ehkäisy on luonnotonta

Jos vaan jollain saataisiin lapsia lisää. Perälauta vuotaa pahasti (jopa 70%), joten lapsia pitää saada vl-perheisiin lisää -keinoja kaihtamatta!

mahdollista elämä maapallolla jos oikeesti olisi Jumalan käsky lisääntyä maksimaalisesti ja sitä noudttaisi kaikki kansat?

Minne ne kaikki mahtuis ja mistä ruoka? Nytkin on jo pulaa ruuasta ja puhtaasta vedesä ja ongelma kasvaa kokoajan.

"22.Jeesus näki lapsia, joita imetettiin. Hän sanoi opetuslapsilleen, ”Nämä imevät lapset ovat kuin ne, jotka astuvat sisälle valtakuntaan.” He sanoivat hänelle, ”Astummeko siis valtakuntaan sisälle lapsina?”

Jeesus sanoi heille, ”Kun teette kahdesta yhden, ja kun teette ulkopuolen sisäpuoleksi ja sisäpuolen ulkopuoleksi, ja yläpuolen kuin alapuoli, ja kun teette miehen ja naisen yhdeksi, niin ettei mies ole mies eikä nainen nainen..pääsette [valtakuntaan].”

Synti on jo siinä, ettei mies ja nainen ole yhtä kuten Paratiisissa. Aatami oli ennen jakautumista mieheksi ja naiseksi androgyyni eli sukupuoleton. Jeesushan sanoo Raamatussa, että huoruutta tai syntiä on jo naisen/vaimon himoitseminen. Pienissä laspissa ei ole sukuhimoa.

..... kirjoitti:

"22.Jeesus näki lapsia, joita imetettiin. Hän sanoi opetuslapsilleen, ”Nämä imevät lapset ovat kuin ne, jotka astuvat sisälle valtakuntaan.” He sanoivat hänelle, ”Astummeko siis valtakuntaan sisälle lapsina?”

Jeesus sanoi heille, ”Kun teette kahdesta yhden, ja kun teette ulkopuolen sisäpuoleksi ja sisäpuolen ulkopuoleksi, ja yläpuolen kuin alapuoli, ja kun teette miehen ja naisen yhdeksi, niin ettei mies ole mies eikä nainen nainen..pääsette [valtakuntaan].”

Synti on jo siinä, ettei mies ja nainen ole yhtä kuten Paratiisissa. Aatami oli ennen jakautumista mieheksi ja naiseksi androgyyni eli sukupuoleton. Jeesushan sanoo Raamatussa, että huoruutta tai syntiä on jo naisen/vaimon himoitseminen. Pienissä laspissa ei ole sukuhimoa.

Lue lisää

Raamatun sanomaa!

Otteet ovat Tuomaan Evankeliumista joka ei missään tapauksessa kuulu Raamattuun.

dfgdh kirjoitti:

Raamatun sanomaa!

Otteet ovat Tuomaan Evankeliumista joka ei missään tapauksessa kuulu Raamattuun.

..kaikki ovat yhtä. Siinä ei ole mitään eroa "hyvän ja pahan" välillä. Se on rakkaus. Olitpa "kreikkalainen tai roomalainen, orja tai vapaa, mies tai nainen" Kristuksessa he ovat yhtä. Jeesus oli ensimmäinen, joka saavutti tämän päämäärän, jumaluuden.

dfgdh kirjoitti:

Raamatun sanomaa!

Otteet ovat Tuomaan Evankeliumista joka ei missään tapauksessa kuulu Raamattuun.

..syntiinlankemuksen vastine. Tällöin tulee ero. Tämä selittää myös tämän: "joka ei ole vihannut isäänsä, äitiänsä.. ..hän ei voi olla opetuslapseni". Jeesus Kristus on "toinen Aatami" Raamatunkin mukaan. Molemmat tapahtuvat ihmisessä. Raamattu sen todistaa monessa kohtaan.

dfgdh kirjoitti:

Raamatun sanomaa!

Otteet ovat Tuomaan Evankeliumista joka ei missään tapauksessa kuulu Raamattuun.

Ei kuulu Raamattuun, ei, mutta kun senkin kokosivat ihan vaan ihmiset miettimällä ja sovittelemalla kokouksessa!! Eli Raamattu on vain ihmisten kokoama kirja, vähän kuin novellikokoelma ;)

Lääketieteellä, johon kuuluvat esim. lääkkeet ja kirurgiset toimenpiteet, pyritään ihmisen (luonnolliseen) terveyteen. Terveyden edistäminen on hyvää ja oikein. Se ei ole samassa mielessä "luonnotonta", vaikka siinä käytetäänkin ihmisen ulkopuolisia asioita. Ehkäisyvälineet ovat luonnottomia, koska niillä pyritään estämään luonnollinen tapahtuma. On luonnollista ja Jumalan luomaa, että aviopari harrastaa rakastelua ja yhdyntää siten, että kaksi "paljasta pintaa" kohtaavat toisensa. Lääkkeillä ja kirurgin veitsellä ei pyritä estämään luonnollisuutta, vaan pyritään siihen. Toki kaikki lääkkeet ja toimenpiteet eivät pyri luonnolliseen terveyteen, kuten ehkäisypillerit ja sterilisaatio. Mutta rokotukset ja syöpähoidot eivät ole samassa mielessä luonnottomia kuin ehkäisyvälineet. Rokotteita ei ole kylläkään luonnostaan eli itsestään luonnossa olemassa, mutta ne eivät ole luonnollisuutta vastaan. Voisi sanoa, että ihmiselle on luonnollista näin syntiinlankeemuksen jälkeen huolehtia omasta terveydestään.

Ehkä juuri tietyissä tilanteissa myös ehkäiseminen on sallittua ihmiselle. Tässä tilanteessa esim. terveydentilasta johtuen, kuolemanvaaran tms. uhatessa, pari voi estyä raskaudesta. Mutta muuten kaiken ollessa kohdallaan, eli että lapsen tuleminen on mahdollista kaikin vaadittavin olosuhtein, parin tulee haluta saada lapsia. Jos pari ei halua lapsia, tehkööt parannuksen, muuttakoot mielensä ja ajatelkoot lasten ihanuutta. Toki lapsilla tulee olla tarpeeksi hoitajia, yksi ihminen ei voi hoitaa kovin suuria määriä. Suurissa perheissä tulisi olla jonkinlaisia ylimääräisiä lastenhoitajia, palvelijoita (piikoja?). Eihän lapsia voi lisää hankkia, ellei niille ole hoitajia, tai ruokaa, tai kattoa pään päälle. Jotta lapsen hankkiminen olisi otollista, tulee olla asiat niin kunnossa, että lapsen tulo on mahdollista. Avioparin tulee pyrkiä siihen, että uudella lapsella olisi aina "oma tilansa" perheessä. Mutta jos pari ei halua saada lapsia vaikka voisivat, niin minkäs sille voi :(

Toisinaan pari voi yhteisestä sopimuksesta pidättäytyä seksistä kokonaan. Pari voi päättää jossain tilanteessa, että he eivät makaa ollenkaan toistensa kanssa. Tällöin ei tietenkään synny lapsia. Tällä tavalla pari saa olla hankkimatta lapsia, kun kerran eivät halua maata ollenkaan. Mutta jos puolisot haluavat maata keskenään, ei lastenkaan tuloa pidä estää, jos se vain on olosuhteiden myötä mahdollista.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Lääketieteellä, johon kuuluvat esim. lääkkeet ja kirurgiset toimenpiteet, pyritään ihmisen (luonnolliseen) terveyteen. Terveyden edistäminen on hyvää ja oikein. Se ei ole samassa mielessä "luonnotonta", vaikka siinä käytetäänkin ihmisen ulkopuolisia asioita. Ehkäisyvälineet ovat luonnottomia, koska niillä pyritään estämään luonnollinen tapahtuma. On luonnollista ja Jumalan luomaa, että aviopari harrastaa rakastelua ja yhdyntää siten, että kaksi "paljasta pintaa" kohtaavat toisensa. Lääkkeillä ja kirurgin veitsellä ei pyritä estämään luonnollisuutta, vaan pyritään siihen. Toki kaikki lääkkeet ja toimenpiteet eivät pyri luonnolliseen terveyteen, kuten ehkäisypillerit ja sterilisaatio. Mutta rokotukset ja syöpähoidot eivät ole samassa mielessä luonnottomia kuin ehkäisyvälineet. Rokotteita ei ole kylläkään luonnostaan eli itsestään luonnossa olemassa, mutta ne eivät ole luonnollisuutta vastaan. Voisi sanoa, että ihmiselle on luonnollista näin syntiinlankeemuksen jälkeen huolehtia omasta terveydestään.

Ehkä juuri tietyissä tilanteissa myös ehkäiseminen on sallittua ihmiselle. Tässä tilanteessa esim. terveydentilasta johtuen, kuolemanvaaran tms. uhatessa, pari voi estyä raskaudesta. Mutta muuten kaiken ollessa kohdallaan, eli että lapsen tuleminen on mahdollista kaikin vaadittavin olosuhtein, parin tulee haluta saada lapsia. Jos pari ei halua lapsia, tehkööt parannuksen, muuttakoot mielensä ja ajatelkoot lasten ihanuutta. Toki lapsilla tulee olla tarpeeksi hoitajia, yksi ihminen ei voi hoitaa kovin suuria määriä. Suurissa perheissä tulisi olla jonkinlaisia ylimääräisiä lastenhoitajia, palvelijoita (piikoja?). Eihän lapsia voi lisää hankkia, ellei niille ole hoitajia, tai ruokaa, tai kattoa pään päälle. Jotta lapsen hankkiminen olisi otollista, tulee olla asiat niin kunnossa, että lapsen tulo on mahdollista. Avioparin tulee pyrkiä siihen, että uudella lapsella olisi aina "oma tilansa" perheessä. Mutta jos pari ei halua saada lapsia vaikka voisivat, niin minkäs sille voi :(

Toisinaan pari voi yhteisestä sopimuksesta pidättäytyä seksistä kokonaan. Pari voi päättää jossain tilanteessa, että he eivät makaa ollenkaan toistensa kanssa. Tällöin ei tietenkään synny lapsia. Tällä tavalla pari saa olla hankkimatta lapsia, kun kerran eivät halua maata ollenkaan. Mutta jos puolisot haluavat maata keskenään, ei lastenkaan tuloa pidä estää, jos se vain on olosuhteiden myötä mahdollista.

Lue lisää

"Ehkä juuri tietyissä tilanteissa myös ehkäiseminen on sallittua ihmiselle."
Ehkä juuri tietyissä tilanteissa synti voi muuttua synnittömäksi !?

"Toisinaan pari voi yhteisestä sopimuksesta pidättäytyä seksistä kokonaan."
Entä jos äiti sairastuu pysyvästi, avioparit vetäytyvät pois toisistaan yhteisestä sopimuksesta loppu elämäksi! Tämäkö on lähimmäisenrakkautta ja Jumalan asettamaa avioelämää kunnioittava neuvo?

Mikä ehkäisyssä on sitten syntiä? Osaatko perustella?

Luomistyö on näet jo tapahtunut maailman alussa! Sitä ei myöskään tapahdu ennen kuin taivas ja maa katoaa ja kaikki luodaan uudestaan! Kaikki oli sangen hyvää, mutta ei vielä täydellistä.-

Hedelmällisyys on Jumalan luoma ominaisuus kaikkeen elävään. Jumala ei ohjaile meitä kuin koneita, vaan antoi meille kyvyn ajatella itsenäisesti. Voimme tehdä elämäämme koskevia valintoja omien kykyjemme mukaan. Kehoitus: Viljele, varjele, hallitse, minun luomakuntaani on edelleenkin voimassa.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Lääketieteellä, johon kuuluvat esim. lääkkeet ja kirurgiset toimenpiteet, pyritään ihmisen (luonnolliseen) terveyteen. Terveyden edistäminen on hyvää ja oikein. Se ei ole samassa mielessä "luonnotonta", vaikka siinä käytetäänkin ihmisen ulkopuolisia asioita. Ehkäisyvälineet ovat luonnottomia, koska niillä pyritään estämään luonnollinen tapahtuma. On luonnollista ja Jumalan luomaa, että aviopari harrastaa rakastelua ja yhdyntää siten, että kaksi "paljasta pintaa" kohtaavat toisensa. Lääkkeillä ja kirurgin veitsellä ei pyritä estämään luonnollisuutta, vaan pyritään siihen. Toki kaikki lääkkeet ja toimenpiteet eivät pyri luonnolliseen terveyteen, kuten ehkäisypillerit ja sterilisaatio. Mutta rokotukset ja syöpähoidot eivät ole samassa mielessä luonnottomia kuin ehkäisyvälineet. Rokotteita ei ole kylläkään luonnostaan eli itsestään luonnossa olemassa, mutta ne eivät ole luonnollisuutta vastaan. Voisi sanoa, että ihmiselle on luonnollista näin syntiinlankeemuksen jälkeen huolehtia omasta terveydestään.

Ehkä juuri tietyissä tilanteissa myös ehkäiseminen on sallittua ihmiselle. Tässä tilanteessa esim. terveydentilasta johtuen, kuolemanvaaran tms. uhatessa, pari voi estyä raskaudesta. Mutta muuten kaiken ollessa kohdallaan, eli että lapsen tuleminen on mahdollista kaikin vaadittavin olosuhtein, parin tulee haluta saada lapsia. Jos pari ei halua lapsia, tehkööt parannuksen, muuttakoot mielensä ja ajatelkoot lasten ihanuutta. Toki lapsilla tulee olla tarpeeksi hoitajia, yksi ihminen ei voi hoitaa kovin suuria määriä. Suurissa perheissä tulisi olla jonkinlaisia ylimääräisiä lastenhoitajia, palvelijoita (piikoja?). Eihän lapsia voi lisää hankkia, ellei niille ole hoitajia, tai ruokaa, tai kattoa pään päälle. Jotta lapsen hankkiminen olisi otollista, tulee olla asiat niin kunnossa, että lapsen tulo on mahdollista. Avioparin tulee pyrkiä siihen, että uudella lapsella olisi aina "oma tilansa" perheessä. Mutta jos pari ei halua saada lapsia vaikka voisivat, niin minkäs sille voi :(

Toisinaan pari voi yhteisestä sopimuksesta pidättäytyä seksistä kokonaan. Pari voi päättää jossain tilanteessa, että he eivät makaa ollenkaan toistensa kanssa. Tällöin ei tietenkään synny lapsia. Tällä tavalla pari saa olla hankkimatta lapsia, kun kerran eivät halua maata ollenkaan. Mutta jos puolisot haluavat maata keskenään, ei lastenkaan tuloa pidä estää, jos se vain on olosuhteiden myötä mahdollista.

Lue lisää

No kuka määrittää rajan, milloin olosuhteet ovat mahdolliset!? Mikä on tulotaso? Mikä talon minimikoko? Mikä terveyden ja sairauden raja? Milloin on henkisesti estynyt? Jnejnejne........

Että vaimolla oli syöpähoidot jo menossa, kun lapsi sai alkunsa? Vai oliko niin, ettei tilanteen vakavuus ollut tiedossa lapsen hedelmöityshetkellä?

VL_MIES kirjoitti:

Että vaimolla oli syöpähoidot jo menossa, kun lapsi sai alkunsa? Vai oliko niin, ettei tilanteen vakavuus ollut tiedossa lapsen hedelmöityshetkellä?

Kirjoitit: "Vai oliko niin, ettei tilanteen vakavuus ollut tiedossa lapsen hedelmöityshetkellä?"

Normaalissa perheessä lapsentekoyritykset lopetettaisiin heti, jos edes epäillään, että nainen sairastaa syöpää tai vastaavaa tautia.

Miksi pitää aina odottaa, että perheen äiti tai isä on kuoleman kielissä joko fyysisesti tai henkisesti aivan piippuun ajettu, ennen kuin voidaan ajatella ehkäisyä tai pidättäytymistä?

Olen myös tutustunut Raamattuun perin pohjin (ehkä uskallan näin sanoa!).

Olen ihmetellyt sitä, kuinka vanhan liiton aikana moniavioisuus oli käytäntönä. Sitä ei Jumala kuitenkaan koskaan ole hyväksynyt ts. antanut sille siunaustaan. Kuitenkin patriarkatkin ottivat monta vaimoa! He kelpasivat Jumalalle siitä huolimatta. Lapseton vaimo sai toimittaa orjansa puolisonsa luokse ja sitten siitä alkunsa saanut lapsi oli vaimon. Se on ikään kuin kohdun vuokraamista - paitsi että orja oli omaisuutta eikä mikään vuokrajuttu.

Olisiko nykyinen käytäntö lasten syntymistä ajatellen kuitenkin jollain lailla järkevää - nykyisenkaltaisen terveydenhuollon aikana yleensä kaikki syntyneet lapset jäävät eloon! Näin ei ole ollut aina. Suomessakin lapsia syntyi aikaisemmin paljon, mutta suuri osa heistä kuoli lapsena tauteihin.

Se, että melkein kaikkea elämän edistämiseksi keksittyä käytetään väärin ei tee tyhjäksi sitä, että nämä keksinnöt ovat tarpeellisia.

Olen miespuolinen, en ole naimisissa (tuskin koskaan tulenkaan). Mutta en pidä avioliittoa ollenkaan pahana, vaan ihanana. Mutta jos menisin naimisiin, haluaisin niin paljon lapsia kuin mahdollista, siis jos vain olosuhteet sallisivat. Uskon, että tämä on oikea asenne Jumalan edessä. Jotta voisi hankkia suuren määrän pieniä lapsia, tarvitsee riittävän toimeentulon ja terveyden, myös tarpeeksi hoitajia lapsille. Ei Jumala vaadi sitä, että yksi ihminen hoitaa kaikkia seitsemää, mikä on kovin suuri määrä. Jos lapsille ei ole tarpeeksi hoitajia, ei tule hankkia lapsia. Ehkä tällöin ehkäisy ei ole väärämielisyyttä. Kuten totesin, en ole tästä ehkäisyasiasta vielä aivan varma. Mutta jokainen oikeamielinen toivoo, että asiat olisivat niin järjestyksessä, että lapsia voi syntyä kaikki ne, jotka sattuvat sikiämään. Oikeamielinen haluaa ja toivoo, ettei hänen tarvitsisi koskaan ehkäistä, vaan että kaikki lapset voisivat tulla, jotka ovat tullakseen. Tuo viimeinen lause kiteyttää mielestäni hyvin ajatukseni ytimen.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Olen miespuolinen, en ole naimisissa (tuskin koskaan tulenkaan). Mutta en pidä avioliittoa ollenkaan pahana, vaan ihanana. Mutta jos menisin naimisiin, haluaisin niin paljon lapsia kuin mahdollista, siis jos vain olosuhteet sallisivat. Uskon, että tämä on oikea asenne Jumalan edessä. Jotta voisi hankkia suuren määrän pieniä lapsia, tarvitsee riittävän toimeentulon ja terveyden, myös tarpeeksi hoitajia lapsille. Ei Jumala vaadi sitä, että yksi ihminen hoitaa kaikkia seitsemää, mikä on kovin suuri määrä. Jos lapsille ei ole tarpeeksi hoitajia, ei tule hankkia lapsia. Ehkä tällöin ehkäisy ei ole väärämielisyyttä. Kuten totesin, en ole tästä ehkäisyasiasta vielä aivan varma. Mutta jokainen oikeamielinen toivoo, että asiat olisivat niin järjestyksessä, että lapsia voi syntyä kaikki ne, jotka sattuvat sikiämään. Oikeamielinen haluaa ja toivoo, ettei hänen tarvitsisi koskaan ehkäistä, vaan että kaikki lapset voisivat tulla, jotka ovat tullakseen. Tuo viimeinen lause kiteyttää mielestäni hyvin ajatukseni ytimen.

Lue lisää

"Jotta voisi hankkia suuren määrän pieniä lapsia, tarvitsee riittävän toimeentulon ja terveyden, myös tarpeeksi hoitajia lapsille. Ei Jumala vaadi sitä, että yksi ihminen hoitaa kaikkia seitsemää, mikä on kovin suuri määrä."

Käsittääkseni tässä yhteiskunnassa on tarkoitus, että kukin perhe hoitaa jälkeläisensä itse. Päivähoito on tietenkin olemassa ja sitä voi hyödyntää, mutta ei kai ole järkeä synnyttää maailmaan lapsia päivähoitoa varten? Ja myöskin käsittääkseni lestadiolaisperheet pyrkivätkin hoitamaan itse lapsensa - johan päivähoidon kasvatusperiaatteet ovat helposti ristiriidassa heidän periaatteidensa kanssa.

Ymmärrän kyllä sinun perustelujasi ja olen pitkälle samaa mieltä kanssasi! Omalta kohdaltani voin kertoa, että siinä vaiheessa kun perheeseemme syntyi kaksi lasta ennen kuin olimme olleet kahta vuotta naimisissa (juu, kyllä, avioliitto alkoi juuri vasta sen solmimisen jälkeen!) ja kolmaskin oli jo kohta tuloillaan, aloin ajatella kaikkea todella - meillähän olisi tätä menoa kaksitoista lasta ennen kuin olemme olleet kymmentä vuotta naimisissa!

Olen siis se nainen tässä liitossa - meillä kävi niin, että viidennen lapsen jälkeen mies teki tenän ja perheen kasvaminen loppui siihen.

Olen nähnyt perheitä, joissa on paljon lapsia ja paljon onnea: lapset ovat jääneet vanhempiensa uskon seuraajiksi myös. Sitten on perheitä, joissa on paljon lapsia ja vanhemmat todella kristittyjä ja lapset ovat lennähtäneet kauas hengellisestä kodistaan (jos ovat sitä kodikseen koskaan tunteneetkaan?). On perheitä, joiden pari lasta ovat myös pysyneet "porukassa" ja sitten niitä, joiden harvat lapset eivät ole siinä pysyneet. Kuin myös perheitä, joissa osa lapsista on teillä tietymättömillä ja osa hartaita kristittyjä!

En tiedä tämän asian logiikkaa. Mutta uskon, että Jumala ei halua mitään pakonomaisia tekoja tai ratkaisuja ihmisiltä! Ei Jumalalle riitä se, että teemme hampaat irvessä jotain, mitä luulemme Hänen odottavan meiltä. Hän haluaisi, että se mitä teemme (tai ehkä jätämme tekemättä?) tulee sydämen halusta!

Äitini sanoi aikanaan synnytettyään kaksitoista lasta, että SITÄ syntiä hän ei ole tehnyt! Onko tarkoitus se, että ihminen sitten odottelee Jumalata jotain korvausta siitä, että on toiminut oikein ja sitten on katkera, kun sellainen "oikeus" ei tapahdukaan? Jos kaiken oikein tehnyt ja synnittä säilynyt ei sitten säästykään suurilta murheilta elämässään? Helposti siinä katkeroituu.

Mitenkäs sanoikaan se vanhempi veli tuhlaajapojan vertauksessa? "...etkä ole vohlaakaan antanut iloitakseni ystävieni kanssa!" Hän oli katkera siitä, että tunsi yrittäneensä ja ahkeroineensa kovasti miellyttääkseen isäänsä eikä sitten tuntenut saaneensa yhtään mitään vastineeksi. Eikö hän vain sitä huomannut? Vai oliko hänellä väärä asenne? Hän pinnisteli - hän ahkeroi - hän yritti todella! Hän ei ehkä ollut lapsi, joka tekee isän tahdon mielellään. Ja joka ymmärtää, että "...se, mikä on minun, on myös sinun..." Ehkä hän näki elämän urakkana, josta hän sitten saa ansaitsemansa palkkion.

Olisiko vastaus tuossa mielessä? Teenkö sen mitä teen iloisena ja halusta, mielelläni ja kiitosta odottamatta? Vai täytänkö vain käskyjä valmiina katkeroitumaan, jos en saa mielestäni oikeudenmukaista elämää kaiken seurauksena?

? kirjoitti:

"Jotta voisi hankkia suuren määrän pieniä lapsia, tarvitsee riittävän toimeentulon ja terveyden, myös tarpeeksi hoitajia lapsille. Ei Jumala vaadi sitä, että yksi ihminen hoitaa kaikkia seitsemää, mikä on kovin suuri määrä."

Käsittääkseni tässä yhteiskunnassa on tarkoitus, että kukin perhe hoitaa jälkeläisensä itse. Päivähoito on tietenkin olemassa ja sitä voi hyödyntää, mutta ei kai ole järkeä synnyttää maailmaan lapsia päivähoitoa varten? Ja myöskin käsittääkseni lestadiolaisperheet pyrkivätkin hoitamaan itse lapsensa - johan päivähoidon kasvatusperiaatteet ovat helposti ristiriidassa heidän periaatteidensa kanssa.

Ymmärrän kyllä sinun perustelujasi ja olen pitkälle samaa mieltä kanssasi! Omalta kohdaltani voin kertoa, että siinä vaiheessa kun perheeseemme syntyi kaksi lasta ennen kuin olimme olleet kahta vuotta naimisissa (juu, kyllä, avioliitto alkoi juuri vasta sen solmimisen jälkeen!) ja kolmaskin oli jo kohta tuloillaan, aloin ajatella kaikkea todella - meillähän olisi tätä menoa kaksitoista lasta ennen kuin olemme olleet kymmentä vuotta naimisissa!

Olen siis se nainen tässä liitossa - meillä kävi niin, että viidennen lapsen jälkeen mies teki tenän ja perheen kasvaminen loppui siihen.

Olen nähnyt perheitä, joissa on paljon lapsia ja paljon onnea: lapset ovat jääneet vanhempiensa uskon seuraajiksi myös. Sitten on perheitä, joissa on paljon lapsia ja vanhemmat todella kristittyjä ja lapset ovat lennähtäneet kauas hengellisestä kodistaan (jos ovat sitä kodikseen koskaan tunteneetkaan?). On perheitä, joiden pari lasta ovat myös pysyneet "porukassa" ja sitten niitä, joiden harvat lapset eivät ole siinä pysyneet. Kuin myös perheitä, joissa osa lapsista on teillä tietymättömillä ja osa hartaita kristittyjä!

En tiedä tämän asian logiikkaa. Mutta uskon, että Jumala ei halua mitään pakonomaisia tekoja tai ratkaisuja ihmisiltä! Ei Jumalalle riitä se, että teemme hampaat irvessä jotain, mitä luulemme Hänen odottavan meiltä. Hän haluaisi, että se mitä teemme (tai ehkä jätämme tekemättä?) tulee sydämen halusta!

Äitini sanoi aikanaan synnytettyään kaksitoista lasta, että SITÄ syntiä hän ei ole tehnyt! Onko tarkoitus se, että ihminen sitten odottelee Jumalata jotain korvausta siitä, että on toiminut oikein ja sitten on katkera, kun sellainen "oikeus" ei tapahdukaan? Jos kaiken oikein tehnyt ja synnittä säilynyt ei sitten säästykään suurilta murheilta elämässään? Helposti siinä katkeroituu.

Mitenkäs sanoikaan se vanhempi veli tuhlaajapojan vertauksessa? "...etkä ole vohlaakaan antanut iloitakseni ystävieni kanssa!" Hän oli katkera siitä, että tunsi yrittäneensä ja ahkeroineensa kovasti miellyttääkseen isäänsä eikä sitten tuntenut saaneensa yhtään mitään vastineeksi. Eikö hän vain sitä huomannut? Vai oliko hänellä väärä asenne? Hän pinnisteli - hän ahkeroi - hän yritti todella! Hän ei ehkä ollut lapsi, joka tekee isän tahdon mielellään. Ja joka ymmärtää, että "...se, mikä on minun, on myös sinun..." Ehkä hän näki elämän urakkana, josta hän sitten saa ansaitsemansa palkkion.

Olisiko vastaus tuossa mielessä? Teenkö sen mitä teen iloisena ja halusta, mielelläni ja kiitosta odottamatta? Vai täytänkö vain käskyjä valmiina katkeroitumaan, jos en saa mielestäni oikeudenmukaista elämää kaiken seurauksena?

Lue lisää

Asia on niin, että Jumala ei käske mitään pelkästään käskemisen vuoksi. Jumala ei "käskytä" ketään. Kaikki mitä Jumala tahtoo ja käskee ihmiselle on ihmisen hyväksi. Jumalan käskyt, kaikki käskyt, mitkä ovat nyt uudessa liitossakin voimassa, ovat ihmiselle hyväksi. Jumalan käskyt ovat hyviä elämän neuvoja, mutta myös lakeja. Jos ihminen tekee neuvojen vastaisesti, hän tekee itselleen pahaa ja lisäksi rikkoo lain, minkä mukaan uskoton ihminen lopulta tuomitaan kadotukseen.

Jumalan lait ovat hyvät ja oikeat, ihmiselle onneksi. Mutta kaikki ihmiset eivät usko näihin Jumalan hyviin käskyihin, vaan pitävät niitä epätosina, inhottavina, ahdasmielisinä ja elämää rajoittavina. Jumalattomuus on sitä, että ihminen pitää hyvinä ja oikeina sellaisia asioita, mitkä ovat Jumalan käskyjen vastaisia. Jumalaton ei tuomitse itseään siitä Jumalan käskyjen rikkomisesta, missä hän elää. Jumalaton vain ihan vilpittömästi pitää oikeina ja hyvinä ja kannattavina sellaisia asioita, mitkä ovat Jumalan tahdon vastaisia. Jumalaton ei usko tekevänsä mitään väärää, mutta kuitenkin hän koko ajan tuhoaa itseään elämällä sääntöjen vastaisesti. Jumala on luonut tämän maailman ja säätänyt oman olemuksensa mukaisesti sen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. On kuin luonnonlaki, että jos ihminen tekee syntiä, hän tuhoaa itseään. Kukapa haluaisi itselleen mitään pahaa. Kannattaa siis uskoa Jumalaan ja pitää iloisesti hänen käskynsä. Jumalan käskyistä iloitseminen vaatii kylläkin uskoa, että Jumala tietää ihmisen hyvän. Ihmisen täytyy luottaa Jumalaan, että Jumala todella tietää, mikä on lopultakin ihmisen onneksi. Jumalattomat eivät luota Jumalaan, eivätkä täten myöskään iloitse Jumalan laista.

Vanhurskas uskoo Jumalaan ja kaikkeen siihen, mitä Jumalaan liittyy, kuten kaikkiin Jumalan käskyihin. Vanhurskas uskoo tekevänsä itsellee hyvää, kun hän noudattaa kaikesta tahdostaan Jumalan hyviä elämän neuvoja, noita kaikkia Jumalan käskyjä. Vanhurskas ei syytä mistään pahasta Jumalan käskyjä. Vanhurskas sanoo "minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat" Ps 119:47, ja "sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni" 54 jne. Uskottomat eivät Jumalan käskyistä perusta.

Jos nyt on Jumalan tahto, että avioparin tulee haluta lapsia, ei tässä käskyssä voi olla mitään pahaa. Paha ja tympeys on ainoastaan ihmisessä, joka ei luota Jumalan neuvoon. Uskon vieläkin, että Jumalaan luottava ihminen haluaa ja toivoo, ettei hänen tarvitsisi koskaan ehkäistä. Aamen.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Asia on niin, että Jumala ei käske mitään pelkästään käskemisen vuoksi. Jumala ei "käskytä" ketään. Kaikki mitä Jumala tahtoo ja käskee ihmiselle on ihmisen hyväksi. Jumalan käskyt, kaikki käskyt, mitkä ovat nyt uudessa liitossakin voimassa, ovat ihmiselle hyväksi. Jumalan käskyt ovat hyviä elämän neuvoja, mutta myös lakeja. Jos ihminen tekee neuvojen vastaisesti, hän tekee itselleen pahaa ja lisäksi rikkoo lain, minkä mukaan uskoton ihminen lopulta tuomitaan kadotukseen.

Jumalan lait ovat hyvät ja oikeat, ihmiselle onneksi. Mutta kaikki ihmiset eivät usko näihin Jumalan hyviin käskyihin, vaan pitävät niitä epätosina, inhottavina, ahdasmielisinä ja elämää rajoittavina. Jumalattomuus on sitä, että ihminen pitää hyvinä ja oikeina sellaisia asioita, mitkä ovat Jumalan käskyjen vastaisia. Jumalaton ei tuomitse itseään siitä Jumalan käskyjen rikkomisesta, missä hän elää. Jumalaton vain ihan vilpittömästi pitää oikeina ja hyvinä ja kannattavina sellaisia asioita, mitkä ovat Jumalan tahdon vastaisia. Jumalaton ei usko tekevänsä mitään väärää, mutta kuitenkin hän koko ajan tuhoaa itseään elämällä sääntöjen vastaisesti. Jumala on luonut tämän maailman ja säätänyt oman olemuksensa mukaisesti sen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. On kuin luonnonlaki, että jos ihminen tekee syntiä, hän tuhoaa itseään. Kukapa haluaisi itselleen mitään pahaa. Kannattaa siis uskoa Jumalaan ja pitää iloisesti hänen käskynsä. Jumalan käskyistä iloitseminen vaatii kylläkin uskoa, että Jumala tietää ihmisen hyvän. Ihmisen täytyy luottaa Jumalaan, että Jumala todella tietää, mikä on lopultakin ihmisen onneksi. Jumalattomat eivät luota Jumalaan, eivätkä täten myöskään iloitse Jumalan laista.

Vanhurskas uskoo Jumalaan ja kaikkeen siihen, mitä Jumalaan liittyy, kuten kaikkiin Jumalan käskyihin. Vanhurskas uskoo tekevänsä itsellee hyvää, kun hän noudattaa kaikesta tahdostaan Jumalan hyviä elämän neuvoja, noita kaikkia Jumalan käskyjä. Vanhurskas ei syytä mistään pahasta Jumalan käskyjä. Vanhurskas sanoo "minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat" Ps 119:47, ja "sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni" 54 jne. Uskottomat eivät Jumalan käskyistä perusta.

Jos nyt on Jumalan tahto, että avioparin tulee haluta lapsia, ei tässä käskyssä voi olla mitään pahaa. Paha ja tympeys on ainoastaan ihmisessä, joka ei luota Jumalan neuvoon. Uskon vieläkin, että Jumalaan luottava ihminen haluaa ja toivoo, ettei hänen tarvitsisi koskaan ehkäistä. Aamen.

Lue lisää

"jos ihminen tekee syntiä, hän tuhoaa itseään." Näin kirjoitit, ja totta se on - mutta syntiin me joudumme yhtenään. Emmekä me tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Vaikka kuinka olen halunnut elää Jumalan tahdon mukaan, on minun myönnettävä, että kovasti on surkeata tulosta tullut.

Olisiko tässä syytä lainata Paavalia, joka kertoo tekevänsä pahaa, jota ei halua...? En tarkoita nyt synnin tekemistä tieten tahtoen.

Minulle ei ainakaan jää mitään muuta kuin lohdutus turvautumisesta Jeesukseen Kristukseen ja hänen armoonsa. Hän näkee koko elämäni ja tuntee minut perin juurin. Jos minun täytyy ajatella itseäni Jumalan tahdon iloisena toteuttajana aivan omasta itsestäni käsin ei käsiini todellakaan jää yhtään mitään! Sellaista halua Jumalan tahtoon taipumiseen en omasta rinnastani löydä.

Ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa kirkastuva Jumalan armo voi sytyttää sellaisen rakkauden, että voin jopa tahtoa samaa kuin Hän. Hän voi kirkastaa sanaansa yhä uudelleen ja uudelleen ja paljastaa kaiken vääryyden ja Jumalan vastaisuuden, jota minussa on.

Hänen armonsa turvissa voin vaeltaa.

Missä muuten on Raamatussa ne sanat, jossa Jumala sanoo, että avioparin tulee HALUTA lapsia? Toivon, että kerrot sen!

? kirjoitti:

"jos ihminen tekee syntiä, hän tuhoaa itseään." Näin kirjoitit, ja totta se on - mutta syntiin me joudumme yhtenään. Emmekä me tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Vaikka kuinka olen halunnut elää Jumalan tahdon mukaan, on minun myönnettävä, että kovasti on surkeata tulosta tullut.

Olisiko tässä syytä lainata Paavalia, joka kertoo tekevänsä pahaa, jota ei halua...? En tarkoita nyt synnin tekemistä tieten tahtoen.

Minulle ei ainakaan jää mitään muuta kuin lohdutus turvautumisesta Jeesukseen Kristukseen ja hänen armoonsa. Hän näkee koko elämäni ja tuntee minut perin juurin. Jos minun täytyy ajatella itseäni Jumalan tahdon iloisena toteuttajana aivan omasta itsestäni käsin ei käsiini todellakaan jää yhtään mitään! Sellaista halua Jumalan tahtoon taipumiseen en omasta rinnastani löydä.

Ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa kirkastuva Jumalan armo voi sytyttää sellaisen rakkauden, että voin jopa tahtoa samaa kuin Hän. Hän voi kirkastaa sanaansa yhä uudelleen ja uudelleen ja paljastaa kaiken vääryyden ja Jumalan vastaisuuden, jota minussa on.

Hänen armonsa turvissa voin vaeltaa.

Missä muuten on Raamatussa ne sanat, jossa Jumala sanoo, että avioparin tulee HALUTA lapsia? Toivon, että kerrot sen!

Lue lisää

Minua jäi vaivaamaan ajatuksesi siitä, että avioparin tulee haluta lapsia mahdollisimman paljon.

Mietin sitä, että eikö naimisiin mennä siksi, että tuo toinen tuntuu minusta maailman parhaalta tyypiltä ja että minä haluan jakaa elämäni (lapsellisen tai lapsettoman!) vain ja ainoastaan hänen kanssaan? En tiedä mitä elämä tuo tullessaan, mutta hänen kanssaan tahdon elää!

Sukupuolielämässä on järkeä siitä huolimatta, että lapsia ei tule. Eihän se lopu edes ikääntymiseen! Vaikka kaikki raskaaksitulemisen mahdollisuudet ovat ohitse eivät puolisot loittone (toivottavasti) siinä asiassa toisistaan...!

Muistelin vain omia ajatuksiani ihanteellisimmassa nuoruudessani. Miten kaikki oli niin tavattoman yksinkertaista silloin! No, ehkä niin piti olla - mutta todellisuus oli ja on kuitenkin toista. Muistan kuinka ehdottomana sanoin, että avioliitossakin voivat puolisot tehdä huorin - aivan niin, keskenään, niin ajattelin - ja luulenpa että ajattelin juuri tuota lapsiasiaa. Eli jos he eivät ajattele sitä vaan elävät sukupuolielämäänsä muuten vain, se on huorintekemistä!

En tiedä tavoitanko sinun ajatteluasi ollenkaan näillä pohdinnoillani. Ehkä sinä et ole ollenkaan niin ajatellut! En olisi ilman pohdintojasi muistanutkaan omia mietteitäni silloin kauan sitten.

Mutta enhän oikeastaan tiedä, mistä ajatuksesi ovat peräisin - esimerkiksi sanot näin:
"Kannattaa siis uskoa Jumalaan ja pitää iloisesti hänen käskynsä."

Sellaista uskoa ei ihminen voi itse mistään ottaa. "Ei usko ole joka miehen." Sitä ei vain oteta kuin hyllyltä tavara ja sitten eletään käskyjen mukaisesti - jos niin pystyt tekemään, oletkin sitten ensimmäinen siinä onnistunut ihminen!

? kirjoitti:

Minua jäi vaivaamaan ajatuksesi siitä, että avioparin tulee haluta lapsia mahdollisimman paljon.

Mietin sitä, että eikö naimisiin mennä siksi, että tuo toinen tuntuu minusta maailman parhaalta tyypiltä ja että minä haluan jakaa elämäni (lapsellisen tai lapsettoman!) vain ja ainoastaan hänen kanssaan? En tiedä mitä elämä tuo tullessaan, mutta hänen kanssaan tahdon elää!

Sukupuolielämässä on järkeä siitä huolimatta, että lapsia ei tule. Eihän se lopu edes ikääntymiseen! Vaikka kaikki raskaaksitulemisen mahdollisuudet ovat ohitse eivät puolisot loittone (toivottavasti) siinä asiassa toisistaan...!

Muistelin vain omia ajatuksiani ihanteellisimmassa nuoruudessani. Miten kaikki oli niin tavattoman yksinkertaista silloin! No, ehkä niin piti olla - mutta todellisuus oli ja on kuitenkin toista. Muistan kuinka ehdottomana sanoin, että avioliitossakin voivat puolisot tehdä huorin - aivan niin, keskenään, niin ajattelin - ja luulenpa että ajattelin juuri tuota lapsiasiaa. Eli jos he eivät ajattele sitä vaan elävät sukupuolielämäänsä muuten vain, se on huorintekemistä!

En tiedä tavoitanko sinun ajatteluasi ollenkaan näillä pohdinnoillani. Ehkä sinä et ole ollenkaan niin ajatellut! En olisi ilman pohdintojasi muistanutkaan omia mietteitäni silloin kauan sitten.

Mutta enhän oikeastaan tiedä, mistä ajatuksesi ovat peräisin - esimerkiksi sanot näin:
"Kannattaa siis uskoa Jumalaan ja pitää iloisesti hänen käskynsä."

Sellaista uskoa ei ihminen voi itse mistään ottaa. "Ei usko ole joka miehen." Sitä ei vain oteta kuin hyllyltä tavara ja sitten eletään käskyjen mukaisesti - jos niin pystyt tekemään, oletkin sitten ensimmäinen siinä onnistunut ihminen!

Lue lisää

Otit esille Paavalin Room.kirjeen luvun seitsemän sanoman. Sitä juuri tarkoitankin. Kun ihminen tulee uskoon, hän tulee katumukseen eli hän alkaa pitää syntiä pahana ja tuhoavana asiana, mikä lopulta johtaa katumattoman ihmisen kadotukseen. Katumukseen eli uskoon tullut ihminen alkaa inhota syntiä ja hän uskoo oman tuomionalaisuutensa. Vain tällaisen synnintunnon kauttahan ihminen turvaa Jeesukseen ainoana pelastajanaan. Yksin Jumalan armosta uskon kautta Jeesuksessa ihminen saa syntinsä anteeksi ja ihminen myös kokee tämän anteeksiannon puhdistuneena omanatuntona ja pelastuksen ilona, toiset enemmän tai vähemmän, ennemmin tai myöhemmin.

Ihminen saa rauhan sisimpäänsä, eikä enää pelkää kadotusta omalle kohdalleen. Ihminen tuntee nyt Jumalan rakkautta. Siis, uskoon tulossa ihmisen omatunto saa rauhan ja syyllisyys poistuu, mutta katumuksessa ihmisen sydämeen tullut inho syntiä kohtaan ei koskaan häviä. Ihmisen sydän puhdistetaan uskon kautta. Tämä sydämen puhdistus, eli pyhitys, tapahtuu - voisi sanoa - samaan aikaan kuin vanhurskauttaminen. Vanhurskauttaminen eli anteeksianto ja sydämen puhdistus eli pyhitys ovat sinänsä toki eri asioita, mutta kuuluvat erottamatta yhteen ja tapahtuvat samaan aikaan silloin, kun ihminen uskoo ilosanomaan Jeesuksesta Kristuksesta. Uskoon tulon jälkeen ihmisessä ovat läsnä samanaikaisesti nämä molemmat uskoon kuuluvat puolet, 1) oleminen ja eläminen Jumalan armon varassa, ja 2) inho syntiä kohtaa. Synnin inhoaminenhan on sitten sama asia kuin Jumalan käskyjen rakastaminen! Onhan synti Jumalan käskyjen rikkomista. Ja Jumalan lain rakastaminen on sitä, että uskoo sen olevan totta, hyvä, oikea, pyhä, kannattava, onnen tuoja, elämän suojelija jne. Joka uskoo ja rakastaa Jumalan käskyjä, HALUAA noudattaa niitä. Uskovainen EI HALUA tehdä syntiä, vaan HALUAA tehdä Jumalan käskyjen mukaan. Juuri tästähän Paavali puhuu luvussa seitsemän.

Mutta nythän on kuitenkin niin, kuten itsekin ymmärrät, että lihallisuus/synti ei kokonaan poistu ihmisestä edes tämän tullessa uskoon eli kun hän syntyy uudesti. Mutta tämä syntinen olemus eli liha ei ole enää uskovan ihmisen sydämessä, vaan ikään kuin sen ulkopuolella. Uskovaisen sydän on puhdas, eli se ei halua tehdä syntiä. Mutta lihan tähden uskovainenkin voi välillä hairahtua synnin tekemiseen. Mutta kun hän näin hairahtuu, hän kuitenkin heti huomaa tehneensä syntiä ja katuu ja menee Jumalan eteen. Kun uskovainen hairahtuu syntiin, hänen puhdas sydämensä huomaa tämän, ja uskovainen katuu. Uskovainen ei halua tehdä syntiä, ja juuri sen tähden hän katuukin. Kuten Paavalikin sanoo, synnin tekijä ei ole enää uskovan ihmisen sydän vaan liha. Uskovaisen ihmisen synti ei lähde enää ikään kuin sydämestä, vaan sen "ulkopuolelta" lihasta, mikä pyrkii vaikuttamaan uskovaisen haluamisiin ja tekemisiin ja aina välillä siinä onnistuukin. Kai itsekin ymmärrät, että uskovaiselle on ominaista katua kaikkea sitä syntiä, mitä hän on tehnyt? Katsohan ystävä, katuva sydän on jo puhdas sydän!

Kun nyt puhun paljon uskosta ja uskomisesta, en tarkoita, että tämä usko olisi ihmisellä itsestään tai että hän sen itsestään ammentaisi. Tässä asiassa olen aivan samaa mieltä kanssasi, kuten ovat kaikki oikeat kristityt Lutheria myöten. Usko on Jumalan lahja, minkä Jumala antaa Pyhän Hengen kautta silloin, kun ihminen alkaa uskoa. Mutta kuitenkin tämä usko on oikealla tavalla ymmärrettynä ihmisen omaa uskoa. Ihminen on uskomisessa aktiivinen, "ei niin kuin kuollut kivi tai kanto", kuten Tunnustuskirjatkin tähdentävät. Ihminen on se, joka uskoo, haluaa ja rakastaa. Jumalan voimasta, ei ihmisen omasta!

Sitten kysymys lasten haluamisesta. On mielestäni selvää, että Jumala on käskenyt ihmisen lisääntyä. Lisääntyminen tapahtuu myös aivan kuin itsestään, koskapa aviopari haluaa maata keskenään. Raamatussa monet ihmiset haluavat lapsia, kuten Saara, Rebekka, Raakel, ja Elisabeth. Lapset ovat Raamatussa Jumalan lahjoja. Lapset ovat Raamatussa kauttaaltaan positiivinen asia, lapsissa oleva jumalattomuus pois luettuna. Lasten haluaminen on mielestäni Raamatussa aivan itsestään selvää, ja että se on myös Jumalan nimenomainen tahto. Jos Jumala on käskenyt ihmisiä lisääntymään, Jumala tahtoo ihmisten haluavan lisääntyä. Jumala ei ole turha käskyttelijä ihmisen ahdingoksi. Lisääntymisen täytyy siis olla ihmiselle hyväksi.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Otit esille Paavalin Room.kirjeen luvun seitsemän sanoman. Sitä juuri tarkoitankin. Kun ihminen tulee uskoon, hän tulee katumukseen eli hän alkaa pitää syntiä pahana ja tuhoavana asiana, mikä lopulta johtaa katumattoman ihmisen kadotukseen. Katumukseen eli uskoon tullut ihminen alkaa inhota syntiä ja hän uskoo oman tuomionalaisuutensa. Vain tällaisen synnintunnon kauttahan ihminen turvaa Jeesukseen ainoana pelastajanaan. Yksin Jumalan armosta uskon kautta Jeesuksessa ihminen saa syntinsä anteeksi ja ihminen myös kokee tämän anteeksiannon puhdistuneena omanatuntona ja pelastuksen ilona, toiset enemmän tai vähemmän, ennemmin tai myöhemmin.

Ihminen saa rauhan sisimpäänsä, eikä enää pelkää kadotusta omalle kohdalleen. Ihminen tuntee nyt Jumalan rakkautta. Siis, uskoon tulossa ihmisen omatunto saa rauhan ja syyllisyys poistuu, mutta katumuksessa ihmisen sydämeen tullut inho syntiä kohtaan ei koskaan häviä. Ihmisen sydän puhdistetaan uskon kautta. Tämä sydämen puhdistus, eli pyhitys, tapahtuu - voisi sanoa - samaan aikaan kuin vanhurskauttaminen. Vanhurskauttaminen eli anteeksianto ja sydämen puhdistus eli pyhitys ovat sinänsä toki eri asioita, mutta kuuluvat erottamatta yhteen ja tapahtuvat samaan aikaan silloin, kun ihminen uskoo ilosanomaan Jeesuksesta Kristuksesta. Uskoon tulon jälkeen ihmisessä ovat läsnä samanaikaisesti nämä molemmat uskoon kuuluvat puolet, 1) oleminen ja eläminen Jumalan armon varassa, ja 2) inho syntiä kohtaa. Synnin inhoaminenhan on sitten sama asia kuin Jumalan käskyjen rakastaminen! Onhan synti Jumalan käskyjen rikkomista. Ja Jumalan lain rakastaminen on sitä, että uskoo sen olevan totta, hyvä, oikea, pyhä, kannattava, onnen tuoja, elämän suojelija jne. Joka uskoo ja rakastaa Jumalan käskyjä, HALUAA noudattaa niitä. Uskovainen EI HALUA tehdä syntiä, vaan HALUAA tehdä Jumalan käskyjen mukaan. Juuri tästähän Paavali puhuu luvussa seitsemän.

Mutta nythän on kuitenkin niin, kuten itsekin ymmärrät, että lihallisuus/synti ei kokonaan poistu ihmisestä edes tämän tullessa uskoon eli kun hän syntyy uudesti. Mutta tämä syntinen olemus eli liha ei ole enää uskovan ihmisen sydämessä, vaan ikään kuin sen ulkopuolella. Uskovaisen sydän on puhdas, eli se ei halua tehdä syntiä. Mutta lihan tähden uskovainenkin voi välillä hairahtua synnin tekemiseen. Mutta kun hän näin hairahtuu, hän kuitenkin heti huomaa tehneensä syntiä ja katuu ja menee Jumalan eteen. Kun uskovainen hairahtuu syntiin, hänen puhdas sydämensä huomaa tämän, ja uskovainen katuu. Uskovainen ei halua tehdä syntiä, ja juuri sen tähden hän katuukin. Kuten Paavalikin sanoo, synnin tekijä ei ole enää uskovan ihmisen sydän vaan liha. Uskovaisen ihmisen synti ei lähde enää ikään kuin sydämestä, vaan sen "ulkopuolelta" lihasta, mikä pyrkii vaikuttamaan uskovaisen haluamisiin ja tekemisiin ja aina välillä siinä onnistuukin. Kai itsekin ymmärrät, että uskovaiselle on ominaista katua kaikkea sitä syntiä, mitä hän on tehnyt? Katsohan ystävä, katuva sydän on jo puhdas sydän!

Kun nyt puhun paljon uskosta ja uskomisesta, en tarkoita, että tämä usko olisi ihmisellä itsestään tai että hän sen itsestään ammentaisi. Tässä asiassa olen aivan samaa mieltä kanssasi, kuten ovat kaikki oikeat kristityt Lutheria myöten. Usko on Jumalan lahja, minkä Jumala antaa Pyhän Hengen kautta silloin, kun ihminen alkaa uskoa. Mutta kuitenkin tämä usko on oikealla tavalla ymmärrettynä ihmisen omaa uskoa. Ihminen on uskomisessa aktiivinen, "ei niin kuin kuollut kivi tai kanto", kuten Tunnustuskirjatkin tähdentävät. Ihminen on se, joka uskoo, haluaa ja rakastaa. Jumalan voimasta, ei ihmisen omasta!

Sitten kysymys lasten haluamisesta. On mielestäni selvää, että Jumala on käskenyt ihmisen lisääntyä. Lisääntyminen tapahtuu myös aivan kuin itsestään, koskapa aviopari haluaa maata keskenään. Raamatussa monet ihmiset haluavat lapsia, kuten Saara, Rebekka, Raakel, ja Elisabeth. Lapset ovat Raamatussa Jumalan lahjoja. Lapset ovat Raamatussa kauttaaltaan positiivinen asia, lapsissa oleva jumalattomuus pois luettuna. Lasten haluaminen on mielestäni Raamatussa aivan itsestään selvää, ja että se on myös Jumalan nimenomainen tahto. Jos Jumala on käskenyt ihmisiä lisääntymään, Jumala tahtoo ihmisten haluavan lisääntyä. Jumala ei ole turha käskyttelijä ihmisen ahdingoksi. Lisääntymisen täytyy siis olla ihmiselle hyväksi.

Lue lisää

Jatkan nyt toiseen viestiisi vastaamisella "Tuli vain mieleeni...".

Kirjoitat mielestäni ihan oikeaa asiaa. Avioliitto ei ole ainoastaan lasten synnyttämistä varten. Ja jos lapsia ei synny yrittämisestä huolimatta ollenkaan, ei siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Seksuaalinen kanssakäyminen ei ole olemassa ainoastaan lasten siittämistä varten. Tämä käy selväksi vaikkapa Paavalin korinttolaiskirjeestä. Avioliitossa ja seksissä tärkeintä on rakkaus, lapset sikiävät sitten siinä sivussa, jos sikiävät. Mutta lasten sikiämistä ei pidä pelätä tai inhota. Lasten sikiäminen pitää nähdä ihanana lisänä ja hedelmänä yhteisestä rakkaudesta.

Ei seksissä tarvitse koko ajan ajatella lasten hankkimista, vaan sitä voi tehdä muussakin mielessä. Lapset sitten tulevat siinä sivussa itsestään, jos tulevat. Seksi on rakkauden toteuttamista, iloista ja nautinnollista. (Vaikka eipä minulla ole tuosta ollenkaan omakohtaista kokemusta...)

Tiedoksesi sitten vaan, että olen iältäni vasta päälle parikymppinen teologian opiskelija. Niin että tiedät paremmin, kenen kanssa kirjoittelet.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Asia on niin, että Jumala ei käske mitään pelkästään käskemisen vuoksi. Jumala ei "käskytä" ketään. Kaikki mitä Jumala tahtoo ja käskee ihmiselle on ihmisen hyväksi. Jumalan käskyt, kaikki käskyt, mitkä ovat nyt uudessa liitossakin voimassa, ovat ihmiselle hyväksi. Jumalan käskyt ovat hyviä elämän neuvoja, mutta myös lakeja. Jos ihminen tekee neuvojen vastaisesti, hän tekee itselleen pahaa ja lisäksi rikkoo lain, minkä mukaan uskoton ihminen lopulta tuomitaan kadotukseen.

Jumalan lait ovat hyvät ja oikeat, ihmiselle onneksi. Mutta kaikki ihmiset eivät usko näihin Jumalan hyviin käskyihin, vaan pitävät niitä epätosina, inhottavina, ahdasmielisinä ja elämää rajoittavina. Jumalattomuus on sitä, että ihminen pitää hyvinä ja oikeina sellaisia asioita, mitkä ovat Jumalan käskyjen vastaisia. Jumalaton ei tuomitse itseään siitä Jumalan käskyjen rikkomisesta, missä hän elää. Jumalaton vain ihan vilpittömästi pitää oikeina ja hyvinä ja kannattavina sellaisia asioita, mitkä ovat Jumalan tahdon vastaisia. Jumalaton ei usko tekevänsä mitään väärää, mutta kuitenkin hän koko ajan tuhoaa itseään elämällä sääntöjen vastaisesti. Jumala on luonut tämän maailman ja säätänyt oman olemuksensa mukaisesti sen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. On kuin luonnonlaki, että jos ihminen tekee syntiä, hän tuhoaa itseään. Kukapa haluaisi itselleen mitään pahaa. Kannattaa siis uskoa Jumalaan ja pitää iloisesti hänen käskynsä. Jumalan käskyistä iloitseminen vaatii kylläkin uskoa, että Jumala tietää ihmisen hyvän. Ihmisen täytyy luottaa Jumalaan, että Jumala todella tietää, mikä on lopultakin ihmisen onneksi. Jumalattomat eivät luota Jumalaan, eivätkä täten myöskään iloitse Jumalan laista.

Vanhurskas uskoo Jumalaan ja kaikkeen siihen, mitä Jumalaan liittyy, kuten kaikkiin Jumalan käskyihin. Vanhurskas uskoo tekevänsä itsellee hyvää, kun hän noudattaa kaikesta tahdostaan Jumalan hyviä elämän neuvoja, noita kaikkia Jumalan käskyjä. Vanhurskas ei syytä mistään pahasta Jumalan käskyjä. Vanhurskas sanoo "minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat" Ps 119:47, ja "sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni" 54 jne. Uskottomat eivät Jumalan käskyistä perusta.

Jos nyt on Jumalan tahto, että avioparin tulee haluta lapsia, ei tässä käskyssä voi olla mitään pahaa. Paha ja tympeys on ainoastaan ihmisessä, joka ei luota Jumalan neuvoon. Uskon vieläkin, että Jumalaan luottava ihminen haluaa ja toivoo, ettei hänen tarvitsisi koskaan ehkäistä. Aamen.

Lue lisää

pohdiskelija on siis niin että Jumala haluaa että lapsia tulee niin paljon kun vaan tulee.
ja tietenkin kaikkialle maailman kansoille. Miten kaikille ruoka? nytkin on kovasti pulaa saati jos kukaan ei säännöstelis syntyvyyttä.

En ole missään kuulluut miten vl.opissa selitetään miten heidän maksimi synnytys on kesätvää kehitystä!
Osaatko sinä selittää sen.

Miten jatkossa kun maa on nyt raamatun ohjeen mukaan täytety! (ylikansoitus on monessa maassa tosiasia.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Jatkan nyt toiseen viestiisi vastaamisella "Tuli vain mieleeni...".

Kirjoitat mielestäni ihan oikeaa asiaa. Avioliitto ei ole ainoastaan lasten synnyttämistä varten. Ja jos lapsia ei synny yrittämisestä huolimatta ollenkaan, ei siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Seksuaalinen kanssakäyminen ei ole olemassa ainoastaan lasten siittämistä varten. Tämä käy selväksi vaikkapa Paavalin korinttolaiskirjeestä. Avioliitossa ja seksissä tärkeintä on rakkaus, lapset sikiävät sitten siinä sivussa, jos sikiävät. Mutta lasten sikiämistä ei pidä pelätä tai inhota. Lasten sikiäminen pitää nähdä ihanana lisänä ja hedelmänä yhteisestä rakkaudesta.

Ei seksissä tarvitse koko ajan ajatella lasten hankkimista, vaan sitä voi tehdä muussakin mielessä. Lapset sitten tulevat siinä sivussa itsestään, jos tulevat. Seksi on rakkauden toteuttamista, iloista ja nautinnollista. (Vaikka eipä minulla ole tuosta ollenkaan omakohtaista kokemusta...)

Tiedoksesi sitten vaan, että olen iältäni vasta päälle parikymppinen teologian opiskelija. Niin että tiedät paremmin, kenen kanssa kirjoittelet.

Lue lisää

Kuules nyt "parikymppinen teologian opiskelija".

Suosittelen vakavasti sinulle sitä, että keskityt opiskeluihisi ja perehdyt huolella vaikkapa siihen, miten luotettavalla pohjalla Raamattu historiallisessa mielessä on. Omat ongelmansa fundamentalistiseen tulkintaankin nimittäin liittyy.

Lapsista ja siitä, mitä lasten tulo perheeseen oikeasti merkitseee, et tiedä MITÄÄN. Se, että puhut asiantuntijan elein asiasta, josta olet pihalla kuin lumiukko, tuntuu lähinnä koomiselta.

Ihminen on kehittänyt tieteen. Ehkäiseminenkin on osa sitä. Tieteen avulla puutumme moninkin eri tavoin maailmaan ja se vaikuttaa niihin realiteetteihin, jotka elämäämme säätelevät.

Jos olet lä'htenyt kreationismin tielle, järjen puhuminen lienee kuitenkin turhaa.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Jatkan nyt toiseen viestiisi vastaamisella "Tuli vain mieleeni...".

Kirjoitat mielestäni ihan oikeaa asiaa. Avioliitto ei ole ainoastaan lasten synnyttämistä varten. Ja jos lapsia ei synny yrittämisestä huolimatta ollenkaan, ei siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Seksuaalinen kanssakäyminen ei ole olemassa ainoastaan lasten siittämistä varten. Tämä käy selväksi vaikkapa Paavalin korinttolaiskirjeestä. Avioliitossa ja seksissä tärkeintä on rakkaus, lapset sikiävät sitten siinä sivussa, jos sikiävät. Mutta lasten sikiämistä ei pidä pelätä tai inhota. Lasten sikiäminen pitää nähdä ihanana lisänä ja hedelmänä yhteisestä rakkaudesta.

Ei seksissä tarvitse koko ajan ajatella lasten hankkimista, vaan sitä voi tehdä muussakin mielessä. Lapset sitten tulevat siinä sivussa itsestään, jos tulevat. Seksi on rakkauden toteuttamista, iloista ja nautinnollista. (Vaikka eipä minulla ole tuosta ollenkaan omakohtaista kokemusta...)

Tiedoksesi sitten vaan, että olen iältäni vasta päälle parikymppinen teologian opiskelija. Niin että tiedät paremmin, kenen kanssa kirjoittelet.

Lue lisää

ja olen siis ymmärtänyt, että olet nuori vielä! Siksi muistelinkin omia ajatuksiani nuoruudestani - millaisena kaiken näin ja miten uskoin kaiken olevan.

Elämä on tuonut mukanaan kosolti yllätyksiä, joita en osannut tietenkään ottaa huomioon. En edes tiennyt, mitä kaikkea voi olla - mutta aika on hyvä opettaja!

Ymmärrän perustelusi - ajattelet ihanteellisesti ja toivotan sinulle kaikkea hyvää. Toivon kuitenkin, että elämässäsi tulee eteen monenmoisia asioita, koska aiot vastuulliseen työhön - pelkillä ihanteilla ei siinä pärjää! Elämän kovissakin koitoksissa Jumalan sanakin aukeaa yhä uudelleen ja uudelleen ja siitä voi ammentaa kuin ainakin loputtomasta lähteestä lohtua ja virvoitusta - myös silloin, kun ihanteet ovat romahtaneet ja on itse tuottanut syviä pettymyksiä itselleen - ehkä on myös pettynyt toisten suhteen!

Periaatteessa olen samaa mieltä kanssasi. Olen nähnyt, mitä on elämä - mitä se on lapsilauman kanssa ja mitä se on ihmisillä, jotka haluavat elää vain itseään varten. Kuitenkaan en sano mitään sellaiselle, joka on päättänyt esimerkiksi jäädä lapsettomaksi omasta halustaan. Olen nimittäin nähnyt myös paljon vaikeita ja onnettomia asioita ja elämänkohtaloita - olen ollut niiden edessä sanaton.

Ei ole jäänyt muuta kuin halu turvautua Sanaan ja halu riippua siinä kiinni - mitä ikinä elämä vielä tuokaan eteeni ja mitä syntejä ja erehdyksiä ikinä vielä tulenkaan tekemään.

Mitään muuta kuin syntiä ei minulla ole vietävänä sinne viimeiselle tuomarille. Uskon kuitenkin lujasti, että se vaihdetaan armoon - sillä "minä tiedän lunastajani elävän"!

Oliko pikkukivien tarkoituksena estää hedelmöittynyttä munasolua kehittymästä tai kiinnittymästä kohtuun? Mistä tuo tieto karvanaamareista on peräisin? Enpä usko, että vanhurskaat ovat ikinä pikkukiviä vaimoihinsa laittaneet. Varsinkaan, jos nuo kivet on tarkoitettu tuhoamaan kasvussa oleva sikiö. Vai miten nuo kivet sitten olisivat toimineet?

Olen jo aikaisemmin todennut pitäväni ehkäisyä jotenkin luonnottomana asiana. Eikö se tunnu pahalta ja luonnottomalta, jos mies ja nainen ovat yhdynnässä ja mies käyttää kondomia. Tällöin miehen siemenneste menee kondomin säiliöön, eikä jää naisen sisään. Kondomi on makaamisessa ylimääräinen esine, ikään kuin este luonnolliselle tapahtumalle. Ei ole normaalia, että miehen siemenneste jää miehen elimen päälle laitettuun "säiliöön". En usko sen olevan hyväksi edes avioparin yhteenkuuluvuudentunteelle ja ykseydentunteelle, jos kaksi ihmistä ei pääse kunnolla yhtymään yhdeksi lihaksi. Onko se oikeaa yhdeksi lihaksi tulemista, jos "välissä" on muovikalvo eikä siemenneste mene ja jää naisen sisälle?

Jos itse menisin naimisiin, en todellakaan haluaisi ensimmäisenä yönämme käyttää mitään kondomin kaltaista. En voisi tuntea tulevani yhdeksi lihaksi vaimoni kanssa, jos välissämme olisi muovi ja ellei siemennesteeni jäisi vaimoni sisään. En tuntisi saaneeni vaimoani omakseni kunnolla, ennen kuin siemennesteeni on hänen sisässään. Mielestäni tämä on kaikki luonnollista ja parasta ihmiselle ja avioparille.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Olen jo aikaisemmin todennut pitäväni ehkäisyä jotenkin luonnottomana asiana. Eikö se tunnu pahalta ja luonnottomalta, jos mies ja nainen ovat yhdynnässä ja mies käyttää kondomia. Tällöin miehen siemenneste menee kondomin säiliöön, eikä jää naisen sisään. Kondomi on makaamisessa ylimääräinen esine, ikään kuin este luonnolliselle tapahtumalle. Ei ole normaalia, että miehen siemenneste jää miehen elimen päälle laitettuun "säiliöön". En usko sen olevan hyväksi edes avioparin yhteenkuuluvuudentunteelle ja ykseydentunteelle, jos kaksi ihmistä ei pääse kunnolla yhtymään yhdeksi lihaksi. Onko se oikeaa yhdeksi lihaksi tulemista, jos "välissä" on muovikalvo eikä siemenneste mene ja jää naisen sisälle?

Jos itse menisin naimisiin, en todellakaan haluaisi ensimmäisenä yönämme käyttää mitään kondomin kaltaista. En voisi tuntea tulevani yhdeksi lihaksi vaimoni kanssa, jos välissämme olisi muovi ja ellei siemennesteeni jäisi vaimoni sisään. En tuntisi saaneeni vaimoani omakseni kunnolla, ennen kuin siemennesteeni on hänen sisässään. Mielestäni tämä on kaikki luonnollista ja parasta ihmiselle ja avioparille.

Lue lisää

No jos se noin kamalaa on sinun siementen kohtalo, niin sittenhän voi turvautua pillereihin, kierukkaan tai vaikka ehkäisylaastariin, niin voi siemenen päästää "oikeaan" paikkaan.

Mutta ihan aviossa olevan aikuisen mielipiteenäni sanon, että ei se yhdeksi lihaksi tuleminen tosiaankaan ole kiinni siementen sisään menosta ;) ehkä joskus huomaat, mistä siinä on kysymys noin isommassa mittakaavassa.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Olen jo aikaisemmin todennut pitäväni ehkäisyä jotenkin luonnottomana asiana. Eikö se tunnu pahalta ja luonnottomalta, jos mies ja nainen ovat yhdynnässä ja mies käyttää kondomia. Tällöin miehen siemenneste menee kondomin säiliöön, eikä jää naisen sisään. Kondomi on makaamisessa ylimääräinen esine, ikään kuin este luonnolliselle tapahtumalle. Ei ole normaalia, että miehen siemenneste jää miehen elimen päälle laitettuun "säiliöön". En usko sen olevan hyväksi edes avioparin yhteenkuuluvuudentunteelle ja ykseydentunteelle, jos kaksi ihmistä ei pääse kunnolla yhtymään yhdeksi lihaksi. Onko se oikeaa yhdeksi lihaksi tulemista, jos "välissä" on muovikalvo eikä siemenneste mene ja jää naisen sisälle?

Jos itse menisin naimisiin, en todellakaan haluaisi ensimmäisenä yönämme käyttää mitään kondomin kaltaista. En voisi tuntea tulevani yhdeksi lihaksi vaimoni kanssa, jos välissämme olisi muovi ja ellei siemennesteeni jäisi vaimoni sisään. En tuntisi saaneeni vaimoani omakseni kunnolla, ennen kuin siemennesteeni on hänen sisässään. Mielestäni tämä on kaikki luonnollista ja parasta ihmiselle ja avioparille.

Lue lisää

Maapallon tuhoaminen liikakansoituksella on luonnotonta. Mutta jotkut ne vaan menee siementen ehdoilla..."minä ja minun siemeneni". Itsekästä.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Olen jo aikaisemmin todennut pitäväni ehkäisyä jotenkin luonnottomana asiana. Eikö se tunnu pahalta ja luonnottomalta, jos mies ja nainen ovat yhdynnässä ja mies käyttää kondomia. Tällöin miehen siemenneste menee kondomin säiliöön, eikä jää naisen sisään. Kondomi on makaamisessa ylimääräinen esine, ikään kuin este luonnolliselle tapahtumalle. Ei ole normaalia, että miehen siemenneste jää miehen elimen päälle laitettuun "säiliöön". En usko sen olevan hyväksi edes avioparin yhteenkuuluvuudentunteelle ja ykseydentunteelle, jos kaksi ihmistä ei pääse kunnolla yhtymään yhdeksi lihaksi. Onko se oikeaa yhdeksi lihaksi tulemista, jos "välissä" on muovikalvo eikä siemenneste mene ja jää naisen sisälle?

Jos itse menisin naimisiin, en todellakaan haluaisi ensimmäisenä yönämme käyttää mitään kondomin kaltaista. En voisi tuntea tulevani yhdeksi lihaksi vaimoni kanssa, jos välissämme olisi muovi ja ellei siemennesteeni jäisi vaimoni sisään. En tuntisi saaneeni vaimoani omakseni kunnolla, ennen kuin siemennesteeni on hänen sisässään. Mielestäni tämä on kaikki luonnollista ja parasta ihmiselle ja avioparille.

Lue lisää

Enpäs ennen oo kuullu kenenkään pitävän moista palopuhetta siemennesteestään! Enkä ois uskonu, että jollekin siemen on noin tärkeä! Laske välillä vaikka lakanaan, ei maassakaan joka siemen ala itämään.

Siemenen Piilottaja kirjoitti:

Enpäs ennen oo kuullu kenenkään pitävän moista palopuhetta siemennesteestään! Enkä ois uskonu, että jollekin siemen on noin tärkeä! Laske välillä vaikka lakanaan, ei maassakaan joka siemen ala itämään.

Lue lisää

Unohtui vielä sanoa, että kuulostaa siltä että vl:ssa siemen olis pyhä - peräti joku jumalan kaltainen. Ette kai te oo siemenen palvojia!?

Kaikenkaikkiaan ihan kuin se lisääntyminen olis joku uskonnollinen meno.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Olen jo aikaisemmin todennut pitäväni ehkäisyä jotenkin luonnottomana asiana. Eikö se tunnu pahalta ja luonnottomalta, jos mies ja nainen ovat yhdynnässä ja mies käyttää kondomia. Tällöin miehen siemenneste menee kondomin säiliöön, eikä jää naisen sisään. Kondomi on makaamisessa ylimääräinen esine, ikään kuin este luonnolliselle tapahtumalle. Ei ole normaalia, että miehen siemenneste jää miehen elimen päälle laitettuun "säiliöön". En usko sen olevan hyväksi edes avioparin yhteenkuuluvuudentunteelle ja ykseydentunteelle, jos kaksi ihmistä ei pääse kunnolla yhtymään yhdeksi lihaksi. Onko se oikeaa yhdeksi lihaksi tulemista, jos "välissä" on muovikalvo eikä siemenneste mene ja jää naisen sisälle?

Jos itse menisin naimisiin, en todellakaan haluaisi ensimmäisenä yönämme käyttää mitään kondomin kaltaista. En voisi tuntea tulevani yhdeksi lihaksi vaimoni kanssa, jos välissämme olisi muovi ja ellei siemennesteeni jäisi vaimoni sisään. En tuntisi saaneeni vaimoani omakseni kunnolla, ennen kuin siemennesteeni on hänen sisässään. Mielestäni tämä on kaikki luonnollista ja parasta ihmiselle ja avioparille.

Lue lisää

Ihminen poikkeaa eläimistä seksuaalisuutensa suhteen aika rajusti: meille sukupuoliakti ei ole vain keino tuottaa uusia jälkeläisiä. Kulttuurin kehittyessä seksuaalisuudesta on tullut osa sivilisaatiotamme ja monin tavoin asiaa esille tuodaan moderneissa yhteiskunnissa.

Uskonnollie seksi on ollut aina hankala asia. Kristityille asia on ollut varsin monimutkainen; onhan Raamatun joidenkin tulkintojen mukaan nainen jo lähtökohtaisesti "syntinen". Se, että tämä johtuu vain Lähi-Idän alueen kulttuuritaustasta on tosin pikku juttu, vai mitä "joku pohdiskelija"?

Seksuaalisuutta on erityisesti papiston parissa pyritty sääntelemään ja papistohan antaakin ihmisille "luvan" seksiin avioliiton kautta. Varsin koominen ajatus, jos sitä hieman enemmän pohtii. Eikö aikuinen ihminen itse omistakaan ruumistaan? Papistoko ruumniiin käyttöä kontrolloi? Filosofinen pohdiskelu voisi johtaa mielenkiintoisiin lopputuloksiin.

Läpi historian seksiä on haluttu harrastaa ilman pelkoa jälkikasvusta.

Kondomi ei ole ainoa ehkäisyväline maailmassa.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Olen jo aikaisemmin todennut pitäväni ehkäisyä jotenkin luonnottomana asiana. Eikö se tunnu pahalta ja luonnottomalta, jos mies ja nainen ovat yhdynnässä ja mies käyttää kondomia. Tällöin miehen siemenneste menee kondomin säiliöön, eikä jää naisen sisään. Kondomi on makaamisessa ylimääräinen esine, ikään kuin este luonnolliselle tapahtumalle. Ei ole normaalia, että miehen siemenneste jää miehen elimen päälle laitettuun "säiliöön". En usko sen olevan hyväksi edes avioparin yhteenkuuluvuudentunteelle ja ykseydentunteelle, jos kaksi ihmistä ei pääse kunnolla yhtymään yhdeksi lihaksi. Onko se oikeaa yhdeksi lihaksi tulemista, jos "välissä" on muovikalvo eikä siemenneste mene ja jää naisen sisälle?

Jos itse menisin naimisiin, en todellakaan haluaisi ensimmäisenä yönämme käyttää mitään kondomin kaltaista. En voisi tuntea tulevani yhdeksi lihaksi vaimoni kanssa, jos välissämme olisi muovi ja ellei siemennesteeni jäisi vaimoni sisään. En tuntisi saaneeni vaimoani omakseni kunnolla, ennen kuin siemennesteeni on hänen sisässään. Mielestäni tämä on kaikki luonnollista ja parasta ihmiselle ja avioparille.

Lue lisää

sun siemeniäs!

Pidä ensi su rauhanyhdistyksellä saarna aiheesta:

"Minä ja siemeneni - erottamaton parivaljakko"

;) kirjoitti:

No jos se noin kamalaa on sinun siementen kohtalo, niin sittenhän voi turvautua pillereihin, kierukkaan tai vaikka ehkäisylaastariin, niin voi siemenen päästää "oikeaan" paikkaan.

Mutta ihan aviossa olevan aikuisen mielipiteenäni sanon, että ei se yhdeksi lihaksi tuleminen tosiaankaan ole kiinni siementen sisään menosta ;) ehkä joskus huomaat, mistä siinä on kysymys noin isommassa mittakaavassa.

Lue lisää

Kirjoitin aika rohkeasti. Mutta kirjoitin kuitenkin asiallisesti. Näistä aiheista ei muutenkaan ole helppo puhua yksityiskohtaisesti.

Mitä sitten tulee noihin pillereihin, kierukkaan tai laastariin, tekevät ne naisen "hedelmättömäksi kasvualustaksi". Ei ole luonnollista ja hyvää, että nainen tekee tilansa sellaiseksi, että myös miehen siemen on ikään kuin kuollutta. Uskon, että tämä ei ole hyväksi avioparille. Oikeassa ja luonnollisessa rakastelussa on aina mahdollisuus sikiämiseen, jos vain ovat terveitä. Rakkaus, luottamus ja läheisyys ovat syvintä silloin, kun ollaan täysin luonnollisesti niin kuin Jumala on sen tarkoittanut ja luonut.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Kirjoitin aika rohkeasti. Mutta kirjoitin kuitenkin asiallisesti. Näistä aiheista ei muutenkaan ole helppo puhua yksityiskohtaisesti.

Mitä sitten tulee noihin pillereihin, kierukkaan tai laastariin, tekevät ne naisen "hedelmättömäksi kasvualustaksi". Ei ole luonnollista ja hyvää, että nainen tekee tilansa sellaiseksi, että myös miehen siemen on ikään kuin kuollutta. Uskon, että tämä ei ole hyväksi avioparille. Oikeassa ja luonnollisessa rakastelussa on aina mahdollisuus sikiämiseen, jos vain ovat terveitä. Rakkaus, luottamus ja läheisyys ovat syvintä silloin, kun ollaan täysin luonnollisesti niin kuin Jumala on sen tarkoittanut ja luonut.

Lue lisää

Mikä sitten loppujen lopuksi on "luonnollista ja hyvää", mikä ei?

Se on täysin kulttuurikysymys.

Periaatteessa mikä tahansa puuttuminen asioiden "luonnolliseen" järjestykseen on siis väärin, eikö totta?

Jos ihminen on kuolemansairas tai vaikkapa syntyy keskosena, on luonnonvastaista antaa hänelle hoitoa, koska tällöinhän puututaan Jumalan tahtoon, eikö vain? Eli: Jumalan toimiin voidaan joissakin tapauksissa puuttua, joissakin ei?

Ja kukas sitten määrittelee sen, koska niihin Jumalan toimiin voi ja saa puuttua ja koska ei? Vastaan puolestasi: uskonnolliset johtajat, joille jostakin on siunaantunut kyky lukea Raamattua rivien välistä oikein ja paremmin kuin muut!

Toitotat totuuttasi kuin uskollisin vanhoillislestadiolaisten opetuslapsi. Raamatusta voidaan ottaa irrallisia kohtia ja vetää niistä johtopäätöksiä tyyliin "Tätä Jeesus tarkoitti!" Kysymys on vain viime kädessä siitä, että siinä puuhassa jokainen on yhtä hyvä. Kukaan EI VOI tietää, mitä ihmiset 2000 vuotta sitten joistakin nykypäivän ilmiöistä olisivat ajatelleet. Heidän maailmansa oli sellainen, että jo pelkkä hengissä selviäminen päivästä toiseen oli oma taitolajinsa. Lapset olivat vanhempiensa turva vanhuudessa ja kirjaimellisesti siunaus.

"Oikea ja luonnollinen rakastelu"... Jotenkin tuntuu siltä, ettei sinulla ole hajuakaan siitä, mistä puhut. Oletko ikinä edes ollut rakastunut? Entä jos olisit ja tunteittesi kohteella olisi toisenlaiset arvot kuin sinulla? Luopuisitko tunteistasi?

Oletko ikinä hoitanut useampia pieniä lapsia yhtä aikaa? Entäpä jos äiti masentuu tai sairastuu? Jos sinä itse saat tarpeeksesi jo siitä, kun yksi lapsi valvottaa sinua läpi yön? Jos lapsi on sairas ja jo yksi lapsi vie tällöin kaiken huomion? Entä jos vaimosi haluaakin lähteä työhön ja rikkoo siis asioiden "luonnollisen järjestyksen"?

Se, mikä sinulle on luonnollinen ja oikea asia ei ehkä olekaan sitä kaikille muille. Jos opiskelet teologiaa, voisit tutustua aluksi vaikkapa muiden tiedekuntien tutkimuksiin niistä ongelmista, joita ihmiskunnan eksponentiaalisesta lisääntymisestä seuraa. Voisit myös mietiskellä päässäsi sitä, olisitko itse valmis siihen elämään, jota toistuva raskkaana oleminen aikaan saa. Niin. Olet miespuolinen. Asia ei sinulla luultavasti konkreettisena mielessä pyöri.

Suosittelen, että TUTUSTUT suurperheen arkeen. Tutustu perusteellisesti. Elä sellaisessa jonkin aikaa ja mieti sitten, olisitko itse valmis samaan. Elämä opiskelijaboksissa voi tuntua hyvin leppoisalta ja tyrvalliselta lapsiperheen elämään verrattuna. Ehdit ehkä juopa käydä tällaista lapsellista Internetkeskustelua?

Inhottava realisti kirjoitti:

Ihminen poikkeaa eläimistä seksuaalisuutensa suhteen aika rajusti: meille sukupuoliakti ei ole vain keino tuottaa uusia jälkeläisiä. Kulttuurin kehittyessä seksuaalisuudesta on tullut osa sivilisaatiotamme ja monin tavoin asiaa esille tuodaan moderneissa yhteiskunnissa.

Uskonnollie seksi on ollut aina hankala asia. Kristityille asia on ollut varsin monimutkainen; onhan Raamatun joidenkin tulkintojen mukaan nainen jo lähtökohtaisesti "syntinen". Se, että tämä johtuu vain Lähi-Idän alueen kulttuuritaustasta on tosin pikku juttu, vai mitä "joku pohdiskelija"?

Seksuaalisuutta on erityisesti papiston parissa pyritty sääntelemään ja papistohan antaakin ihmisille "luvan" seksiin avioliiton kautta. Varsin koominen ajatus, jos sitä hieman enemmän pohtii. Eikö aikuinen ihminen itse omistakaan ruumistaan? Papistoko ruumniiin käyttöä kontrolloi? Filosofinen pohdiskelu voisi johtaa mielenkiintoisiin lopputuloksiin.

Läpi historian seksiä on haluttu harrastaa ilman pelkoa jälkikasvusta.

Kondomi ei ole ainoa ehkäisyväline maailmassa.

Lue lisää

joku pohdiskelija kirjoitti:

Kirjoitin pitkän vastineen, mutta jostain syystä teksti häipyi ja jäi vain < (?).

Ehkä tärkein pointtini vastauksessani olisi ollut:
Nykyään ihmisen lisääntymiskykyyn suhtaudutaan eri tavalla kuin mitä Raamatussa on. Raamatussa avioliitto, hedelmällisyys, lapset ja niin, miehen siemen, ovat arvostettuja, haluttuja, pyhiä, kunnioitettuja ja kallisarvoisia. Siemen ei ole mitään halpaa tavaraa. Mutta nykyään miehen siemen on enemminkin onnen este. Siemenestä halutaan eroon, kuten yleensäkin lisääntymiskyvystä. Siemen on arvossaan sellaista, mikä vain heitetään roskakoriin. Siemenen kallisarvoisuus tajutaan vasta silloin, kun siinä on jotain vikaa. On totta, että nykyään tarvittaisiin opetusta miehen siemenen kallisarvoisuudesta, kuin myös yleensäkin lisääntymiskyvyn kallisarvoisuudesta. Pilkatkaa vain, te väärämieliset!

Minä en jaksa enää kirjoitella tänne.

joku pohdiskelija kirjoitti:

Kirjoitin pitkän vastineen, mutta jostain syystä teksti häipyi ja jäi vain < (?).

Ehkä tärkein pointtini vastauksessani olisi ollut:
Nykyään ihmisen lisääntymiskykyyn suhtaudutaan eri tavalla kuin mitä Raamatussa on. Raamatussa avioliitto, hedelmällisyys, lapset ja niin, miehen siemen, ovat arvostettuja, haluttuja, pyhiä, kunnioitettuja ja kallisarvoisia. Siemen ei ole mitään halpaa tavaraa. Mutta nykyään miehen siemen on enemminkin onnen este. Siemenestä halutaan eroon, kuten yleensäkin lisääntymiskyvystä. Siemen on arvossaan sellaista, mikä vain heitetään roskakoriin. Siemenen kallisarvoisuus tajutaan vasta silloin, kun siinä on jotain vikaa. On totta, että nykyään tarvittaisiin opetusta miehen siemenen kallisarvoisuudesta, kuin myös yleensäkin lisääntymiskyvyn kallisarvoisuudesta. Pilkatkaa vain, te väärämieliset!

Minä en jaksa enää kirjoitella tänne.

Lue lisää

¤¤¤Pilkatkaa vain, te väärämieliset!¤¤¤

olemma samaa mieltä, että kaikki muut kuin vanhoillislestadiolaiset ovat väärämielisiä. Ihan kaikki!

joku pohdiskelija kirjoitti:

Kirjoitin pitkän vastineen, mutta jostain syystä teksti häipyi ja jäi vain < (?).

Ehkä tärkein pointtini vastauksessani olisi ollut:
Nykyään ihmisen lisääntymiskykyyn suhtaudutaan eri tavalla kuin mitä Raamatussa on. Raamatussa avioliitto, hedelmällisyys, lapset ja niin, miehen siemen, ovat arvostettuja, haluttuja, pyhiä, kunnioitettuja ja kallisarvoisia. Siemen ei ole mitään halpaa tavaraa. Mutta nykyään miehen siemen on enemminkin onnen este. Siemenestä halutaan eroon, kuten yleensäkin lisääntymiskyvystä. Siemen on arvossaan sellaista, mikä vain heitetään roskakoriin. Siemenen kallisarvoisuus tajutaan vasta silloin, kun siinä on jotain vikaa. On totta, että nykyään tarvittaisiin opetusta miehen siemenen kallisarvoisuudesta, kuin myös yleensäkin lisääntymiskyvyn kallisarvoisuudesta. Pilkatkaa vain, te väärämieliset!

Minä en jaksa enää kirjoitella tänne.

Lue lisää

Harmi, jos noin nopeasti hyydyt. Tämän kaltainen keskustelu nimnittäin olisi saattanut ehkä olla parhaimmillaan kasvattavaa ja avartavaa meille kaikille.

Jos olet teologisessa tiedekunnassa opiskelemassa, hallitset luultavasti asioiden tutkimisen useammastakin kuin vaion yhdestä näkökulmasta. Tässä tapauksessa suosittelen sinulle nimenomaan hoistoriallista syy-yhteyksien tutkailua.

Lapsia tarvittiin perheisiin Raamatun aikoina runsaasti. He olivat monin tavoin välttämättömiä niin suvun jatkumisen kuin vanhempiensa vanhuudenturvankin kannalta. Lapsikuolleisuus oli suurta. Ylipäätään ottaen ihmisten enemmistö kuoli paljon nuorempina kuin meidän ajassamme.

"Siemenen arvostaminen" oli ymmärrettävää ja perusteltua. Elettiin yhteiskunnassa, jossa sato tai pikemminkin kato oli elämän ja kuoleman kysymys. Elettiin myös y6hteiskunnassa, jossa mies määritteli totuudet ja naissukupuoli enemmänkin peesaili.

Epäilen, ettet ollut alkuunkaan liikkeellä vakavalla mielellä. Luulen, ettet myöskään opiskele teologiaa. Jos sait tästä itsellesi tyydytystä kesähelteeseen, hyvä niin.

sillä vain harvoin on antiikin aikana ednmmän kun muutama lapsi paris- kunnilla.