuuden puolesta. On totta, että suomalaiset saavat kunnioitusta, koska pidämme sanamme ja työmoraali on ahkera, mutta silti joustava. Suomalainen ei puhu paljon (smalltalktaito olisi hyvä osata) ja joskus tuntuu, että suhtautuminen muihin ihmisiin on aika viileää, varsinkin ulkomaalaisiin (poikkeuksiakin on). Kyllä suomalainenkin on ystävällinen.
Tälle viinaanmenevän kansan maineelle pitäisi tehdä jotain... Ja väkivaltaisuustilastoille. Nämä asiat pitäisi hoitaa kuntoon niin Suomi olisi hyvä paikka asua.
Hienosti kirjoitettu! Mutta paljon oli sinulla suoraan kirjan sivuilta olevaa tietoa. Mutta eipä haittaa, kovasti piti kuvaukset paikkansa.
Suomalaiset tulevat, käytännössä, ikivanhojen kulttuurien perässä ja rutkasti. Täällä vasta opetellaan käyttäytymään, kun vanhoissa kulttuurien maissa ollaan jo teollisen vallankumouksen, sotien pyörteiden ja teknologian vuosikymmenien ohittaneita.
Onhan se hienoa, että olemme perusteellisia ja meihin luotetaan, mutta missä innovatiivisuus ja luovuus? Sitä ei näe mainonnassa eikä tv- ohjelmissa? Pääseekö pitkälle kuitenkaan rehellisyydellä ja sillä suomalaisella kohteliaisuudella maailman markkinoilla?
Meidän pitäisi vaan uskaltaa olla omia itsejämme eikä aina ottaa mallia muista maista. Eurooppaan liittyminen on lähinnä sitä.
Tänä päivänä ei voi takkia jättää narikkaan eikä tuolin selkänojalle. Kaikki viedään, usko pois!
Ei kannata Suomea mainostaa ulkomaalaisille "turvallisena ja viattomana kreikkana."
Varmaan sen takia Suomessa toimistossa vastaa johtaja itse, kun ei kiirettä pidä, mutta esimerkinmukaisesti Ranskalaisella veljellä, on oikeasti kiire.Ranskassa on populaakin enemmän kuin Suomessa.
Onhan kuitenkin niin että Suomen kannattaa pitää kiinni valteistaan ja kasvattaa tuotettaan enemmän.
kuulla että pidit ja saada vasta kommenttia :)
"Mutta paljon oli sinulla suoraan kirjan sivuilta olevaa tietoa."
Paljon olen alan kirjallisuutta lukenut ja se on kokemuksiani vain vahvistanut. Tarvetta ei kuitenkaan ollut lähteä suoraan kirjan sivuilta tietoa hankkimaan (tai sitä tänne kopioimaan!.)
"Varmaan sen takia Suomessa toimistossa vastaa johtaja itse, kun ei kiirettä pidä, mutta esimerkinmukaisesti Ranskalaisella veljellä, on oikeasti kiire.Ranskassa on populaakin enemmän kuin Suomessa."
Olen ollut hyvän aikaa Ranskassa vientiyrityksessä töissä ja en ole samaa mieltä siitä, että ranskalaisilla olisi oikeasti sen kiireempi kuin suomalaisillakaan. Kyse on nimenomaan valtaetäisyydestä.
Yksi suomalaisten erityispiirre on myös aina pyrkiä käyttäytymään toisen kulttuurin edustajan kulttuurin mukaisesti. Jos suomalainen menee vaikkapa Ranskaan tai Italiaan, poskisuudelmia otetaan vastaan ja annetaan. Samoin tapahtuu, jos tuon toisen kulttuurin edustaja tulee Suomeen. Ei ranskalainen tai italialainen vaivaudu opettelemaan, ettei se ole normaali käytäntö suomalaisessa kulttuurissa. Samoin käy myös, jos suomalainen menee esim. japaniin, jossa kumarrellaan. Kumartelu puolin ja toisin jatkuu edelleen, kun tuo japanilainen tulee suomeen. Hän jatkaa japanilaista, joskin kohteliasta käyttäytymistä, mutta tuskin on ajatellut, että täällä on tapana vain kätellä.
Ongelmalliseksi tilanne muuttuu silloin, kun täysin erilaisesta kulttuurista kotoisin oleva ihminen, esim. afrikkalainen, muuttaa asumaan Suomeen. Tällöin suomalaiset edelleen pyrkivät käyttäytymään siten, ettei maamme kulttuuri mitenkään häiritsisi tuon ulkomaalaisen omaa kulttuuria. Vaadimme toisiamme ymmärtämään, että on erityisen tärkeää, että ulkomaalainen voi edelleen elää oman kulttuurinsa mukaisesti Suomessa. Näin silloinkin, vaikka tuolle toiselle kulttuurille ominaiset käyttäytymistavat olisivat suoranaisessa ristiriidassa omiemme kanssa. Äärimmissä tapauksissa kaikki, mitä ulkomaalainen saa päähänsä tehdä, selvät rikoksetkin, pyritään ymmärtämään ja selittämään jotenkin kulttuurisidonnaisiksi, vaikka syy olisikin ilmiselvästi tuon ihmisen yksilönä tekemä harkittu rikos. Syiksi ehdotetaan vieraan kulttuurin erilaisia tapoja, syytetään suomalaista kulttuuria tai, mikä menee aivan "metsään," syyllistetään suomalaisia siitä, etteivät he ole osanneet ymmärtää vieraan kulttuurin tapoja. Jos suomalainen menee Saudi-Arabiaan, vetää viinaa kadulla ja kusee porttikongiin, sille tuskin löytyy kovinkaan paljon ymmärtäjiä, vaikka se täällä suht. yleistä onkin.
Kultainen sääntö, että maassa käyttäydytään maan tavalla, koskee erityisesti suomalaisia, mutta emme ehkä osaa odottaa tai vaatia sitä enää muilta silloinkaan kun se olisi perustellusti tärkeää.
..se on tuokin.